Ei mun mielestä yhtään hassu aihe. Pohdituttanut itseänikin... meillä kävi niin, että esikoista odottaessa SF-mitta oli pieni, juuri ja juuri "sallitun" rajoissa, mutta ihan alakäyrällä. Siitä ei huolestuttu neuvolassa, kun kuitenkin kasvoi tasaisesti ja normien rajoissa, enkä silloin itsekään miettinyt asiaa sen enempää. Poika sitten syntyi ihan yllättäen ilman minkäänlaisia ennakoivia merkkejä jo rv 38+1 ja vaikka olikin täysiaikainen, niin hän oli pienikokoinen, 47 cm ja 2750 g. Ollaan molemmat miehen kanssa keskimittaista pidempiä ja minä olin syntyessäni varsinainen jötkäle, joten geenitkään eivät pientä kokoa ihan suoraan selittäneet.
Vauva oli tosi väsynyt, jouduttiin herättelemään syömispuuhiin säännöllisesti, antamaan lisämaitoa ja kirjaamaan syömismäärät ym. tarkkaan. Synnytyksen jälkeen seurattiin verensokereita monta päivää ja kun painokin putosi vielä lisää, oli hilkulla, ettei jouduttu lastenosastolle. Kotiutuksen jälkeen vajaan viikon ikäisenä poika kellastui ja jouduttiin vielä palaamaan sairaalaan sinivalohoitoon, mikä noilla pikkuisimmilla on kai aika yleistä. Alkuhankaluuksien jälkeen kaikki alkoi onneksi sujua paremmin, kun poika pikkuhiljaa virkistyi sen verran, että jaksoi syödä kunnolla. Täysimetyksellekin sittemmin päästiin, mikä oli jo vähän ihmekin, kun oli niin pitkään jouduttu antamaan lisämaitoja. Poika on edelleen hoikka, mutta kasvaa ja kehittyy ihan normaalisti.
Nyt toisen raskauden alussa kaikenlaiset asiat alkoivat tietenkin pyöriä päässä ja tajusin, että synnytyssalissa kätilö oli maininnut jotain hieman huonosti toimineesta istukasta. Itse olin niin pihalla, etten oikeastaan edes muistanut koko juttua, mutta puhuttiin siitä sitten miehen kanssa ja todettiin, että jotain vikaa tosiaan oli - mies muisti sen olleen jotenkin huonosti kiinnittynyt tms. Tarkkaan kumpikaan ei muista, mikä siinä oli ongelma, eikä mitään ole kirjattu mihinkään tietoihini. Oli siis ehkä onni, että vauva tulikin hieman etuajassa, jos hän ei olisikaan mahassa saanut enää kunnolla ravintoa... en halua edes ajatella sitä. Eräälle tutulle kävi samalla tavalla, SF-mitta oli pieni, vauva syntyi hieman etuajassa (vaikkakin täysiaikaisena) ja oli viikkoihin nähden pienikokoinen, istukka oli huonokuntoinen, lisämaidot, kellastuminen jne - täsmälleen sama tarina.
Olen tästä nyt puhunut neuvolassa useaan otteeseen ja saanut itselleni lähetteen ylimääräiseen tarkistukseen äitiyspolille, jos minut sinne nyt vaan edes lähetteellä huolitaan. Jos ei, niin harkitsemme omakustanteista kontrollia yksityisellä. Nyt SF-mitta kasvaa aika tarkalleen keskikäyrällä (ihan pikkuisen vain alle), mutta hieman silti mietityttää, kun vauvan sydänäänet ovat parilla viime mittauskerralla olleet hieman alakanttiin ja vauvan aktiivisuus vaihtelee todella paljon. Normaalia joo, mutta monen tekijän summana haluaisin nyt tarkistuttaa tilanteen, ettei sama toistuisi.
Tarkkoja mittoja en nyt esikoisen odotuksesta enkä tästä nykyisestäkään muista, pitääkin kaivaa äitiyskortit esiin ja verrata. En halua pelotella tällä jutullani, voihan olla ettei sinun kohdallasi mitään ongelmaa ole, maha vain sattuu olemaan jostain syystä pieni. Jos kuitenkin asia sinua huolettaa, niin sinuna juttelisin kyllä neuvolassa ja yrittäisin saada lähetteen kontrolliin. Tässä on vielä pitkä aika odotella kesäkuuta, jos huoli pyörii koko ajan mielessä.
