Mitä mieltä olette synnytyksen kuvaamisesta, entä onko teidän synnytystä kuvattu? Valokuvia vai videota?
Synnytyksen kuvaaminen
- Ketjun aloittaja Bella Swan
- Aloituspäivämäärä
Mies otti kuvia sektion jälkeen leikkaussalissa vauvasta ja vielä kun oli mun rinnalla ekaa kertaa heti napanuoran leikkauksen jälkeen. Ei mua ois haitannut videokuvauskaan. Eri juttu varmaan jos ois ollut alatiesynnytys
M
mde
Vieras
Molemmista synnytyksistä otettu kuvat vasta syntyneestä lapsesta ja äitistä. Ei muuta. Taitaisin menettää hermoni jos joku rupeaisi kesken kaiken kuvailemaan :D
Haluaisin kuvia. Esikoisesta muistin pyytää miestä ottamaan, kuopuksesta en joten niitä ei sitten ole. Nyt kolmosen tullessa haluaisin reilusti kuvia. Video voisi olla lapsille sopimatonta kuultavaa, olen kovissa kivuissa paha suustani ja vain haaveilen seesteisestä hiljaisesta synnytyksestä.
Kaksosten synnytyksestä on otettu siistejä kuvia, missä näkyy lähinnä tunnelmia synnytyksen etenemisestä ja vauvoista heti syntymän jälkeen mahani päällä ja ensi-imetykset. Mitään intiimiasioita en halunnut kuvattavan. Kuvat olivat vain ja ainoastaan minulle itselleni, eikä niitä ole muille esitelty.
Kolmannesta lapsesta ei juuri ole kuvia synnytyksestä ja se vähän harmittaa.
Kolmannesta lapsesta ei juuri ole kuvia synnytyksestä ja se vähän harmittaa.
Mies kuvasi kaikissa muissa vaiheissa paitsi ponnistusvaiheessa, jonka aikana istui lamaantuneena sivussa. 
Nappasi kyllä kuvan vauvasta välittömästi tämän synnyttyä ja siitä eteenpäin taas otti kuvia. Minusta kuvat ovat kiva muisto minulle ja miehelle, enkä häiriintynyt kuvien ottamisesta.
Nappasi kyllä kuvan vauvasta välittömästi tämän synnyttyä ja siitä eteenpäin taas otti kuvia. Minusta kuvat ovat kiva muisto minulle ja miehelle, enkä häiriintynyt kuvien ottamisesta.
Mä haluaisin itselle kuvia tästä 'viimeisestä' synnytyksestä, ei mitään toosa levällään - kuvia, vaan ihan vaan tunnelmia varsinkin lapsen ensi rääkäisyistä ja meidän ensikontaktista. Oon yhden hyvin kuvaavan ystävän kanssa vähän tästä keskustellut, mutta käytännön etäisyys saattaa muodostua ongelmaksi. Hän olisi kyllä innostunut tulemaan, mutta opiskelee 400km päässä, ja kun ei näistä ajoituksista tiedä.. Muutoin saa ihana ystävädoula ottaa vaikka puhelimelle videon, siitä voin itse sitten nappailla tilannekuvat. Sikäli kun siinä mitään kerkeää 
..
..Mies otti kuvan pojasta juuri syntymän jälkeen kun napanuora oli vielä kiinni, pyysin häntä ottamaan kuvan. Toosaa ei onneksi näkynyt, osasi hyvin rajata kuvan vain vauvaan :D Oli vaan monet kädet siinä pojan kimpussa, mutta kuvasta välittyy pienen pojan huutoitku <3 Ihana muisto se minulle on.
Jos ekassa synnytyksessä mies olisi uskaltanutkaan ottaa kameraa esiin, olisin varmaan purrut. Muutenkin pyörin osan synnytysajasta alasti, enkä tosiaankaan niiden kipujen keskellä olisi antanut kuvata. Lapsesta on ensimmäinen kuva, kun on putsattuna nostettu rinnalle. Mielestäni ihan hyvä ajankohta aloittaa kuvaaminen, aikaisemmin en olisi antanutkaan lupaa. Ei tullut tosin miehellekään kuvaaminen salissa mieleen, kun kätilö oikein totesi, että nyt sitten voi ottaa kuvia. Tälläkin kerralla varmaan ekat kuvat vasta, kun on pikkukaveri ulkona ja ylimmästä järkytyksestä ylipäästy.
M
Moikkaa
Vieras
En olisi antanut kuvata ainakaan videolla. Kaikki äänet, ähkinät ja huudot kun sattuu saavat jäädä synnytyssaliin. Ei niitä tarvitse enää kotona katsoa videolta.
Joo ei mullekaan olisi tullut video mieleenkään, omaksi yllätyksekseni oon aika äänekäs synnyttäjä. 
Varmaan johtuen siitä että molemmat pusattu pihalle ilman puudutteita melkoisten kipujen kanssa... Niin jotenkin en ehkä haluakaan siitä muistoja, eikä lasten sitä tarvitsisikaan kuulla. Eikä niitä irvistyksiä tarvinut kuvatakaan, mutta mies on molemmilla kerroilla räpsinyt pari kuvaa siitä kun ollaan sairaalassa ennen tositoimia, ja sitten molemmista lapsista on kuvat kun ovat mulla rinnalla heti synnyttyään. Niistä kuvista tykkään. 
Ja jotenkin en sen enempää kuvia siitä kaipaakaan, se seesteinen ja ihanan ihmeellinen ensikohtaaminen riittää.
Varmaan johtuen siitä että molemmat pusattu pihalle ilman puudutteita melkoisten kipujen kanssa... Niin jotenkin en ehkä haluakaan siitä muistoja, eikä lasten sitä tarvitsisikaan kuulla. Eikä niitä irvistyksiä tarvinut kuvatakaan, mutta mies on molemmilla kerroilla räpsinyt pari kuvaa siitä kun ollaan sairaalassa ennen tositoimia, ja sitten molemmista lapsista on kuvat kun ovat mulla rinnalla heti synnyttyään. Niistä kuvista tykkään. Ja jotenkin en sen enempää kuvia siitä kaipaakaan, se seesteinen ja ihanan ihmeellinen ensikohtaaminen riittää.
Avautumisvaiheessa ja odotellessa ponnistamista (ja spinaalin vaikutuksen leviämistä) otettiin muutama kuva. Seuraavat vasta syntymän jälkeen. Ei siinä miehen kanssa pahemmin keretty kuvaamaan, vähän oli muuta mielessä. 
Ei itseänikään hirveästi kiinnostaisi sitä verilöylyä nähdä. Ennen ja jälkeen hetket kylläkin olisi voinut videollekin tallentaa.
Ei itseänikään hirveästi kiinnostaisi sitä verilöylyä nähdä. Ennen ja jälkeen hetket kylläkin olisi voinut videollekin tallentaa.