Suunnittelematon raskaus, minä haluaisin vauvan, mies ei :(

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Salla90
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

Salla90

Silmät suurina ihmettelijä
Hei! Neuvoja kaivattaisiin!
Olen 20-vuotias musiikin opiskelija ja huomasimme poikaystäväni kanssa kesäkuussa, että olen raskaana. Ehkäisy petti. Nyt olen hiljaa mietiskellyt asioita ja viikkoja on jo tuntunut yhä selvemmältä se, että haluaisin pitää vauvan. Olen miettinyt kaikkia asumis- ja toimeentulokuvioitakin ja uskon, että pärjäisimme hyvin. Sovimme, että päätämme asiasta ensi viikolla, mutta alustavasti jo keskustelimme. Mies sanoi, ettei haluaisi lasta nyt. Vastaus ei kuitenkaan ollut ehdoton, vielä...

Meillä on todella hyvä suhde ja rakastan poikaystävääni todella. Toisaalta haluaisin vain tehdä niinkuin hän haluaa, mutta toisaalta abortti tuntuu aivan mahdottomalta... olisiko minusta enää mihinkään, jos hankkiutuisin eroon omasta vauvastani?

Mitä voisin tehdä muuttaakseni miehen mielen? Miten saisin hänet iloitsemaan asiasta?

Rakkaita kiitoksia kaikille neuvojille! <3
 
Heippa!

Ymmärrän tunteesi hyvin, meillä mies kanssa pelkäsi ja oli sitä mieltä että ei lasta vielä... Mutta nyt kun lapsellani on ikää niin kyllä sen huomaa että isäksi kasvaa...

Päätös on vaikea, mutta itse ajattelimme asiaa niinkin, että jos jo kahden vuoden päästä halutaankin lapsi, niin mitä muutttuu kahdessa vuodessa... Ei meillä ainakaan paljoa...

Itsekin opiskelin mutta ehdin valmistua, mutta olen sitä mieltä ainakin itse että opiskella kerkeää vielä monta vuotta... JA itse ainakin aion... :)

Suosittelen miettimään asiaa monelta eri kantilta... Äidiksi ja isäksi kasvaa jo raskauden aikana ja viimeistään kun lapsi on syntynyt....

Tsemppiä ja jaksamista päätöksiinne =)
 
Kiitos tuesta, Sannukka!
Itse olen ajatellut aivan samaa asiaa, että mikä asia tässä muuttuu, kahden vuoden aikana (koska todellakin olemme keskustelleet siitä, että 2 vuoden päästä lapsen voisi todella hankkia).

Pelottaa vaan ottaa se askel ja sanoa miehelle, että todellakin haluaisin pitää vauvan. Mut siksi oikeastaan tähän vau.fi-sivuun liityin, että saisin tukea ja sitä kautta kerättyä kerättyä rohkeutta! [:)]
 
Juu, jännää se onkin... Ja tottakai lopullinen päätös on äidillä, koska itse tulet sen kasvattamaan mahassa. Itse hoitajana olen lääkärin kanssa jutellut muuten vain abortista ja lääkäri totesikin minulle ettei toivo ikinä jos aborttiin lähettteen kirjoittaa että parin vuoden päästä näkeekin saman ihmisen odottamassa lasta, onhan se lääkärillekin varmasti inhottavaa kirjoittaa se lähete...

Mutta loppujen lopuksi päätös on sinun... Tsemppiä päätökseen sekä odotukseen, jos siihen asiaan päädyt...

Mutta sen voin meidän perheestä todeta,että vanhemmaksi kasvaa odotusaikana... =)
 
Mä myös komppaisin Sannukkaa; kyllä siihen vanhemmuuteen kasvaa. Mun mielestä teidän tilanne ei "näytä hullummalta", sillä teillähän on aika ideaaliympäristökin tarjota lapselle! Olette rakastuneita, ilmeisesti jo hyvän tovin ehtineet olla yhdessäkin, kun olette lastenhankinnasta ehtineet puhua ja jo "päättäneet" että parin vuoden päästä pienokainen olisi tervetullut. Eli sinänsä selviäisitte varmasti hyvin, jos vauva nyt vähän aiemmin putkahtaisikin!

Täällä samankaltainen tarina, ja nyt seuraamme ihanan puolivuotiaamme elämää! Päivääkään emme vaihtaisi pois, vaikka on tää ollut raskasta sekä parisuhteelle että omalle päälle (ja mun kropalle). Opinnot kesken, mutta hoidellaan niitä tässä hiljalleen!
 
Kiitos sullekin SannaKoo!
Juttelin viikonloppuna poikaystäväni kanssa ja moneen kertaan esittelin mahdollisuutta, että pidettäis vauva. Hän sanoi, et se tuntuu liian epävarmalta. Ei asuta vielä yhdessä, se häntä huoletti muun muassa.

Nyt kysynkin, että PITÄISIKÖ MUN VAIN KERTOA HÄNELLE, ETTÄ EN VOI YKSINKERTAISESTI TEHDÄ ABORTTIA JA AION PITÄÄ VAUVAN? Tuntuu hurjalta vaihtoehdolta, mut en tiedä miten muutenkaan saisin asiaa etenemään yhtään mihinkään suuntaan. Ja 7. viikko (kai?) alkaa kohta...
 
Salla90, sinä tarvitset nyt ehdottomasti apua asiasta keskustelemiseen. Kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä nyt tahoihin, joiden tehtävänä on kuunnella ja antaa sinulle tilaa tehdä oma päätöksesi. Oletko ottanut yhteyttä jo neuvolaan? Tai koulun lääkäriin/terveydenhoitajaan? Ota yhteyttä johonkin näistä tahoista, heillä on vaitiolovelvollisuus ja tietävät miten tilanteessa tulee auttaa. MYÖS HENKISESTI!
 
Jokatapauksessa päätöksesi pitää lapsi on rohkea! Mene ihmeessä vaikka neuvolaan juttelemaan, sillä mikäli poikaystäväsi ei halua isäksi, joudut varmasti valtavan painostuksen alle, sillä tilanne näyttää olevan hänelle hyvin pelottava. Toki poikaystävälläsi on vielä monta kuukautta aikaa tottua tilanteeseen ja kasvaa henkisesti isyyteen [:)]
 
Entisessä työssäni näin paljon nuoria äitejä, joille lapsia syntyi sekä suhteeseen, että jo päättyneeseen suhteeseen. Mahdolliset isät joko kypsyivät isyyteen tai eivät kypsyneet, mutta ei se lasten ja äitien onnellisuutta toisistaan ollut yhtään sen heikompaa, päinvastoin!
 
Kiitos, MK81!
En ole ottanut vielä yhteyttä - sun kommentin ansiosta tajusinkin, et voihan sinne ottaa yhteyttä, vaikka päätös ei olis vielä varmakaan! Huomenna yritän ehdottomasti soittaa, 8-9 on soittoaika neuvolaan. Pitää vaan muilta salassa yrittää.
 
salla90, on päätöksesi mikä tahansa niin tee niin kuin itse haluat, niin kuin sinusta tuntuu oikealta. olin itse samanlaisessa tilanteessa saman ikäisenä kuin sinä. olisin itse halunnut pitää lapsen mutta lapsen isä ja muut eivät. luulin että asiasta voitais puhua sivistyneesti ja miettiä eri vaihtoehtoja, mutta ei. lopuksi kävi niin että mun voimat ehtyivät ja painostuksen alla suostuin aborttiin viikolla 11+6. mun puolella ei ollut kukaan, kaikki vain sanoivat etten pärjää, olen liian nuori jne. kukaan ei oikeasti ajatellut mun tunteita ja toiveita, ei tullut rohkaisua mistään suunnasta. mummokin haukkui huoraksi....
mä en kadu mitään muuta niin paljon kuin sitä aborttia. se on mulle edelleen vaikea asia vaikka siitä on yli kymmenen vuotta. olen vihainen ja katkera mun läheisille joilta en saanut tukea tai apua.
toivon siis ettet tee samaa virhettä, pidä pintasi vaikka kuinka sua koeteltaisi! sulla on ainakin tukena me täällä ja varmasti saa neuvolasta ja muistakin paikoista tukea jos vain haluaa. minä en noista tiennyt, jäin ihan yksin.
vaikutat fiksulta naiselta ja varmasti pärjäisit lapsen kanssa, vaikka sitten yksinkin jos niin kävisi. älä anna kenenkään vähätellä pärjäämistäsi!

voimia!!!!!
 
Salla, kuten muutkin ovat sanoneet niin muista että päätös on loppupelissä sinun. Ja juuri sinun on kyettävä itsesi kanssa loppulämäsi elämään.
Muiden ei saa antaa painostaa mihinkään suuntan vaan sun on kuunneltava sydäntäsi ja tietty järkeäsi kanssa. Jos uskot että pärjäisitte niin harkitse ainakin tosi tosi tarkkaan ennen keskeytystä.
Vanhemmuuteen tosiaan yleensä kasvetaan ja uskon että miehesikin rakastuisi lapseensa vaikkei nyt osaakkaan asiaa sisäistää. Ja jos ei, niin yksinkin pärjäisit varmasti!
Mä olen pienen pojan yksinhuoltaja ja olen pärjännyt vallan mainiosti[:)] Poika on ihaninta mitä kohdalle on ikinä sattunut ja rakastan häntä aivan mielettömän paljon? Onnellinen voi olla lapsen kanssa kaksistaankin =)
 
Kiitoksia paljon Tulitikulle ja Nyytillekin! Neuvonne ovat todellä tärkeitä ja herättivät minussa uusia ajatuksia.

Tänään soitin neuvolaan, sain sinne ajan huomiseksi. :) Sitten lääkäriin pääsen ensi tiistaina, jolloin on ultra, jossa varmistetaan raskaus.
 
Niin kuin sen jo muutkin täällä on sanoneet niin sanon mäkin: päätös on sun, sä olet sen pienen äiti ja kannat kohdussas. Sä elät päätöksen kanssa pitää/olla pitämättä pikkuusta. Ja ei äidiksi tai isäksi heti olekaan automaattisesti valmis: siihen kasvetaan raskauden aikana ja usein jopa useamman kuukauden pikkuusen syntymän jälkeenkin. Ja jos te kerta ootte jo perheen perustamisesta muutaman vuoden kuluttua puhuneetkin niin mun mielipide on ettei ole mitään järkeä tehdä aborttia -eri asia olisi jos kumpikaan ei äidiksi/isäksi haluaisi koskaan. Täytyy muistaa myös, että raskaus ei todellakaan ole mikään itsestään selvyys vaan sitä saattaa yrittää monta vuottakin onnistumatta ja abortti vieläpä heikentää kykyä tulla raskaaksi + komplikaatiot on melkoiset: nykypäivänkin lääketieteellä keskeytyksen tehnyt saattaa kuolla abortin aiheuttamaan myrkytykseen ja verenvuotoon. Upee juttu, että otit yhteyttä neuvolaan -juttele avoomesti siellä asiasta ja siitä mikä mieltä painaa! Enivei, voimia äärettömästi oli päätöksesi kumpi oli *hali*
 
SUUNNATON KIITOS KAIKILLE TEILLE TUKIJOILLE <3<3<3

Minulla oli "deadline" asian päättämiselle tänään ja eilen sitten miesystäväni sanoi, että on sopeutunut ajatukseen, että PIDÄMME VAUVAN!! Hän oli järjestänyt tosi romanttisen hetken joen rannassa asian kertomiselle. Tänään menen siis ensimmäiseen ultraan, jossa voin nyt hyvillä mielin sanoa, et jatkamme raskautta.

Huhhuh, toivottavasti uskotte, että täällä avautuminen ja neuvojen kuuntelu on auttanut niin paljon! Tarvitsi vain pysyä tiukasti omassa kannassaan ja kyllä mieskin sitten heltyi ja oli tosi iloinen kun asia oli lopulta lyöty lukkoon!

Tsemppiä teille kaikille muillekin! <3
 
ihan tuli tippa linssiin kun luin sun kirjoituksen!!! mahtavaa! nyt taitaa olla aika helpottunut olo?! hyviä vointeja ja ihanaa raskausaikaa teille molemmille!!! toivottavasti kaikki menee hyvin!!!
 
Voi kyynel, teillä on kaikki hienosti ja pääsette yhdessä kokemaan jotain niin hienoa kuin raskausajan ja uuden elämän syntymisen <3
 
Kaikkea hyvää teidän perheelle!
 
Salla90: onnea suunnattomasti raskauteen! onneksi miehesi hyväksyi asian, oli niin ihana lukea mitä miehesi oli järjestänyt ja että on sujut asian kanssa että teille tulee nyt vauva [:)] onnea vielä paljon!! [:)]
 
Takaisin
Top