Sektiolla synnyttäneet/syntyneet

Minzkuli

Näppärä viestien naputtelija
Kokemuksia sektiosta, haavan paranemisesta, maidonnousemisesta... Keskustelua kaikesta mahdollisesta.. [:)]
 
Oliko täällä muita sektiolla synnyttäneitä?
Miten teillä on haavan paraneminen edistynyt? Mulla se on kipuillut vieläkin päivittäin mut pamolilla oon pärjännyt. Ei onneksi ole vuotanut tai tihkuttanut, to pitäisi mennä tikit siitä poistattamaan.
Onko teillä muilla haavan ympärillä tunnottomuutta? Mulla n. 1 cm haavan yläpuolella on vieläkin ns puutunut kohta.
Katetroinnin jälkeen en tuntenut pissahätää 2 päivään..

nyt katkes ajatus ja pitää käydä avaamassa maitobaari..
 
Minzkuli: Sama juttu katetroinnin jälkeen pissimisen kans.. Maitobaari täällä auennut hyvin. Haavasta ei minkäänlaista vuotoa poislukien ompeleiden poiston jälkeinen pieni verinen vuoto. Tunnottomuutta lievää edelleen havaittavissa haavan ympäristössä.

Mulla ainakin topiminen yleisesti lähtenyt tosi hyvin käyntiin, viikon kuluttua sektiosta poistettiin tikit ja se oli helpotus..taas pystyy tekemään asioita ilman ettei kiristä[:D] Nyt ompeleiden poiston jälkeen on unohtunut jopa syödä panadolit ja buranat kun ollut niin terve olo. Eräänä päivänä lähdin jopa kauppaan kävellen pikkukoiran kanssa ja kaupassa lappasin kärryyn tottuneesti suuren koiranruokasäkin, pari litraa maitoa jne. Pääsin kaupasta ulos ja lähdin jatkamaan matkaa kohti kotia niin tajusin että enhän mä sais edes nostaa niin painavaa kassia ja koira vetää ja repii toisessa kädessä..Se TUNTUI kyllä masussa ja aiheutti kipua joka onneks lakkas ja ehjänä pääsin kotiin hitaasti askel kerrallaan mutta oli kovan työn takana ja varmasti viisastuin vähän, paniikki päällä et millon repee haava[8D]

Varmaan löytyis vastauksia muista ketjuista mut kysellään nyt täs yleisesti: Mites muiden toipuminen? Oliko muuten suunniteltuja minkäverran ja monellako hätäsektio? Menikö kaikki ok, jäikö pelkoja? Mitkä syyt johtivat sektioon?


Ei välttis tänne kuuluis mut: Kamala fiilis, mulla järkyttävä neulakammo ja sairaalast ku pääs ajattelin et saa unohtaa ne kaikenmaailman letkut ja piikitykset.. Molemmis käsis oli siis tippaletkut ja onnistuin olemaan katsomatta koko systeemejä paniikin välttämiseks, no mut nyt tänään toises kädes tuo suoni pistokohdan ympäriltä ihan kivikova ja turvoksis[:'(][:(] Sattuu pelkkä ranteen liikuttaminen..En ilkee sitä itte edes katsoa saati painella koko kättä...iuh, toiv menee ohi eikä kipeydy lisää..
 
Jännä
Täällä oli suunniteltu sektio lapsen perätilan takia. Kaikki meni todella hienosti, ei mitään huonoa sanottavaa koko operaatiosta.

Sain eilen tikit pois haavasta, johonkin siitä jo kirjoitinkin.. Meinasi hemmetti taju lähteä kun haavassa on yksi n. 1 cm kohta missä reunat ei oo ottaneet yhteen van se on siitä n 5 mm auki. Illalla kun sitä suihkuttelin ja kuivailin niin en voinut siihen edes katsoa kun pelkäsin että tulee huono olo. En ikinä ennen oo näin herkkänä ollut tollaisten suhteen.

Vähän ruma kohta siihen jää mikä ei ole umpeutunut kunnolla mutta alkujärkytyksen jälkeen totesin että jos tää on ainoa arpi lapsesta niin ehkä mä sen kestän.

Tänä aamuna menin vessaan kakkoshädälle niin tuli persukseen ihan mieletön kipu. Suoli on toiminut laitokselta lähtien ihan moitteettomasti ja tän aamuinen kipu pisti haukkomaan henkeä. Olin ihan ihmeissäni et mitä tää on. Pakko varman huomenna soittaa laitokselle et mitä tää on, ei kuitenkaan oo edes vatsa kovalla tai mitään.. Onko sulla Jännä ollut tälläistä?
 
mulla tehtiin kiireellinen sektio kun ipana ei laskeutunut ees imukupille ja tarjonta oli lisäksi väärä.
sektiosta toipuminen oli tosi yllättävän helppoa ja nopeeta. sairaalassa jo sektio päivänä kävelin ja kävin suihkussa. ja seuraavana päivänä nostelin ipanaa melkein normisti ja hoitiin kaikki asiat siellä itte (ipanan hoidon jne)
tietenki haavaa sai varoa ja malttaa nousta kylen kautta sängystä ylös.. mutta kiitos kipulääkityksen kipuja ei ollut.
kotona en sanonut miehelle kertaakaan että tee sinä kun minä en pysty.noh tutti jos tippu lattialle sen nostaminen jäi kyllä.. särkylääkettä en syönyt kotona ollenkaan. [:D] parin viikon päästä vattalihakset toimi jo ihan normisti eikä ollut mitään ongelmaa sängystä nousun kanssa.

viikon päästä sektiosta lähdettiin jo reissuun n700km päähän mun kotikulmille ja auto matkat ja kaikki meni hyvin. kannoin ja nostelin vaunuja ja matkatavaroita ja ipanaa ja kauppakasseja jne.
moni mun ystävistä jotka synnyttäneet alakautta ja saaneet tikkejä eivät ois voineet kyseistä matkaa tehä moneen viikkoon.. tietenki sekin on yksilöllistä.
nyt sektiosta on mennyt 2kk ja pari viikkoo päälle. vasta nyt sektioalue on alkanut reistailee. tuntuu välillä tosi pahalta. en tiijä mistä johtuu ja nyt onkin eessä lääkärireissu...[&:] ihan alavattan lihakset on tosi kipeet ja sektiohaavan kohdalta sekä ylempää juilii. e tiijä onko tämä kaikilla ihan normijuttuja sektion jälkeen. tuntuu vaan kummalliselta kun aikaisemmin ei ollut mitään.
 
heipat, täällä yksi sektiolainen myös huhuilee [:)]

aattelin pistää kokemuksia tänne myöskin, toivottavasti teille on näistä mun sepustuksista hyötyä, ainakin teidän kokemukset tuntuu hyvältä lukea...

elikkä: meidän pienimies syntyi 8. päivä illalla sektiolla perätila+polvitarjonnan vuoksi. olin jorvissa ollut vasta pari tuntia ja joku kättäri sanoi ääneen ettei mitään tapahdu kotvaan. nooh, parin tunnin kohdalla lääkärin tsekatessa paikkoja hän totesi, että auki ollaan ja eiku leikkaussaliin, kun junnu tunkee polvea ekana. sitte mua vietiin. leikkaussalissa mulla oli päällä oma paita ja rintsikat, kiireellä kun mentiin, eikä mua saanut liikutella enää kovinkaan. ja kyllä mua jännitti... se leikkaus itsessään ja se, että puutuuko paikat... siinä leikkauspöydällä nimittäin mä liikuttelin vielä varpaita, kun ne aloitti jo leikkauksen. puudutukset toimi niin että jalat voi monikin leikattava tuntea, mutta kipua ei... niin, eli leikkaus meni hyvin.

ja toipumisesta:
kipulääkkeitä täällä vedän edelleen, nyt tuntuu riittävän pari-kolme panadolia per päivä, muutoin alkaa kuumottavan kirvelyn tuntuinen "kipu". ja jos lähden liikkeelle, jossain vaiheessa on hidastettava tahtia, kun tuntuu kiristystä haavan kohdalla.

haava mulla on vaakasuorassa. ja jälkikäteen lääkäri kertoi että siellä vatsassa on itseasiassa kolmessa eri kerroksessa ja kohdassa tikit: yksi kohdun kohdalla, toiset vatsalihaksien kohdalla ja kolmas toi pintakerros, näin mä ymmärsin. vatsalihasten tikit lekuri kertoi että ulottuvat kiilamaisesti liki napaan saakka. siksi tunto ei ole todellakaan palautunut sektioarven ja navan väliin, siihen menee aikaa..

ja minzkuli, tortun vääntäminen sattuu täälläkin... täytyy ootella, jos jomottaa pitkään, niin vois mainita neuvolassa. tuli mieleen jopa jotku peräpukamat, joita voi raskauden aikana tulla helpostikii....[:-]

mitäs tähän muuta.. oon yrittänyt olla aloillaan kotosalla, miäs onneksi on suurimman osan kotosalla, opiskelija kun on. yksin en kyllä ois millään selvinny, sen verran kipiä olin kotiutuspäivänä.
niin muuten, miten nopsaan pääsitte kotio sektion jälkeen? jorvista tuppasivat tosiaan kotio jo kolmantena päivänä ja musta se tuntu melkos aikaiselta...
 
Dalla
Täällä kanssa vielä kipulääkkeitä vedellään. Tosin ei enää ihan niin tuhteja settejä mitä sairaalassa. Tänään otin aamulla Burana 600 ja päivällä 2x pamol 500. Tosin mulla oli tänään pientä migreenin poikasta, varmaan johtuu siitä kun vielä jännitän hartioita kun syötän ja pitelen poikaa.

Tänä aamuna ei perssärkyä enää onneksi ollut, mäkin jo epäilin niitä pukamia mut mistä ihmeestä niitä ois yht'äkkiä tullut. Uskoisin et noi sisäompeleet vaan jotenkin eilen kirras..

Mä pääsin kanssa tosi nopeasti kotiin. To leikattiin ja su päästiin jo kotiin.

Montako tikkiä te muut saitte, mulla oli koko vekki neljällä tikillä kiinni [8|]
 
Suunniteltu sektio perätilan takia tehtiin 8. päivä. Sektio meni hyvin ja nopeasti. Jälkikäteen tosin jouduin puoleksi tunniksi heräämöön tarkkailtavaksi, koska puudutus nousi liian ylös ja verenpaineet kävi matalalla pari kertaa operaation aikana. Mulla haava suljettiin 14 hakasella, jotka poistettiin viikon päästä. Yhdestä kohtaa olivat hakaset huoosti ja haava ei ole sulkeutunut kunnolla, mutta aihetta huoleen ei pitäisi olla. Ensimmäisen kerran yritin jalkeille jo samana iltana, mutta en päässyt kuin istumaan asti. Ylös ja suihkuun pääsin seuraavana päivänä.

Poika joutui viettämään ensimmäisen yön teholla alhaisten sokeriarvojen takia. Kotia olisi varmaan päästy jo lauantaina, mutta perjantai iltana tuli yksi huono sokeriarvo, joten sokeriseurannassa oltiin lauantai iltaan/yöhön asti. Sunnuntaina päästiin kotia.

KOtona söin kuussatasta ibumaxia ja viissatasta panadolia. Tänään olen ensimmäistä kertaa ilman lääkkeitä. Muuten en olisi lääkkeitä tarvinnut, mutta vatsaan sattui aina ylösnoustessa oikealle puolelle, kun joutui vatsalihaksia käyttämään. Eräänä iltana mies joutui nostamaan sängystä ylös, kun en itse kivulta pystynyt nousemaan, sen takia söin lääkkeitä varmuuden vuoksi pitkään. Vieläkin olen tosi tarkkana siitä, kuinka nousen seisomaan, että ei vain sattuisi.

Vatsa on toiminut normaalisti, eikä vessassa käynnin kanssa ole ollut ongelmia. Tosin juon päivittäin luumunektariinia, että vatsa ei menisi vahingossakaan kovalle.

Ainut ongelma on se, että maitoa ei tule edelleenkään kuin nimeksi ja lisäksi imettäminen ei tahdo onnistua, kuten jo tuolla toisessa ketjussa valittelin.
 
Nopponen 14 hakasella? Aika hyvin kun mulla oli 4 tikkiä, aikamoisia eroja.

Viimeyönä heräsin siihen kun tuntui et maha ja persus on ihan tulessa. Onneksi se kipu meni asentoa vaihtamalla ohi. Voiko vielä tulla jotain ihmeen jälkisuppareita??

Mä näin toissayönä tosi tuhmia unia, mietinkin että koskakohan tän leikkauksen jälkeen uskaltais kömpiä ukon kanssa saman peiton alle. Joko olette muut kokeilleet?
 
Niitä oli aika tiuhassa. Suuri määrä voi johtua siitä, että mulla on mahdollisesti riskiä kudosten repeämiseen.
 
Tässä kuva haavasta. Pojan syntymästä on huomenna 3 viikkoa. Tikit (4 kpl) sain pois viikko leikkauksesta.. Kuvaa katsottuna oikealla näkyy kohollaan oleva kohta minkä tuolla toisella palstalla mainitsinkin.

 
Minzkuli: Kiitos kun kerroit omasta kokemuksestasi. Haavasi on hyvin parantunut ja erittäin siistin näköinen sekä milteipä peilikuva tuon turvotuksen kanssa omastani.

Täälläkin on ollut hieman haasteita mm. nauramisen kanssa. =0) Ensimmäisellä viikolla en suostunut katsomaan mm. hauskoja kotivideoita sillä jos nauratti niin kyyneleet valuivat samalla silmistä kun myös sattui. Tällä viikolla olen tuuletetellut, että vihdoin voi niistää edes auttavasti. Pienet ne on ilot sektio-äideillä. ;0)
 
Kesäkuisista...
Dalla käsitinkö oikein et sul oli kans yllätys perätila?? Sitten kun saat epikriisin (tai jos olet jo saanut sen, varmaan vaihtelee paikkakunnittain miten menee, itse sain parin kuukauden perästä) niin jos viitisit kommentoida oliko kirjoitettu minkä verran tekstiä...? Mietittänyt vaan kun itse jäin vähän suu auki katsomaan paperia joka tuli postista että onpas lyhyt sepustus. Vain ja ainoastaan se mitä lääkäri oli kirjoittanut silloin kun mentiin sisään, kuitenkin oottelin sen jälkeen reilu 3h ennenku pääs leikkauksee...

Tosin hyvin Minzkulin haava parantunu, oliks sul siis ihan hakaset vaan ettei niittejä? tosi vähän ollu jos hakasil oli kiinni.... mul oli joku 15 hakast.
 
Cira
Mulla oli 4 tikkiä, eli ihan tikkilangalla oli vedetty massu kiinni.
Mulla varmaan olisi tuo perätila tullut kanssa yllätyksenä elleivät olisi neuvolasta laittaneet tutkimukseen lapsiveden määrän takia. Vielä nimittäin päivä ennen lapsivesiultrausta neuvolassa oli sekä neuvolatäti ja -lääkäri sitä mieltä että poika on raivotarjonnassa. Edes laitoksella sydänkäyrään laittanut kätilö ei osannut arvioida mitenpäin poika masussa on. Oon monasti aatellut mitä olisi tapahtunut jos asia ei olisi tullut ilmi. Ylilääkäri nimittäin oli sitä mieltä että normikokoisen lapsen pitäisi (huom. pitäisi) raivossa mahtua tulemaan alateitse, perätarjonnassa ei toivoakaan. Siinä olisikin ollut ylläreitä kerrakseen kun oisin mennyt synnyttämään, että missäköhän vaiheessa pojan asento olisi huomattu.
 
Liityn teidan sektioseurueeseen.[:D]

Mulla tehtiin kiireellinen sektio, kun poika ei kaikista myrkyista huolimatta alkanut laskeutuun ja kohdunsuukin saatiin vaan 8cm auki. Paatosta tehtaessa ei tiedetty miksi homma ei etene, mutta oli helpotus kun selva syy loyty. Poika oli jotenkin paa sivuttain eika paassyt laskeutumaan ja napanuorakin oli 2 kertaa kaulan ymparilla.

Mulla haava on kai sulavilla tikeilla kiinni. Haavan paalla on ihon varinen teippi, jonka pitaisi hitaasti haavan paranuttuessa rullata pois.

Nain kuuden paivan jalkeen pelkaan edelleen sangysta nousemista ja sinne menemista. Istualtaankin taytyy nousta tosi varovaisesti. Mulla tuntuu sellanen inhottava muljuva alue tossa navan alapuolella, kun menen makaamaan. Siksi tuntuu esim todella inhottavalta yrittaa kyljelleen, kun tuntuu, etta jotain sisalla muljahtaa sivulle. Nukun taman takia varmaan tosi jannittyneessa tilassa. Maha on muutenkin todella arka navasta alas pain. Onko muilla tallaista muljumista? Siis tuntuu kuin sisalla lilluisi irtonainen alue.[&:]

Nauraminen, yskiminen ja niistaminen on aika piinallisia, etta kaikkia viela valtellaan. Jotenkin tuntee itsensa tosi hyodyttomaksi, silla suurin osa vauvan hoitovastuista on miehella, silla itse ei vaan viela hirveasti pysty tekemaan ja auttamaan.[:(]

Alussa kerasin aivan jarkyttavasti ilmaa sisaani ja ensimmainen kakkakin uskalsi ulos vasta 5 paivan paasta sektiosta. Yritan koko ajan suoda kuivattuja luumuja, etta kakkoshadalla kayminen ei olisi niin ahdistavaa. Minulla oli aluksi myos todella kivuliaat perapukamat, jotka ovat nyt rauhoittuneet, mutta eivat mihinkaan kadonneet.[:@]

Maidon nousun kanssa oli ongelmia. [:(] Nyt tanaan on enkan kerran tullut 'kunnolla' maitoa. Itse jouduin pumppauskuurille stimuloimaan maidontuotantoa. Eli pumppasin 10 kertaa vuorikaudessa 15min kutakin rintaa. Se sai maidon vihdoin nousemaan. Nyt pumppailen silloin talloin varmuuden vuoksi, jos poika on syonyt rintaa huonosti.

Taalla sai hirvean huonot ohjeet itsena hoitamiseen. Sanottiin vaan, etta syo tarvittaessa sarkylaakkeita, joita kirjoitettiin noin 10 paivaks, jos maksimit syo. Kiellettiin kavelemasta portaita ja nostelemasta painavia asiota. Vauvaa saa nostaa ja tule kuuuden viikon paasta jalkitarkastukseen.[:(]

Onko teita ohjeistettu jalkihoidosta? Loytyiskiko hyvia linkkeja? Kyinka pian esim saa alkaa karryttelemaan tai kavelemaan enemman? Taalla kun ei ole neuvolaa mista kysya ja se seuraava laakari on silloin 6vk paasta. Kaikki info otetaan mielellaan vastaan, silla alku on ollut melko rankka ja nettiin ei ehdi surffaamaan.[&o]
 
iines76: Pikaista kivunlievitystä toivon siul. Nuo sairaalasängyt kun ei tunnu mukavilta - ja itse koin hankalaksi jopa päästä niihin kun olivat sen verran korkealla, että jouduin aina ponnistamaan, ylös sekä alas. Tosin suomalaiset "kovat" sängyt olivat tarpeeseen, sillä kun pääsi kotiin ja menin imettämään pehmeälle pedillemme (typeränä yritin kontata oikeaan kohtaan) niin upotus + konttaus tuntui repivän haavan kahtia. Petari lensikin patjan päältä ja nyt nautiskelen kovasta patjastamme.

Itse koin jo synnäriltä, että kävely oli paras lääke sektiokipuihin. Rullailin "Helmeä" ensisängyllä ympäri osastoa aina kun hän nukahti ja nykyään pyrin liikkumaan kotona mahdollisimman paljon, etten olisi kauaa paikoillani. Alkuun myös sohvalta nousu imettämisen jälkeen tuntui mutta nyt se ei enää haittaa menoa. Toinen apu oli päivittäiset suihkutukset. Lämpimällä suihkulla suihkuttelu tuntui rentouttavan haavan seutua ja oikeneminen ja kävely onnistui huomattavasti sujuvammin.

Kotiutuessa kätilöt kehoittivat liikkumaan jaksamisen mukaan, painavia ei saa nostaa - vauvaa kyllä. Luutuamiset ja imuroimiset pitäisi jättää muille - tosin olen niitä jo tämän parin viikon aikana harrastanut kevyesti - vaikka isäntä murpattaa ja ryöstää mopit käsistä. Haavaa on suihkuteltu mielellään 2 krt / pv niin kauan kuin on tikit pois ja mennyt päivä pari, että tikin reiät umpeutuu. Tämän jälkeen voi käyttää saippuaa pestessä tai rasvata ihoa. Kärryttelemään sai lähteä heti kun vauvan puolesta saimme neuvolasta luvan, eli viikon iässä.

Nyt kahden viikon jälkeen onnistuu nauraminen ja kevyt niistäminen. Ilma mahassa saattaa vessareissuilla tuntua aika napsakasti, mutta sen jälkeen olo onneksi helpottaa huomattavasti. Muista juoda riittävästi nestettä - sekin auttaa ummetuksen hoidossa.
 
Jälkihoidoksi sanottiin, että haavaa piti suihkutella ja antaa ilmakylpyjä. Mitään vauvaa raskaampaa ei saanut kantaa jokuseen viikkoon, en tarkasti muista kuinka kauan. Sängystä ohjeistettiin nousemaan kyljen kautta, eli ensin kyljelleen ja sitten käsien avulla ylävartalo ylös. Särkylääkkeitä kannattaa mielest'ni syödä niin kauan ja niin paljon kuin tarvitsee, itse söin puolitoista viikkoa. Ja liikkua pitää ettei tule kiinnikeitä.
 
Kiitoksia tedoisata![:)] Mun taytyy kylla alkaa liikkumaan hieman enemman. Olen ehka ollut turhan varovainen. Onneksi olo koko ajan kohentuu.[:)]
 
Täällä kanssa yks sektiolainen.. nyt 6 vkoa hätäsektiosta.

Yllätyin sairaalassa kuinka nopeasti ne käski ylös sängystä..luulin että sängyssä maataan ainakin viikko[:D] Sanoivat että mitä nopeemmin lähtee liikkeelle sitä nopeemmin paranee. Eli ulos vaan ja kävelemään [:)] Kipulääkkeitä söin jonkun verran (burana 600 ja panadol 500), söin ehkä vajaan viikon niitä mut olis voinu lopettaa aikasemmin, ei ollu kuitenkaan ohjeita niiden syömiseen joten en tajunnu lopettaa aikasemmin[:D]

Itellä oli ainakin päälimmäisenä pelko että haava repeää tai jotain muuta sattuu. Vieläkin mietin että mites tuolla haavan alla voidaan.. Taisin joutua nyt tikkitilaston kärkeen, 21 tikkiä tuossa masulla. Toivottavasti ei mee montaa vuotta että toi arpi vaaalenee on sen verran hurjan näkönen. Sairaalassa kun näki ekan kerran sen haavan ni kyllä pelästyin, ihan ku jostain kauhuelokuvasta...

Hätäsektioon jouduttiin koska vauva oli ahdingossa (perätilassa).. Ei sitä oikein tajua vieläkään että oma vauva oli oikeasti huonossa kunnossa tuola masussa synnytyksen loppuvaiheessa. Kotiin tulleessa kirjeessä luki, syntynyt eloton vauva, vasta sitten tajus miten asiat sillon oli... Ihmeen nopeesti hän kuitenkin toipui koska ei joutunu teho-osastolle.

Hirmusia traumoja ei jääny synnytyksestä, koska luotin tosi paljon sairaalan henkilökuntaan. Mutta ihan heti en lisää lapsia halua, sen verran oli tohinaa ennen synnytystä ja itse synnytyksessä. Ja suositus onkin että 1,5-2 vuoden päästä vasta lisää.

Mulla on tällä viikolla jälkitarkastus. Toivotaan että kaikki on hyvin.. Tulipas nyt sepustettua..voimia kaikille haavalaisille[:D]
 
Cira:
sori, että kesti tää vastaus, on tullut oltua niin tiukasti tuon jälkikasvun kaa, että pääsin nyt pitkästä aikaa näille saiteille ja vastaamaan...

eli siitä yllätys vai ei -aiheesta:
meillä perätila ei ollut yllätys, itse tiesin sen koko ajan, varsinkin kun esikoinen oli perätilavauveli myöskin (=muistin miten potkut tuntui alhaalla + pää kohdun yläosassa). muistuttelin siitä perätila-asiasta joka mutkassa, neuvolassa ja lääkärikäynneillä, mutta kun jorviin mentiin ambulanssilla ja tilannetta alettiin seuraamaan, ei paikalla ollutta synnytyslääkäriä informoitu asiasta, ekana paikalle sattunut kätilö ei tuntunut asiasta tai jotain... noh, kun synnytys eteni nopsaan, parin tunnin päästä lääkäri tutki tilanteen ja sanoi että täh, tää kohdunsuun on täysiln auki ja tulokas polvi edellä, olinkii leikkaussalissa parissa minuutissa... epikriisissä oli vaan toteamus perätilasta ja kiireellisestä sektiosta, ei muuta.. oliko sulla mitä mainintoja epikriisissä?

muutakin höpinää:

jorvissa myös pistivät heti jaloilleen, sitä osasin odotellakii[:)] yllättävää oli, että me päästiin kotiin jo kolmantena päivänä. odottelin, että sairaalassa saa makoilla viikon verran ainakii..
miten nopsaan te muut kotiuduitte?

hassua tuossa perätila-asiassa oli se, ettei oma nla täti kertonut mistään riskeistä, esim että lapsivedenmenon yhteydessä on riski että napanuora luiskahtaa ulos (varsinkin jos on jalkatarjonta, ei peppu). ajattelen täällä, että mitä enemmän äidille kerrotaan asiasta, sitä paremmin äiti osaisi toimia oikein kun toiminta alkaa...

ja tänne tuli tikkejä 8, sektiosta on nyt tasan 4 vkoa. viikko sitten tuntui että kävely alkoi luistamaan ilman kiristelyntuntua tikkien kohdilla.. vähitellen olen alkanut nosteluhommiinkin, vaunut on saatava autoon ja autosta poies, jos haluu päästä tuulettumaan ostarille... [:)]

jokos te muut olette nostohommia aloitelleet?
 
Takaisin
Top