Synnytyksen jälkeinen masennus

[Tiukuliisa]

Onko kenelläkään todettu tai epäileekö kukaan sairastuneensa synnytyksen jälkeiseen masennukseen? Millaisia oireita koette?
Itse sairastin vaikean masennuksen pari vuotta sitten ja oireet on alkaneet nostaa päätään taas. Jatkuva väsymys (ei johdu yöheräämisistä), riittämättömyyden tunne, alakuloisuus, haluttomuus, itkuisuus, herkkyys, läheisyyden kaipuu ja yleisesti on huono olla sekä ahdistavat muistot ovat päälimmäisinä tunteina. Meinaan huomenna jälkitarkastuksessa ottaa asian esille ja kysyä mielialalääkityksen uudelleen aloittamisesta ennen kuin vointi taas menee erittäin huonoksi.

 

[Mimmu77]

Varasin pari viikkoa sitten ajan depressiohoitajalle. Pienellä paikkakunnalla neuvolassa/perhekeskuksessa on vain yksi psykologi, joka jäi tietenkin juuri silloin viiden viikon lomalle, kun tiedostin tarvitsevani apua. Samoilla oireilla mennään, alakuloisuutta ja itkuisuutta ilman erityistä syytä. Havahduin kuitenkin vasta siihen, että tunsin tarvetta satuttaa ihanaa lastani. Lähetin heti miehelleni viestin, että nyt isää tarvitaan enemmän kotona kuin töissä.

Vointi on jo vähän kohentunut, kun oon ymmärtänyt puhua asiasta läheisille. Nyt kuitenkin kävi niin onnettomasti, että rakas isäni nukkui pois. Suru on suunnaton, ja oon huolissani siitä miten jaksan pyörittää arkea vauvan kanssa. Lääkkeitä en haluaisi ruveta napsimaan. Toivottavasti ammattiauttaja keksii toisenlaisen ratkaisun...

 

[suvitus]

Tsemppiä! Hienoa että olette tiedostaneet tarpeen avulle ja haette sitä!

 

[Jonsku88]

Mimmu otan osaa isäsi johdosta

 

[Hellis]

Mimmu, otan osaa isäsi poismenon johdosta

Hyvä tosiaan, että olette tiedostaneet avun tarpeen, se on ensimmäinen tärkeä askel. Toivottavasti molemmat saatte teille sopivaa apua. Ja muistakaa, että tuntemuksenne ei johdu teistä tai ole millään lailla teidän syytänne.

 

[Guang Xi]

Ihana kun jaatte näitäkin juttuja. Toipumista depikseen! Tuo kuulosti niin hyvältä Mimmu miten itse vielä havahduit fiiliksiisi ja pyysit mieheltä apua.

Voi kunpa jokaisella olisi edes se yksi ihminen, kenelle tuollaisen viestin voisi lähettää tarvittaessa. Olisi ihmisillä paljon helpompi olla.

Jälkitarkastusta varten täytin depis-kyselyn, jonka terkkari toi kotiin ekaan vauvaneuvolaan. Kukaan ei siitä sen jälkeen ole kysellyt, eikä asiasta keskusteltu jälkitarkastuksessa. Unohdin itsekin koko paperin. Kaipa ne sitten keskusteluissa totesivat, että asiani ovat ok. Kuten ovatkin. Mulla väsy on univelkaa ja matalaa hempparia, ei masennusta.

 

[Tiukuliisa]

Itse otin tosiaan asian esille jälkitarkastuksessa tänään. Tosin vointi näkyi kyllä hyvin ulospäinkin, kun itkeä tihrustin samalla, kun kerroin meidän kauhutarinaa synnytyksestä ja vauvan tehohoitoajasta sekä miehen hoidoista. Citalopram aloitettiin tänään, kontrolli kuukauden päästä terveysasemalla jossa annostus tarkistetaan (nostan siis annosta vähitellen). Ohje myös jossain vaiheessa depressiohoitajalle juttelua varten. Eiköhän tää tästä, kun ajoissa oltiin liikkeellä. Edellisen sairastumisen yhteydessä käytiin läpi oireita, jolloin pitää reagoida, joten tunnistin nämä onneksi nyt jo.

Mimmu77 iso osanottoni menetyksesi vuoksi! Hyvä, että olet kanssa hakenut jo apua. Oma edellinen sairastumiseni johtui pitkälti useista läheisten menetyksistä lyhyen ajan sisällä. Omaa isää on kanssa suunnaton ikävä. Voimia!