Suunniteltu sektio vai käynnistetty synnytys, kummassa vähemmän riskejä?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Lavinia
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

Lavinia

Sanavalmis juttuseppä
Tietoa? Googlaamalla en löytäny mitään vertailua kumpi on turvallisempi, mutta käynnistyksen vaikutukset ainaki vaikuttaa aika hurjalta. Toivon ettei kumpaakaan tarvittaisi, mutta pitkän sairaalamatkan takia saattaa vielä olla jompikumpi edessä..
 
Nooo mulla ei ole kokemusta muuta, kun täällä palstalla kuullut monien kokemuksia käynnistyksestä, eikä kokemukset ole niin pahoja olleet.. Mutta mä valitsisin noista joka tapauksessa käynnistetyn alatiesynnytyksen. :)

Toivotaan, että saat täältä vastauksia kokemuksista, eikä välttämättä tarvitsisi sinun kumpaankaan joutua! :)
 
Tuli tämmöstä vastaan käynnistyksistä, en tiiä yleistääkö tämä turhan paljon mutta vissiin mahdollisia kuitenkin nuo:

"Haittavaikutukset (käynnistys oksitosiinin avulla):


Synnytyksestä tulee stressaavampi ja kivuliaampi

Supistuksista on vaikeampaa selviytyä

Oksitosiinitipan kanssa laitetaan aina myös suolaliuostippa

Voimakkaampien supistusten vuoksi vaatii jatkuvaa sydänäänten seurantaa, mikä rajoittaa äidin vapautta liikkua eri asentoihin

Yleensä myös kalvot puhkaistaan

Keinotekoinen oksitosiini lamaannuttaa kehon oman oksitosiinin ja endorfiinin eritystä

Usein laitetaan vauvalle scalp-anturi

Lisää kipulääkkeiden tarvetta, kuten petidiini ja epiduraali

Jos kohdunsuu ei ole valmis aukeamaan, kehitys on hidasta ja saattaa johtaa keisarileikkaukseen "pysähtyneen synnytyksen" vuoksi.

Jos äiti on liikkumiskyvyttömänä sängyssä hänen on vaikeampi löytää mukavaa asentoa. Hänelle tulisi järjestää liikutettava tippateline. Joka tapauksessa tippakanyylin kiinnitys kädessä on usein epäkäytännöllinen.

Jos epiduraalia tarvitaan, tai äidin voimat ehtyvät pitkän ja raskaan synnytyksen vuoksi, imukuppisynnytyksen mahdollisuus kasvaa.

Äidin ja vauvan erottaminen saattaa tulla tarpeelliseksi synnytyksen jälkeen, jos vauva saa oireita suurista määristä kipulääkkeitä tai jos synnytystä autetaan esim. imukupilla.

Korkea keinotekoisen oksitosiinin määrä saattaa aiheuttaa vähentynyttä herkkyyttä luonnon omaa oksitosiinia kohtaan, jota erittyy, kun lapsi imee rintaa. Tämä saattaa johtaa herumisrefleksin häiriöihin ja imetysongelmiin ensipäivien aikana.

Haitat vauvalle:

Supistusten voimakkuus ja pituus saattaa aiheuttaa häiriöitä lapsen sydänäänissä. Tämä johtuu hapenpuutteesta ja silloin synnytykseen puututaan lisää.

Lisää lapsen riskiä sairastua keltaisuuteen, johtuen lääkkeiden (kuten oksitosiini, petidiini ) olemassa olosta vauvan systeemissä synnytyksen jälkeen.

Avustettu (imukuppi- tai pihti-) synnytys tai suuret määrät puudutusainetta, erityisesti petidiini saattaa aiheuttaa lapselle hengitysvaikeuksia ja heikon imemisrefleksin.

Lisää vauvan päästä otettavan mikroverinäytteen tarvetta

Äidin ja lapsen erottaminen heti synnytyksenjälkeen, jos jotkut näistä oireista ovat vakavia.

Keskosuuden riski kasvaa, jos lapsi syntyy ennen täysiaikaisuutta"

Itellä ei siis minkäänlaista kokemusta eikä juuri tietoa, mutta ei tuo oikein hyvältä kuulosta :( Ja sitte se Cytotec vielä pahemmalta kuulostaa:

"VAROITUS:

Cytotec- lääke (Misoprostol) on rekisteröity käytettäväksi mahahaavan hoitoon ja ehkäisyyn. Lääkkeen valmistaja ei suosittele sen käyttöä raskauden ja imetyksen aikana.

Lääkettä on kuitenkin yleisesti käytetty synnytyksen käynnistämiseen.

Näissä yhteyksissä raportoituja lääkkeen aiheuttamia vakavia sivuvaikutuksia on mm. kohdun repeäminen, joka saattaa johtaa vakavaan verenvuotoon, sekä kohdunpoistoon. Myös naisten ja vauvojen kuolemia on raportoitu. Synnyttäjä on alttiimpi näille riskeille, jos hänelle on aiemmin tehty keisarileikkaus tai hänellä on takanaan useampia synnytyksiä.

Yhdysvalloissa lääkkeen valmistaja on erikseen lähestynyt lääkäreitä kieltämällä lääkkeen käytön synnytyksen käynnistyksessä. FDA:n (Food and Drug administration), Yhdysvaltojen lääkeviranomaisen, Internet-sivuilla on mittavat varoitukset lääkkeen käytöstä raskauden aikana.

Merja Kyllönen (vas) on esittänyt asiasta kysymyksen eduskunnan puhemiehelle kesäkuussa 2007. Tiedustelussa hän kysyy aikooko hallitus kieltää maassamme Cytotec-nimisen lääkkeen käytön synnytyksen käynnistyksessä sekä synnytyksen jälkeisen verenvuodon tyrehdyttämisessä?

Heinäkuussa 2007 Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä kommentoi vastauksessaan, että Cytotec-lääkkeen käytöstä ei ole Suomessa raportoitu vakavia haittoja niin, että asiaan tulisi puuttua viranomaistoimin. Lääkkeiden turvallisuutta ja haittoja valvoo Lääkelaitos, joka puuttuu asiaan, jos lääkkeen käytöstä saadut tai muut tiedot tätä edellyttävät.

Useissa maissa Cytotec-lääkkeen käyttö on lopetettu juuri näiden raportoitujen vakavien komplikaatioiden vuoksi."
 
Minulla käynnistyi synnytys omia aikojaan neljä viikkoa ennen laskettua ja kaksosraskaudesta johtuen venynyt kohtu ei jaksanut supistaa itse tarpeeksi, jolloin synnytystä avitettiin oksitosiinilla (yleistä monikkosynnytyksissä). Itse en olisi halunnut oksitosiinia juurikin haittavaikutusten vuoksi, mutta kohdallani ei oikeastaan ollut vaihtoehtoja. Monikkosynnyttäjät ovat jokatapauksessa tipassa ja antureissa koko synnytyksen ajan jatkuvan sektioriskin takia, mutta siinä vaiheessa synnytystä en kyllä millekään lenkille olisi enää edes halunnut lähteä. Toisella vauvalla oli myös scalp ja toisen sydänääniä seurattiin vatsan päältä. Johtoja ja letkuja oli siis riittämiin.. liikkumaan pystyin silti sängyn läheisyydessä, saatoin istua keinutuolissa tai jumppapallon päällä. Joissain sairaaloissa on myös käytössä langattomat anturit, jolloin voi liikkua vähän vapaammin. Avautumisvaiheessa ennen saliin menoa sain liikkua vapaasti ja silloin käytiinkin kävelemässä ja portaita kiipeämässä.

Itselläni oli käytössä tens ja ilokaasu, mutta synnytyksen venyessä pitkälle toisen vuorokauden puolelle aloin itse olla jo niin väsynyt, että päädyttiin epiduraaliin. Se hivenen hidasti avautumisvaihetta, mutta oli siinä tilanteessa oikea ratkaisu. En olisi epiäkään halunnut. Ponnistusvaiheessa ei ollut enää mitään kipulääkkeitä tai kivunlievitystä käytössä. Ilokaasua en saanut myöskään käyttää, kun b-vauvan sykkeet laskivat sen kanssa liikaa. Synnytyksen aikana oksitosiinia meni suurimmalla mahdollisella annostuksella..

Oksitosiinin käyttö synnytyksessä voi vaikuttaa imetykseen ensipäivinä ja vaikeuttaa äidin kiintymistä vauvaan. Näistä olen samaa mieltä, mutta toki en osaa vertailla täysiaikaisen yhden lapsen tilanteeseen. Omat syntyivät keskosina ja vaikka tytöt olivat ihan hyvän kokoisia, hengittivät itse jne oli syömisen opettelu silti vaikeaa. Siihen tosin suuri osasyy oli vauvojen pieni koko. Itselläni maito nousi kunnolla vasta viidentenä päivänä synnytyksestä, mutta vauvat eivät siinä vaiheessa imeneet vielä ollenkaan rintaa (eivät jaksaneet), joka tietysti saattoi vaikuttaa asiaan. Pumpulle herui kyllä maitoa ihan hyviä määriä ennen sitäkin ja maito olisi alusta asti riittänyt hyvin yhdelle vauvalle.

Molemmat tytöt olivat sinivaloissa, mutta käytännössä kuulemma kaikki keskoset joutuvat valoihin.

Cytotecia olen joutunut käyttämään vain km yhteydessä, joten synnytyksessä siitä ei ole kokemusta. Käynnistyskeinoja on myös muitakin ja sinun tilanteessa toivoisin ensisijaisesti käytettävän luonnollisempia menetelmiä, kuten vaikka ballonkia tai akupunktiota. Kaikilla nämä tietysti eivät toimi.. :/

Alatiesynnytys on aina ensisijainen synnytysmuoto, jos ei ole mitään muuta syytä, joka saattaisi aiheuttaa alatiesynnytyksessä ongelmia. Lähtökohtaisesti alatiesynnytyksestä toipuminen on helpompaa ja nopeampaa ja siinä on äidille paljon vähemmän riskejä. Alateitse syntyvä lapsi saa äidiltä hyvän suolistoflooran itselleen ja myös synnytyksen aiheuttamat tekijät ovat vauvalle tärkeitä. Myös sektiossa käytetään luonnollisesti puuduteaineita ja kipulääkkeitä, jotka nekin voivat aiheuttaa haittavaikutuksia äidissä tai vauvassa.

Minusta on hyvä tiedostaa riskit ja haittavaikutukset, mutta joskus on valittava kahdesta huonosta vähemmän huono vaihtoehto. Jos riskinä (muistanko oikein? ) on synnytys matkalle vs. lääkkeellinen synnytyksen käynnistys, on käynnistyksessä varmasti pienemmät riskit. Maissa, joissa ei ole käytössä nykyaikaista lääketiedettä tai sairaalaa synnytyksen aikana, on lapsikuolleisuus synnytyksessä noin 20%. Uskon, että mahdollisimman luonnollinen syntyminen ja synnyttäminen on paras vaihtoehto niin vauvalle kuin äidillekin, mutta lääketiede ja lääkkeet haittavaikutuksineenkin ovat oikeaan aikaan ja oikeassa vaivassa henkiä pelastavia.

Onko sinulla mahdollisuutta keskustella vaihtoehdoistasi esim äitiyspolilla? Saisit esittää omat pelkosi ja huolesi ja toivon mukaan löytäisit niille ratkaisuja, jotka vähentäisivät sitä pelkoa ja huolta. :)
 
Kiitos Elaffy. Oon saanu lähetteen pelkopolille, siellä tenttaan kaikkea, mutta oon niin malttamaton.. :D Ja hyvä lukea kokemuksia myös, niin tietää vähän mitä se voi olla. Ja tuon ballongin olin ihan unohtanu! Pitääpä lukea siitäki taas :)
 
kirjoittelinkin jo tohon toiseen sun aloitukseen, mut mun synnytys käynnistettiin "kaikilla keinoilla".
eli sain cytoteciä, ballongin, kalvojen puhkaisun ja oksitosiinia. Silti kaikki meni hyvin ja en onneks joutunut leikkuriin. (pelkään sektioo enemmän ku alatiesynnytystä)

Nyt tuo pieni, itsepäinen tyttö on jo 8,5kk! <3
 
Kiva kuulla :) Eli ehkä tuo tosiaan vähän turhan paljon yleistää tuo sivusto mistä nuo tiedot kopsasin..? Kun niin moni käynnistystä puoltaa (näissä tuhansissa tenttausketjuissa jotka oon alottanu :grin) ja jopa sellaiset, jotka on sen itse kokeneet. Tosin toisilla palstoilla vielä useammat ovat vastaan, ja monet sektion puolella (myös sen kokeneita). Ja serkku totesi sektiosta, että ei ollu paha, vois mennä uudestaan. Eikä toipumisaikakaan hänen mielestä ollu yhtään niin paha mitä monesti epäillään. Toinen serkku valitsi sen sektion synnytyspelon takia, eikä hälläkään ollu mitään huonoa sanottavaa siitä.

Ehkäpä kuitenki harkitaan sitä spontaania käynnistymistä ja luomusynnytystä, ehkä se voiski onnistua :)
 
Jokainen synnytys on erilainen ja muiden kokemuksia ei voi suoraan verrata omaan. Noi laittamasi asiat varmaan on tilastollisesti vähän yleisempiä käynnistettäessä, mutta kun etukäteen ei voi tietää.
 
Kiva kuulla :) Eli ehkä tuo tosiaan vähän turhan paljon yleistää tuo sivusto mistä nuo tiedot kopsasin..? Kun niin moni käynnistystä puoltaa (näissä tuhansissa tenttausketjuissa jotka oon alottanu :grin) ja jopa sellaiset, jotka on sen itse kokeneet. Tosin toisilla palstoilla vielä useammat ovat vastaan, ja monet sektion puolella (myös sen kokeneita). Ja serkku totesi sektiosta, että ei ollu paha, vois mennä uudestaan. Eikä toipumisaikakaan hänen mielestä ollu yhtään niin paha mitä monesti epäillään. Toinen serkku valitsi sen sektion synnytyspelon takia, eikä hälläkään ollu mitään huonoa sanottavaa siitä.

Ehkäpä kuitenki harkitaan sitä spontaania käynnistymistä ja luomusynnytystä, ehkä se voiski onnistua :)

Se sivusto, jolta kopsasit ne haittavaikutukset, taitaa puoltaa aika lailla luonnollista synnytystä (oli kovassa luvussa ko. sivusto raskaana ollessa) ja saa luonnollisen synnytyksen kuulostamaan ihanteelliselta ja lääketieteellisen synnytyksen itse helvetistä olevalta. Kyseisen sivuston takia olin satavarma, että luomuna tulen synnyttämään vaikka mikä olisi.

No, eihän se sitten niin mennyt. Synnytykseni käynnistettiin lopulta kalvojen puhkaisulla. Hyvin vähän ajan päästä sain epiduraalin, kivut olivat kamalat ja kestäneet jo monta vuorokautta. Alateitse en kuitenkaan pystynyt synnyttämään virhetarjonnan vuoksi, en avautunut ollenkaan edes oksitosiinin avulla. Vauva oli liian korkealla ja jumissa, joten vauvan pää ei päässyt painamaan kohdunsuuta auki. Lekuriin siis meni ja vauva turvallisesti maailmaan.

Jälkeen päin sanon, että kaikkein tärkeintä on, että vauva on turvassa ja terve. Ihan sama, miten synnytys käynnistyy ja miten etenee, oli lääkkeet tai ei, kunhan vauva saadaan hengissä ja vahingoittumattomana maailmaan (: Tietenkin sektio aikanaan järkytti pahasti, mutta aika kultaa muistot ja se, että joka päivä saan olla lapsen kanssa, joka selvisi synnytyksestä terveenä. Niin ja imetykseen ei sektio eivätkä lääkkeet vaikuttaneet ollenkaan (:

Synnytyksen kanssa ei siis kannata alkaa olemaan jääräpää. Lapsi ensin, sitten vasta äiti. Käynnistyksessä ei ole mitään pahaa eikä häpeää.
 
Synnytyksen kanssa ei siis kannata alkaa olemaan jääräpää. Lapsi ensin, sitten vasta äiti. Käynnistyksessä ei ole mitään pahaa eikä häpeää.

Ei toki. :) Lukaisin uudestaan mitä olin aiemmin tähän ketjuun kirjoittanut, en vissiin missään kohdassa (paitsi osittain otsikossa) alleviivannut että nimenomaan ne käynnistyksen/sektion RISKIT vauvalle (ja itselle myös, mutta vähemmän) on se mikä mietityttää. Että kuulostaa hurjilta nuo käynnistyksen vaikutukset, sekä vauvaan että äitiin. Jossain toisessa ketjussa taisin kirjoittaa että nimenomaan vauvan turvallisuuden vuoksi noitakin vaihtoehtoja olen pohtinut, vaikka luomuna tahtoisin synnyttää.

No, pelkopolilla kätilö (ja neuvolan uusi th) oli sitä mieltä, että tässä tilanteessa vauvan kannalta turvallisinta on odotella vain rauhassa kotona spontaania käynnistymistä. Eli pelkästään pitkän välimatkan takia ei aleta mulle käynnistystä tai sektiota suunnittelemaan.
 
"Ois vaan tosi kiva saada tietää, mikä noista kolmesta ois vauvan kannalta turvallisin. Äidille se varmaan ois tuo itekseen käynnistyny, vaikka sitte syntyiski autoon. Mutta entä vauvalle?"

Toiseen ketjuun olin tosiaan fiksummin kirjoittanut tuon pääasian, mikä tässä huolestutti. Minun tämän ketjun viestit antoi vähän törpön kuvan, niin halusin korjata väärinkäsitykset :smiley-ashamed008
 
Jos taustalla on jo sektio, ei sais äidille antaa käynnistyksessä Cytotecia just tuon kohdun repeämisriskin ym. takia jonka riski kasvaa erityisesti sektion jälkeen. Valitettavasti Suomessa ihan kyllä on annettu tässäkin tilanteessa Cytotecia -> kohtu repesi.
 
Mulla 3/6 käynnistettyjä synnytyksiä ja yksi sektio.
Eka käynnistetty (toinen synnytys) -99 Cytotec tableteilla emättimeen yliaikaisuuden vuoksi 42+5. Synnytys sujui hyvin ja kesti noin 14 tuntia. Tässä en huomannut, että olisi ollut kovinkaan erilaista, kuin ekassa synnytyksessä, joka siis alkoi spontaanisti.

Vauva ei ollut laskeutunut vihreiden lapsivesien mentyä,joten jouduin makaamaan sängyssä koko synnytyksen ajan. Se vähän hankaloitti asiaa, mutta siitäkin selvittiin. Vauva painoi 4480g ja oli 54cm py 39 cm.
Vurokausi synnytyksestä päästiin kotiin. Äiti ja vauva voivat hyvin.

Toinen käynnistys (viides synnytys) -12 oksitosiini tipalla. Viikon olin jo ollut laitoksella osastolla tulehduksen takia eikä synnytystä voitu käynnistää, ettei tulehdus tartu vauvaan vaikka yliajalla taas mentiin... Meni sitten lapsivedet spontaanisti,mutta ei tullut supistuksia, jonka vuoksi siis käynnistys 42+1.
Aikaisempiin synnytyksiin verrattuna supistukset erittäin rajuja,todellakin raastavan kipeitä. Tällä kertaa sain liikkua sen minkä kaikilta johdoilta pystyin ja se vähän helpotti. Poika painoi 4940g , pit 55cm py 37cm.
Valitettavasti oli niin tiukka ulostulo, että pojalle tuli Erbin pareesi :( Tämä ei kuitenkaan käynnistyksestä johtunut.

Kolmas käynnistys (kuudes synnytys) -16 Cytotecillä ison koko arvion takia vkolla 38+4.
Kolme päivää kärvistelin supistuksissa sairaalassa,mutta kohdun suulla ei tapahtunut mitään!
Viimein kalvot puhkaistiin ja synnytys alkoi. Supistukset aivan mega kivuliaita ja äiti väsynyt monen päivän supistelujen takia. Mutta... poika tulikin sitten vauhdilla ja synnytyksen kestoksi laskettiin 3,5h :) Kaikki aikaisemmat alatie synnytykset kestäneet reilusti yli 10h, joten oletin tämänkin kestävän. En siis kerennyt saada muuta kivunlievitystä kuin ilokaasun..
Poika sitten painoi kokonaiset 3625g ja oli 49cm :D Se niistä arvioista.
Tätänykyä kaikki lapset voivat hyvin, imetykset ovat sujuneet eikä muitakaan oireita käynnistetyistä synnytyksistä ole ollut havaittavissa.

Sektion olen kerran kokenut ja tämän viimeisimmän kanssa sitä myös ehdotettiin, mutta kieltäydyin ehdottomasti aikaisemman huonon kokemuksen vuoksi.

Tämä kirjoitus nyt siis ihan vain sen vuoksi, että jokainen synnytys on erilainen riippumatta siitä kuinka synnytys on alkanut.

Itse toivon ,että tämä uusi tulokas saa tulla aivan spontaanisti maailmaan :)

Muoks. sektio oli suunniteltu -03, perätilan ja vauvan suuren koon vuoksi. poika 4060g, 52cm.
Viikko sairaalassa ja toipuminen äidillä kesti monta viikkoa. Vauva hörppäsi lapsivettä, sai astman ja paljon muitakin oireita. Nyt menossa neuropsykologiset testit. Johtuuko syntymästä vai ei, siitä ei ikinä saa varmuutta :(
 
Muokattu viimeksi:
Takaisin
Top