Sisaruuskateus+lapsihaaveet.

[Omahyväinen(kö)]

Elikkäs.. Muutama vuosi takaperin siskoni kertoi haaveilevansa lapsesta, mutta hänen poikaystävänsä kanta lapsiin oli että "joskus sitten myöhemmin, monen monen vuoden päästä". Eli hänelle lastenhankinta ei kuulunut lähitulevaisuuden suunnitelmiin. Heillä meni sitten muutenkin asiat ristiin loppujen lopuksi, ja siskoni erosi hänestä 2012 vuoden lopussa. Nyt ollaan poikaystäväni kanssa päätetty noin 3 viikkoa sitten jättää pillerit pois, ja mennä sillä periaatteella että vauva tulee jos on tullakseen. Ja tänään sitten asia lipsahti siskolleni, joka ei asiasta ilahtunut. Olihan hän jo nuorempana sanonut minulle että "mä sitten hankin lapsen ennen sua, ja se on varma". Tunsin itseni todella, todella huonoksi ihmiseksi tämän päiväisen keskustelumme jälkeen. Kun toinen on huutanut kurkku suorana että "sä et voi tehdä tätä mulle, mä olen sun isosisko ja mun kuuluu saada lapsi ennen sua" Nyt tässä sitten mietin, että olenko oikeasti tekemässä jotain niin pahaa hänelle, jos saankin lapsen ennen häntä? Oma ajatukseni on, että jokaisella on oma elämä, ja oma oikeus päättää mitä sillä tekee. Siihen ei mitkään iät sun muut "sisarkaavat" saa vaikuttaa.
Mutta kertokaahan omia mielipiteitänne asiasta?

 

[MamaDoodles]

Oho. Sun siskolla taitaa olla aika paha olo suunnitelmien muuttumisen ja unelmien särkymisen takia. Sä nyt et kuitenkaan voi elää sun elämääsi siskosi pettymysten estämiseksi, vaan ihan teet niin kuin sulle ja sun poikaystävälle on parhaaksi. Ei ole ollenkaan omahyväistä, vaan ihan normaalia elämää. Siskosihan tuossa omahyväinen on, kun yrittää sun elämää määrätä. Ei se ole sanottu, että hän saa koskaan lasta, tarkoittaako se sitä että säkään et siinä tapauksessa saa? Tai hän saattaa saada lapsen vuosien päästä, ei ole takeita että sä voit enää silloin saada lapsen. Tai siis takeitahan ei ole koskaan, mutta todennäköisyys pienenee koko ajan.

Toivottavasti siskosi tajuaa olleensa aivan kohtuuton. Siskon kuuluisi tuossa tilanteessa tukea sun päätöstä eikä purkaa omia turhautumiaan suhun.

 

[Omahyväinen(kö)]

Kiitos sinulle vastauksesta MamaDoodles! Ihanaa kuulla, että en ehkä sittenkään ole niin paha ihminen. :) Ja samaa olen tässä miettinyt, että tuo oli kyllä melko kohtuutonta suuttua tuollaisesta asiasta. Toivon nyt vaan ettei välimme mennyt ihan lopullisesti, niin suuttuneelta hän vaikutti. Itsekin olen isosisko nuoremmalle sisarelleni, enkä häntä kohtaan olisi missään nimessä tuollainen, niinkuin minulle on nyt oltu. Vaan rohkaisisin häntä ja hänen omia valintojaan. Saisinhan minäkin sentään kunnian päästä hänen lapsensa kummiksi. Mutta se ei näköjään näytä merkkaavan isosiskolleni mitään.

 

[Ramsi]

No just joo. En halua olla ilkeä, mutta siskosi on todella itsekäs! Hänellä ei ole mitään oikeutta määräillä kenenkään muun elämää kuin omaansa. Jos hän ei suostu hyväksymään teidän ratkaisua, ei hän ole siskouden arvoinen. Ihan näin suoraan sanottuna. Hänen pitäisi nimenomaan tukea ja kannustaa ja toimia isosiskona eikä kateellisena "kakarana".

Olen ehkä hieman suorasanainen, mutta suoraan sanoen alkoi suututtaa, kun luin tuon. Ymmärrän kyllä, että omien haaveiden menettäminen ja unelmien särkyminen satuttaa ja tuntuu pahalta, mutta tuollainen huutaminen ja suuttuminen on todella lapsellista käytöstä. Itse koin hieman vastaavaa tilannetta, kun itse yritimme saada IVF hoidoilla lasta ja samaan aikaan paras ystäväni teki abortin. Totta hemmetissä se tuntui pahalta ja väärältä ja kaikkea mahdollista, mutta hän on kuitenkin paras ystäväni ja teki ratkaisunsa oman elämäntilanteensa pohjalta. Olin siis hänen tukenaan sairaalassa, vaikka oma sydän vuosikin verta. Vastaavasti hän oli meidän tukena pettymyksissä ja vaikeissa tilanteissa. Jokaisella on oikeus omaan elämäänsä ja tehdä ratkaisut sen mukaan.

 

[Omahyväinen(kö)]

Ramsi:

Et ollut ilkeä, koska tottahan vaan puhuit. Ja ymmärrän vihastumisesikin. Meinaa se omakin pinna kiristyä tätä asiaa täällä uudelleen käsitellä. En vaan ymmärrä miten jollain voi olla tuollainen ajatusmaailma, kuin siskollani.

Ja voi että, saat kyllä olla ylpeä itsestäsi, kun olet pystynyt olemaan ystäväsi tukena noinkin sydäntä raastavana hetkenä! Voin vaan kuvitella että on varmasti tuntunut pahalta, kun oma tilanne on ollut tuollainen. Tuollaista se elämän kuuluisikin olla. tuetaan toista hyvinä ja huonoina hetkinä, ja kunnioitetaan toisen päätöstä, oli se sitten mikä tahansa. Kaikilla on kuitenkin vaan se yksi ja oma elämä. Ja sen myötä myös oikeus elääkin niiden omien valintojensa mukaan. Ei voi muuta sanoa kuin että teillä on kyllä ystäväsi kanssa hieno ystävyyssuhde!

Mutta toivotaan että tämä tilanne vielä joskus iloksi kääntyisi. Aion hänen nyt antaa sulatella tätä tilannetta, ja hän ottaa sitten itse yhteyttä kun pystyy. Jospa hänkin pian ymmärtäisi että nyt vähän hölmösti tullut toimittua.