Synnytys ja 3.asteen repeämä

Ira-

Ira-

Oman äänensä löytänyt
Heippa,

synnytin esikoiseni maaliskuussa. Pojan pää oli jo melkein pihalla kunnes paikat ei enää kestänyt ja repesin. Tuli aivan 3.asteen repeämä ja ommeltiin 1,5h. Nyt synnytyksestä on pari kuukautta ja luulin olevani jo kunnossa mutta toisin kävi. Ajattelin, että minulla on varmaan sisäisiä pukamia tai haavauma peräpäässä koska ulostaminen sattuu ja tulee verta. Kävin lääkärillä ja pukamia ei ollut. Kyseinen vaiva johtuu siitä, että joku kudos ei ole vielä parantunut täysin tai joku ommel ollut liian tiukalla. Joudun käyttämään nyt voidetta kuukauden ajan sisäisesti. Kohta on kaksi viikkoa käytetty ja verta tulee huomattavasti vähemmän mutta silti on kivuliasta käydä vessassa. Jos vaiva ei mene ohi niin uudestaan lääkäriin tai oikeastaan kirurgille varattava aika joka tutkii sitten... :sad001 Onko muilla samanlaisia kokemuksia kyseisestä repeämisestä ja kuinka toivuit siitä?
 
Kuulostaa hurjalta! Mulla ei ole kokemusta 3. asteen repeämästä - itse sain aikoinaan 2. asteen repeämät, ja melko kauan siinäkin kesti, että vessassakäynti ja käveleminen oli taas kivutonta... Tsemppiä! Toivottavasti alapää paranee pian! :shy:
 
Voi kuullostaa tilanteesi todella ikävältä :sad001 toivottavasti rupeaa parantumaan eikä jää mitään vaivoja riesaksi. Mulle tuli synnytyksessä 3.asteen repeämät. Tikkejä tuli tietty ihan kiitettävästi,mutta eipä siinä paikkauksessa kauaa menny, ainakaa omasta mielestä. Tikkejä laitettiin kaksia erilaisia, toiset sulivat 2vko päästä ja toiset 2kk päästä. Toivuin todella nopeasti, eikä istuminenkaan heti seuraavana päivänä super pahaa tehny mut pyrin välttämään turhan paineen aiheuttamista alakertaan. Ainoastaan vissiin noi pidemmän ajan tikit aiheutti sen että ajoittain rupes pistää/kiristää tosi paljo yhtäkkiä jos istu ja meni ohi ku nous ylös, mut sitäkään ei oo nyt enää kuukauteen. Vessass käynti onnistui ihan hyvin, mut alkuun käytin ummetuslääkkeitä, koska vessassa käynti jännitti paljon nimenomaan sen takia jos se vaikka sattuukin tai ettei tarvisis ponnistaa kovaa, ensimmäisen kerran kun tuli kiinteämpää tavaraa niin sattu ja tuli myös verta ja pohdin että oliko jotain pukamista johtuvaa vai eikö paikat olleet parantuneet kunnolla, mutta koska jäi siihen yhteen kertaan niin oletan että oli pukamia. Synnytyksestä aikaa nyt noin 3,5kk.
 
Mulle tuli 3.asteen repeämä ekassa synnytyksessä. Kerron ihan totuudenmukaisesti miten itselläni meni, monet varmasti toipuvat nopeammin. Ekasta synnytyksestä on siis neljä vuotta aikaa, toinen lapsi tuli sektiolla tuon repeämisen takia. Toipuminen otti todella paljon aikaa, sanotaan että eka vuosi oli tosi hankalaa aikaa. Pidätyskyky onneksi parani vähitellen jumpan ansiosta. Nuo ulostamiseen liittyvät ongelmat taas ei. Mulla on aika samanlainen vaiva kun sulla. Heti jos vatsa on vähänkin kovalla niin ulostaminen on kivuliasta ja verta saattaa tulla. Joskus sattuu vaikka ei olisi kovallakaan. En vielä tänä päivänäkään tiedä onko kyseessä pukama vai liittyykö se jotenkin tuohon repeämiseen ja arpikudokseen. Mulla kun meni kokonaan se ulompi sulkija poikki. Lääkäri ei ole kuitenkaan selkeää pukamaa tuntenut eikä sellaista ainakaan ulkopuolella näy. Itse epäilen että siellä on arpikudosta tai jotain joka repeää aina välillä ja vuotaa. Mulla ei koskaan ollut tällaisia ongelmia ennen ensimmäistä synnytystä, ei edes raskauden aikana. Itse luulen että tämä vaiva on tullut jäädäkseen kun synnytyksestä on jo niin pitkä aika.
 
Mulla hyvin samanlainen stoori kun Aamulla. Esikoisesta tuli pahat 2 ja 3 asteen repeämät. Paikkailuun meni leikkurissa parisen tuntia ja sielläkin joku ei spesialisti paikkaamassa. Niiden vuoksi toinen lapsi syntyi sektiolla, omasta päätöksestä. Toki lääkäri sanoi sitten loppumetreillä ettei hän voi hyvillä mielin edes suositella alatiesynnytystä.
Toipuminen oli todella hidasta, varsinkin ekat puoli vuotta. Ja eipä edelleenkään täysin ole korjaantunut ja esikoinen täytti juuri 4 v. Mutta toivottavasti sä toivut nopeemmin :) Onhan tuosta vielä kohtuu vähän aikaa.
 
Heippa. Minulle kävi esikoisen synnytyksessä juuri tuolloin että tuli 3 asteen repeämä ja sfinkteri osittain poikki. Lähestulkoon 1v meni ennen kuin pystyin sanomaan ettei oo mitään oireita. Ensimmäiset kuukaudet pahimmat kipuineen yms. Silloin ajattelin ettei näin voi ikinä käydä ja seuraavaa lasta uskaltanu ajatella ja sisäinen trauma vaati paljon läpikäymistä. Toisen lapsen synnytin kolmen vuoden päästä kuitenkin alakautta onnistuneesti eikä repeämiä tullut kuin 1 asteen limakalvo vaurio. Lapset normaalikokoiset. Vaivoja ei suurempia jäänyt ekan eikä tokan jälkeen. Ajoittain pierun kanssa saa olla tarkkana mutta ei kovin häiritsevällä tasolla. Nyt odotellaan kolmatta
 
Marian, hyvä että oot toipunut noin hyvin. :) Mun esikoinen oli kans ihan keskiarvokokoinen, 3,5kg. Ehkä suurin syy repeämiseen oli se imukuppi ja mun kudostyyppi. Toka lapsi olikin reilusti isompi, onneksi tuli sektiolla. Voihan olla että alateitsekin olis tullut ilman ongelmia tai sitten olisin taas revennyt pahoin. Uusi alatiesynnytys olisi voinut ehkä auttaa koska ongelmia on myös seksissä noiden arpien takana. Mun väliliha esim.lyheni puolella tuon repeämisen takia. Pelko pidätyskyvyn lopullisesta menettämisestä oli kuitenkin niin kova että päätin haluta sektion.
 
Mulla esikoisesta 10 vuotta sitten 3.asteen repeämä. Puolivuotta kesti akuutti-kivulias toipumisvaihe.
Ihan normaaliksi ei ole palannut ollenkaan. Kaksi seuraavaa lasta synyti alateitse 2.asteen ja 1.asteen repeämät niistä. Nuo synnytykset luulen vaikuttaneen siihen, ettei normaaliksi ole palautunut. Pärjäillään kuitenkin tälleen, ettei mitään isompaa karkailuvaivaa eikä kipuja jäänyt. Lähinnä tunnottomuutta ja ilmankarkailuja. Neljäs onneksi synyti sektiolla sitten.

Tsemppiä, toivottavasti paranet nopeasti, eikä mitään ylimääräisiä vaivoja jää!
 
Itsellä ei onneks kovin pahasti revennyt ja parantuikin tosi hyvin. Yllätyin kyllä asiasta positiivisesti, kun kovin sitä asiaa jännitin, varsinkin kun raskaus meni yli lasketun ajan ja poika oli melkein 4kg...
Onko ira yhtään parantunut? :oops:
 
Kyllä täälläkin 3.asteen repeämä. Ja kohta kolme vuotta synnytyksestä..edelleen ulostamisen ongelmia (kovalla ei saa vatsa olla tai repeää ja sattuu, ja myös ponnistaminen ja pidättäminen välillä hankalaa) mutta koen pärjääväni. Puolesta vuodesta vuoteen mielestäni meni pahimpaan vaiheeseen ja kipuihin.
Nyt pohdin uskallanko yrittää toista alatiesynnytystä vai vaadinko sektiota. Jää nähtäväksi loppuvuodesta. :/
Tsempit kaikille kohtalotovereille...helppoa tämä ei ole. Mutta pärjätään :Heartred
 
Mulle tuli esikon kohdalla vaan 2 asteen repeämä ja eppari leikattii. Tikkejä tuli reippaasti... Ja paikkailuun joku tunti meni. Mut tosiaan tokan ja kolmannen asteen repeytymisillä on varmasti suuri ero. Toipuminen oli silti nopeaa, mut kyllä kakalla käyminen pelotti :sad001

Toka syntyi tooooosi helposti, eikä tullu ku yksi tikki. Ja synnytysten väli vaan 1v ja 1kk.

Esikko oli 3,8kg ja toka reilu 4kg. Molemmilla iso pää, 37cm.
 
Tytön synnytyksessä 2 asteen repeämä,mutta ei paljoo tarvinnu kummiskaan paikkailla, sekin johtui enimmäkseen siitä kun tyttö oli tulossa pihalle käsi poskella..:grin Mutta,eipä ollu sen kummemmin edes kipeä jos ei nyt lasketa sitä että seksielämä oli aika hiljasta useemman kuukauden. Välillä yritettiin mutta tuntui niin epämiellyttävälle että sai jäädä tauolle joksikin aikaa. Synnytyksestä toivuin kuitenkin nopeasti, pääsin kotiin jo 2 vuorokauden jälkeen vaikka olin ensisynnyttäjä. Ei siis jääny traumoja kun en edes sillon synnyttäessä älynny että olis jtn revennytkään.
 
Minulle tuli 3 asteen repeämä 6v. sitten. Tyttö syntyi käsi poskella yhdellä imukuppivedolla avustettuna, 3,5kg kokoisena. Yli puolet sfinkteristä repesi, korjattiin leikkurissa vajaa pari tuntia. Parantuminen kesti 2 kuukautta, mutta oli kivuliasta siihen asti ja jännittävää noin vessassa käymisen kannalta.. Jälkitarkastuksessa poistettiin takapuolesta yksi sulamaton tikki jota olin ihmetellyt, muuten siellä sanottiin kaikki olevan hyvin. Pienet pukamat jäivät vaivaksi ja ne vuotavat verta jos on vatsa kovalla. Pärjäilen kuitenkin asian kanssa ja muuta vaivaa ei ole. Vuosi kesti toipua henkisesti (myös kivut olivat osa synnytystraumaani).

Nyt elokuussa syntyy suunnitellulla sektiolla toinen lapsemme, en uskaltanut enää esikoisen jälkeen yrittää alateitse.

Ira toivottavasti sinulla jo alkaa helpottamaan! Itselleni hyvä vatsan toiminta ja ummetuksen välttäminen olivat ja ovat edelleen tärkeitä.
 
Mulle tuli toisen asteen repeämä ekassa synnytyksessä, joka oli imukuppisynnytys ja vauva avotarjonnassa ja lisäksi tehtiin se viilto. Kaks kuukautta olin kipeä. Toinen ja kolmas synnytys meni paremmin. Nyt ootan neljättä ja pelko kova mahdollisen repeämän ja aikaisemmista synnytyksistä saatujen arpien ja ikäni puolesta. Tod näköisesti sectio.
 
Minulla tuli vuosi sitten muistaakseni 2. asteen repeämä ja väliliha leikattiin, poika syntyi imukupilla.
Mulla jäi pahimmat traumat koko synnytyksestä epparin ompelimisesta, puudutus ei vaikuttanut ollenkaan ja kätilö ompeli vaikka huusin kivusta.. ilokaasua sain mutta silti teki pirun kipeää. Mulla ei sulkijalihas toiminut varmaan kuukauteen ollenkaan.. vieraiden vastaanottaminen oli jotain aivan kauheaa:oops: + Sairastuin crohnintautiin pian synnyksestä, joten p*skat oli oikeasti usein housussa. :sad001 Lisäksi muutama tikki multa repesi ja kirveli kovasti ja muutenkin koko alapää oli kipeä monta kuukautta synnytyksen jälkeen, arpikudosta gyne leikkasikin ja sanoi että sen pitäisi helpottaa kipua ja niin se taisi helpottaakkin. Vielkin esim. seksi tekee kipeetä ja pyöräily saa arven vihlomaan..
 
Mä en tuntenu epparin ja repeämien ompelusta mitään. Lääkäri sanoi että laittoi kunnolla puudutusta ettei enää tartte kärsiä.
 
Minäkin punnitsin tarkkaan yhdessä lääkäreiden kanssa viime metreille saakka menenkö toisen synnyttämään alakautta esikoisen tapahtumien takia. Varmasti tapauskohtaisesti pitää asia punnita. Onko jäänyt vaivoja, minkä kokoinen lapsi on tulossa yms. Itsellä oli kriteeri, että lapsen pitää olla alle 4kg muuten menen sektioon. Onneksi synnytys päättyi hyvin vaikka käsi poskella puskikin läpi. Episiotomiaa ei tehty nyt kun ekalla kertaa se ei auttanut repeämän syntyyn pikimmiten olen ajatellu että edesauttoko haavan repeämistä lisää. Sitä ei tiedä. Imukuppisynnytys ei ollut vaikka 1,5h ponnistus ekassa olikin. Pienipäisiä on lapset ollut 34cm. Tsempit kaikille pahan repeämän läpikäyneille, lohduttaa kuulla että on muitakin.
 
Esikoisesta tuli 3.asteen repeämä. Imukuppisynnytys. Oma mielipiteeni on että ilman imukuppia niin ei olisi tullut repeämiä. Itse pyysin imukuppiavustusta melkein kahden vuorokauden valvomisen ja kahden tunnin ponnistuksen jälkeen. Ja repeämä. Se on karu muistikuva. Eka asettelevat imukupin paikalleen ja kun se on paikallaan, huomaan käden menevän imukuppiin liitettyyn laitteen napille (käynnistys) ja sillä hetkellä viilsi niin pahasti että silmissä musteni. Eli jäin sinne imukupin väliin tikit tuli kerroksittain. Paraneminen sujui hyvin vaikka istuminen oli hankalaa turvotuksen myötä.

Toisen synnytin myös alakautta mutta ilman repeämiä. Silloin ei kyll autettu mitenkään.
 
Takaisin
Top