Synnytys ei etene... kohtalon tovereita?

Vanessa95

Oman äänensä löytänyt
Maanantai aamuna tällä viikolla irtosi limatulppa jonka seurauksena n. 20.00 samana iltana alkoivat kivuliaat säännölliset supistukset. Niitä on nyt jatkunut tähän päivään ja kellon aikaan asti... 3 päivää tässä ollaan jo kärvistelty kivuista, unta 3 päivän aikana yhteensä 8 tuntia. Mä olen niin LOPPU!!! Haluaisin vaan luovuttaa ja antaa olla :confused1 Tiistai iltana mieheni tuli armeijasta seurakseni, kun tuntui ettei yksin ole hyvä olla. Lähdimme tiistai yönä Jorviin, puhelimessa meille sanottiin, että emme saisi mennä. Minusta tuntui siltä, että en enään pärjää kotona. Menimme käymään ja sanomista asiasta tuli, kun olimme ilman lupaa menneet. Olimme käyrillä n. tunnin verran, supistuksia tuli, sydänäänet vauvalla ok, välillä liian matalat. Kätilö kokeili kohdunsuuta, sormelle auki ja kanavaa jäljellä 3cm. Toukokuun alussa ylilääkäri tarkisti tilanteen kohdussa Jorvissa niin kanavaa oli jäljellä 1cm. 2cm tullut yhtäkkiä lisää?
Kätilö oli jotenkin todella töykeä ja vaikutti siltä, että ei ottanut tosissaan meitä. Siinä sitten oltiin ja kätilö lähetti meidät kotiin takaisin, kun kuulemma tulee 3vkoa lasketun jälkeen tämä neiti.
Eilen illalla soitin taas Jorviin, supistukset pahentuneet, säännöllisiä, mutta ei tarpeeksi säännöllisiä. Sieltä sanottiin, että nukkumaan voi sinne tulla jos ei uni tule, mutta mitään asialle ei tehdä, kun synnytys ei etene.
Kolmas päivä tänään menossa... mä olen niin turhautunut ja loppu, en jaksa enään tätä jatkuvaa kipua. Kaikki tyrkyttävät panadolia mistä ei oo missään vaiheessa näiden kolmen päivän aikana hyötyä. Mä en enää edes halua soittaa Jorviin, että sattuu vieläkin ja uni ei tule. Välillä tulee pari min välein ja välillä 10min välein supistuksia. Tänään on olleet taas hieman kovempia kuin eilen mut mitään ei kukaan asialle tee, että etenisi asiat. Ei vaan jaksa enään. 3 päivää kiduttu ja kukaan ei auta, tarjotaan vaan Panadolia ja Jorvissa ei suostuta ottamaan vastaan.

Tänne on siis tulossa esikoinen ja viikkoja 39+3. (rakenneultran mukaan ollaan viikon pidemällä oikeasti. Kätilö ei silloin halunnut vaihtaa LA:ta, kun oli jo kerran vaihdettu. Eli oikeasti 40+3).

Onko kellään muulla ollut pitkittynyttä latenssivaihetta? Tai muuten pitkittynyttä synnytystä, mä kaipaisin vertaistukea vai olenko ainoa joka on näin pitkään jo kärsinyt ja sairaalassa ei auteta :(
 
Voi ei Vanessa93, voin vain kuvitella väsymyksen ja turhautumisen määrän! :( Jos synnytys ei ota käynnistyäkseen, kannattaa ottaa tarjous vastaan ja mennä nukkumaan sairaalalle, jos saisit jotain helpotusta samalla kipuihin. Tärkeintä, että saisit välillä levätä! Mutta toivottavasti siellä on jo alkanut tapahtua. :shy:
 
Samaa mieltä Miramarian kanssa. Jos sais jotain lääkettä noihin jatkuviin supistuksiin, se vois rentouttaa kroppaakin niin, että alkais tapahtumaan. Tosi kurjaa kohtelua oot joutunu kokemaan noiden kipujen kanssa. Toivottavasti on jo alkanut tapahtua!
 
Voi ei Vanessa93, voin vain kuvitella väsymyksen ja turhautumisen määrän! :( Jos synnytys ei ota käynnistyäkseen, kannattaa ottaa tarjous vastaan ja mennä nukkumaan sairaalalle, jos saisit jotain helpotusta samalla kipuihin. Tärkeintä, että saisit välillä levätä! Mutta toivottavasti siellä on jo alkanut tapahtua. :shy:

Niin varmaan kannattaisi. Torkahtelen pitkin päivää ihan vahingossa, tunnin välein ja sit herää kivuliaisiin supistuksiin. On saanut vähän levättyä välillä.
Eilen yöllä heräsin todella kivuliaisiin supistuksiin, itku tuli eikä tiennyt miten päin olisin ollut, jossain vaiheessa olin nukahtanut tunniksi. Tänään kivuliaina supistukset jatkuneet, josko se tästä alkaisi käynnistyä pikku hiljaa.
 
Itse olen kokenut tuon kummankin lapsen kohdalla. Ekan kohdalla meni 4 päivää ennen kuin vauva päätti vihdoin syntyä ja toisen kohdalla selvittiin jo 2 päivällä.

Tuo on todella raskasta ja turhauttavaa kun supistukset ovat kovia, mutta mitään ei tunnu tapahtuvan. Olen kyllä kuitenkin saanut sairaalasta apua että olen saanut edes hetken nukkua nuiden hetkien välissä. Kannattaa mennä vain sairaalaan js ottaa helpotusta että saat levätä että jaksat vielä ponnistaa vauvan maailmaan. Lepo auttaa käynnistämään myös synnytystä!

Aivan älyttömästi sinulle voimia vaikka varmana tuntuu turhauttavalta lukea edes näitä! Koet tämän raskaamman kautta, mutta usko pois palkinto on mitä parhain! Voimahali! <3
 
Itse olen kokenut tuon kummankin lapsen kohdalla. Ekan kohdalla meni 4 päivää ennen kuin vauva päätti vihdoin syntyä ja toisen kohdalla selvittiin jo 2 päivällä.

Tuo on todella raskasta ja turhauttavaa kun supistukset ovat kovia, mutta mitään ei tunnu tapahtuvan. Olen kyllä kuitenkin saanut sairaalasta apua että olen saanut edes hetken nukkua nuiden hetkien välissä. Kannattaa mennä vain sairaalaan js ottaa helpotusta että saat levätä että jaksat vielä ponnistaa vauvan maailmaan. Lepo auttaa käynnistämään myös synnytystä!

Aivan älyttömästi sinulle voimia vaikka varmana tuntuu turhauttavalta lukea edes näitä! Koet tämän raskaamman kautta, mutta usko pois palkinto on mitä parhain! Voimahali! <3


Joo kyllä tässä aivan loppu on jo. Onneksi saanut viime öinä paremmin nukuttua vaikkakin supistukset ovat paljon kovempia. 6 päivää mennään jo... Eiköhän tää tästä vielä! Tuntuu ettei sitä synnytä ikinä.

Niinhän tuo on! Sen voimalla jaksaa loppuun asti <3
 
Vaikka mulla synnytys ei pitkittynytkään, oli viimeiset päivät ennen synnytystä tukalia ja meinasi iskeä jo epätoivo - voin vain siis kuvitella, miten väsynyt olet! Mutta niin kuin kätilö lohdutti: kyllä se lapsi sieltä ulos tulee, tavalla tai toisella! Tsemppiä! :Heartred
 
7.6 meidän pieni tyttäremme suvaitsi viimein tulla ulos Synnytys käynnistyi vesien menolla maanantaina 6.6 klo 6.30 ja neiti oli maailmassa tiistaina 7.6 klo 5.48.
Pitkä ja kivinen tie, mutta onnellinen olen
 
Takaisin
Top