Synnytys mielessä

[Jyra]

Onhan se mielessä. Nyt viime aikoina koko ajan.
Jotenkin sitä nyt kolmannen kohdalla on miettinyt enemmän, että miten kaikki tulee menemään.
Syynä voi olla myös tämä kahdesta aiemmasta täysin poikennut odotusaika kaikkine vaivoineen...
Silti olen valmiina.
Kivut on varmasti valtavat, mutta niillä on onneksi jokin tarkoitus. Ja ne helpottavat kun nyytti on pihalla.

 

[MaMaMehiläinen]

No mielessä on joka ikinen päivä. Samoin kuin se, että miten synnytykseen voisi paremmin valmistautua.

Mutta jännitä ei kyllä yhtään. Mikä on miusta aika kummallista, kun ensimmäistä tässä odottelen. Jotenkin luotan vaan siihen, että kyllä ne kätilöt tietää, mitä ne tekee siellä synnärillä. Ne auttaa kumminkin lukuisia vauvoja maailmaan joka päivä. Ja Suomessa sairaanhoito on ihan ensiluokkaista :)

 

[Liljankukka_]

Esikoisesta en jännittänyt yhtään, ehkä se on just se kun ei ole asiasta kokemusta niin sitä ei osaa pelätä/jännittää etukäteen. Tästä toisesta varmaan jännittäisin paljonkin jos joutuisin alateitse synnyttää koska nyt on kokemusta ja synnytys hyvässä muistissa kahden vuoden takaa. Mutta koska mulle tulee nyt suunniteltu sektio ja kun ei siitäkään ole etukäteen kokemusta niin en osaa jännittää. Hyvä vaan :)

 

[lilliellu]

Mä oon taas erilainen "nuori" . Eli ei tuonut pahemmin ole ollut mielessä vaikka synnärillä on käyty tutustumassakin. Ehkä tää johtuu siitä ettei mulla ole mitään, ei sitten mitään merkkejä ett täältä oltais ulos tulossa, varsinkaan alakautta, oikealta kyllä yritetään peppua punkea läpi

Mut odotellaan rauhassa, eiköhän se "paniikki" ja mietintä jossain vaiheessa iske

 

[baabuska]

Minä myös jännitän tätä toista huomattavasti enemmän kuin ensimmäistä. En niinkään supistuksia tai kuinka kestän kipuja vaan kuinka juurikin ponnistusvaihe sujuu. Viimeeksi kätilö "varoitti", että toivottomuuden tunne ja ponnistuksen aikainen tunne on sanoinkuvailematonta ja silti se pääsi hiukan yllättämään. Sisulla siitä naiset selvitään ja hyvillä dropeilla :)!!!

Toki myös se jännittää, että ensimmäinen parkaisu tulisi heti sieltä mahdollisimman pian :). Ja kaikki tulokkaalla on kunnossa <3

 

[Pömpylä]

Jännittää että miltä se vauva näyttää Kipua en pelkää, kuuluu kuvioon ja siitä saadaan voimaa synnytyksen edistymiseen. Asemissa ollaan että päästään todenteolla testaamaan omaa kroppaa ja kykyä hallita sitä tai olla sen vietävänä Kunhan parkasun kuulee ja ne ensi katseet kohtaavat

 

[JN89]

Itse synnytykselle en ole jaksanut edes ajatuksia suoda, mutta synnytyksen alkaminen ja siitä kertovat merkit pyörivät mielessä päivittäin. Ensikertalainen, kun on. Muutamalla tutulla oli la syyskuun lopussa ja he ovat nyt vauvansa saaneet, niin alkaa vähän enemmän riittää ajatuksia ja unia omaa vauvaa kohtaan. Vieläkään en ole nähnyt unta siitä, että minkänäköinen tai mitä sukupuolta meidän vauva on. Enemmän jännitän vauvan näkemistä kuin sitä synnytystä. Toisaalta olen koulutuksessani saanut melko hyvän käsityksen synnytyksestä, sen kulutusta, siihen liittyvästä kivusta ja hoidosta, joten luotan osaaviin kätilöihin.

 

[Jonsku90]

Täällä jännitetään synnytystä ihan älyttömästi.. Esikoisen kohdalla ei jännittänyt ja mies oli mukana, nyt on kokemusta yhdestä "pieleen menneestä" synnytyksestä, synnyttämään pitäisi mennä yksin ja synnyttää pienen ja kehutun Vammalan Aluesairaalan sijaan isossa ja kylmässä (?) SATKS:ssa. Pelottaa se, että onko vauva terve, jännittää sukupuoli, vauvan koko ja omien voimien riittäminen, toisaalta myös sairaalaan ajoissa lähteminen mietityttää, kun huonoissa sääolosuhteissa matkaan menee yli tunti ja kyytiäkään ei ole tiedossa.

 

[Autumn]

Synnytys pyörii kyllä melkein koko ajan mielessä, varsinkin näin lähellä la:ta kun lähtö voi tulla milloin vain... Kirjoja oon lukenut ja netistä etsinyt tietoa. www.bebesinfo.fi on muuten aika hyvä sivusto, tosin painottaa aika paljon "luomu"synnytystä mutta sopii hyvin mun ideologiaan. :) Toinen hyvä sivu on www.vauvantai.info, josta joku jossain toisessa ketjussa taisi mainitakin. Kyllähän se jännittää miten, milloin ja missä synnytys alkaa, kauan kestää, kuinka paljon sattuu yms. Ja tietenkin jännittää tavata uusi perheenjäsen! Mietin paljon, olenko nyt riittävästi valmistautunut, pitäisikö jotain vielä tehdä, hankkia, lukea, harjoitella. Mulla on välillä tapana tehdä kaikesta suorittamista, joten yritän nyt vain olla avoimin mielin ja ottaa vastaan sen mitä tulee ja mennä virran mukana.

Vadelmanlehtiteekuurin aloitin (pitäisi vahvistaa kohtua ja supistuksia ja vähentää jälkivuotoa) ja vyöhyketerapiaa luvassa huomenna ja ensi viikolla. Katsotaan onko niistä mitään apuja.

 

[Jemppa90]

Täällä on käyty monena yönä unissa erilaisia synnytyksiä läpi; niin vauvan kuolemasta aina myös todella nopeisiin ja helppoihin synnytyksiin. Joten varmasti synnytys on alitajunnassa enemmän kuin uskonkaan! Yritän ainakin uskotella itselleni että fyysistä kipua en pelkää, vaan enemmän pelkään kuinka pääni sitä kestää. Uskon itse siis hyvin vahvasti siihen että jos saan itseni tietynlaiseen "tilaan" kestän enemmän... Kuulostaa tosi typerältä varsinkin kun en ole sitä koskaan kokenut mutta helpompi on ajatella näin kuin lietsoa hysteriaa kaikesta mikä voi mennä pieleen

Koulutuksessani on vyöhyketerapiaa sivuttu joten otan synnytyksen aikana huomioon muutaman akupisteen (mitkä opetan myös miehelleni) joilla sanotaan olevan kehon omaa endorfiinia aktivoiva vaikutus. Haluaisin pärjätä mahd. pitkälle ilman lääkinnällistä kivunlievitystä mutta jos yhtään tuntuu ettei jaksa niin sitten kyllä ehdottomasti kaikki saatavilla olevat dropit käyttöön:D Ehdottomasti haluan päästä veteen avautumisvaiheessa jos mahdollista ja tens-laite myös heti vaan iholle

 

[*Lumo*]

Täälläkin synnytys mielessä lähes koko ajan. Viime yönä ravasin vessassa tunnin välein ja koko yön oli kova paineen tunne. Mies vain sai flunssakuumeen, niin toivoisin, ettei synnytys juuri nyt käynnistyisi.

Koko ajan huomaan tunnistavani merkkejä ja miettiväni, ennakoivatko nämä nyt sitä oikeaa synnyttämään lähtöä. Supistukset olivat pari viikkoa melkein poissa ja nyt taas kipeinä takaisin useita kertoja päivässä. Viime yön jälkeen ollut tänään todella paha olo ja vatsa sekaisin.

No kukaanhan ei tiedä, milloin se hetki on...

 

[Siili]

Synnytys meinaa itelläki pyöriä mielessä. Eniten ehkä jännittää sairaalaan kerkiäminen kun on tunnin matka synnärille. En ehkä mielellään mihinkään autoon synnyttäs :D

Oon kotona harjoitellu hengittämisteknikkaa ja yrittäny henkisesti valmistautua. Eka synnytys tulee olemaan niin hieman kans jännittää se kun kaikki tulee niin uutena mutta onneksi on kätilöä sun muuta avustamasa niin eiköhän sen lapsen sieltä maailmaan saa :) tärkeänä pidän myös oman jaksamisen kannalta sitä että mies on tukena synnytyksen aikana ja sitä että ei etukäteen stressaa liikaa.

 

[Jonsku87]

Täälläkin ajatukset ehkä enemmän synnytyksen ennusmerkeissä kuin varsinaisessa synnytyksessä. Koska kipeitä suppareita tullut nyt reilun viikon lähes päivittäin, niin miettiihän sitä, että milloin lähtee tosissaan käyntiin. Mies toivoo, että olisipa h-hetki perjantai iltapäivä niin ei tarvitsisi töitä murehtia :D
Kipuun olen niin tottunut, että sitä en osaa pelätä. Enkä tosiaan varsinaista synnytystäkään ajatella. Mutta saapa nähdä kuinka sitten pelottaa kun se h-hetki tosiaan on tässä ja nyt... Niin no joo, sitä toki miettinyt palkonkin, että toivottavasti etenisi suhteellisen reippaasti, en nyt mitään syöksysynnytystä toivo, mutta jos venyy kahteen-kolmeen vuorokauteen eikä saa nukuttua, niin siinä voi sitten migreeni tehdä tepposia..

 

[Veera Sofia]

Mua jännittää et kun muutenkin yöt nukun huonosti ja päivisin en osaa nukkua et jos se käynnistyy just joskus kahelta yöllä ku normisti alkais pian uinumaan että tulee kärttyinen ja voimaton odottelu.. vauvan kasvot kiinnostaa myös kovasti! Käthäri onneks tossa aika vieressä, ois huippua jos kävelis siihen! Mietin kans minkälaista kipua tiedossa, onko se sellaista "hallittavissa" olevaa vai täydin yllättävää mistä meen paniikkiin

 

[WilMi82]

Mulla on alkanut jännittään siinä määrin et JOS käynnistyy ennen tuota suunniteltua sektiota et kerkeänkö/tajuanko vääntyä ajoissa sairaalaan...
Kohtu kun ei kestä noita rajuja suppareita enää ja voipi revetä...

 

[*Lumo*]

Mä jännitän ehkä eniten, että vedet menee jossain epäsopivassa paikassa ja että olen yksin. Viimeksi käynnistyi spontaanisti vesien menolla, siitä 2h päästä säännölliset supistukset ja 10h päästä tyttö maailmassa. Nyt, kun paikat on jo niin kypsät ja toinen tulossa, niin pelkään, että tulee vauhdilla.

Mulle ihaninta olisi, että käynnistyisi illalla, yöllä tai aamulla kotona ja mies olisi paikalla. Kotoa sitten rauhassa sairaalaan ja siellä onnistunut, voimaannuttava synnytys. No enää ei mene montaa viikkoa, kun tietää, toteutuiko toiveeni. Haaveillahan aina saa!

 

[Autumn]

Nyt kun laskettuun aikaan on enää pari hassua päivää niin synnytys on ihan koko ajan mielessä... Haluaisin jo synnyttämään! :) Vaan eipä nää asiat ole omassa hallinnassa, kovasti yritän kyllä jutella masulle että nyt olisi jo hyvä aika tulla.

 

[Marrasmöhkö]

Minuu jännittää oikeastaan vain se, kuinka synnytys käynnistyy ja missä. Kotona kuitenkin lapset. Sairaalaan ehtiminen ei mietitytä, meiltä huristelee noin 10min! :) Kipu tai ponnistuksen eteneminenkään ei mietitytä, mutta selän huono kunto kyllä. Mikä asento olisi paras jne.
Kolmas tulossa, esikoinen käynnistyi itse, junnu käynnistettiin.
Esikoiselta alkoi supistelemaa aamupäivällä, yöllä vasta 02.00 synnärille, auki 4cm! Kalvot puhki 03.00 ja sit se alkoi. Epiduraali ja litalgin, ponnistukses ilman lievitystä. Pimu kuitenkin synty tunnin ponnistuksen jälkeen vasta klo 11.41, ajattelen itse että noin vuorokausi siinä meni, mut tietekii kirjattu säännöllisistä aupistuksista, 13h.
Junnu käynnistettiin klo 8.30 yhdellä puolikkaalla tbl, vedet klo 12, spinaalipuudutus aukeamisvaiheessa ja poika syntyi 21.40 20min ponnistuksen jälkeen. Kesto reilu 8h vesien menosta.
Ette usko... nauroin koko synnytyksen ajan. Ihana synnytys, ystävä mukana ja mieletön fiilis. Ainoa pikkupaha ne supistukset, muuten vaan naurua ja iloa! Poika ku synty ni samantien pomppasin itse pesullekin, sen jälkeen lapsi rinnalle ja nauttimaan. Todella hyvät muistot tuosta edellisestä, joten hyvällä odotan mitä tuleman tällä kertaa!
Toivon todellakin, että tämä tulokas syntyy hieman nopeammin, muttei kuitenkaan syöksynä :)