Synnytyksen käynnistäminen - kokemuksia?

Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Neuvolassa väläytettiin että raskauteni ei annettaisi mennä kovin paljoa yli vaan käynnistettäisi. Olisikin kiva kuulla kokemuksia synnytyksen käynnistämisestä. Miten käynnistys ja synnytys meni? Jos on kokemusta sekä käynnistetystä että itsellään käynnistyneestä, oliko niillä eroa?
 
Minulla on kokemus sekä käynnistetyssä että spontaanisti alkaneesta synnytyksestä.
Käynnistäminen aloitettiin ballongilla ja sen irtoamisen jälkeen jossain vaiheessa annettiin vauhtia vähän suun kautta lääkkeillä. Lauantaiaamuna aloitettiin ja sunnuntaina iltapäivällä vauva syntyi. Spontaanin synnytyksen vauhtiin pääseminen kesti varmaankin aika saman verran, molemmilla kerroilla, joten mun kokemuksen mukaan näissä ei ole suurta ero. Niin, ja kaikki synnytykset on menneet yli 40+0
 
Eka käynnistettiin, toka tuli itse. Eroa oli kuin yöllä ja päivällä. Käynnistyksessä käytiin pitkän kaavan mukaan läpi kaikki vaihtoehdot (lääkkeet, ballonki, kalvojen puhkaisu, oksitosiinitippa), heikoin tuloksin. Viidentenä käynnistyspäivänä niskassa killui jo sektion uhka, sen alla lapsi kuitenkin vihdoin illalla ulkoistautui omin voimin. Oksitosiinilla piiskatut supistukset oli aivan erilaisia kuin omat (tulivat tiheämmin, pidempiä, kaksihuippuisia, kipeämpiä). Omien kanssa pärjäsin hyvin lämmitettävällä kaurapussilla ja suihkulla, käynnistyksessä sain loppujen lopuksi epiduraalin. Oma toive on, että en toista käynnistystä joudu kokemaan, mutta kuulema jotkut pääsee käynnistyksistä helpommalla, eikä koe niitä näin ikävinä.
 
Minulla on kokemusta vain yhdestä synnytyksestä ja se oli käynnistetty. Jos saa päättää, haluaisin seuraavallakin kerralla käynnistyksen, vaikka pitkän ja kipeän kaavan mukaan se taisi mennäkin.

Käynnistys aloitettiin torstaina ja vauva syntyi sunnuntaina. Yksi näistä oli välipäivä, koska supisteli jo niin paljon ja tiheästi ilman lääkettäkin, ettei sitä uskallettu antaa. Raskaus ei ollut yliaikainen, muista syistä käynnistettiin.

Lääkärin mielestä olin herkkä tälle lääkkeelle, koska hyvin pienillä annoksilla cytoteciä tapahtui paljon. Supistukset eivät laantuneet kuin yhdessä vaiheessa välipäivän jälkeisenä yönä, jota vasten päädyin ottamaan kipupiikin. Tämä oli lähestulkoon ainut hetki jolloin oikeasti nukuin koko käynnistyksen aikana.

Lopulta kalvot puhkaistiin ja homma oli sen jälkeen hyvin nopeasti paketissa. Kalvojen puhkaisun jälkeen tuli kestosupistukset ja ne olivat entistä lamaannuttavampia ja kramppaavampia, ei pystynyt edes liikkumaan omin voimin. Ei ole mihin verrata, niin en tiedä olisiko eroa jos käynnistyisi itsekseen. Ilokaasu oli onneksi ilonani matkassa mukana loppusuoralla :happy: Mieluummin monen päivän tuska kuin synnytys tienvarteen tai muuta vastaavaa. Haluan olla avun äärellä, jos tulee komplikaatioita.
 
Muokattu viimeksi:
Ensimmäinen käynnistettiin ja toinen tuli itse. Käynnistystä tehtiin osastolla kolme päivää ennen saliin siirtymistä, jossa olin yli 12 tuntia. Kipujen osalta ensimmäinen oli helpompi kuin toinen, koska toinen tuli huomattavasti nopeammin niin alkoi olla lähellä tilanne, etten ehdi saada mitään kivunlievitystä. Toisesta ehdin olla sairaalassa yhteensä neljä tuntia ennen kuin vauva oli syntynyt.
 
Käynnostettiin pe aamupäivällä ballongilla, avautumisvaihe oli pitkä ja vasta illalla ballonki irtosi ja meni vedet. Yötä vasten pääsin synnärille jossa vauhditettiin oksitosiinilla. Vauva syntyi la puoliltapäivin.
Koin pitkänä ja kivuliaana
 
Mun ainoa synnytys oli käynnistetty yliajan vuoksi, pe 41+5 aloitettiin ballongilla, kalvot puhkaistiin seuraavana päivänä aamupäivällä. Siitä käynnistyi omat supistukset, mutta jostain syystä lääkäri halusi kätilön kertoman mukaan siihen lisäksi oksitosiinitipan. Hän ei käynyt siis tutkimassa mua, ilmeisesti vaan halusi varmuuden vuoksi tehostaa menoa. Vastustelin aikani, mutta eipä siinä ensisynnyttäjänä supistusten keskellä hirveän pitkään jaksanut vääntää. Oksitosiinitipan seurauksena supistukset muuttui hallitsemattomiksi ja lapsen sydänkäyrät alkoi poukkoilla niin, että alettiin harkita sektio-optiota tai vähintään imukuppia. Epiduraalin voimin sain lopulta ponnistettua vauvan itse ulos, mutta reppana oli kakkinut hädissään lapsiveteen.

Käynnistykseen lähden mielelläni, jos kovasti yliajalle menee, tai on joku lääketieteellinen syy, mutta oksitosiinitippaa en halua kuin vasta siinä vaiheessa, että kehoni ei enää ilman jaksa. Nyt koen, että sillä lähinnä haitattiin ja vaikeutettiin mun ja vauvan urakkaa ja tää on jäänyt vähän kaihertamaan, vaikken mistään luomumenosta sen kummemmin haaveillut. Mut asenne tuntui olleen, että oksitosiinitippa kuuluu käynnistyksessä asiaan, niin sehän laitetaan.
 
Vargynja sanoi:
Kiitos tähän mennessä kokemuksensa jakaneille. :) Huomenna (rv 41+2) menen käynnistykseen.
Click to expand...

Kovasti tsemppiä! Kovasti uskon, että kaikki menee hyvin. Todennäköisyydet ovat puolellasi :happy: Itse olin lähes päivälleen vuosi sitten tähän aikaan menossa sairaalaan käynnistykseen. Usko itseesi ja tulevaan! Käynnistys voi olla yhtälailla hyvä kokemus, itselleni se oli positiivinen juttu :happy:
 
Ensimmäinen synnytys meni omilla poltoilla ja nopeasti. Synnytys kesti n.7h, imukupilla piti auttaa maailmaan kun oli vinossa.
Toinen synnytys käynnistettiin..
1.päivä Laitettiin ballongi aamulla ja pääsin kotiin sydnkäyrän jälkeen. N. Muutaman tunnin päästä alkoi todella kipeät supistukset ja illalla en enää pärjännyt kipujen kanssa, joten lähdettiin sairaalaan. Kun päästiin sairaalaan niin loppui kuin seinään supistukset. Yön sain nukuttua kipulääkkeillä.
2.päivä Ballongi otettiin aamulla pois. Ei ollut tarpeeksi kypsettänyt paikkoja, joten alotettiin cytotec ja jäin sairaalaan kun piti ottaa muutaman tunnin välein vauvan sydänkäyrä. Aamulla oli kuumeinen olo, josta mainitsin muttei pahemmin reakoitu asiaan. Tableteista ei tullut oikeen minkäänlaisia supistuksia, joten illallla laitettiin oikeen tuplaballongi. Kipupiikin avulla sain taas nukuttua.
3. Päivä Supistuksia tuli pitkin päivää epäsäännöllisiä ja ei niin voimakkaita. Illalla lääkäri päätti että kalvot puhkastaan. Sai juuri ja juuri puhkastua ja sanoi että lapsivesi oli vähän vihertävää. Valittelin lääkärille kuumeista oloa, mutta sanoi että kuuluu asiaan.. Kalvojen puhkasujen jälkeen siirryin synnytyssaliin, jossa laitettiin oksitosiinitippa. Alkoi todella kipeät supistuksen ja sain epiduraalin/spinaalipuudutuksen, joka onnistui vasta 3 yrittämällä. Lähti toisesta jalasta tunto ja tuntui kuin olisi iskenyt sähköiskuja toiseen jalkaan. Tuli ihottumaa ja kauheeta kutinaa.. yritä siinä sitten levätä suoistuksien välissä. Koko ajan oli kuumeinen ja kipeä olo edelleen. Paikat ei millään lähtenyt avautumaan kunnolla. Yön aikana nousi kuume ja sain iv antibiootin ja kätilö haastatteli kuin olisin menossa leikkaukseen.
4.päivä oksitosiinitiputusta ja epin laittoa ei voitu enää jatkaa kun oli mennyt niin pitkään jo muistaakseni. Aamun aikana alkoi vauvan sykkeet nousta voimakkaasti ja lääkäri tuli ottamaan aamupäivällä vauvan päästä laktaatti arvot, joka oli huono ja sanoi että 30min ja kiireellinen sektio. Siinä sitten iski kauhea kuoleman pelko ja lähettiin kiireellä leikkausaliin. Oli ehkä elämäni pelottavin hetki. Ei mennyt kuin vajaa 30min niin vauva oli ulkona. Kiireellä vietiin pois enkä ehtinyt näkemään. Oli hengitys vaikeuksia ja joutui lastenosastolle alipaine hoitoon. Ja vasta seuraavana iltapäivänä pystyin menemään katsomaan vauvaa.. itsellä nousi melkein 300 tulehdusarvot ja vauvalla nousi myös yli 60. 11vrk oltiin molemmat sairaalassa. Huono kokemus kaiken kaikkiiaan :(
 
Kokemusta löytyy 3 itsestään käynnistynyttä ja 1 käynnistetty. Käynnistetty oli viimeisin ja käynnistys aloitettiin oksitosiini tipalla ja annostusta lisättiin tietyin väliajoin, se ei saanut minulle aikaan supistuksia ja lopulta illemmalla tippa otettiin pois kun siitä ei ollut mitään apua ja puhkastiin kalvot (kalvojen puhkaisua yritettiin välttää, koska kyseessä oli perätila synnytys ) kalvojen puhkaisusta meni 30min kun alkoi supistukset ja siitä 30min niin vauva oli sylissä. Vaikka multa otettiin tippa pois ennen kalvojen puhkaisua sitä oksitosiinia oli veressäni ja se varmasti teki minulle rajummat supistukset mitä olisi luonnostaan ollut, muuta eroa en löydä käynnistyksen ja itsestään käynnistyneen synnytyksen erossa kun sen että supistukset oli kkvuliaammat:)
 
Muokattu viimeksi:
Kokemusta löytyy 3 itsestään käynnistynyttä ja 1 käynnistetty. Käynnistetty oli viimeisin ja käynnistys aloitettiin oksitosiini tipalla ja annostusta lisättiin tietyin väliajoin, se ei saanut minulle aikaan supistuksia ja lopulta illemmalla tippa otettiin pois kun siitä ei ollut mitään apua ja puhkastiin kalvot (kalvojen puhkaisua yritettiin välttää, koska kyseessä oli perätila synnytys ) kalvojen puhkaisusta meni 30min kun alkoi supistukset ja siitä 30min niin vauva oli sylissä. Vaikka multa otettiin tippa pois ennen kalvojen puhkaisua sitä oksitosiinia oli veressäni ja se varmasti teki minulle rajummat supistukset mitä olisi luonnostaan ollut, muuta eroa en löydä käynnistyksen ja itsestään käynnistyneen synnytyksen erossa kun sen että supistukset oli kkvuliaammat :)
 
Voisin jakaa oman kokemukseni. :)

Käynnistäminen aloitettiin tupla-ballongilla. Se laitettiin yhdentoista maissa ja lähti pois viiden maissa. Supistuksista selvisi hyvin sillä että mies painoi selkää. Ballongin lähdettyä sanottiin että voidaan siirtyä saliin ja jatkaa joko kalvojen puhkaisulla, oksitosiinilla tai sekä että. Asiassa oli vain se mutta, että oli ruuhkaista eikä ollut vapaata salia (tai taatusti siellä oli kiireellisemmille saleja, mutta ei riittävästi vapaana käynnistelylle). Jäätiin siis odottamaan salin vapautumista. Supistuksia ei siinä pahemmin ollut. Salia ei vapautunut ja jäin sinne yöksi. Yöllä alkoi tulla taas kipeitä supistuksia. Aamulla tarkistettiin kohdunsuun tilanne. Yöllinen supistelu oli edistänyt hieman tilannetta ja siirryin synnytyssaliin, missä olin aluksi vain käyrillä. Siinä kohtaa oli säännöllisiä supistuksia ja katsottiin josko homma jatkuisi itsellään. Jonkin ajan päästä tarkistettiin tilanne ja kun etenemistä ei ollut tapahtunut puhkaistiin kalvot. Kalvojen puhkaisun jälkeen supistukset voimistui. Jonkin aikaa käytin ilokaasua ja jossain vaiheessa kokeilin mennä suihkuun. Suihkussa alkoikin hyvin pian ponnistuttaa, joten palasin saliin ja tilanteen tarkistamisen jälkeen sain luvan ponnistaa.

Synnytys sujui kaiken kaikkiaan mukavasti. Ilokaasu oli tosiaan ainoa aine mitä synnytyksen aikana käytin. Ainoa kohta jossa mietin pyytäväni jotain muuta oli suihkussa juuri ennen kun alkoi ponnistuttaa. Osastolla yön yli odottelu oli tympeää, mutta muuten ei ole käynnistykseen liittyvää valitettavaa. Toisaalta kenties se yöllä alkaneine supistuksineen helpotti loppumatkaa.
 
Takaisin
Top