Sikiön turvotus, menetyksen tuska. Kohtalotovereita?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja -Eevi-
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
E

-Eevi-

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Voi sitä syyskuun aamua, kun tein positiivisen raskaustestin. Tulossa oli siis ihana kolmas odotusaikamme! Pientä pahoinvointia ja suurta odotusta että pääsisi ensimmäiseen neuvolaan. Kävin kolme kertaa neuvolassa ja kaikki oli kunnossa, sydän äänet kuului ja rv11 näkyi pientä suloista liikettä.
Toissapäivänä oli paljon odotettu rv12+5 ultra, jonne lähdimme innoissamme katsomaan pikkuista, eihän siinä vikaa voi olla, kun kahdessa aikasemmassakaan ei ollut. Sielä se suloisuus näkyi, sormia, pieni nenä ja paljon liikettä.
Yhtäkkiä hoitaja näytti kuvasta sikiöllä olevan turvotusta kropassa ja sanoi pyytävänsä lääkärin katsomaan. Siitä se painajainen alkoi, lääkäri alkoi puhumaan niskan turvotuksesta jota oli 4,9ml josta tiesin heti kaksi lasta odottaneena ettei kaikki ole kunnossa. Alettiin puhumaan kromosomipoikkeavuuksista, mahdollisesta down lapsesta. 
Eilen kävimme Tampereen yliopistollisessa istukkatutkimuksessa (jota ei loppuenlopuksi tarvittu tehdä, sillä karmea totuus paljastui osaavan lääkärin ultrassa.) Meidän pikkusella oli turvotus kasvanut ja kädet ja jalat väärissä asennoissa. Varmaa oli se, ettei pienen sydän tulisi kestämään pitkään. 
Päätös oli helppo, mutta kauhea. Ensiviikolla on aika keskeytykseen...
Alle vuorokausi ja kaikki kääntyi selälleen. Ilo muuttui täydeksi suruksi ja itkuksi. Tulevat tammikuun häät alkoi tuntumaan ylitsepääsemättömiltä kaikin puolin, olenhan puvunkin ostanut pienellä lantion kasvuvaralla.
Tällä hetkellä istun, itken ja odotan tulevaa syntymäpäivääni, jolloin keskeytys tehdään. Niin pieni, kaunis ihmisen alku odottaa vatsassani kauheaa päivää.
Moni ehkä miettii miksi teen keskeytyksen, miettikää vain.
Kaksi lasta kotona tarvii äitiä. Kotona yöllä alkava keskenmeno + pitkä automatka sairaalaan ei tee hyvää minullekaan. Parempi tämä tuska hoitaa ammattilaisten läsnäollessa.
Nyt odotetaan ja mietitään miksi juuri meille kävi näin.. Edessä on siis pitkä viikko.
Onko täälä muita kellä tapahtunut sama? Onko uusia raskauksia ja kuinka ne sujunut?

 
Voi Enni ma olen todella pahoillani! En voi edes kuvitella teidan tuskaanne talla hetkella mutta varmasti teitte oikean paatoksen teidan perheenne kannalta. Paljon voimia tulevaan koitokseen ja jaksamista!
 
Minulla ollut vähän samanlainen kokemus, kyseessä ei ollut turvotus, mutta sikiöllä todettiin NP ultrassa vakavia kehityshäiriöitä joiden takia päädyimme keskeytykseen. Ei ollut mahdollista että vauva olisi selvinnyt joten en todellakaan olisi pystynyt odottamaan että raskaus olisi itsestään mennyt kesken, olisi ollut henkisesti liian tuskallista.

Suru helpottaa ajan kanssa, kyllä vieläkin tulee itku jos asiaa rupean muistelemaan, vaikka keskeytyksestä tulee nyt jo kolme vuotta. Yksi terve lapsi saatu tuon jälkeen ja toinen on tulossa.
Uusien raskauksien aikana olen aina pelännyt hirveästi ultraan menoa, mutta onneksi on kaikki ollut hyvin.

Voimia!
 
Kiitoksia. Sitä olen myös itse epäillyt ettei raskaudet tämään jälkeen ole enään "onnellista odotusta." Toki he tekevät tutkimuksen jossa selviää onko tämä mahdollista uusiutua vai oliko pelkkää huonoa tuuria, mutta tieto lisää aina tuskaa. (23v ikä ei kuitenkaan kuulu riskiryhmään.) Lääkärin lausunto tuli juuri postista, joka ihmeellisesti helpotti oli se sen verta kauheeta luettavaa kun kuvaili sikiön ulkomuotoa. Ehkä jopa pelkään sikiön näkemistä, mutta sen tahdon tehdä. Täälä kotona on onneksi kaksi tervettä pirteää pipana piristämässä <3>
 
Eilen ultrassa todettiin sikiö kuolleeksi, sydän oli pysähtynyt ja turvotusta oli kuulemma kauttaaltaan sikiön ympärillä. Viikkoja oli 11+6 mittauksen mukaan. Vasta huomena pääsen lääkkeelliseen tyhjennykseen..hirveää ajatella että kannan kuollutta sikiötä siihen asti..
 
Voi ei! <3 paljon jaksamisia sinne!! Tuon kokeminen on aika tuskallista, mutta itse pääsin yllättävän nopeasti siitä yli vaikka aluksi tuntui etten ikinä lopeta asian murehtimista. Ehkä se helpotus tapahtui vasta sitten kun keskeytys oli tehty ja perinnöllisyys neuvoja oli kertonut mikä vauvaa vaivasi ja miksi näin.
Voin luvata, että sinunkin tunteet vielä tuosta tasoittuu! <3
Mä kerron vähä omasta tän hetken tilanteesta, niin huomaat että elämä voi hyvinkin pian vielä hymyillä ;)
Eli sikiöllä oli 21-trisomia, erittäin paha downinsyndrooma vai miten se kirjotetaan. Vauva tuskin olisi tullut syntymään tai ainakaan elämään montaa tuntia. Ja tämä oli vain huonoa tuuria, ei perinnöllistä.
Itselle tehtiin keskeytys marraskuussa ja olin varma etten halua enään tulla raskaaksi. Kas kummaa, mieli muuttui ja huhtikuussa muistaakseni plussasin :) Raskausaika ei todellakaan ollut "ihanaa" ainakaan aina.. Aluksi pelkäsin tosi paljon. Ekassa ultrassa kävin kaksi kertaa, sillä ekalla kerralla viikkoja olikin liian vähän niskan mittaamiseksi. Puolessavälissä kävin myös kaksi kertaa, koska ekalla kerralla ei nähty kunnolla nilkkoja ja sydämen jotain seinää. Kävin myös rv 35 ultrassa alhaisen sf-mitan mitan takia ja vielä rv 37 kasvukontrollissa. Eli odottavan aika todellakin oli pitkä!! :D Tuntui että aina tuli jotain mitä jännittää ja odottaa.
Nyt tuossa vieressä makaa tasan 1kk ikäinen pieni terve tyttö <3
Tekstin ei ole tarkoitus pahoittaa sun mieltä, että hehkuttaisin omaa onnea. Tarkoitus on vain kertoa kuinka elämä osaa yllättää ja huonot asiat muuttuvat vielä hyviksi! :)
Kyllä mä edelleen mietin keskeytystä aina välillä. Olisihan vauvamme jo 8kk :)
Paljon jaksamisia sinne ja tsemppiä tulevaan!! :)
 
Takaisin
Top