Synnytys ja tunteet

[Bella Swan]

Millaisia tunteita koit synnytyksen lomassa?

Pelkäsin ja jännitin sektiota, oma ja vauvan vointi mietitytti. Sitten onni ja kiitollisuus vauvasta ja hyvästä hoidosta (komplikaatiot sektiossa ja sen jälkeen tosin aiheuttivat yhä pelkoa ja ahdistusta). Stressi imetyksen onnistumisesta ja lopulta rauhallinen olo, kun kaikki oli taas hyvin ja saatiin kotiutumislupa seuraavalle päivälle.

 

[Pingviiniemo]

Esikoisen synnytystä jännitin jonkin verran ja itkin juui ennen käynnistykseen menoa. Ponnistusvaiheessa koin pakokauhua ja kaikki ei mennytkään niinkuin strömsössä. Olin kylläkin helpottunut kun pikkumies tuli ehjänä ulos.

Toisessa synnytyksestä kaikki oli tuttua ja esikoisen dramaattisesta synnytyksestä huolimatta, minut valtasi uskomaton rauha ja tuntuu että olin kivun kanssa yhtä enkä pelännyt. Ponnistusvaihe oli nopea ja kaikki meni niin hyvin kuin voi synnytys mennä.

 

[Vargynja]

Esikoisen synnytyksestä en muista juuri muuta kuin hämmennyksen ensin perätilasta ja myöhemmin kun alettiin valmistella sektiota ennen kun kukaan oli sanonut että nyt mennään. (Toki se nopeasti kerrottiin.) Sektion jälkeen huojennus siitä että vauva on kunnossa mutta myös suru, pettymys ja häpeä siitä ettei synnytys onnistunut toiveideni mukaan.

Kuopuksen synnytyksessä heti syntymän jälkeen ainakin ilo, huojennus ja pieni ylpeyskin kun vauva syntyi alateitse.