Sopiva ikäero?

Uusperhesatu

Uusperhesatu

Asioista perillä oleva
Mikä teidän mielestänne sopiva ikäero lapsille? Vai voiko niitä olla useampia?

Itse en oikein osaa sanoa. Kaikissa ikäeroissa on puolensa. Jos lapsilla on pieni ikäero, he saattavat leikkiä yhdessä - mutta toisaalta sekin taitaa olla enemmän persoonakysymys. Kaikkihan eivät leiki yhdessä vaikka ikäero olisi hyvinkin pieni, ja toiset taas leikkivät isommallakin ikäerolla.

Meillä on yhteensä neljä lasta, ja ikäerot vaihtelevat 1,5 vuodesta lähes kahdeksaan vuoteen. Eniten yhdessä viihtyvät 7- ja 9-vuotiaat. Kahden pienimmän (1,5- ja 3-vuotiaat) yhteiselo on melko haastavaa, kun pikkusisko sotkee kaikki leikit, ja kummallakin on vahva oma tahto. Myös 3- ja 7-vuotiaat ottavat jatkuvasti yhteen, mutta se tuntuu olevan ennen kaikkea temperamenttikysymys. Kun molemmat ovat tulisia luonteita, taisteluita syntyy. Toisaalta välillä he puuhailevat oikein kivasti yhdessä.

Isossa ikäerossa on se ihana puoli, että isosisaruksesta on paljon apua pienempien kanssa. Meidän 9-vuotias suhtautuu ihanan isosisarellisesti kahteen pienimpään - joskin hänkin ottaa välillä yhteen tuon kovapäisen 3-vuotiaan kanssa.

Todella vaikea siis sanoa. Riippunee paljon siitäkin, missä iässä lapset ovat. Tämä meidän kahden pienimmän lapsemme 1,5 vuoden ikäero on nyt haastava, mutta ehkä he myöhemmin hitsautuvat tiiviisti yhteen ja leikkivät päivät pitkät toistensa kanssa? Tai sitten eivät. :D Tietty ikäero ei taida olla tae mistään.
 
2-4 vuotta on minusta hyvä väli. Silloin toinen on jo omatoiminen, mutta isompana puuhailevat yhdessä. 4-vuotias osaa jo auttaakin paljon. Äidin jaksaminen on myös parempi, jos lapset eivät ole ihan pienellä ikäerolla. Tarkoitin tässä siis kahta peräkkäin syntynyttä, isompikin ero tietysti, jos esim. 1. ja 4. lapsi kyseessä.

Itsellä oman sisaruksen kanssa alle 2 vuotta ikäeroa ja edelleen yhteiselo kamalaa ja takkuaa pahasti. Meillä on täysin erilaiset luonteet. Niistä ajoista puhumattakaan, kun jouduimme olemaan samassa koulussa ja samassa kodissa. Isommalla ikäerolla lapset olisivat pitempään eri kouluissa, jolloin molemmat saisivat olla rauhassa omia itsejään ja pitää omat kaverinsa.
 
Taitaa sopiva ikäero riippua enemmän luonteesta kuin iästä ja voi vaihdella elämän aikana. Minulla ja siskollani on kahden vuoden ikäero ja lapsena tappelimme paljon, mutta aikuisena olemme tosi läheisiä kunhan ei tarvitse asua yhdessä.
Omilla tyttärillä on alle kahden vuoden ikäero ja minusta se oli tosi sopiva. Esikoinen osasi jo syödä, pukea, riisua ja käydä potalla omatoimisesti ja leikkiessään viihdytti pienempää. Leikki-iässä olivat paljon yhdessä, koululaisina ja teininä meni huonommin, mutta aikuisena ovat hyviä ystäviä keskenään ja harrastavat yhdessä. Iltatähteen ikäeroa on runsaasti ja sekin on hyvä. Isovanhemmat alkavat olla jo iäkkäitä, mutta sisarukset hoitavat, jos hoitajaa tarvitaan.
 
Meillä on kokemusta ikäeroista 1h ja 2v3kk. Jälkimmäinen on huomattavasti helpompi, tosin omat hyvät puolensa löytyy myös siitä, että lapset ovat saman ikäiset.

Tuo reilu 2v ikäero tuntui alkuun hankalalle, kun isommilla oli kovaa uhmaa vauvavuoden ajan, mutta nyt reilua vuotta myöhemmin elo alkaa olla melko säyseää.

Eniten minusta vaikuttaa kyllä lasten temperamentti ja muut ominaisuudet kuin ikäero suoraan.
 
Varmasti lapsi- ja perhekohtaista, meillä kahdella ekalla 1v11kk ikäeroa ja sopinut ihan hyvin. Kolmaskin toiveissa mutta nyt lähempänä 3v ikäeroa
 
Meillä tasan 2v ikäeroa. Tässä on hyviä ja huonoja puolia. Isosisarus ottaa tosi hyvin huomioon vauvan, ja he leikkivät (esikoinen pelleilee tai esittelee leluja vauvalle, ja vauva käkättää katsoessaan) paljon yhdessä. Esikoinen voi, ja yleensä haluaa omatoimisesti, hytkyttää vaunuja tai kaukaloa sen aikaa, kun itse puen kengät ja takin. Taapero voi tuoda vaipan, tai vaatteita tai leluja tai harsoja tarvittaessa... Eli 2v voi olla jo tosi avuliaskin.
Toisaalta esikoinen ei muista aina, ett vauva nukkuu ja pitää olla hiljempaa (tuskinpa kaikki isommatkaan lapset aika jokahetkeä muistaa), esikoinen tarvitsee monissa jutuissa vielä apua (vaikka monissa pärjää täysin itsekin niin halutessaan!), esikoisen uhmaikä jne.
 
Meillä ikäerot vaihtelee 1v ja 7v välillä! Toi 1vuoden ikäero oli aivan kamalan raskas mutta muuten olen kyllä ollut tyytyväinen pieniin ikäeroihin joten sanoisin että maks 2 vuoden ikäero on hyvä!
Isommat lapset (5v,6v ja 7,5v) on jo sen verran ”isoja” että heistä on iso apu, varsinkin esikoisesta:) mutta noi pienenet (1,5v ja 3v) ovat vaan toistensa niskassa koko ajan kun molemmilla toi toisen ihmisen kanssa oleminen vielä vahvasti opettelua! Tai jos eivät ole toistensa kimpussa ovat vauvaa(4kk) ”hoitamassa” hiukan liian kovalla otteella:/ puolensa kaikessa, itse suosin pientä ikäeroa;)
 
Meillä ikäeroa 3v4kk. Olisi voinut olla hieman alle 3v myös mutta miehen töiden vuoksi ei haluttu kesävauvaa vaan saatiin syysaarre. Ajateltiin toista lasta jo 2v ikäerolla mutta haluttiin antaa molemmille mahdollisuus vauva-aikaan ja vanhempien täyteen huomioon. Nyt päälle 3v touhuaa jo omiaan eikä tarvitse syliä yhtä paljon kuin nuorempana, eli ei koe vauvan syrjäyttäneen häntä vaan on luontevasti itsenäistynyt itsestään. Lisäksi auttaa hienosti ja ennen kaikkea ymmärtää miksi vauva tarvitsee huomiota tai saa nukkua äidin vieressä jne. Itse en olisi jaksanut kahta vaippailevaa, puettavaa, ehkä imetettävääkin lasta yhdellä kertaa, oli kaikin puolin helpompi näin. Ja tuosta sisarusten suhteesta on vaikea sanoa kun riippuu niin tyypeistä, jotkut pienellä ikäerolla on erottamattomat kun toiset näkee sisaruksen vain kilpailijana. Monet isommalla ikäerolla leikkivät myös kivasti kun vanhempi lapsi osaa jo rakentaa leikin johon pienempi solahtaa mukaan (tai sotkee sen). Meille tämä oli ehdottomasti se oikea ratkaisu (eikös se aina se oma ratkaisu ole itselle sopivin...)

Ja sitten on tietenkin terveysnäkökulma, WHO suosittaa synnytysten väliksi ideaalisti 24kk, vaikuttaa mm ennen aikaisiin synnytyksiin. https://www.bbc.com/news/health-46017789
 
Meillä ekalla (lähes adhd) ja tokalla (rauhallinen) ikäeroa 2v 2kk ja luonteet aivan erilaiset niin jotenki ei natsaa ollenkaan :sad001 kun taas tokalla ja kolkilla 2v7kk ja hyvin pyyhkii :) ja esikoisella ja kuopuksella menee kanssa hyvin.

Niinkuin monet sanoneet ni luonteet taitaa vaikuttaa eniten.
 
Minä mietin ikäeroa vaan oman jaksamisen enkä niinkään lasten leikkimisen kannalta. En olis jaksanut lapsia pienellä ikäerolla koska ensimmäisen vauva-aika oli haastava. Hän alkoi nukkuakin täysiä öitä vasta 3 vuotiaana kun kitarisa leikattiin (uniapnea ja sairastelukierre loppui). Ikäeroa tuli meillä lapsille 3,5 vuotta. Tämä oli hyvä myös sen vuoksi, että isompi ei ollut enää vaipoissa ja muutenkin osaaminen ja ymmärrys (myös empatia) ihan hyvällä tasolla jo kun pienempi tuli.
 
Meillä myös 3,5 vuotta ikäeroa. Minusta oikein soiva ikäero; isompi osasi jo paljon itsenäisesti, mutta leikitkin sujuvat yhdessä usein.
 
Olin alunperin toivonut lasta 2-3-vuoden ikäerolla. 1-v 9kk taisi olla minimi kun siinä kohtaa annettiin toiselle lupa tulla. Vaan kun elämä päätti toisin ja poika on jo yli neljä vuotta. Onneksi isommallakin ikäerolla lienee hyvät puolensa. Itselläni on kaksi veljeä 5 ja 7 vuotta itseäni vanhempia. 5 vuotta vanhemman kanssa leikin pienenä, isomman kanssa harvemmin.
 
Mullakin oli toiveissa alunperin alle 2-vuoden ikäero, mutta tämä ei toteutunutkaan. Nyt sitten toivon alle 3-vuoden ikäeroa, jotta ikäero ei liian isoksi kasvaisi ja voisivat leikkiä keskenään yms. Itsellä on sisarus pienellä ikäerolla ja se oli lapsuudessa todella hyvä juttu.
 
mä77 sanoi:
Meillä myös 3,5 vuotta ikäeroa. Minusta oikein soiva ikäero; isompi osasi jo paljon itsenäisesti, mutta leikitkin sujuvat yhdessä usein.
Click to expand...

Ai kamala, luulin olevani tuossa "Onnistuuko parisuhden 12 vuotta vanhemman kanssa" -ketjussa, ja ehdin ihmetellä tätä kommenttia, kunnes tajusin, että olinkin ihan toisessa ketjussa. :D :D Ajattelin että kerrot, että teillä parisuhteen "isompi" osasi jo paljon itsenäisesti, mutta leikitkin sujuvat yhdessä. :hilarious:
 
Meille on sopinut pieni ikäero oikein hyvin. Nyt vähän jännittää, kun kesällä syntyvän vauvan ja tän hetkisen kuopuksen ikäeroksi on tulossa jopa n. 2,5 vuotta :nailbiting: Meillä kolmosella ja nelosella on ikäeroa alle vuosi ja he on ihan kaikkein parhaimmat kaverit! Joka paikkaan mennään siskon siskon ja kaikki tehdään yhdessä, ja hyvin harvoin tapellaan :Heartred Ekalla ja Tokalla on ikäeroa 2v3kk ja meno on aikamoista taistelua ja tappelua useinmiten.Tokan syntyessä Ekalla oli myös kaikkein pahin uhma päällä ja vauvavuosi oli sen takia todella raskas.
 
Takaisin
Top