Syöminen

[Millier]

Äh, tässä taas pienen taistelun päätteeksi päätin kysyä kuinka ihmeessä te saatte taaperonne syömään?! Meillä siis tyttö 1v3kk ja syömisestä tullut vaikeampaa päivä päivältä. Toki tällä korvatulehdus kierteellä ja hampaiden tulolla on vaikutuksensa, mut huolettaa vain kun toinen syö niin huonosti Syötettäessä ei avaa suutaan jos yritän syöttää tai sit tarttuu hampailla kiinni lusikasta ja koko homma menee ihan plörinäksi. Oon kyllä höpötellyt, lauleskellut ja vaikka mitä. Monesti kääntelee vaan päätään, jyrsii pöytää, syöttötuolia.. Muutaman lusikallisen saa yleensä syötettyä, mut se on ihan maksimi. Sitten jos antaa tytön itse syödä, menee sekin vain sotkemiseksi. Syö lusikkaa, hakkaa sillä pöytää, kaataa ruuan pöydälle ja liiskaa ja pyyhkii sen siihen.. Ainut mitä itse syö on leipä. Kuulostaako tutulta? Neuvot ja niksit ovat nyt enemmän kuin tervetulleita!

 

[BaBy2]

Meillä on 1v2kk tyttö ja hän käyttäytyy aikalailla samalla tavalla mua kohtaan. Joskus onnistuu höynääminen jos annan hänelle jonkun lelun käteen, niin hän sitä tutkiessa minä lapaan ruokaa suuhun Toinen mikä yleensä toimii on että itse esitän kun söisin ja maistelisin hänen ruokaansa jolloin hän haluaa sitten itse myös syödä Mutta paras tapa on kun minä en syötä vaan pistän isän syöttään, mut hän vaan ei aina oo kotona niin sitten noilla konsteilla mennään. Joskus syö enemän joskus vähemmän mut ihan terve on ollut kaikin puolin niin en itse oo mitenkään huolissaan vaik toivoisinkin et söis enemän.

 

[puikula]

Heippa Millier, ihan ensin annan toivoa sinulle, todella monilla tuossa iässä olevilla muksuilla on vaikeuksia syömisen suhteen mutta hengissä ovat selvinneet.
Mulla on nyt 2 v poika jonka syömiset on radikaalisti vaihdelleet. On ollut jaksoja kun ei yksinkertaisesti vain syö. Selviä syitä on muutama. Juurikin mainitsemasi korvatulehdus ja hampaat, lisäksi ummetus. Kaveri ei syö mitään jos on hiukankin ummetusta, siis ei tarvitse olla kuin päivän ummessa ja suu menee yhtälailla kiinni. Tämän takia tarkkailenkin jatkuvasti hänen "tuotantoaan" ja puutun heti jos vähänkään näyttää huonolta.
Meillä myös tuossa iässä alkoi eräänlainen protesti ruuan suhteen. Lautaselta piti löytyä täsmälleen samat asiat kuin äidin ja isän lautasilta. Ja meidän piti syödä yhtaikaa. Alkuun yritinkin hämätä leluilla tms mutta kaikkein yksinkertaisinta oli syödä samaan aikaan, samaa ruokaa. Enkä missään nimessä saanut syöttää.
Ruokailujen säännöllisyys on kanssa meillä kaiken a ja o, jos tällä ruualla ei syö, asiasta ei tehdä numeroa eikä tuputeta. Välipaloja ruokailuiden välissä ei sitten tipu ja jälkkäriä ei tule. Yleensä seuraavalla aterialla lapsi syö sitten reippaammin.
Joskus voi mennä muutama päivä että poika elää Pyhällä hengellä mutta tämän kauden jälkeen tulee aina syödään kuin hevonen - kausi..
Lapsesi kasvaa. Itsenäistyy. Itsemääräämis halu lisääntyy.
Meillä tuohon auttoi vastuun antaminen ja laittamalla kova kovaa vastaan.

 

[Lya]

Meilläkin oli tuo vaihe n. vuoden iässä, kaikkea piti purra ja huiskia ( kun kerran osasi ), mutta ohi meni muutamassa kuukaudessa, kun sai syödä samaa ruokaa ja suht samassa muodossa kuin vanhemmatkin. Tällä hetkellä syö joskus isompia annoksia kuin minä, etenkin jos saa syödä " ite " Tosin en tiedä saako hoidossa tarpeeksi ruokaa, kun on oppinut pyytämään lisää...

 

[marsupilami]

Meillä 1v poika ei tänään meinannut suostua syömään, itku vain tuli mutta kun annoin oman lusikan niin alkoi sillä kauhomaan ja vähän sotkemaankin, mutta itse yritin toisella lusikalla saada pojan suuhun ruokaa nopeasti ennen kuin kaikki oli lattialla tämä on toiminut meillä hyvin nyt kun pojalla on jokin "minä itse" vaihe, sotkua tulee mutta ei voi mitään, pääasia että syö. Joskus toimii ihan sekin että annan jonkun lelun tutkittavaksi ruokailun ajaksi. Tai höpötän isin kans jotain hyvin mielenkiintoista niin poika availee suuta ja kuuntelee tarkasti

 

[iltatähti2015]

Meilläkin sotketaan ja tilsitään, mutta pääasia tosiaan että syö :D Nyt on tullut hampaita rytinällä ja korvatulehduskierre menossa niin ihan sama melkeinpä miten syödään kunhan syödään Oltiin juomalakossakin niin se vasta oli tressaavaa aikaa. vesimeloni oli niiiiiiin hyvä keksintö

 

[Kolibri]

Meillä on kyllä tyttö alusta asti syönyt aika niukasti, paino tipahti 6kk kiinteiden aloituksen/liikkelle lähdön jälkeen -25 käyrälle ja on siellä pysynyt nyt vuoden.. Ruoka kinnostaa, mutta syö vaan vähän ja sotkee paljon kasvu on kuitenkin ollut tasaista nyt viimisen vuoden eikä mitään fyysistä vikaa ole löydetty. Me ollaan käyty jo eri verikokeissa, puheterapeutilla (tsekkas suun motorikan), ravitsemusterapeutilla (totesi että tyttö saa riittävästi kaikkea vaikka määrät onkin pienet) ja psykologin luona keskustelemassa ruokailutilanteista, hänelläkään ei ollut mitään kummempia vinkkejä meille eli näillä mennään. Kakkien näiden tutkimusten seurauksena olen äitinä lopettanut stressaamisen tytön ruokailuista ja musta tuntuu että se oli meillä se, mikä auttoi parhaiten kotitetaan pitää ruokahetket mukavina, välillä vähän hassutellakin ruualla, maistellaa yhdessä ja mietitään miltä tuoka tuoksuu / näyttää / tuntuu / maistuu ja kaikenkaikkiaan otetaan vaan rennosti. Jos ei maistu niin ei maistu, yleensä jotain syö kuitenkin (ruualla tarjolla aina ruokaa, lisukekasviksia, leipää, juomaa) ja seuraavan kerran tarjotaan syötävää seuraavalla ruualla. Jälkiruokaa (yleensä jotain hedelmää) oon antanut vain jos on syönyt edes vähän pääruokaa.