stressi ja ahdistus... sairasloma

[Jassu2]

Varmaankin löytyy samankaltaisia viestejä jo menneiltä ajoilta, mutta en jaksanu ruveta ehtimään.

--- joten asiaan.

Olen toimistotöissä joka on suht kiireellistä ja stressaavaa. Toimin sihteerin kaltaisissa tehtävissä.
Koko ajan on pientä kiirettä, mutta eilen rv 18+2, oli aivan hirveä ahdistus koko päivän töissä. Aivot ei meinannut toimia monien eri tehtävien parissa ja tuntui että räjähdän. Olo ei parantunut kun tulin kotiin, vaan ahdistus oli selkeämpi ja oli jo huono olo mahassa.

Nukuin viime yön huonosti/levottomasti (heräilin, hikoilin, näin paljon unia jne) ja aamulla heti herätessä iski taas kova ahdistus.
Oksetti, maha ihan kuralla (stressistäkö?)
Päätin jäädä kotiin. Ilmoitin esimiehelle että mahatautia tai jotain.... En yleensä helposti jää kotiin --- vaan olen sellanen joka yleensä jopa flussasena olen töissä. Mutta nyt tuntuu siltä että en vaan jaksa.

Odottelen tässä että työterveyskeskus aukeaa jotta voin soittaa ja ilmoittaa että tarvitsen sairaslomapäivän tänään.

Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia?
Miten vähentää stressiä kun on niin paljon mitä PITÄÄ tehdä!!??


ps. niin pöhlönä pää että kerkesin jo laittaa tämän viestin kohtaan "laskettu aika 2010" ... voi voi....

 

[hamasu]

Pakko vastata, olipa ihana lukea että sullakin on samoja fiiliksiä.

Itse olen huomannut että stressinsieto on tällähetkellä tosi huono. Ennen olen pärjännyt kiireen ja tekemättömien töiden keskellä ihan helposti ja pystynyt pitämään homman hanskassa, mut nyt ei meinaa onnistua!! Eilen just mietin, että mitä tässä pitäis oikein tehdä kun meinaa itku tulla kun ahistaa. Toiset päivät menee ihan hyvin, mutta nyt taas on sellainen kausi ettei meinaa jaksaa.

Itse ajattelin ottaa talvilomaa pari päivää heti kun työt sen sallii, jos se vaikka helpottais. Muuten täytyy kai jutella esimiehelle ettei tällä tahdilla onnistu... vaikka kyllä sekin ottaa päähän myöntää ettei jaksa.

Jaksamisia sulle, toivottavasti vapaapäivä auttaa edes vähän.

 

[_myo_]

Täällä kärsitään kanssa kovasta ahdistuksesta, varsinkin stressitilanteissa. Olen ongelmasta kärsinyt jo vuosia, vaan tottahan tämä raskaus sitä pahentaa entisestään. Tällä hetkellä neuvolasta haettu 1kk mittainen sairasloma, vaan "helpompi" minun tilanteessani noin pitkään lomailla, sillä opiskelen.
Kouluterveydenhoitaja (jolla ensin erehdyin käymään) oli minun kohdallani sitä mieltä, että mielialalääkkeitä voi syödä ihan hyvin. Kyllähän ne auttaa toki, mutta miksi se pitäisi lääkkeellisesti "hoitaa", mikäli pystyy vielä itsekkin asiaa käsittelemään ja edes jostain saa sitä kaivattua mielihyvää.

Minulla auttaa se, että karsin tylysti tilanteet, jotka laukaisevat ahdistuneisuuden, ja annan aikaa itselleni. Itselläni siis helpottaa etsiä asioita, mitä haluan ja pystyn tekemään. Nautin pienistä asioista, niinkuin tästä kauniista ruskasta.

Jaksamista kaikille kanssaodotajille. Koitetaan nauttia vaikka ensimmäisistä pakkaspäivistä :)

 

[Picsu]

Moi!

Ihan pakko tänne kommentoida, vaikka en nyt olekaan työelämässä. Tosiaan omaa oloa kannattaa kuunnella ja sairaslomalle jos yhtään siltä tuntuu. Liika stressihän ei ole hyväksi odottavalle äidille ja sikiölle. Itse jäin viime syksynä vähän yli kuukautta aikaisemmin ennen äitiysloman alkua sairaslomalle, kun en kertakaikkiaan jaksanut. Ja muutenkin olin muutaman kerran viikon tai kahden saikuilla. Vähän oli työpaikan suhteen huono omatunto, mutta kun täytyi ajatella myös omaa vauvaa niin valinta ei ollut kovinkaan vaikea. Vähän ärsytti muutama kommentti ettei raskaus ole sairaus, mutta kukaan muu ei voi tietää tai sanella miten odottavan äidin voimat riittävät.

Jaksamisia teille kaikille töissä tai opiskeluissa! [:)]

 

[hannamari]

itse oon sairaslomalla ollut nyt yhden viikon ja silloinkin kuumeessa olin koko ajan.
en oo ikinä oikein osannut stressata kamalasti ja siitä on varmasti nyt apua.
oon kyllä päättänyt etten riskeeraa mitään vaan oon heti mielummin saikulla kun töissä jos tuntuu ettei millään jaksa.
mulla on onneks ihanat työkaverit ja hyvä pomo jotka kyllä ymmärtävät ja auttavat ja joustavat jos tuntuu että ei pärjää joten oon todella onnellisessa asemassa.
mutta saikkua ihmeessä kehiin jos ahdistaa tai muuten vaan ei jaksa vaikka ei varsinaisesti kipeä olisikaan sillä nyt kannattaa kuunnella itseään ja olla itsekäs kun on kuitenkin tuo pieni ihminen tuolla vatsassa mukana joka kokee kaiken mitä itsekkin =)

voimia kovasti

 

[Jassu2]

Kiitos vastauksista ja kokemuksistanne.

Olin tosiaan pois sen yhden päivän ja kerroin työterveyskeskukseen olostani. Terveydenhoitaja ei pitänyt tätä normaalina, joten sain lääkärille ajan heti samalle päivälle.
Lääkäri kuitenkin totesi katsottuuaan kurkkuuni ja mittaamalla verenpaineen, että "kotihuolia ei tulisi ottaa mukaan töihin, vaan töissä täytyy keskittyä työhön". Tämä oli liki raivostuttavaa, sillä kotona ei ole huolia lainkaan ja töissä en muuhun voisikaan keskittyä kuin työhön!
En jaksanut sanoa mitään tälle valkotakkiselle, vaan otin vastaan yhden päivän sairaslomalapun. Levähtelin toki koko sen päivän...kävin kävelyllä ja hoitelin kissaamme. Teki hyvää!

Päätin ottaa töissä iisimmin. Tiedän että työni ei ole tärkeintä maailmassa, vaan sehän on vain työtä! Teen sen mitä kerkeen ja yritän kaikin puolin että en stressaannu enkä anna oloni tuntua mahottomaksi.

Mutta vaikeeta se on!

Tsemppiä kaikille!