suurikokoinen vauva??

reijuska

reijuska

Silmät suurina ihmettelijä
Onko kellään muulla ollut vastaavaa tilannetta, että lääkärintarkastuksessa selviää että vauva on kasvanut ns. liian suureksi raskausviikkojen määrään nähden? Itse kävin juuri lääkärissä ja siellä sitten ultrassa selvisi, että vauva painaa tällä hetkellä jo 3 kiloa ja raskausviikkoja on vasta 34+2 Edellinen lääkärintarkastus minulla oli maaliskuun alkupuolella ja sillon vauva kasvoi juuri niinkuin pitikin ja nyt tässä reilussa 1,5 kuukaudessa sille on tullut 2kg painoa lisää ja se on kyllä tuntunut omassakin olossa eli tuntuu aika raskaalta ja suurelta. Minulla on verensokeriarvot hieman heitelleet mutta nyt ovat asettuneet ja pysyvät ruokavaliolla kurissa ja insuliinipiikkejä ei tarvita...voisikohan tuo liiallinen kasvu johtua noista sokereista, olen ollut aika masentunut tämän takia ja miettinyt että olenko tehnyt jotain väärin kun näin on päässyt käymään:crybaby2 :confused005 Nyt vaan toivon, että vauvan kasvu hidastuisi jotta ei tarvitsisi synnyttää ylisuurta muksua maailmaan tai että jouduttaisiin päätymään sektioon sen takia...
 
(etukateen huomautan, etta nappaimistoltani ei loydy suomen aakkosten kahta viimeisinta kirjainta)

Eraalla tutullani kanssa vauva kasvoi yhtakkia loppuraskaudessa aika nopeasti. Hanella on ykkostyypin diabetes, joten luultavasti niilla sokereilla oli jotain tekemista asian kanssa, vaikka hankin oli tarkalla ruokavaliolla. Mutta hanella kavikin sitten niin, etta synnytys kaynnistyi itsekseen viikolla 36, jolloin vauva oli viela ihan normi kokoinen.
 
Ottakee huomioon myös se 10% heitto. Lähes kaikilla tuttavillani, lukuunotettuna myös omalla kohdallani, painoarvio heittäny alaspäin puolikiloa... Vaikkei tämä nyt sinäänsä liitykkään tähän nopeaan painonnousuun...
 
Juu, se painoarviokin on tosiaan vaan arvio, itellä pojan piti syntyessään painaa 3,5 kiloa mutta painoi kuitenkin 2670 g. syntyi siis muutama päivä lasketun jälkeen.
 
minä taas en haluaisi että suotta masentuisit vaikka huoli onkin kova.. mutta lapsi ottaa sinusta juuri sen mitä hän tarvitsee..ellet sitten syö herkkuja joka viikko ja joka toinen tai kolmas päivä.. itse olen urheilija ja hoitaja ja viikkoja on itelläni nyt tasan 36 ja paino arvio tehtiin tiistaina eli 35+3 ja paino arvio oli tämän hetkisestä vauvasta 3470g ja loppu paino olisi siellä 4kilon kohdilla.. tämä on toinen lapseni ja tottakai minuakin jännittää hirmuisesti suurehko lapsen odotus ja synnytys..väistämättäkin se jännittää, jukra mieti mistä ne lapset tulee. :D noh, ei ole naurun asia kunhan itsekkin yritän huumoriksi vetää, mutta edellinen lapseni syntyi 3700grammaisena ja tuli todella hienosti (tottakai kaikki olemme erillaisia) mjutta olin todella yllättynyt ensisynnytyksestäni kuinka loistavasti meni kun uskalsi vain ponnistaa ja pysyä malttina.. minun korviini tuli kätilöltä taikasanat jonka jälkeen uskalsin ponnistaa yli pahimman kohdan.."polttava rengas"-sillä silloin 5vuotta sitten kutsuttiin, mutta nuori kätilö (osaava) sanoi minulle että uskallat vaan ponnistaa ja keräsin henkäyksen rohkeutta vaikka sanoin että pelottaa ja en pysty , mutta niin sen ponnistuksen jälkeen se oli siinä.. olin iki iloinen kun hän nuo taika sanat sanoi vaikka pelotti niin maan perkuleesti mutta sanoin kätilölle että jos hän on vielä täällä kun seuraavan kerran tulen synnyttämään niin nappaan sinut minulle kätilöksi ja kiitin häntä ihanasta ja samalla pelottavasta kokemuksesta..

Eivät he sinua laita synnyttämään jos se ei sieltä mahdu, kätilön velbollisuuteen (hommansa) kuuluu ehkästä repeytymät tukemalla välilihaa jonka he tekevät monia kertoja viikossa. Eli osaavaa porukkaa ja uskon suomen hoitotasolla heidän tekevän kaikkensa jotta sinä ja lapsi saatte siitä mahdollisimman hyvän tuen ja kokemuksen ja jos kätilön ja sinun kemiat eivät kohtaa niin aina saa pyytää toisen kätilön jos siltä tuntuu, meitä varten ne siellä on.. Hienosti se sinultakin menee, uskon sen.
Olisi mukava kuulla kun olet synnyttänyt mitä koit ja oliko synnytys kokemuksena millainen loppupeleissä mutta toivon tosiaan parasta teille molemmille.
Nyt muistat vain juoda vettä ja syödä hyvin niin kyllä se siitä. Itselläni on kerran viikossa (perjantaina) namipäivä ja minusta on täysin tervettä että silloin mässäillään just sitä mitä tykkää, niin me urheilijatkin tehdään jotta keho saa shokin ja kuluttaa sitten parina seuraavanakin päivänä hieman extra kaloreita kun kroppa odottaa sitä samaa kalorimäärää.. :)

Sori romaanista, teki vaan mieli jakaa ajatukseni.. :)
 
Moi,

Itse synnytin rv 40 + 4040g painoisen vauvan ja arvio oli 4300g, eli yleensä ne heittää ylöspäin. Viikolla 37 arvioitiin vielä syntymäpainoksi 3800g, äkkiähän tuo arvoi kasvoi puolikiloa. Synnytys käynnistettiin ison koon vuoksi. Mä syvästi epäilen, että jos oma lantio antaa periksi ja syn.arviossa sanotaan , että isokin mahtuu, nii yhtä paljon se sattuu, oli sitten 4 tai 3 kiloinen. Supistukset ne kivuliaammat on, kun se ponnistus. :)
 
Vielä jatkan , noista repeämistä olen vähän erimieltä. Nehän tulee, jos on tullakseen, siinä mitkään tukemiset enää auta. Mutta hei, kyllä niistäkin selvitään. Itselläni pahat 3 asteen repeämät, siis ihan sulkijalihakseen asti. En näe silti sitä pahana. 6 viikossa tikit meni umpeen ja jo 2 viikkoa synnytyksestä lenkkeilin täysillä, synnytyksen jälkeen heti jaloillaan yms... Ei niitä repeämiäkään kannata pelätä, nehän tikataan kiinni ja olet, kuin uusi. ;)
 
Samaa mieltä monen kanssa, että turhaa huolehtia.

Itse jouduin heti ekan raskauden aikana sokeritesteihin ylipainon takia ja viikolta 37 laitettiin lähete lapsen koon arvioon. Itse en sinne koskaan ehtinyt, koska tyttö syntyi seuraavalla viikolla ja kutsu odotti kotona, lun kotiuduttiin sairaalasta XD. Mutta tyttö oli hiukka yli 4kg, 52cm eikä synnytyksestä jäänyt mitään traumoja.

Meillä kävi vielä niin, että jokainen joka tytön nosti syliinsä yllättyi tytön painosta eli ei näyttänyt ihan neljä kiloiselta. Olisiko isot luut niinkuin vanhemmillaan? ;)

Eli elä itseäs soimaa, kunhan syöt oikein ja tarkkailet niitä sokereita ihan itsesikin takia. Ihan senkin takia sanon, että synnyksen jälkeen minun painoni oli pudonnut 10kg raskauden alkaessa punnittuun painoon verrattuna. Tlipahan ruokavaliota muutettua. Se, että söisi kahden edestä on huuhaata.

Kyllä ne osaa tarkkailla neuvolassa ja synnärillä homman loppuun asti. Luottaisin itse ammattilaisiin ja luotan tämän toisenkin kohdalla vaikka tiedetään jo nyt, ettei lapsi mitenkään pienempi tule olemaan.
 
Herkkuja en pahemmin syö kun ei vaan tee mieli, sama juttu on tavallisen ruoan suhteen mitään ei tee mieli mutta onhan se syötävä kuitenkin jotain ja ruokavaliota oonkin yrittäny tässä tarkkailla edes jotenkin. Ruokahalut on tässä loppu vaiheessa hävinneet johonkin ja mikään ei tosiaan maistuisi, mitään himojakaan minulla ei ole ollut raskausaikana. Noita sokereita mittailen 3 päivän jaksoissa, mittailin tuossa ensi alkuun tiuhempaan ja sormen päät ol aika kipeet ja on ne kyllä edelleen hellän oloiset kun pistää. Kyllähän tää nyt vähän rohkasee ja helpottaa oloa kun johonkin sen purkaa eikä haudo sisällään :) Yritän nyt hyvillä mielin mennä seuraavalle kontrollikäynnille ja toivoa ettei vaava olisi hirmuisesti kasvanut vaikka tiedän että tässä loppuvaiheessa vauva kasvaakin vauhdilla.
 
Painoarvio heitti täälläkin, tosin toiseen suuntaan.. Kävin reilu viikko ennen laskettua aikaa makaamassa käyrillä synnärillä vauvan nopeen sykkeen vuoksi, kaikki sen puolesta oli ok. Sit lääkäri halus ultrata (mulla oli radi) ja tarkastaa vauvan koon. Meinasi, et vauva painais syntyessään jotain 3,6kg, ja nimenomaan painotti, ettei tämä ainakaan nelikiloiseksi kasva. Ja sekin vielä, et mun paikat oli kuulemma niiiin kypsät, ettei menisi välttämättä edes yli lasketun ajan.. No joo. :D Potra tyttö syntyi alateitse 41+2 ja mitat oli 4025g ja 50cm.. Verensokereitani seurattiin, ne oli ok, pysyivät hyvin hallinnassa ruokavalion ja liikkumisen avulla.

Mä sit annoin tästä vähän kritiikkiä osastolla, kun tekivät semmoisen "lähtöhaastattelun". Kehottivat minua käymään tulevaa raskautta ajatellen pelkopolilla keskustelemassa tuntemuksista (synnytys oli vaikea ja melkoisen pitkä) ja todennäköisesti tulevan raskauden ei anneta mennä yliajalle päivääkään.
 
Ajattelin kirjoitella tänne pitkästä aikaa kuulumisia, sokeriarvot on nyt tasottuneet ja pysyvät kurissa ihan pelkällä ruokavaliolla, mikä on siis tosi hyvä :) Olen nyt käyny kolmella eri lääkärillä vauvan koon suhteen ja viimeks oli lekuri ihan toista maata, joka sanoikin että vauva kasvaa keskikäyrällä eli ois semmonen keskikokoinen eikä liian suuri, lopullikseks painoarvioks hän arvioi noin 3,8kg ja raskausviikkoja on nyt 39+2 eli la 4.6. lähestyy kovaa vauhtia saa nyt sitten nähdä, että meneekö tää kovinkin paljon yliajalle:) Oon kuitenkin nyt huojentunut siitä, että vauva ei olekaan liian suuri niinkun aluks sitä pelättiin ja tässä voikin hyvillä mielin vaan odottaa milloin synnytys käynnistyy :)
 
Olempa kuullut että yhdellä naiselle sanottiin vielä synnyttämään mennessä että keskonen sieltä on tulossa. Noh olikin vähän isompi, 4-5kg. Joskus siis näinkin.
 
Mullekin synnärillä yks vanhempi kätilö totes, et tää ei mikään kauhean pieni vauva ole. :D Rupes pikkusen pelottamaan siinä tilanteessa.

Jokos reijuskalla rupee oleen lähtö lähellä?! ;) Pakko sanoo, et ei käy kateeks näillä keleillä olla viimeisillään raskaana! :D Meillä on ainaki kauheet helteet täällä pohjosessa.
 
Painoarviot voi kyllä tosiaan heittää paljonkin.. mutta hyvä tietysti kun niin tarkasti seurataan :) Meille syntyi tasan neljäkiloinen tyttö ja ponnistusvaihe tosiaan oli PITKÄ (yli tunnin) ja kivulias, mutta kyllä siitä sai palkinnoksi tämän elämän parhaan lahjan <3 Ja normaalikokoisiksi luokitellaan 3000 g ihan tuonne 4500 g saakka. Itse olen ihan normaalipainoinen ja sokeriarvot kunnossa, tyttö vaan kasvoi hyvin :) Eikä noi repeämät kyllä tietääkseni riipu välttämättä edes vauvan koosta, mulle ei tullut kun lievät repeämät ja pystyin heti istumaan normaalisti ja palauduin nopeasti.
Tsemppiä synnytykseen!! :) Tule kertomaan sitten minkä kokoinen vauva oli ja miten meni :)

Kaikki kokee synnytykset eri tavalla, oli sitten iso taikka pieni vauva.. Mun mielestä taas supistukset ei ollut mitään verrattuna ponnistusvaiheeseen.
 
Tyttö syntyessään 4025g, ponnistusvaihe 40min, pieniä nirhaumia tuli pari joihin sit kätilöopiskelija halusi tikit laittaa, vaikkei olisi välttämättä tarvinnutkaan. :) Olin kyllä avautumisvaiheenkin aikana todella kipeä, mut sit se kipuh*lvetti vasta aukesikin, kun ponnistusvaihe alkoi. :( Niin ne on synnytyksetkin erilaisia. Eräs tuttu synnytti 4,5 kiloisen vauvan ilman suurempia kipuja - ei kerennyt saada puudutteita.

Onhan nuo repeämät tosi paljon synnyttäjän kudoksista kiinni. Varmasti tuommoinen isompi vauva repii tullessaan, jos synnyttäjällä on "kireämmät" tai vähemmän joustavat kudokset. :)
 
Mä olin tosi iso ja pitkä vauva. Vähän pelottaa, että miten paljon pituusgeenit kerkeää minun ja miehen pienokaiseen vaikuttaa (Mies yli 190 ja mä vähän alle) ennen synnytystä :D Mutta toki tiiän niitäkin että pienestä vauvasta on kasvanut pitkä ja toisinpäin.. :rolleyes:
 
Kyllähän se kai usein niin menee, että jos on pitkät vanhemmat niin lapsikin on sitten jo syntyessään pitkä :) Mutta se tuskin vaikeuttaa synnytystä ? Sf mitta voi toki huidella aika korkealla ;)
 
Päänympärys siinä ulostulossa vissiin eniten vaikuttaa. Meijän vauvalla py oli 37cm ja saihan sitä pungeta ulos. Imukupilla sitten loppujenlopuks. :rolleyes: Käynnistykseen meni ison koon takia, käynnistyspäivänä tosin painoarvio "vaan" n. 4000g. No, poika sitten olikin sen 4220g ja pituutta 54cm (minä 174cm, mies 182cm). Mutta tuo paino kyllä siihen pituuteen katosi hyvin, hoikka poika. Ja sitä on nyt puolivuotiaana vieläkin. :grin
 
Synnytystapaultrassa (38+jotain) lääkäri oli tosi epämääräinen ja merkkautti korttiin 3,8kg. Seuraavana maanantaina isosti itkuisen viikonlopun jälkeen kätilöntapaamisessa kätilö kokeili käsipelillä "Ei kun on tää jo 4 kiloa." Siitä alkoi mun pelko. Koko ajan toitotettiin, että kyllä se kohta syntyy, kun on kiinnittynyt ja sykkeet sopivat ja mulla supisteli. Käynnistykseen meni rv 41+. Yliaikaisuuskontrollia tehnyt lääkäri valitti että olin 2 päivää etuajassa siinä. Edellisellä viikolla pelkopolin kätilö oli sitä mieltä, että otetaan samantien sisään jos tilaa on. Olin meinaan aivan poikki, rikki ja väsynyt.

Mulla esikoisen syntymämitat 54cm ja 4565g. Normaalisynnytys ja istukan käsinkaavinta. Tässä tulevassa ei mikään muu jännitä kun toi istukan irtoaminen.
 
Takaisin
Top