Synnytykseen valmistautuminen ja synnytys ja elämä sen jälkeen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Tata87
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

Suhtautuminen synnytykseen tällä hetkellä kun siihen ei enää ole montaa päivää?

  • Haluaisin lykätä sitä vielä eteenpäin niin paljon kuin mahdollista....

    Äänet: 0 0.0%

  • Kaikki äänestäjät
    13

Tata87

Puuhakas puhuja
Olen todella kiinnostunut kaikesta mitä tähän kuuluu (ja siihen kuuluu varmasti ja paljon asiaa)... ^^

Synnytys puolella onkin juttua tästä paljon, mutta aina joukkoon mahtuu yksi lisää.

Siispä kertokaa miten te valmistaudutte/valmistauduitte synnytykseen, miten synnytys meni (omien tuntemuksien mukaan mitä haluaa kertoa) ja miltä sen jälkeen tuntui ensimmäisinä päivinä. Varsinkin kotiutumisen jälkeen :)
 
Mitenkäs itse olen valmistautunut.... Sairaalakassi on pakattu :) Sieltä löytyy juotavaa ja herkkuja niin äidille kuin isällekin (synnytyksen ajaksi ja sen jälkeiseen voimien keräykseen), sekä vaatteet kotiutumiseen itselle ja vauvalle, hygieniatuotteet, neuvolakortti, varakännykkä ja laturi, kamera ja laturi.... Siinäpä ne tärkeimmät taitaa olla :D

Muut valmistautumiset:
- kaikki vauvan hoitovälineet yms on esillä ja valmiina käyttöön
- vaatteet ja harsot on pesty valmiiksi
- äitiyslaatikon muokkaan pediksi varmaan tässä viikonlopun aikana :) Pinnasänky pääsee viralliseen käyttöön vähän myöhemmin. Aluksi se on vain korokkeena äitiyspakkauslaatikkopedille.
- makuuhuoneen järjestys täytyy vaihtaa niin että pinnis tulee ihan oman sängyn viereen
- olemme molemmat lukeneet vauvakirjoja ja oppaita joita on saatu neuvolasta ja vau-kerholta.
- olen tehnyt miehelle erittäin selväksi mitä tällä hetkellä haluaisin hänen tekevän, sanovan jne synnytyksessä xD Mieli voi kyllä muuttua...
- olen tutkinut netistä tietoa synnytyksestä
- olen katsonut vauvaohjelmia mm. erilaiset äidit (ekan tuotantokauden ja nyt tätä uuttakin), teiniäidit sarjaa (kotimaista). Ensin mainittu on paljon parempi ohjelma kyllä....

Muuta ihmeempää en nyt keksi :)
 
Ja vielä pitää lisätä että olen levännyt ja liikkunut tasan sen mukaan mitä kroppa on milloinkin vaatinut :D Jos täytyy nukkua päikkärit tai iltaunet niin olen ne tutinut... eihän sitä tiedä milloin se synnytys alkaa niin pitää olla voimissaan =)
 
En valmistautunut ensimmäisenkään lapsen synnytykseen joten tämänkin saa luonto hoitaa omalla tavallaan :) Mun mielestä on turhaa suunnitella mitään synnytykseen liittyvää kun ei ikinä voi tietää mitä se tuo tullessaan. Ainoa "suunnitelma" on synnyttää luomuna ja polikliinista synnytystä toivoin mutta neuvolassa vähän oltiin vastahakoisia, että pitäis vähintään se yksi yö viettää sairaalassa. Siis toki mikäli mulla tai vauvalla ois jotain ongelmaa niin en haluaisikaan kotiin mutta jos kaikki menee hyvin niin mahd.pian oman kodin rauhaan. Vaikka eri tahoilta on annettu "toivoa" että tämä vauva syntyisi ennen aikojaan niin olen silti kyllä henkisesti valmistautunut siihen että menee yli aikaseks kuten eskoinenkin :)
Sairaalakassin oon pakannut ja yrittänyt pitää hyvää kuntoa yllä lenkkeilemällä jne. että jaksaa sit paremmin tulevassa koitoksessa.
 
Esikoisen syntymään valmistauduin pakkaamalla joitain juttuja ja käymällä sairaalassa tutustumassa, tällä kertaa en ole vielä tehnyt mitään (laskettuun aikaan tasan 4 viikkoa). Ei kassia, ei pestyjä vaatteita. Ollaan oltu vesivahingon ja putkirempan takia evakossa 4 viikkoa, kotiin muutettiin viikko sitten. Tällä hetkellä meillä ei ole omaa kylppäriä eikä pesukonetta, toivottavasti saadaan valmiiksi ensi viikon aikana tai edes ennen synnytystä, taloyhtiön yhteisiä tiloja olisi turhan hankala käyttää vauvan kanssa;)

Eiköhän se mukelo sieltä ulos tule sitten aikanaan tavalla taikka toisella:) Mitään luomutoiveita ei ole, epiduraali oli minulle sopiva ja ihana viimeksi, joten jos tälläkin kertaa onnistuu ja ehtii laittaa, niin kiitos. Ilokaasusta en niinkään välittäisi, siitä ei tullut kuin huono ja sekava olo. Mutta katsotaan mitä tuo tullessaan:)
 
Mulle tuli kans ilokaasusta ihan hirvee olo :S Epiduraalin sain ja sen laitto sattu aivan kamalasti, muistan itkeneeni ja pyytelin anteeksi anestesialääkäriltä (oli täys mulkvisti) kun kivun takia säpsähdin.. Mut se oli kyllä suuri helpotus! ...Loppuvaiheessa ei enää ollut epiduraalilla vaikutusta ja sen takia ajattelinkin että vois koittaa tätä tulevaa luomuna kun edellinenkin meni lopussa niin hyvin :) MUTTA mieli voi aina muuttua :D
 
Mulle tuli kans ihan karsee olo ilokaasusta esikoisen kohdalla, voi sitä äklötyksen määrää. Mä olen avoimin mielin, jos ehtii ja koen tarvitsevani niin epiduraali kiitos, tilanteen mukaan.
Mä olen maininnut myös että haluan mahdollisimman piaan kotiutua koska haluan päästä esikoisen luo, ettei hänen tarvitsis olla hoidossa kauaa. Meillä ei siis ole miestä talossa joten mä olen yksin vastuussa molemmista ja haluan olla läsnä molemmille. Pikkasen kyl jännittää mikä on esikoisen reaktio lopulta pikkuseen. Tähän asti hän on ollut todella ihana odottava isoveli joka paijaa ja juttelee masulle. Ehkäpä tuo 8 vuoden ikäkin karsii pahimmat mustikset pois. Jännää :-)
 
Minel: Voi, ja pitääkin tarvittaessa muuttua;) Minulla viimeksi täysin kivuton (muistaakseni ainakin?) ponnistusvaihe epiduraalin ansiosta. Syke meinasi vauvalta häipyä ja oli kaksi vaihtoehtoa: muksu ulos nyt heti tai sektioon mars. Joten pistettiin hösseliksi, ja 12 minuutin ponnistusvaiheen jälkeen syntyi. Tämän takia olen epiduraalille niin kovin kiitollinen, tai ainakin ajoitus oli silloin hyvä. Mutta, katsotaan missä mennään tällä kertaa, avoimin mielin:)
 
Kun tulin raskaaksi niin pelkäsin siinä vaiheessa synnytystä kuollakseni. Hoinkin kai miehelle pari viikkoa että haluan sektion mutta niin se mieli on muuttunut :) Innolla ja avoimuudella asian suhteen ollaan tässä kohti perinteistä synnytystä menossa.

En itsekään ole tehnyt mitään suunnitelmia itse tapahtuman suhteen... kaikki riippuu niin paljon kaikesta ^^ Toivon että vähällä kivunlievityksellä selviäisi enkä mielellään tahtoisi mitään lääkitystä mikä sekoittaisi päätä, mutta jos tarvitsee sellaista niin ei siinä sit mitään :D

Ollaan miehen kanssa "tilattu" pörriäinen kekriksi (2.11 kun (la on 9.11)). Saa nähdä onko hän samaa mieltä asiasta =)

Mitä te olette veikanneet ja milloin onkaan se laskettuaika? :)
 
LA 23.11, veikkaan että tälläkin kertaa menee yli (esikoinen syntyi 41+6). 30.11 olisi hieno päivämäärä;) Tosin 41+6 olisi Itsenäisyyspäivä, joten ei huono sekään:)
 
Mä en osaa veikata mitään,esikoinen syntyi tasan laskettuna päivänä <3 toki toivon että tämäki tulisi ajallaan ja luonnollisen käynnistymisen kanssa. Mulla kaks (2) laskettua aikaa annettu 28.10 ( eli ens maanantai :-) hui ) ja sit 4.11 mikä on viikon päästä maanantai. hui ku menee jännäks :-)
 
Mulla on LA 15.11 joka on muutamia päiviä ennen omaa sekä miehen synttäripäivää (ollaan siis miehen kans molemmat synnytty samana päivänä, eri vuonna ) :) Sehän ois ihan passeli päivä.
Kuten tuolla toisaalla totesin niin mulle on sanottu että vauva saattaa hyvinkin tulla etuajassa mutta ite oon henkisesti valmistautunu siihen että menee yli kuten esikoisestakin joka synty 41+5..
11.11 ois myös ihana päivä synnyttää <3
 
Pitääpä nyt itsekin tänne näin loppuvaiheessa (pari viikkoa ennen laskettua) osallistua. Itse olen aika maltillisesti hommannut tavaroita tulevalle ipanalle, kelan pakkauksen lisäksi jonkin verran lisä vaatetta ja perustarvikkeita, vaippoja,hoitorasvoja,öljyä yms. pinnasänky, sitteri,turvakaukalo... hoitotaso on vielä harkinnassa :) Vaatteet on tullut pestyä kun tässä tätä aikaa on ollut :D

Synnytystä en ole ihmeemmin suunnitellut...huomenna olisi synnytystapa arvio, niin saa tietää että mahtuuko yleensä alakautta edes tulemaan, äidin ja mummon lapset on kaikki leikkauksella tulleita, joten voi olla että myös oma, kun olen niin lyhyt ja sf mittakin koko ajan yläkäyrällä mennyt. Mutta tietää sitten huomenna tarkemmin :)
 
jaahas, nyt on sitten käyty arviossa ja vähän ahtaat on paikat mutta toisaalta siro on ipanakin niin kuulemma alakautta pitäis kokeilla... hmmm no kaipa ne tietää mitä tekee, tosin pihviateriaa ei parane synnytys päivänä syödä...että toisaalta sitten siihen sektioonkin varaudutaan
 
Täällä on kaikki valmiina paitsi hoitopöytä on vielä kasaamatta. Sairaalakassi ja vauvan kassi on pakattu. Tuttipullo, tutti ja talkkia pitää vielä ostaa niin ja vaipparoskiksen pussit.

Synnytykseen pääsyä odotan innolla. Meinasin etten ottaisi mitään kipu lääkityksiä. Valmistaudun vyöhyketerapian avulla ja olen varannut tens-laitteen fysikaalisesta. Ilokaasua meidän sairaalassa enään ei saa.

Sairaalassa meinasin viettää niin kauan aikaa kun pitävät. Ihan varmuuden vuoksi jos sattuu että tuleekin jotain komplikaatioita. Me asutaan tunnin ajomatkan päässä sairaalasta niin parempi olla ensimmäiset päivät lähellä lääkäreitä :)

Sent from my GT-I9300 using Vau Foorumi mobile app
 
Täälläkin kaikki valmiina ja odotan synnytystä innoissani. :)

Viime kerralla otin epiduraalin, mutta nyt ajattelin yrittää mahd. pitkään lääkkettömillä kivunlievitysmenetelmillä. Mm. jumppapallo oli viimeksi mahtava ja suihku sekä lämpötyyny. Ajattelin, että jos sitä pärjäisi jollain "paikallispuudutteella", esim. kohdunsuunpuudutteella, vai mikä onkaan. Katsotaan kui käy. En ole epiduraalia vastaan, se auttoi viimeksi hyvin, etenki kun olin hyvin väsynyt, niin sai vähän levätä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että liikoja ei kannata suunnitella, kun ei tiedä miten käy. Esim. jos synnytys venyy, tms. :)

Vähän pelottaa, mitä jos joutuuki sektioon tai joudutaan tekeen eppari. Mua ällöttää ja inhottaa ajatus siitä, että muhun kajotaan veitsellä. Sen takia haluaisin vältää myös epiduraalia, koska silloin pitää laittaa kanyyli käteen ja se vasta ällöttävää onki! Taisin viimeksi itkeä, kun se piti laittaa, eikä sitä saanu edes heti synnytyksen jälkeen pois. :(
 
Mul on kans sama et mua heikottaa kaikki leikkaus jutut ja piikit :confused:
Multa leikattu ranteet paikallispuudutuksella ja sekin heikotti ihan riittävästi. Oon synnyttänyt pari kertaa aikasemminki ja ilman epiduraalia niin enköhän nytkin pärjää ilman. Kohdunkaulankanavan puudutteen otin silloin molemmilla ja toisella auttoi ja toisella ei. No katsellaan miten käy, eihän sitä koskaan tiiä mitä se synnytys tuo tullessaan mut hyvillä mielin kuitenkin matkaan ollaan menossa :)
Sent from my GT-I9300 using Vau Foorumi mobile app
 
Tulipa mieleen tällainen.... Kuinkas ahkerasti te olette hieroneet sitä välilihaa/oletteko ollenkaan? :o Itellä ei ole tullut kyllä ollenkaan. Tuleekohan siitä ongelma. Jospa ei. Ei oikein nämä ulottovuudet ole hyvät sellaiseen x)
 
En ole tehnyt välilihalle mitään. Lantiopohjalihaksia olen treenannu. :)

Viime yönä tuli muutamia supistuksia, lieviä, mutta kuitenki... Ehkä tämä tästä.... :)
 
Sainkin ihan kunnolla esimakua silloin torstain ja perjantain välisenä yönä tulevasta kun oli ne kovat ja kivuliaat supparit (tai no torstai iltana alkoivat) jotka saivat pienenkin hätääntymään ihan kunnolla.

Aloin nyt sen jälkeen miettiä että mitenköhän hyvin kestän sit niitä synnytystuskia xD Voi olla että tarvitsee jotain kivunlievitystä kun niihinkin piti kipulääke pistää lihakseen....

Hassua miten tuntemukset muuttuu matkalla eikä oikein voi suunnitella etukäteen. Ihan hienoa sinänsä jotenkin... :) Ensin halusin suunnitellun sektion (miehelle tosin vain puhuin siitä), sit ajattelin että minähän menen ihan luomuna, sit aloin miettiä että no otetaan lääkitystä jos tarve vaatii.... ja nyt taasen luulen että en selviä jos ei ole lääkkeellistä kivunlievitystä apuna x) Jännätä saa miten käy :D
 
Takaisin
Top