Synnytyksen käynnistäminen äidin sairauden vuoksi
- Ketjun aloittaja Pogo
- Aloituspäivämäärä
40+0 käynnistettiin, kun pre-eklampsia -oireet alkoivat pahentua. En ollut ns. oppikirjatapaus eli käynnistys ei sujunut, niin kuin yleensä pitäisi sujua.
Kolmena päivänä söin Cytotecia nousevilla annoksilla, eikä oikeastaan mitään edistystä tapahtunut. 4.pvä pidettiin taukoa. 5.päivä Cytotecia, 6.päivä päästiin laittamaan ballonki, joka tuli muutaman tunnin jälkeen pois. 7.päivä sain pienen annoksen Cytotecia ja laitettiin ballonki uudelleen. Se tuli samantien pois, mutta edistystä sen verran, että päästiin saliin kalvojen puhkaisuun. Koko edeltävänä aikana en juurikaan supistellut, ainakaan niin, että synnytys olisi edistynyt.
Kalvojen puhkaisukaan ei tuottanut tulosta, niin salissa aloitettiin oksitosiini-tippa. 6h sain lääkettä nousevalla annostuksella. Supistelin, mutta en riittävästi/oikealla tavalla. Lääkkeen loputtua nukuin yön yli ja 8.pvän aamuna jatkettiin oksitosiinilla. Nyt supistelin sen verran kipeästi, et aloin hengitellä ilokaasua. Mutta, kun lääke loppui, loppuivat supistuksetkin.
Olin jo 4.päivänä toivonut sektiota, kun käynnistys ei tuottanut tulosta. Lääkärin mukaan pre-eklampsia voi pahentua sektion jälkeen ja tästä syystä ei halunnut vielä leikata vaan suositteli käynnistyksen jatkamista. 8.päivänä sektiotoiveeseen suostuttiin ja terve neiti syntyi 41+0 kiireellisellä sektiolla. Lääkäri oli oikeassa: pre-eklampsia paheni ja pääsimme kotiin vasta 9.päivänä sektiosta.
Henkisesti tosi raskas reissu, varsinkin sektion jälkeen, kun en fyysisesti tuntenut pre-eklampsian pahenemista ja koin, että olin ”terveenä ja turhaan” sairaalassa, kun leikkaushaavakivutkin olivat hallinnassa. Mittausarvot oli vain ihan pielessä.
Mitään varmaa syytä synnytyksen käynnistymättömyydelle ei ole lääkärit osanneet sanoa. Jälkitarkastuksessa lääkäri sanoi, että ehkä kaksi kertaa kaulan ympärillä ollut napanuora oli estänyt vauvan kiinnittymisen ja sen vuoksi synnytys ei olisi käynnistynyt.
Kolmena päivänä söin Cytotecia nousevilla annoksilla, eikä oikeastaan mitään edistystä tapahtunut. 4.pvä pidettiin taukoa. 5.päivä Cytotecia, 6.päivä päästiin laittamaan ballonki, joka tuli muutaman tunnin jälkeen pois. 7.päivä sain pienen annoksen Cytotecia ja laitettiin ballonki uudelleen. Se tuli samantien pois, mutta edistystä sen verran, että päästiin saliin kalvojen puhkaisuun. Koko edeltävänä aikana en juurikaan supistellut, ainakaan niin, että synnytys olisi edistynyt.
Kalvojen puhkaisukaan ei tuottanut tulosta, niin salissa aloitettiin oksitosiini-tippa. 6h sain lääkettä nousevalla annostuksella. Supistelin, mutta en riittävästi/oikealla tavalla. Lääkkeen loputtua nukuin yön yli ja 8.pvän aamuna jatkettiin oksitosiinilla. Nyt supistelin sen verran kipeästi, et aloin hengitellä ilokaasua. Mutta, kun lääke loppui, loppuivat supistuksetkin.
Olin jo 4.päivänä toivonut sektiota, kun käynnistys ei tuottanut tulosta. Lääkärin mukaan pre-eklampsia voi pahentua sektion jälkeen ja tästä syystä ei halunnut vielä leikata vaan suositteli käynnistyksen jatkamista. 8.päivänä sektiotoiveeseen suostuttiin ja terve neiti syntyi 41+0 kiireellisellä sektiolla. Lääkäri oli oikeassa: pre-eklampsia paheni ja pääsimme kotiin vasta 9.päivänä sektiosta.
Henkisesti tosi raskas reissu, varsinkin sektion jälkeen, kun en fyysisesti tuntenut pre-eklampsian pahenemista ja koin, että olin ”terveenä ja turhaan” sairaalassa, kun leikkaushaavakivutkin olivat hallinnassa. Mittausarvot oli vain ihan pielessä.
Mitään varmaa syytä synnytyksen käynnistymättömyydelle ei ole lääkärit osanneet sanoa. Jälkitarkastuksessa lääkäri sanoi, että ehkä kaksi kertaa kaulan ympärillä ollut napanuora oli estänyt vauvan kiinnittymisen ja sen vuoksi synnytys ei olisi käynnistynyt.
Ulkosuomalainen
Näppärä viestien naputtelija
39+4 viikoilla käynnistettiin ylävatsakipujen vuoksi ( istukka oli kohdunpohjassa) koska edellisessä raskaudessa irtosi istukka ennen aikojaan oli pelko kipujen vuoksi että istukka jälleen irtoaa.
Cytotec tabletin puolikas laitettiin kohdunsuulle täysin epäkypsässä tilanteessa, mutta synnytys käynnistyi heti, tytär syntyi 4,5 tunnin kuluttua. Joten ei pahaa sanottavaa käynnistyksestå, kaikki sujui helposti ja nopeasti.
Tosin käynnistyksestä on nyt jo 19,5 vuotta aikaa joten käytännöt ovat ilmeisesti hieman muuttuneet käynnistyksen suhteen.
Cytotec tabletin puolikas laitettiin kohdunsuulle täysin epäkypsässä tilanteessa, mutta synnytys käynnistyi heti, tytär syntyi 4,5 tunnin kuluttua. Joten ei pahaa sanottavaa käynnistyksestå, kaikki sujui helposti ja nopeasti.
Tosin käynnistyksestä on nyt jo 19,5 vuotta aikaa joten käytännöt ovat ilmeisesti hieman muuttuneet käynnistyksen suhteen.
Käynnistettiin laskettuna aikana raskausdiabeteksen takia. Minäkin söin Cytotecia nousevilla annoksilla, mutta ensin ei tapahtunut yhtään mitään. Se oli aika turhauttavaa, koska se aika piti olla sairaalassa eikä saanut enää lähteä kotiin. Makoilin käyrillä useamman kerran päivässä ja ravasin sairaalan käytäviä ja portaita. Näin, miten muut pääsivät käyriltä suoraan synnytyssaliin ja tulivat takaisin osastolle vauvan kanssa, mutta minä se vain olin edelleen yhtenä kappaleena. Kolmantena päivänä joskus kello 17 kunnolliset supistukset sitten vihdoin alkoivat. Varsinkin alussa riemuitsin joka supistuksesta, kun vihdoin jotain tapahtui. 
Loppujen lopuksi synnytys sujui sitten aika nopeasti, ja vauva syntyi vähän ennen kahta yöllä (40+3).
Pelkäsin käynnistystä tosi paljon etukäteen. Pelkäsin, että käynnistyksessä kestää pitkään, että supistukset ovat tosi kivuliaita, että supistukset tulevat ilman taukoja tai että koko homma päätyy sektioon. Noista toteutui vain ensimmäinen, mutta jälkikäteen ajateltuna se oli vain vähän turhauttavaa, kun ei yhtään tiennyt, milloin jotain alkaa tapahtua vai alkaako ollenkaan. Odottelu oli tylsää, muttei kivuliasta, kun supistuksia ei tosiaan ollut oikeastaan ollenkaan. Minulla ei ole kokemusta muusta synnytyksestä, joten supistusten kivuliaisuutta en osaa verrata, mutta suoraan sanottuna olin odottanut pahempaa. Mielestäni kaikki meni loppupeleissä ihan hyvin. Jos tulen uudestaan raskaaksi, toivon toki, että synnytys käynnistyy itsestään, mutta eipä tuo käynnistäminenkään mitenkään kamalaa ollut.
Loppujen lopuksi synnytys sujui sitten aika nopeasti, ja vauva syntyi vähän ennen kahta yöllä (40+3).Pelkäsin käynnistystä tosi paljon etukäteen. Pelkäsin, että käynnistyksessä kestää pitkään, että supistukset ovat tosi kivuliaita, että supistukset tulevat ilman taukoja tai että koko homma päätyy sektioon. Noista toteutui vain ensimmäinen, mutta jälkikäteen ajateltuna se oli vain vähän turhauttavaa, kun ei yhtään tiennyt, milloin jotain alkaa tapahtua vai alkaako ollenkaan. Odottelu oli tylsää, muttei kivuliasta, kun supistuksia ei tosiaan ollut oikeastaan ollenkaan. Minulla ei ole kokemusta muusta synnytyksestä, joten supistusten kivuliaisuutta en osaa verrata, mutta suoraan sanottuna olin odottanut pahempaa. Mielestäni kaikki meni loppupeleissä ihan hyvin. Jos tulen uudestaan raskaaksi, toivon toki, että synnytys käynnistyy itsestään, mutta eipä tuo käynnistäminenkään mitenkään kamalaa ollut.