Mulla tuli toisessa sektiossa rakkovaurio todennäköisesti kiinnikkeiden takia. Ehkä mun rakko muutenkin sijaitsee sektion kannalta jotenkin vaikeasti, koska ekassakin sektiossa kirurgi testasi, tuliko vauriota, kun oli mennyt kuulemma niin läheltä.
Ennen tokaa sektiota mainitsin tästä, että ekassa sektiossa meinasi tulla viilto, pelkäsin sitä ja pyysin, että olkaa varovaisia, jos vain mahdollista. Tokassa sektiossa ei ollut yhtä kiire mutta niin vain iso viilto rakkoon tuli. Se onneksi huomattiin heti ja saatiin korjattua.
10 päivää piti käyttää katetria ja sitten käydä varjoainekuvauksessa. Siinä oli kaikki ok ja katetri poistettiin. Suositeltiin, että vielä jonkin aikaa välttää sitä, ettei rakko täyttyisi äärimmilleen. Kivut oli heti sektion jälkeen pari päivää _kamalat_, sen jälkeen kipulääkkeiden voimin siedettävät. Ei meinattu eka saada perhehuonetta, kun en ollut ensisynnyttäjä mutta lopulta saatiin se hoidollisin perustein kun taisivat ymmärtää, ettei vauvan hoidosta yksin tule mitään kun en pystynyt sängyssä edes nousemaan sellaiseen asentoon, että olisin pystynyt omin avuin syödä. Parissa viikossa paranin enkä nyt 8 kuukautta synnytyksestä huomaa tuota mitenkään. Välillä mietityttää, voiko nuo jotenkin vaivata vuosien jälkeen, esim arpeen kasvaa jotain tms.
Hyvä tosiaan, että pääset keskustelemaan lääkärin kanssa. Mäkin sain todella hyvää hoitoa ja keskusteluapua omassa tilanteessa. Ei jäänyt vaivaamaan mutta onneksi on vahvasti olo, että meidän lapsiluku on täynnä, ei kyllä sektio ajatuksena houkuttele.
Edit: jos sillä nyt on merkitystä, mulla tosiaan ei ole kummassakaan synnytyksessä ollut toiveena sektio mutta tilanne on vaatinut sitä. Omat kokemukset Naistenklinikalta.
