Synnytyksen jälkeiset pidätysongelmat

[Kyfi5160930]

Synnytin esikoisen tuossa vajaa pari viikkoa sitten ja vajaa viikko synnytyksen jälkeen alkoi olla vatsa tosi löysällä, välillä ihan vesiripulilla. Tästä huomasin, että sulkijalihas ei toimi, uloste valuu läpi, en pysty pidättämään. Alkuun uloste oli kiinteämpää, enkä oikeastaan huomannut tätä ongelmaa, kun vessakin oli kokoajan vieressä. Nyt kun voisi jo johonkin liikkuakin, niin ei voikaan, kun ei tiedä, milloin on seuraavaksi kakka housussa.

Ahdistaa ja itkettää kokoajan, synnäriltä käskivöt odotella rauhassa jälkitarkastusta ja palata asiaan, jos silloin vielä jatkuu. Eli reilusti yli kuukauden päästä vasta. Tiedän, että synnytyksestä on vähän aikaa, mutta pelottaa tämä tilanne.

Muita, joilla on ollut samaa ongelmaa? Kokemuksia? Miten olette selvinneet? Onko tilanne parantunut?

 

[Pingviiniemo]

Mulla samankaltaista kokemusta. Jatkui jopa vielä 4 kuukautta synnytyksen jälkeen helpottaen kuitenkin kokoajan. Nyt kun vauva 10kk niin ulosteen karkailu on loppunut, eikä mitään ongelmia.

Eli toi ulosteinkontinenssi on vielä tossa vaiheessa normaali ilmiö. Helpottaa ajan kanssa ihan varmasti.

Kävin gynellä hetki sitten ponnistusvirtsankarkailun vuoksi ja kuulemma synnytyksestä toipuminen voi viedä lantionpohjalta parikin vuotta. Lantionpohjajumppa auttaa ja ajan myötä ongelman pitäisi korjaantua.

Tsemppiä! Toi karkailuvaihe oli ihan kamala. Muistan.

 

[Kyfi5160930]

Kiitos viestistä!
Kävitkö jossain fyssarilla tms? Vai teitkö itse lantionpohjan treeniä? Tai selvitettiinkö sun kanssa tarkemmin, että mikä karkailun aiheutti?

Tönään neuvolassa pohdittiin, että onko kyse lihaksistosta vai hermoston ongelmista. Terkkari ei sielläkään ollut kovin huolissaan ja käski tässä vaiheessa tehdä lantionpohjan treeniä itsenäisesti. Itseä tämä huolettaa vaan tosi paljon, kun on vaikea mihinkään mennä ja toipumisesta ei oo tietoa.
Hyvä silti kuulla kokemuksia, että ongelma poistui, kiitos :)

 

[Pingviiniemo]

Kiitos viestistä!
Kävitkö jossain fyssarilla tms? Vai teitkö itse lantionpohjan treeniä? Tai selvitettiinkö sun kanssa tarkemmin, että mikä karkailun aiheutti?

Tönään neuvolassa pohdittiin, että onko kyse lihaksistosta vai hermoston ongelmista. Terkkari ei sielläkään ollut kovin huolissaan ja käski tässä vaiheessa tehdä lantionpohjan treeniä itsenäisesti. Itseä tämä huolettaa vaan tosi paljon, kun on vaikea mihinkään mennä ja toipumisesta ei oo tietoa.
Hyvä silti kuulla kokemuksia, että ongelma poistui, kiitos :)

Aloin vasta myöhemmin tekeen säännöllisesti lantionpohjia. Oikeastaan kunnolla vasta nyt ruennut treenaan.

Mulla johtui ulostusinkontinenssi vaan siitä, että lantionpohja oli vielä alhaalla synnytyksen jälkeen. Joillakin antaa helpommin periksi, mutta korjaantui sitten itestään kuukausien kuluttua.

Hermovaurio onkin sitten hankalampi juttu, mutta onneksi ei ollut sitä. Mulla esikoisen ulostulo oli todella vaikea. 2.5 tunnin ponnistus ja lopulta episotomia. Ei onneksi kuitenkaan tullut hermovauriota yms...

Tän helpommqn synnytyksen jälkeen vaihtoalkkarit piti tosiaan aluksi olla mukana joka paikassa, mutta nyt on ihan normaali tilanne. Itteäkin ahisti ja pelotti jääkö tilanne tälläiseksi.

Gynellä kun kävin hän tosiaan sanoi, että sit kun lantionpohjalihakset on riittävän vahvat eli parin kuukauden treenin jälkeen aluksi 5-6 x viikossa ja yksi lepopäivä, niin voi treenata vaan 1x viikossa jatkossa ylläpitona.

Kannattaa selvitellä sit jos tuntuu, tai ei ala ollenkaan helpottaa parin kuukauden päästä. Sen pitäisi pikkuhiljaa helpottaa.

 

[MM]

Mulla synnytyksestä jo muutama vuosi, etten enää muista tarkkaan yksityiskohtia. Alkuun oli monenlaista ongelmaa, vaikkei onneksi housuihin asti tullut.

Ihan alkuun en tuntenut pissahätää, eli täytyi vain käydä rutiinisti vessassa riittävän usein. Sitten kun oli jo sen verran parantunut, että pääsi kävelylenkille, niin tunsi kuinka lantionpohja alkoi väsyä, eka kilometri kävellen ehkä vielä ok kunhan oli käynyt just lähtiessä vessassa. Sen jälkeen tunsi kuinka rakon sisus hölskyi joka askeleella ja alkoi tuntua, että pidätyskyky häviää koska tahansa. Monta kertaa piti pysähtyä lepäämään ja tulla paluumatka ihan lyhyissä pätkissä hitaasti kävellen ja lepotaukoja pitäen, kun joka askeleella tunsi kuinka rakossa oleva pissa iskeytyi alaspäin lantionpohjaan pidätyskykyä koetellen. Joskus tuli muutama pissatippa alushousuihin. Pikkuhiljaa meni parempaan suuntaan. Joskus 1v kohdalla uskalsi jo varovasti testata lyhyttä (kymmeniä metrejä) hölkkäpätkää, kunhan kävi vessassa just ennen. Mutta pitkät&reippaat kävelylenkit oli vielä mahdottomia, jos ei välillä päässyt vessaan. Nyt pystyn jo lenkkeilemään kunnolla, sekä juoksemaankin pikkupätkää, kunhan vaan ennakoin jo muutamaa tuntia ennen enkä juo yhtään ylimääräistä. Edelleen jos vaikka kohta kahvien jälkeen mies ehdottaa lenkillelähtöä, niin en tykkää kun edelleen tuntuu siltä, ettei voi luottaa pidätyskykyyn, jos rakossa on yhtään enempää.

Alkuun oli myös ulosteen pidätyksen kanssa vähän vastaavaa. Siinä vaiheessa kun tunsi vessahädän, niin tuntui, että sinne vessaan olis päästävä välittömästi, kertaakaan ei tullut housuun, mutta en tiedä miten olis käynyt jos ei vessa olis ollut lähellä. Synnärillä ollessa piti ruoka kauhoa pikapikaa vatsaan, kun tiesi, että kohta saa juosta vessaan, vaikkei vielä syömään käydessä tuntunut yhtään vessahätää, pitiköhän kerran jättää ruoka keskenkin, kun tosiaan pelkäsin tulevan housuun. Pikkuhiljaa parempaan, ensin alkoi tuntea hädän aiemmin, siis "täyden/raskaan" tunteen suoliston loppupäässä, vaikkei vielä tarvinnut pidätellä, ja vähitellen alkoi myös luottaa pidätyskykyyn, ettei vessaan tarvinnut kiiruhtaa heti kun alkoi vähänkin tuntua hätää. Pitkään oli myös sitä, että tavallaan tunsi, että kohta olis tulossa, mutta lihakset/hermotus tms ei toiminut. Kun normaalisti olis voinut siinä vaiheessa mennä vessaan ja hetken ähistellä ja ponnistella, niin uloste olis tullut, mutta nyt oli yhtä tyhjän kanssa, piti odottaa niin pitkään, että melkein joutui pidättelemään. Tuo oli ärsyttävää jos olis pitänyt olla jo lähdössä johonkin ja tunsi että vessahätä iskee ehkä vartin-puolentunnin kuluttua, ei saanut vielä pihalle vaikka mitä olis tehnyt, mutta tiesi, että tulis tuskaa yrittää pidätellä perille asti/neuvolakäynnin loppuun/hammaslääkäri tms. Tuota oli jonkin asteina vielä parinkin vuoden jälkeen, mutta nyt on jo lähes palautunut, ihan kokonaan ei ehkä palaudukaan

Ikävin on suolistokaasut. Välillä ei ole mitään ongelmia pidätellä pientä hetkeä päästäkseen vähän sivumpaan, mutta toisinaan itsekin huomaa tasan siinä hetkessä, kun jo pörähtää ulos ja myöhästä tehdä mitään. Meidän piireissä miehetkään ei paljoa piereskele kuuluvasti seurassa, saati sitten "hienot naiset" niin vähän meinaa nolottaa. Vielä kun on vähän vatsavaivaa ja välillä pääsee oireet yllättämään, vaikka yrittää varoa syömisiään. Alkuun pystykin osan pistämään sylissä olleen vauvan piikkiin, mutta tuollainen menevä muutaman vuoden ikäinen jossain talon toisella puolella niin ei oikein toimi "voi, onko sulla ilmaa mahassa/mitäköhän sinne vaippaan tuli?"

Mutta joo, veikkaan, että huomaat jo kuukaudessa suunnan parempaan. Muutamassa kk selkeästi parempi, ja ehkä vuoden päästä voi olla jo lähellä entistä.

 

[Kokemusta]

Varaa aika äitiysfysioterapeutille. He ovat ammattilaisia noihin vaivoihin.nNäin saat varmasti just sinun tilanteeksi sopivat ohjeet. Hän myös osaa sanoa, josko vaivasi on sellainen, että kannattaa käydä lääkärissä. Jossain maissa äitiysfysioterapia kuuluu ihan rutiinisti raskaana oleville ja synnyttäneille ja kokemukset ovat hyviä.