Sijoitatko lapselle?

[Nepeta Cataria]

Olen tässä kuukauden päivät tutustunut sijoittamiseen ja mielessä siintää säästäminen lapsille lapsilisistä. Olisihan tuo komeaa antaa nuorelle mukava pesämuna aikuisuuden kynnyksellä, tai kenties mukava startti kohti omaa kotia kun se on ajankohtaista.

Kuinkas muut? Joko ajatukset kantavat niin pitkälle lapsen tulevaisuuteen? Onko mahdollista säästää lapselle ylipäätään?

 

[Kaaho]

Vauvalla ei oo vielä nimeä niin ei voida vielä minnekään tiliä perustaa tms. Mutta ollaan miehen kanssa aiottu alkaa sijoittaa lapselle "turvallisiin" rahastoihin n. 50e/kk kuukaudessa. Kohta päästään laittaa tämä alulle kun vauva saa nimen. Nordnetin kautta aiotaan sijoittaa vauvalle. Jos vielä toinen lapsi joskus myöhemmin saadaan niin hälle tietenkin samaa summaa säästettäisiin myös.

Itse olen saanut vanhemmilta ihmisiltä palautetta että aina pesämunan kartuttaminen lapselle ei ole hyvä juttu. Usea nuori on heti 18v täytettyään käyttänyt vanhempien säästämän ison rahasumman "turhuuksiin". Yksi 40v ihminen itse harmitteli minulle tehneensä näin. Mies on sanonut minulle että kasvatetaan meidän lapsi niin että hän osaa käyttää rahaa järkevästi myös sitte kun 18v:nä niihin rahoihin käyttöoikeuden saa. Itse ajattelen että rahan käyttäminen esim. Kalliimpaan elämäntyyliin nuorena opiskelijana voi olla myös ihan hyvä juttu. Esim. Lapsi voi sitte pesämunan turvin huolettomammin vaikka asua yksiössä solun sijaan tai ostaa kaupasta ruokaa ettei tarvi niin hintoja katsoa tms. Ja esim. Matkustelu ois myös ihan hyvä kohde laittaa rahaa. Tietenkin autokoulu ja omistusasunnon pohjakassa niitä kaikkein ideaaleimpia rahan käyttökohteita näin vanhemman näkökulmasta. Kunhan ei ainakaan alkoholiin ja huumeisiin rahat menisi. Mutta aina siis rahan säästäminen lapselle ei ainakaan ulkopuolisen silmin siis ole hyvä juttu kun lopputulosta ei voi tietää.

 

[MinnaM]

Kannattaa ottaa huomioon, että ei ole välttämättä järkevää olla lapsen nimissä tilit. Kaikenlaiset säästöt voivat vaikuttaa erilaisten tukien saamiseen ja jopa tulevan kumppanin tukiin. Eli kannattaa tarkasti miettiä, missä muodossa nämä säästöt tulevaisuudessa antaa, kun voi olla yllättäviä negatiivisiakin vaikutuksia lapsen (ja/tai kumppanin) elämään.

Mä en oo itse säästänyt (tai sijoittanut) lapsille, mutta isovanhemmat ovat. Nämä tilit on isovanhempien nimissä ja sitten käteisenä saa 18v. täyttäessä. Itse oon puhunut näistä säästöistä lapsille jo siihen malliin, että ovat sitten esim. autokoulua tmv. järkevää käyttöä varten.

Esikoisella on jo oma tili ja pankkikortti ja hänestä on ainakin kuoriutunut tosi säästeliäs ja vastuullinen rahankäyttäjä, toivottavasti pysyykin sellaisena. Keskimmäiselle avataan myös oma tili piakkoin ja luotan myös siihen, että hän ei myöskään ole mikään tuhlaajapoika. Nyt ainakin käteisenä saadut lahjarahat ym. on säästössä.

 

[Aaltokukka]

Vauvalla ei oo vielä nimeä niin ei voida vielä minnekään tiliä perustaa tms. Mutta ollaan miehen kanssa aiottu alkaa sijoittaa lapselle "turvallisiin" rahastoihin 50e/kk. Kohta päästään laittaa tämä alulle kun vauva saa nimen. Nordnetin kautta aiotaan sijoittaa vauvalle. Jos vielä toinen lapsi joskus myöhemmin saadaan niin hälle tietenkin samaa summaa säästettäisiin myös.

Itse olen saanut vanhemmilta ihmisiltä palautetta että aina pesämunan kartuttaminen lapselle ei ole hyvä juttu. Usea nuori on heti 18v täytettyään käyttänyt vanhempien säästämän ison rahasumman "turhuuksiin". Yksi 40v ihminen itse harmitteli minulle tehneensä näin. Mies on sanonut minulle että kasvatetaan meidän lapsi niin että hän osaa käyttää rahaa järkevästi myös sitte kun 18v:nä niihin rahoihin käyttöoikeuden saa. Itse ajattelen että rahan käyttäminen esim. Kalliimpaan elämäntyyliin nuorena opiskelijana voi olla myös ihan hyvä juttu. Esim. Lapsi voi sitte pesämunan turvin huolettomammin vaikka asua yksiössä solun sijaan tai ostaa kaupasta ruokaa ettei tarvi niin hintoja katsoa tms. Ja esim. Matkustelu ois myös ihan hyvä kohde laittaa rahaa. Tietenkin autokoulu ja omistusasunnon pohjakassa niitä kaikkein ideaaleimpia rahan käyttökohteita näin vanhemman näkökulmasta. Kunhan ei ainakaan alkoholiin ja huumeisiin rahat menisi. Mutta aina siis rahan säästäminen lapselle ei ainakaan ulkopuolisen silmin siis ole hyvä juttu kun lopputulosta ei voi tietää.

Tuo lopputuloksen ennakointi... mulla pojalle tulossa suvusta kiinteitä perintöjä varmaan jo hänen ollessaan alaikäinen ja se jo nyt hieman arveluttaa.
Luonnollisesti yritän kasvattaa/neuvoa ja olla itse vastuullisesti esimerkkinä siitä miten taloutta pitäisi/kannattaa hoitaa, mutta 18v ja suht paljon huolehdittavaa omaisuutta ei ole varmaan kellekkään helppo rasti. Ja mistä löytää se aidosti luotettava taho, joka ei toisella kädellä omaisuutta hoitaen (ennen sitä maagista 18v rajapyykkiä) samalla vähennä sen arvoa?
Perussäästöihin saanee pankista yhäkin suojauksen, jolla ne nostettavissa esim vasta 21v tms. (olen tehnyt niin kummilapsen tilille)Toki pääomaa vastaan saa otettua lainaa, mutta lainaneuvotteluissa on toivottavasti pankinpuolelta mukana aikuinen, joka kysyy että mihin raha menossa... Ja pankkitili voi olla asettajalleen alisteinen eli luovutetaan saajalleen vasta vaikka 30v.

 

[Suski75]

Oma kokemukseni "turvallisista rahastoista" ja sijoittamisesta yleensäkin on se, että se on uhkapeliä, jossa hyvällä tuurilla voittaa, muuten ei. Turvallisista turvallisin rahastosijoittamiseni loppui 4 vuoden kuluttua, eli heti, kun arvo oli hetken aikaa samalla tasolla kun sijoituksen alussa. Siihen asti se oli ollut kaiken aikaa tappiolla, eli pankkitililläkin olisi silloin ollut parempi tuotto.

En aio pelata lasteni rahoja.

 

[Kaaho]

Kannattaa ottaa huomioon, että ei ole välttämättä järkevää olla lapsen nimissä tilit. Kaikenlaiset säästöt voivat vaikuttaa erilaisten tukien saamiseen ja jopa tulevan kumppanin tukiin. Eli kannattaa tarkasti miettiä, missä muodossa nämä säästöt tulevaisuudessa antaa, kun voi olla yllättäviä negatiivisiakin vaikutuksia lapsen (ja/tai kumppanin) elämään.

Mä en oo itse säästänyt (tai sijoittanut) lapsille, mutta isovanhemmat ovat. Nämä tilit on isovanhempien nimissä ja sitten käteisenä saa 18v. täyttäessä. Itse oon puhunut näistä säästöistä lapsille jo siihen malliin, että ovat sitten esim. autokoulua tmv. järkevää käyttöä varten.

Esikoisella on jo oma tili ja pankkikortti ja hänestä on ainakin kuoriutunut tosi säästeliäs ja vastuullinen rahankäyttäjä, toivottavasti pysyykin sellaisena. Keskimmäiselle avataan myös oma tili piakkoin ja luotan myös siihen, että hän ei myöskään ole mikään tuhlaajapoika. Nyt ainakin käteisenä saadut lahjarahat ym. on säästössä.

Tiedostan mainitsemasi asiat, mutta en halua näiden asioiden takia jättää lapselleni säästämättä. Työelämän puolesta tiedän etuuksista jonkin verran. Ensimmäisenä tulee mieleen että toimeentulotukea ei voi saada jos on säästöjä. Toimeentulotuki on viimesijainen etuus jota on mahdollista saada jos ei ole varoja maksaa pakollista elämistä. Mutta ajattelen että on vain hyvä juttu jos lapseni voi käyttää säästöjä eikä tarvi toimeentulotukea hakea. Vaikka toki sekin ok, jos joskus sellaiseen elämäntilanteeseen joutuu että toimeentulotuen varaan joutuu. Opintotukeen ei vaikuta säästöt, mutta tulot vaikuttaa. Pidän todella epätodennäköisenä että meidän lapsella ois sitte niin paljon pääomatuloja että ne eväisivät opintotuen saannin. Ja jos niin olisikin, sehän olisi vain hieno juttu että pystyy pääomatuloilla elättämään itsensä. Ja toki säästöt voivat evätä sitte lapsen mahdollisen kumppanin etuuksien saannin (käytännössä nyt vain toimeentulotuen saannin). Mutta samalla tavalla kun haluan lapselleni opettaa talouden hallintaa ym. niin haluaisin myös viedä parisuhteeseen, perhe-elämään ym. liittyviä arvoja ja näkökantoja. (Toki lapseni sitte itse päättää miten ajattelee asioista ja ei tiedä että ottaako mallia minun ja miehen tavoista). Itse siis olen muuttanut mieheni kanssa yhteen vasta sitten kun suhde on vakaalla pohjalla ja ollaan oltu valmiita jakamaan elämä kaikin tavoin. Minua ja miestäni ei oo koskaan harmittanut "elättää" toista puoliskoa sellaisessa elämäntilanteessa kun toisella on ollut pienemmät tulot. Se on tuntunut luonnolliselta asialta ja niin olemme halunneet tehdä. Toki en tiedä ajatteleeko lapseni sitte aikanaan näin. Mutta tällaisesta ajattelumaailmasta käsin ei tunnu esteeltä ettenkö haluaisi lapselleni säästää/sijoittaa.

Oma kokemukseni "turvallisista rahastoista" ja sijoittamisesta yleensäkin on se, että se on uhkapeliä, jossa hyvällä tuurilla voittaa, muuten ei. Turvallisista turvallisin rahastosijoittamiseni loppui 4 vuoden kuluttua, eli heti, kun arvo oli hetken aikaa samalla tasolla kun sijoituksen alussa. Siihen asti se oli ollut kaiken aikaa tappiolla, eli pankkitililläkin olisi silloin ollut parempi tuotto.

En aio pelata lasteni rahoja.

Sijoittamiseen liittyy toki riskejä. Toisenlaiseen sijoittamiseen enemmän ja toisenlaiseen vähemmän. Mieheni tietää paljon sijoittamisesta ja on perehtynyt asioihin. Itsekin olen omaksi iloksi asiaan pikkuhiljaa perehtynyt ja todella pienimuotoisesti sijoittanut rahaa (säästötilille säästämisen lisäksi). Mielestäni Suomessa on aika vähän tapoja vaurastua. Työnteolla harva vaurastuu, vaikka kohtuullisen taloudellisen tilanteen voikin saavuttaa. Lottovoitto ja perintö harvojen kohdalle osuu. Sijoittaminen on mielestäni niitä harvoja hyviä ja helppoja keinoja, jolla tavallinenkin ihminen voi kartuttaa varallisuutta itselle ja lapselle. Myönnän että sijoittamiseen liittyy riskejä. Kuitenkin jos asioihin perehtyy ja toimii järkevällä tavalla, niin mielestäni sijoittamista ei uhkapeliksi voi sanoa. Rahapelaaminen (lotto, raha-arvat, muut veikkauksen tuottee, kasinot ym.) on uhkapelaamista. Jos säästäisin lapselleni 18 vuotta rahoja käteisenä "patjan alle", pitäisin vain käteisenä käyttötilillä tai säästäisin matalakorkoiselle säästötilille, niin inflaatio syö rahan arvoa. Lyhytaikaisessa säästämisessä käyttäisin kuitenkin näitäkin keinoja: perinteinen säästöpossu, käyttötili ja/tai säästötili. Mutta 18vuoden säästäminen on jo pitkän aikavälin säästämistä jolloin luotan juuri näihin "turvallisiin" rahastoihin. Tietynlaisella sijoittamisella on paljon todennäköisempää että 18 vuodessa rahastossa rahat ovat tuottaneet voittoa kuin tappiota.

Vaikka ymmärrän näkökulmanne niin olen itse eri mieltä ja haluan sijoittaa lapselle. Jos minun ja mieheni taloudellinen tilanne olisi tällä hetkellä tiukempi niin emme välttämättä sijoittaisi ja säästäisi ollenkaan lapselle. Ja jos minun ja mieheni taloudellinen on edelleen hyvä kun lapsi on vanhempi niin todennäköisesti saatamme satunnaisesti lastamme tukea rahallisesti hänen ollessa esim. opiskelija. Vaikkapa kun lapsi muuttaa ensimmäisen kerran omilleen, niin todennäköisesti olen valmis huonekaluja ja keittiötarvikkeita lapselleni ostamaan.

 

[Suski75]

Ei kyse ole siitä, etteikö meilläkin lapsille säästettäisi, molemmilla on ollut tili "täynnä" jo taaperoiästä asti, ja jatkossa suvun kiinteistöissä kiinni olevat perinnöt menevät heille. Niitä voi sitten tarpeen mukaan ostaa heiltä palasina pois, jos sattuvat tarvitsemaan rahaa. Lapsille kannattaa antaa osuuksia asunnoista, he eivät saa niitä itsekseen irti tuhlattavaksi, ja toisaalta ainakin pääkaupunkiseudulla asuntojen hinnat nousevat kaiken aikaa, jopa laman aikana.

Sijoittaminen on asia, jonne voi hävitä kaikki rahat viimeistäkin senttiä myöten, ja monelle käy juuri niin.

 

[Nepeta Cataria]

Minä olen edelleen kahden vaiheilla tuossa että pitäisikö lapselle säästää suoraan vai epäsuorasti - sillä jos teen sijoitukset omissa nimissäni niin lapsethan minut lopulta perivät. Tarkoitus kun ei ole syödä sijoituksia muuten kuin hätätilanteessa.

Itse en olisi ollut erityisen kypsä 18-vuotiaana käyttämään rahaa jos olisin paljon sellaista saanut. Pikku summan sain ja se tuli ja meni. Kokemusta on myös siitä kuinka pankkikriisi -08 söi rahastoon sijoitetut rahat, vähän olisi jäänyt mutta nostin ne pois kun tuntui että muuten katoavat kokonaan. Jälkiviisastella voi että jos silloin just olisi pystynyt puskemaan rahaa pörssiin niin varakkuus olisi kehittynyt ihan eri tavalla. Mutta silloin esikoiseni syntyi ja rahareikiä oli nuorella perheellä.

Jälkiviisastella voi myös sen että jos ei satu olemaan nousukausi, niin pankkien tarjoamat "varovaiset" rahastot saattavat syödä tuotot kun niistä vähennetään rahastonhoitajan palkkiot. Turvallisempi melkein silloin olisi määräaikainen sijoitustili jolloin kasvu on taattua.

Minulla myös mies on harrastanut sijoittamista jo vuosikymmenen, nyt aloin kiinnostumaan hommasta itsekin kun alkoi tilille kertymään rahaa. Olisihan se hienoa turvata lasten tulevaisuutta. Mutta huolestuttaa tosiaan tuo että nuoruuden huumassa haluaan kokea kaikki mulle nyt heti! Ehkä paras kuvio on tosiaan että huolehdin itse rahoista ja jaan sitä lapsille aina tarpeen mukaan. Tuen heidän elämäänsä kustantamalla isoimmat rahareiät ja ainakin takaamalla heille vaikkapa asuntolainoja - ihan niin kuin äitini ja isoäitini ovat minulle tehneet.

Nythän on tosiaan menossa jonkinlainen kriisi, pari pankkia on tupsahtanut nurin ja se heijastuu osakkeisiin euroopassa ja USA:ssa. Uhka vai mahdollisuus? No riippunee siitä missä vaiheessa hyppää mukaan. Aikaisemmin sijoitetut varat kyykkäävät tällä hetkellä. Epäilemättä tilanne korjaantuu jossain vaiheessa, mutta että meneekö siihen pari kuukautta, vai kenties 7 vuotta... no ei voi tietää.

Ah, ja senkin olen nähnyt miten n. 50v immeinen saatuaan perinnön on sijoittanut sen uuteen autoon. Prööm! Sellaisen arvo laskee saman tien kun sen ajaa autokaupan pihasta ulos. Et eipä se sijoitussilmä kehity itsekseen iän myötä, sitä pitäisi jollain tapaa kehittää ja mahdollisesti kasvattaa. Toki siis joillakin ihmisillä se kehittyy, kun aihe kiinnostaa ja asioista otetaan selvää. Mutta jos ei elämässä koskaan ole ollut rahaa liiemmin ja kotoa sen käyttöä - varsinkaan sitä miten raha laitetaan töihin - ole opetettu, niin ei sitä välttämättä sitten opi kun tilanne on edessä. Ja meitä on moneen junaan - ehkäpä joillekin se perinnön ottaminen ja käyttäminen suoraan antaa suuremman tyydytyksen kuin se että sijoittaa sen ja saa tuotoista vähän enemmän hilloa leivän päälle pitkässä juoksussa. Aika on tässäkin se ratkaiseva juttu.

 

[Kaaho]

Hyvälle kuulostaa @Suski75 :n ja @Nepeta Cataria :n tavatkin säästää ja siirtää varallisuutta lapsille. Mekin mietittiin tuota epäsuoraa säästämistä lapselle ja ehkä voisi sanoa että myös niin teemmekin. Eli että vanhempana jaamme sitte rahaa aikuistuvalle lapselle tarpeen mukaan, kuten tuemme sitte isommissa hankinnoissa jne.

Sijoittaminen on asia, jonne voi hävitä kaikki rahat viimeistäkin senttiä myöten, ja monelle käy juuri niin.

Olet oikeassa, että sijoittamisella voi myös hävitä kaikki rahat. Esimerkiksi jos ostaa vain yhtä osaketta ja kyseinen yritys menee nurin, menetät kaikki rahat. Jos joku tällä palstalla ei tiedä sijoittamisesta juuri mitään, niin haluan kuitenkin vähän laajemmin avata, ettei tuo kommentti jää ainoaksi mielen päälle. Sijoittamisessa riskiä voi vähentää. Esimerkiksi jos sijoittaa rahastoon, joka on ostanut osakkeita vaikkapa 15:sta Suomen suurimmasta yhtiöstä. Niin on erittäin epätodennäköistä (tai jopa mahdotonta) että kaikki Suomen 15 suurinta yhtiötä menee yhtäaikaa konkurssiin ja näin menettäisit siis kaikki rahat. Riskiä vähentää sijoituskohteiden hajauttamisen lisäksi esimerkiksi ajallinen hajauttaminen. Eli et laita kerralla 10 000e sijoituksiin vaan 18 vuoden aikana joka kuukausi pienen summan. Olemme mieheni kanssa miettineet tarkkaan millaisia riskejä ollaan valmiita ottamaan lapselle (ja itsellekin) sijoittaessa.

Jotain fiksuja ajatuksia mulla kävi mielessä illalla kun mietin että mitä tähän ketjuun kommentoin. Mutta enpä tietenkään nyt kaikkea muista.

 

[Nepeta Cataria]

Minä olen nyt katsellut indeksirahastoja sillä silmällä, rahasto on valmiiksi hajautettu joten yhden yrityksen kaatuminen ei kippaa koko viritystä. Ne ovat tällainen helppo ratkaisu aloittelijalle. Pieni riski on toki olemassa silti, erityisesti nyt kun eri osakkeet ottavat takapakkia vähän kaikkialla.

 

[Suski75]

Hyvälle kuulostaa @Suski75 :n ja @Nepeta Cataria :n tavatkin säästää ja siirtää varallisuutta lapsille. Mekin mietittiin tuota epäsuoraa säästämistä lapselle ja ehkä voisi sanoa että myös niin teemmekin. Eli että vanhempana jaamme sitte rahaa aikuistuvalle lapselle tarpeen mukaan, kuten tuemme sitte isommissa hankinnoissa jne.




Olet oikeassa, että sijoittamisella voi myös hävitä kaikki rahat. Esimerkiksi jos ostaa vain yhtä osaketta ja kyseinen yritys menee nurin, menetät kaikki rahat. Jos joku tällä palstalla ei tiedä sijoittamisesta juuri mitään, niin haluan kuitenkin vähän laajemmin avata, ettei tuo kommentti jää ainoaksi mielen päälle. Sijoittamisessa riskiä voi vähentää. Esimerkiksi jos sijoittaa rahastoon, joka on ostanut osakkeita vaikkapa 15:sta Suomen suurimmasta yhtiöstä. Niin on erittäin epätodennäköistä (tai jopa mahdotonta) että kaikki Suomen 15 suurinta yhtiötä menee yhtäaikaa konkurssiin ja näin menettäisit siis kaikki rahat. Riskiä vähentää sijoituskohteiden hajauttamisen lisäksi esimerkiksi ajallinen hajauttaminen. Eli et laita kerralla 10 000e sijoituksiin vaan 18 vuoden aikana joka kuukausi pienen summan. Olemme mieheni kanssa miettineet tarkkaan millaisia riskejä ollaan valmiita ottamaan lapselle (ja itsellekin) sijoittaessa.

Jotain fiksuja ajatuksia mulla kävi mielessä illalla kun mietin että mitä tähän ketjuun kommentoin. Mutta enpä tietenkään nyt kaikkea muista.

Ihan rahastolla siis kokeilin, piti olla LähiTapiolan mukaan turvallisista turvallisimpia, mutta katinkontit, tappiota niilläkin tuli.

 

[Vadelmapirtelö]

Ihan rahastolla siis kokeilin, piti olla LähiTapiolan mukaan turvallisista turvallisimpia, mutta katinkontit, tappiota niilläkin tuli.

Minä pysyn myös kaukana näistä pankkien omista rahastoista. Oma kokemus oli S-pankilta, otin rahat ulos kun pääsin nollille (ja sen jälkeen olisikin laskenut reilusti lisää, kun seurasin sen rahaston kehitystä). Siirryin sieltä passiiviseen indeksirahastoon, jossa kukaan rahastonhoitaja ei vedä omiaan välistä (kun pankki säätää kokonaisuutta turhaan edes takas ja kaikesta menee kuluja ja lisäksi vielä hänen oma palkkionsa).

Passiiviseen indeksirahastoon olen ollut oikein tyytyväinen. Joka kuukausi laitan sinne saman summan ja olen tehnyt näin jo joitain vuosia. Vaikka nyt markkinat ovat laskeneet, niin kokonaisuutena olen edelleen selvästi plussalla.

Olen myös sitä mieltä, että ei kannata luottaa pankkeihin sokeasti vaan tulisi lukea itse aiheesta ennen kuin aloittaa sijoittamisen. Pankit kuitenkin haluavat saada tuottoa ja markkinoivat yleensä tuotteita, joista saavat itse parhaat katteet. Ja näistä tulee nuo kurjat (Suskinkin mainitsemat) kokemukset.
Aiheesta löytyy hyvin aloittelijoille sopivia kirjoja.

 

[Suski75]

Tuossa oli siinä mielessä hyvä diili, että pankki lupasi, että jos sijoitus ei tuota voittoa, ei siitä myöskään oteta pankille tuottoa. Siksi otin rahat heti pois kun pääsin nollille, koska eihän se olisi tuottanut minulle mitään vielä pitkään aikaan, koska nollan yli mennessä siitä menee pankille kaikki neljän vuoden aikana kerääntyneet hoitomaksut.

 

[Nepeta Cataria]

Periaatteessahan se ei olisi paha maksaa sille salkunhoitajallekin hommasta jos hän on sen tehnyt hyvin. Silloin kyllä pitäisi sijoittaa riskirahastoihin ja olla jo dataa siitä että kyseinen salkunhoitaja on toistuvasti onnistunut pitämään salkun niin tuottavana että siitä jää hyvä siivu niin sijoittajalle kuin salkunhoitajallekin. Toistaiseksi en ole riskirahastoihin koskenut, on jo ihan tarpeeksi jännää kun seuraa Nordean dippailua. Onhan se tosiaan mahdollista että tässä menettää rahansa, mutta jos vertaa lottoon niin on tässä paremmat mahdollisuudet saada jotain takaisinkin - vaikkapa ne omansa.

 

[Yölento]

Sijoitan kuukausittain sekä lapselle että itselleni. Lisäksi suvun omaisuutta hoidetaan niin, että lapselle jää sellaista omaisuutta, jota ei vuodessa tai kahdessa pysty hukkaamaan, vaikka tahtoa olisi.

Kotoa opitaan myös rahankäyttö. Joskus niinkin, että itse ei ainakaan samoja virheitä tee kuin omat vanhemmat. Joskus taas käy niin, että nuoruuden törttöilyt vievät säästetyt varat, mutta uskon, että siitäkin voi oppia viisaammaksi myöhemmin.

 

[ErakkoRusakko]

Emme ole hyvätuloisia, joten säästämme vain pahan päivän varalle. Ja sijoitamme metsään.

Lapselle laitetaan tietty sivuun rahaa, mutta mitään pesämunaa eivät lapsemme tule maagisesti täysi-ikäisenä saamaan.

Autamme taloudellisesti tarvittaessa harkinnan mukaan.

Tärkeintä on, että nuorelle kehittyy hyvä työmoraali ja luotto omiin kykyihinsä. Ei se, että kuolataan "tulevan perinnön" tai rahaston perään. Tämmöisiä tyyppejä ollut aikanaan kaveripiirissä ja olivat aivan sietämättömiä kultalusikoita...

 

[Yölento]

Emme ole hyvätuloisia, joten säästämme vain pahan päivän varalle. Ja sijoitamme metsään.

Lapselle laitetaan tietty sivuun rahaa, mutta mitään pesämunaa eivät lapsemme tule maagisesti täysi-ikäisenä saamaan.

Autamme taloudellisesti tarvittaessa harkinnan mukaan.

Tärkeintä on, että nuorelle kehittyy hyvä työmoraali ja luotto omiin kykyihinsä. Ei se, että kuolataan "tulevan perinnön" tai rahaston perään. Tämmöisiä tyyppejä ollut aikanaan kaveripiirissä ja olivat aivan sietämättömiä kultalusikoita...

Meillä lapsi ei tiedä rahastoistaan eikä perinnöstäkään voi ymmärtää kovin helposti, mitä on tulossa ja milloin. Omaisuus on realisoitavissa vasta pitkällä aikuisuudessa.

Meillä ei ole tapana tuhlailla eikä elämäntavastamme tai arjestamme voi päätellä, onko rahaa juuri riittävästi vai enemmän. Lapsen ei ole mahdollista ajatella, että saisi elantonsa helposti tai tekemättä mitään.

 

[Suski75]

Meilläkään lapset eivät ole tietoisia rahoistaan, ja sellaisena tilanne yritetään pitää mahdollisimman pitkään. Meillä ei myöskään ole minkäänlaista aikomusta antaa lapsille lainkaan taskurahaa elleivät he ensin tee töitä sen eteen, eli rahan arvo on opittava ennen kuin noista rahoista näkee jälkeäkään. Ihan samalla tavalla minäkin varhaisteininä tienasin taskurahani jakamalla mainoksia ja sen jälkeen hoitamalla lapsia. Ei minulla ollut aavistustakaan, että vanhemmillani olisi ollut rahaa. Esim. ei meillä kotona käyty ikinä ravintoloissa, mäkkärissäkin kerran vuodessa ja silloin sai valita ottaako hampurilaisen vai ranskalaiset, molempia ei saanut, ja limut saatiin vasta kotona, koska marketista ostettuna limun litrahinta on paljon halvempi.

 

[Nepeta Cataria]

Tämä on hankala ajatus! Toivoakko tosiaan että jos joskus sijoittamisen tuloksena olisi tarjota lapselleen sellainen potti että hän voisi suoraan elää taloudellisesti riippumatonta elämää, jos hän ymmärtäisi asian, pitäisi sijoitukset ja elisi kohtuullisesti. Parhaimmillaan tämä voisi olla sitä että hän voisi valita alan omien kiinnostuksien mukaan, ei sillä että olisi pakko saada vaikkapa rahaa säännöllisesti, vaan enemmänkin kutsumuksen tai inspiraation mukaan. Vain rohkaisisiko tämä tosiaan henkiseen laiskuuteen? Riman alitukseen kautta linjan kun tietää ettei tarvitse omaa elantoaan tienata? Tätä kai se kultalusikka tarkoittaisi.

 

[Nepeta Cataria]

... tai jos hän tietää varallisuudesta, uskaltaisi unelmoida rohkeasti vaikkapa yrittäjyydestä. Pistää rahan itse tekemään työtä puolestaan. Tällainenkin ajatus voi ehkä vain tulla ja muhia jos tietää mahdollisuutensa ja resurssinsa jo pienestä pitäen.

Menee ehkä aika reippaasti yli, mutta sen sijaan että Elon Musk - maailman rikkain mies - keskittyisi elämään mukavaa elämää, hän käyttää aikaansa ja rahaansa kehittääkseen teknologiaa moneen suuntaan eteenpäin. Näistä tunnetuimpina Tesla ja avaruusprojektit. Hän on toki virkistävä poikkeus rikkaiden joukossa.