Itsellä asia on vasta tulossa ajankohtaiseksi, mutta olen jo odotusvaiheessa huomannut sukupuolineutraalin ajattelun tai keskustelun vaikeuden :) Lähes kaikkia, joille olen pitkin matkaa raskaudesta maininnut tai ovat sen huomanneet, tuntuu lapsen sukupuoli kiinnostaneen ja monella se on ollut ensimmäisenä mielessä.
Nuorempana olisin saattanut hyvinkin kuulua siihen ääriporukkaan, joka ei halua lasta kutsuttavan sukupuolispesifeillä termeillä yms, mutta siihen aikaan en halunnut lapsia laisinkaan muutenkaan, joten ehdottomuutta oli ilmassa monessa muussakin asiassa 
Nyt toivon ainoastaan, että onnistun edes jossain määrin kohtelemaan lasta yksilönä, sukupuolesta riippumatta. Vaatteissa en itse pitäisi röyhelöistä tytölläkään, joten pojallekaan en niitä ole hommamassa. Jos taas lapsi, jota tällä hetkellä pojaksi veikataan, joskus myöhemmin ilmaisee haluavansa jonkun vaaleanpunaisen pitsiunelman, niin hommataan sitte sellanen. Eihän mun sitä tartte käyttää 
Oletan myös, että vaikken aseleikeistä yms olekaan superinnostunut, jonain päivänä niitäkin leluja multa pyydetään. Katotaan sitte tilanteen mukaan, miten edetään sen kanssa...
Eli vaikken enää "hihhuloi" asiasta, saatan silti olla niinkin ärsyttävä, että kutsun näkemiäni tyttövauvoja 'potriksi tytöiksi' tai 'ponteviksi' söpön tai suloisen sijaan :) Siis jos ovat sitä oikeastikin. Poikavauvaa olen sanonut siroksi - mutta vain, koska tämä oli poikkeuksellisen siro. Jotkut äidit ja isät eivät silmää räpäytä, toisilla menee pulla väärään kurkkuun.
