Synnytyksen jälkeinen masennus

Momofone

Momofone

Oman äänensä löytänyt
Olin varma että alaotsikosta "vanhempien terveys" olisi juttua synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, mutten löytänyt ;(

Mielelläni kerron oman kokemukseni rohkeasti. Asiasta täytyy puhua! Nimittäin oma kokemukseni ei ikinä lähde mun päästä pois.

Masennustaustaa on ollut 15v asti minulla sekä yleistynyt ahdistuneisuushäiriö todettu. Raskausaika oli todella hieno psyyk terveyden kannalta. Puhkesin kukkaan ja mieliala oli suht hyvä (olihan mieto fluoxetin lääkitys raskauden aikanakin) Ja sitten synnytys päivänä se jyrkkä alamäki alkoikin. Todennäköisesti ahdistus nosti mun verenpainetta hyvin ylös muttei siinä kaikki. Muistan ekat viikot ja kuukaudet hyvin sumeasti. Muistan etten kyennyt puhumaan synnytyksestä ainakin 4 kuukauteen ilman itkemistä. Muistan että halusin kuolla samalla aikaa kun imetin. Joskus vauvan kanssa samassa huoneessa oleminen sai mut lähes huonovointiseksi ja levottomaksi. Tässä muutamia oireita. Olin psykiatrin arvioitavana ja myöhemmin sairaalahoidossa yhteensä 2,5kk. Todella tarvitsin sitä koska silloin tuntui että elämä olisi mennyt pahasti raiteiltaan. Hormonaaliset muutokset, masennus taipumus sekä iso elämänmuutos tähän kaikkeen vaikutti. Lääkitys saatiin kuntoon! Mutta voin sanoa että niin monta kertaa pitäessäni ylisöpöä uunituoretta vauvaa sylissäni, olin samaan aikaan hyvin onnellinen mutta toisaalta olin jumiutunut enkä kyennyt toimimaan, keskittymään mihinkään, samaan aikaan iloitsin uudesta elämästä ja vihasin omaani niin etten vain halunnut elää. Niin surulliselta se nyt kuullostaa...

Kiitos kun luit. :)


Voi kysyä, kommentoida ja jakaa mahd omaa tai toisen kokemusta.

Epäiletkö itselläsi tätä? Puhu asiasta, älä ole vaiti!
 
Muokattu viimeksi:
Kiitos paljon kun jaoit kokemuksesi Momofone. :) Tämä todella on tärkeä aihe josta puhutaan liian vähän. Kuulostaa siltä että sinulla on ollut todella raskasta, onneksi lääkityksesi saatiin kuntoon ja toivuit. <3
 
Vargynja sanoi:
Kiitos paljon kun jaoit kokemuksesi Momofone. :) Tämä todella on tärkeä aihe josta puhutaan liian vähän. Kuulostaa siltä että sinulla on ollut todella raskasta, onneksi lääkityksesi saatiin kuntoon ja toivuit. <3
Click to expand...

Kiitos paljon! En voi sanoa että olen täysin toipunut vaan tilanne on hyvin paljon parempi kuin se oli. Nyt on mennyt vuosi ja vieläkin asia tuntuu raskaalta kantaa, on kova tarve puhua siitä. Ei kannata vaieta asiasta koska SE EI OLE OMA VIKA ETTÄ KOKEE NOITA TUNTEITA!
Vain se ihminen joka on kokenut tämän tietää mistä puhutaan!
 
Oletpa kokenut kovia Momofone. :Heartred En ole itse kokenut synnytyksen jälkeistä masennusta, mutta tein hiljattain artikkelin siitä ja luin silloin monia tarinoita aiheesta. Siitä on kyllä tärkeä puhua, eikä todellakaan ole mitään hävettävää asiassa.

Kuinka kauan pahin vaihe kesti sinulla?
 
Momofone sanoi:
Kiitos paljon! En voi sanoa että olen täysin toipunut vaan tilanne on hyvin paljon parempi kuin se oli. Nyt on mennyt vuosi ja vieläkin asia tuntuu raskaalta kantaa, on kova tarve puhua siitä. Ei kannata vaieta asiasta koska SE EI OLE OMA VIKA ETTÄ KOKEE NOITA TUNTEITA!
Vain se ihminen joka on kokenut tämän tietää mistä puhutaan!
Click to expand...

Paljon voimia siis toipumiseen! <3 Itse olen sairastunut masennukseen muuten ja tiedän että se on todella raskasta. Tiedän että siitä ei toivu sormia napsauttamalla. Vaikka tietenkään en täysin voi tunteitasi tietää ja synnytyksen jälkeinen masennus on varmasti hieman eri kuin mitä itse olen kokenut. Mutta veikkaisin että niissä on jotain samaakin. Toivottavasti tänne löytää myös samassa tilanteessa olevia/olleita, onhan vertaistuki todella iso apu. :shy:
 
Uusperhesatu sanoi:
Oletpa kokenut kovia Momofone. :Heartred En ole itse kokenut synnytyksen jälkeistä masennusta, mutta tein hiljattain artikkelin siitä ja luin silloin monia tarinoita aiheesta. Siitä on kyllä tärkeä puhua, eikä todellakaan ole mitään hävettävää asiassa.

Kuinka kauan pahin vaihe kesti sinulla?
Click to expand...

N. 3kk synnytyksestä oli se vaihe et oli pakko palautua sairaalassa, 6kk jälkeen pystyin puhuu synnytyksestä ilman itkemistä
 
Hei!

momofone, rankka vauvavuosi sulla kyllä ollut :( onneks oot lähtenyt hakemaan apua ja oot alkanu toipumaan masennuksesta! Ja onneks alotit tämän keskustelun!

Mä en oikeen tarkalleen tiiä että onko mulla nyt kyseessä synnytyksen jälkeinen vai raskauden aikanen masennus..
Masennustaustaa löytyy ennestään, n. 16v ekan kerran sairastuin ja se uusiutu 2010.

n. kuukausi sitten alko taas hiipiin mieleen et onkohan mulla kaikki hyvin..
esikoinen on syntyny 02/16, ja hormoonit, elämänmuutos, unettomuus ym johti aika pahaan uupumukseen. Sillon en kokenu olevani masentunu vaikka koko raskauden ajan pelkäsin sitä. Pinna mulla oli kyllä aina vähän kireellä ja tietenki väsymyksen ja uupumuksen piikkiin sen laitoin. Meidän toista lasta alotin oottaan viime marraskuussa, ja koko raskauden ajan olin tosi väsyny. Se väsymys ei vaan poistunu vaikka oisin kuinka nukkunu. Pinna kiristy entisestään ja olin koko ajan pahalla päällä, harva se päivä itkin ko tuli huudettua esikoiselle millon mistäki asiasta. Ja itkin kyllä paljon ihan vaan muutenki.
Toka laps synty vajaa 3vko sitte ja nyt oireet on tuplasti pahemmat mitä ennen synnytystä! Toki hormoonitki vaikuttaa asiaan, mutta tällä viikolla oon myös nyt tajunnu, ettei tää yksistään hormooneista johdu, vaan siitä, että mun masennus taitaa olla uusiutunu. Taas kerran. Nyt on pari päivää menny hyvin koska myönsin ittelleni etten vaan nyt jaksa ja tarvin apua. Jotenki on parina päivänä uskaltanu olla ehkä vähän armollisempi itelleen. Tai sitte oon ollu vaan niin väsyny etten jaksa suuttua.

Mulla ei oo täällä päin juuri minkäänlaista tuliverkostoa. Parhaimmat kaverit, sisarukset ja vanhemmat asuu 140km päässä. Mies on viikot pois, joten kaikki kotihommat ja lastenhoito on yksistään mun vastuulla. On ne kyllä paljon sitä myös viikonlopusinki vaikka mies kotona onki..
Neuvolassa ei oo mitenkään noteraattu mun väsymystä vaikka joka kerta siitä valitin. Jälkitarkastusta ei oo vielä tehty, mutta sinne asti en voi oottaa et saisin jotain apua, vaan aattelin hoitaa sen sitte itte heti ens viikolla.
Psykoterapiaan taas haluaisin (kävin 3v sillon 2010) mutta en tiedä kuinka helposti saisin sinne lähetteen.
 
marinellahi83 sanoi:
Hei!

momofone, rankka vauvavuosi sulla kyllä ollut :( onneks oot lähtenyt hakemaan apua ja oot alkanu toipumaan masennuksesta! Ja onneks alotit tämän keskustelun!

Mä en oikeen tarkalleen tiiä että onko mulla nyt kyseessä synnytyksen jälkeinen vai raskauden aikanen masennus..
Masennustaustaa löytyy ennestään, n. 16v ekan kerran sairastuin ja se uusiutu 2010.

n. kuukausi sitten alko taas hiipiin mieleen et onkohan mulla kaikki hyvin..
esikoinen on syntyny 02/16, ja hormoonit, elämänmuutos, unettomuus ym johti aika pahaan uupumukseen. Sillon en kokenu olevani masentunu vaikka koko raskauden ajan pelkäsin sitä. Pinna mulla oli kyllä aina vähän kireellä ja tietenki väsymyksen ja uupumuksen piikkiin sen laitoin. Meidän toista lasta alotin oottaan viime marraskuussa, ja koko raskauden ajan olin tosi väsyny. Se väsymys ei vaan poistunu vaikka oisin kuinka nukkunu. Pinna kiristy entisestään ja olin koko ajan pahalla päällä, harva se päivä itkin ko tuli huudettua esikoiselle millon mistäki asiasta. Ja itkin kyllä paljon ihan vaan muutenki.
Toka laps synty vajaa 3vko sitte ja nyt oireet on tuplasti pahemmat mitä ennen synnytystä! Toki hormoonitki vaikuttaa asiaan, mutta tällä viikolla oon myös nyt tajunnu, ettei tää yksistään hormooneista johdu, vaan siitä, että mun masennus taitaa olla uusiutunu. Taas kerran. Nyt on pari päivää menny hyvin koska myönsin ittelleni etten vaan nyt jaksa ja tarvin apua. Jotenki on parina päivänä uskaltanu olla ehkä vähän armollisempi itelleen. Tai sitte oon ollu vaan niin väsyny etten jaksa suuttua.

Mulla ei oo täällä päin juuri minkäänlaista tuliverkostoa. Parhaimmat kaverit, sisarukset ja vanhemmat asuu 140km päässä. Mies on viikot pois, joten kaikki kotihommat ja lastenhoito on yksistään mun vastuulla. On ne kyllä paljon sitä myös viikonlopusinki vaikka mies kotona onki..
Neuvolassa ei oo mitenkään noteraattu mun väsymystä vaikka joka kerta siitä valitin. Jälkitarkastusta ei oo vielä tehty, mutta sinne asti en voi oottaa et saisin jotain apua, vaan aattelin hoitaa sen sitte itte heti ens viikolla.
Psykoterapiaan taas haluaisin (kävin 3v sillon 2010) mutta en tiedä kuinka helposti saisin sinne lähetteen.
Click to expand...

Kiitos kun kirjotit avointa tekstiä!
Ensinnäkin haluan mainita sen, että synnytyksen jälkeiseen masennukseen sairastuminen on isompi riski JUURI NIILLÄ joilla on ollut masennustaustaa! Mä olin niin hyvinvoiva kaikin puolin raskauden aikana ettei tulis mieleenkään että kaikki, koko maailma voi noin vaan romahtaa ihan täysin! Hormoneilla on tietenkin oma osansa. Toisilla psyyke on vaan herkempi, ei vaa kestä muutoksia ja vaikeuksia ja haluat tai et, se mieliala vaan laskee, itku ei pelkästään tule herkästi (niin kuin "hormoniherkkyydessä") vaan tuntuu ettei välillä ole syytäkään itkuun kun vaan itkettää kun on nii toivoton ja huono olo. Kuullostaa että sulla on juuri sellainen olo, ja mä tiedän, se on äärimmäisen raskasta.
Kuvailisin oloa näin; itsetunto alhaalla, syytät itseäsi KAIKESTA, häpeät omaa käytöstä ja jopa ajatuksiasi, koska masennuksessa ne saattavat olla "yllättäviä", voimaa ei löydy mistään, ei löydy ilonaiheita vaan kaikki vaikuttaa toivottomalta. Jos on näin kohdallasi, varaa aika suoraan lääkärille! Sano että epäilet masennusta. Se on parasta mitä voit tehdä itsesi tähden!
 
Hyvin kuvailit oloa! Juuri siltä ajoittain tuntuuki, poikkeuksena että lapsista oon oikeestaan aina iloinnu ja enkä oo "hyljeksiny" heitä oman olotilan takia. Toki joskus ku oikeen tekis mieli huutaa ja raivota ni jätän huutavat lapset ja poistun ite huoneesta jotta ite rauhottuisin. Suurin ja pahin oire on jatkuva kiukkusuus, ja tietenki itkusuus. Oon aina viihtyny paljon yksin ja hiljasuudessa, ja luonnollisestikki nytte kahen lapsen äiti ei nykyään sellasta hetkee saa vietettyä.
Esikoisen aikaan neuvolassa kyselivät sairaustaustoja ja ku kuulivat masennuksesta ni sanovat että pitää kiinnittää huomiota enemmän ettei uusiudu, mutta eipä sitä asiaa sen koommin oo kysytty. Enkä ite oo koko asiaa edes tajunnu ennen ku vasta joku aika sitte!
Luin erästä kirjaa, joka kertoo äideistä jotka on sairastunu synnytyksen jälkeseen masennukseen, ja siellä eräs nainen kerto että hällä oli oireina vain jatkuva itkusuus, kiukkusuus ja lapsille/puolisolle huutaminen. Sillon hoksasin et hitto noi oireet on mulla ollu jo pidempään mutten oo tajunnu et ne voi olla oireita masennuksesta!
Edelliset masennukset ku on oireillu ihan eri tavalla.

Mun piti jo tänään soittaa lääkäriin mutta aamu oli niin kiireinen etten kerinny, huomenna onneks on aikaa ku esikoinen menee hoitoon.
 
Haastattelin joku aika sitten synnytyksen jälkeistä masennusta paljon tutkinutta henkilöä, ja hänkin painotti tuota, että aiemmin masennuksesta kärsineillä ja erityisesti raskauden aikana masentuneilla on selvästi suurentunut riski sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Tässä pitäisi ehdottomasti olla tiivistä seurantaa näiden äitien kohdalla. Ikävää että sinun kohdallasi ei ole ollut. :( Toivottavasti saat pian apua tilanteeseen!
 
Sain hyvinkin nopsaa ajan psykiatriselle sairaanhoitajalle, nimittäin huomen aamuks tuli aika! :)
Täälläpäin on vaikee saada nyt lääkäriaikaa ku ei oo lääkäriä, enkä pysty oottaan jälkitarkastukseen asti, joka ois joskus 5-6vkon päästä, mutta onneks tuolle sairaanhoitajalle nyt pääsin :) vähän harmittaa etten aikasemmin oo tajunnu soittaa.
 
Takaisin
Top