Syömishäiriö ja raskaana

J

Joutsen1976

Vasta-alkaja
Olen lapseton nainen ja suurimman osan elämästäni olen sairastanut epätyypillistä laihuusäiriötä. En siis ole anorektikko, koska en ole niin laiha, että anoreksian diagnostiset kriteerit täyttyisivät. Tämä sairaus on estänyt lapsen hankinnankin. Pelkään, että en kestä raskaudenaikaista painonnousua. Terapiassa olen käynyt vuosien ajan tuloksetta. Paino on suurin peikkoni. Olen lukenut aiheesta lukuisia ulkomaisia tutkimuksia. Jotkut syömishäiriöiset selviävät hyvin raskaudesta, mutta eivät kaikki. Kauheaa, jos lapsikin sairastuisi kun näkisi minun syövän niin vähän ja välttelevän ruokia. Onko täällä palstalaisia, joilla olisi ollut syömishäiriö raskaana ollessa? Onko raskaus vaikuttanut parantavasti ruokailutottumuksiinne?
 
Heissan Joutsen1976 !

Oon itse sairastanut nyt lähes puolet elämästäni syömishäiriö(i)tä, tällä hetkellä olen rv 18+3. Alkukolmanneksella olin aivan kauhuissani painonnoususta ja muista kropan muutoksista kun en raskausoireiltani jaksanut enää liikkua niin paljoa kuin ennen. Ravintona olin myös käyttänyt pääsääntöisesti ennen raskautta protskujuomia, ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen jätin lisäravinteet ja koitin alkaa korvata niitä kunnon ravinnolla kun näin neuvolan täti vakaasti suositteli. Tuntui että masennun kohta täysin ja itkin päivittäin ihan vain kroppani ulkonäön takia.

Nyt olen alkanut jo tottua ajatukseen kun olen päässyt taas liikkumaan edes jonkinverran ja syön oikestaan paremmin kuin ikinä (plusmiinus lapsuus). Jos jätän syömättä niin paha olo kyllä muistuttaa siitä, eikä siihen ole tähän mennessä auttanut mikään muu kuin se syöminen. Ahmimiskohtaukset joita olen hävennyt vuosia, ovat jääneet, herkut pääasiassa ällöttävät. Ja kasvavien sikiöiden takia olen koittanut syödä mahdollisimman monipuolisesti vaikka sitä rajaakin paljon se että milloin mikäkin ruoka-aine ällöttää. Aikalailla pakkosyömistä on ollut, (nytkin olen syönyt lounastani tässä parisen tuntia kun ei meinaa mennä alas), mutta se fyysinen paha olo mikä liian vähästä syömisestä tulee niin on pahempi paha. Kun ei jaksa yksinkertaisesti tehdä mitään ja makaa vain sikiöasennossa ei kauheasti houkuta.

Vaikka se masentaakin välillä mieltäni että lihon tässä koko ajan pikkuhiljaa, lihaksia lähtee, vanhat muodot lähtee ja lattaperse lähenee yms. niin yllättävän hyvin tässä on mennyt. Pelkoni olivat paljon pahemmat, vaikka toi mun oma pinnallisuus itseäni kohtaan kolkuttelee usein, niin vakaasti uskon siihen että saan terveet lapset synnytettyä.

Ja onneksi näin raskaana ollessa saa mielestäni vielä helpommin apua, on ollut helpompi niellä omia päähän pinttymiä, kun en kestä ajatusta että mun oman toiminnan takia mun varassa olevan sikiöt jotenkin vaurioituis.

Eli tiivistetysti/selvemmin; ruokailutottumukseni ovat parantuneet huomattavasti raskauden aikana vaikka ongelmatonta ei olekkaan ollut.

Vielä pitäisi saada päätä hieman lisää kuntoon sitä aikaa varten kun lapset ovat jo syntyneet etten kasvata niitä tähän samaan.. Mutta onneksi meitä vanhempia tulee olemaan kaksi.
 
Kiitos paljon vastauksestasi. Luin mielenkiinnolla kokemuksiasi. On hienoa, että raskauden aikana olet pystynyt parantamaan ruokavaliotasi, vaikka se ei olekaan helppoa. Kuten nimimerkistäni näkyy, niin en oleihan nuori enää ajatellen lapsen hankkimista. Jopa mieheni on sopeutunut ajatukseen, että jäämme lapsettomiksi sairauteni takia. Koen, että hän uhrautuu vuokseni. Olemme olleet yhdessä jo 15 vuotta. Mies ei koskaan ole vähimmässäkään määrin painostanut minua. Ihan lähipiiri (äti, anoppi) eivät ole koskaan kyselleet, että koskas tulee perheenlisäystä. He tietävät sairauteni. Tässä tosin on nyt se vaara, että olen tavallaan "leimautunut" sairauteni vuoksi. Olen kävelevä syömishäiriö. Jos käyn kylässä äidilläni, hän ei tarjoa minulle mitään, koska en kuitenkaan ota mitään. Syömishäiriö on osa identiteettiäni, jos paranisin, olisi osa minusta viety pois. Tämä on kuulemma tyypillistä syömishäiriöisen ajattelua. Toinen syömishäiriöihin liittyvä piirre on, että ihminen kokee kykynsä hallita elämää huonoksi. Myös minä koen näin, välistä tuntuu, että vain syömistä voin halllita.
 
Takaisin
Top