Sektio

Sapiisakki

Sapiisakki

Näppärä viestien naputtelija
Kertoisitteko kokeneemmat minulle sektiosta, suunnitellusta ja hätä-sellaisesta? Minulla saattaa olla edessä elämäni ensimmäinen suunniteltu sektio enkä ole aiheeseen liiemmälti tutustunut. Varmaan tietoa tulee, kun päätös varmistuu, mutta olisi kiva kuulla sellaisen itse kokeneelta eri asioita esim. mitä olisitte tahtoneet itse tietää etukäteen. Onhan näitä jo joissain muissa ketjuissa ollut, mutta tästä ne helposti löytyisivät. Kiitos jo etukäteen!
 
Mulla olisi pitänyt olla kaksi suunniteltua, mutta eivät odotelleet sinne asti, joten takana siis kaksi kiireellistä.
Hätäsektio on sitte oma lukunsa. Siinä on joko äidin tai vauva henki vaarassa. Suunnitellussa ja kiireellisessä viilto tehdään tosi alas poikittain. Hätäsektiossa pitkittäin.
Itse toimenpide on ollut minusta tosi ok ja rauhallinen. Kun on menty synnärille, niin sisätutkimuksen, verikokeiden ja virtsakatetrin laittamisen jälkeen viety sängyllä saliin ja siellä nostettu leikkauspöydälle. Kaikki on tapahtunut rauhallisesti, koska varsinaista hätää ei ole ollut.
Supistusten välissä laitettu epiduraali, joka puuduttaa koko alavartalon.
Henkilökuntaa salissa on yllättävän paljon ja kaikki laitteet piippaa ja piipittää. Siinä saisi kyllä paniikin lietsottua itselleen jos haluaisi.
Jos tulee huono olo tms niin kannattaa heti mainita. Antavat sitten pahoinvointilääkettä suoraan suoneen. Mun kohdalla henkilökunta saa täydet pisteet!
Isä pääsee saliin mukaan vain suunnitellussa sektiossa.
Toipuminen on aika hurjaa pari ekaa päivää. Sängystä nouseminen on helvettiä. Samoin kun painelevat kohtua. Arpi on pitkään todella arka.
Mutta sen kanssa pystyy elämään, kun ottaa säännöllisesti kipulääkettä. Mitä enemmän liikkuu, antaa haavalle ilmaa ja suihkuttelee sitä, sen parempi.
Vähän on hatarat muistikuvat siitä mitä synnärillä tehtiin, ennen kuin lähdettiin saliin, kun supistukset on aina olleet niin jumalattoman kovat. Viimeksi olin 5 cm auki kun päästiin synnärille. Leikkaussali ei ollut vapaana ja piti odotella jonkin aikaa, ja mitään kipulääkettä ei tietenkään siinä kohtaa saa. Kauratyynyn, joka nyt lähinnä on vitsi.
Onko jotain mitä haluaisit tietää?
Suunnitellusta mulla ei ole käytännön tietoa..
 
Mä en ajatellut, että olisi etukäteen tarvinnut varsinaisesti tietää mitään.
Synnytyshommat on vähän omalla kohdalla sellaisia, etten viitsi etukäteen suunnitella yms kun koskaan ei tiedä miten hommat menee ja etenee. Jää vaan sitten harmittamaan. Sitäpaitsi ihmiset kokee kaiken niin eritavalla, kivusta ja henkilökunnan toiminnasta lähtien, joten muiden kokemuksiakaan ei kannata liian tosissaan tulkita.
Mä olen aina "viihtynyt" sairaalaolosuhteissa. Olen joutunut omassa lapsuudessa olemaan paljon sairaalahoidossa ja nyttemmin omien lasten kanssa viikkoja. Mä tunnen siellä oloni turvalliseksi ja luotan täysillä henkilökunnan osaamiseen.
Monellahan tulee jo sairaalaympäristössä epävarma olo, ja se fiilis vaikuttaa usein itse kokemukseenkin :)
Mut yllätti kipu. Ekan vuorokauden aikana kun ei pysty edes kylkeä kääntämään kun vatsa on niin kipeä. Ja onhan se kun on vedetty kaikki kerrokset mahasta auki.
Jos mulla olisi mahdollisuus alatiesynnytykseen valitsisin sen. En miettisi yhtään. Normaalisti etenevässä alatiesynnytyksessä riskit on minimaaliset verrattuna sektioon.
 
Niistä riskeistä haluaisinkin tietää lisää, koska voi olla vielä mahdollisuus, että saan valita kumpaa kautta mennään. Toisaalta jos päätän synnyttää siinä on 50% mahdollisuus, että tuleekin hätäsektio. Eli ehkä on parempi tehdäkin se suunnitellusti. Istukka ei ollut siirtynyt milliäkään edellisestä ultrasta, joten jos se ei ole siirtynyt seuraavassakaan, niin sitten se sektio on varmaan aika lailla turvallisempi vaihtoehto. Toisaalta kyse on vain puolesta sentistä... Ennen raja oli 3 cm nyt se on 2 cm ja mun istukan paikka kohdunsuun reunalta on 1,5 cm.
 
Mä en asiasta tiedä muuta kun mitä olen muilta mammoilta kuullut, mutta melkein 100% asiaa kommentoivat tutut ovat sanoneet että jos vaan olisi mahdollisuus valita, he valitsisivat ehdottomasti alateitse !! En ole vielä törmännyt yhteenkään joka haluaisi sektioon. Ja siis en tarkoita pelkopolin asiakkaita enkä äitejä joille ei anneta muuta vaihtoehtoa..
 
Onkohan ne äidit sellaisia, jotka eivät ole koskaan kokeneet alatiesynnytystä? Itselle jäi ainakin sen verran traumoja edellisestä, että en pelkää sektiota ollenkaan niin paljon kuin synnytystä...

Yöllä valvoessani tuli mieleen liuta kysymyksiä. Tuleeko sektion jälkeen jälkisupistuksia? Kuinka kauan jälkivuoto on yleensä kestänyt? Alkaako maito nousemaan itsestään vai tarvitaanko siihen jotain hormoneja tms? Ja miten arjesta selviää sektion jälkeen, kun haava on todella kipeä eikä saa nostella mitään? Kuinka esim. yösyöttämiset onnistuu jos ei pääse itse sängystä ylös? Varmaan isän apu on välttämätöntä monessa asiassa... Mietin vielä sitä, että jääkö katetroinnista mitään kipuja ja aiheuttaako se helposti virtsatulehduksen?

Jossain dokumentissa kerrottiin, että sektiolla syntyneet lapset sairastelevat enemmän kuin alateitse syntyneet. Ainakin siinä väitettiin, että allergiat ovat yleisempiä, koska silloin vauva ei saa niitä luonnollisia maitohappobakteereita, joita elää naisen kohdunkaulassa. Onko tässä jotain perää teidän mielestä?
 
Itselläni ei olevielä kokemusta synnyttämisestä, mutta halusin vain kirjoittaa, että tuskin kannattaa hirmuisesti miettiä esim. tuota allergia/sairastelu asiaa. Minä ja siskoni olemme molemmat allergisia, korvakierteen pienenä eläneitä, astmaatikkoja. Toinen on saanut rintamaitoa, toinen ei. Molemmat synnytty normisti alateitse.. Yritänkin aina laulaa sitä laulua (jo ennen omaa raskautta), että tällaisista asioista ei otettaisi itselle turhaa stressiä. Imetys on tärkeää ja mahtavaa, mutta jos et siihen syystä tai toisesta kykene, niin et ole vastuussa lapsesi tulevasta sairastelusta/terveydestä (ympäristö, geenit, evoluutio, sattuma jne. ovat myös mukana menossa). Samoin tämä synnytys asia.. Alatie synnytys on normaaleissa oloissa varmasti aina parasta, mutta joskus se ei ole mahdollista. Varsinkin ^sinun^ tapauksessa uskon, että pohdittavaa riittää ilman "pelkoa" allergioista. Ja nyt en todellakaan tarkoita etteikö tällaisia asioita pidä tai saa pohtia. Olen itsekin samanlainen monelta kantilta pohtija, ja haluan paljon erilaista tietoa asioista. Tarkoitan vaan sitä, että on hyvä, että voidaan yrittää omalla käytöksellä ja valinnoilla vaikuttaa positiivisesti omaan ja läheisten elämään, mutta tosiaan, aikasta paljon tapahtuu asioita "kaikesta huolimatta".

Ja vaikka oma "vikalistani" on ollut pienestä asti ihan kattava, niin komeasti on pärjätty astmoista ja allergioista huolimatta ;)

Meni nyt vähän totaalisesti ohi aiheen, mutta toivottavasti saat infoa ja tietoa sektion kokeneilta ja voit rauhallisin mielin tehdä sinulle sopivaa pohdintaa.

Ps. itselläni 3 sektioita kokenut ystävä ja on nimenomaan kommentoinut, että ei ole ikinä kaivannut kokemusta alateitse synnyttämsestä ja alateitse synnyttänyt ystäväni koki niin kovia, että sektiolla synnyttänyt toipui puolet nopeammin.. Eli yksilöllistä..aina vaan yksilöllistä.. ja sekös tällaista synnytyspelkoista helpottaakin..eei..
 
Juu, meikäläinen pohtii joka kantilta asioita etukäteen ja panikoi turhaan(kin) monesti. Mullakin on ystävä, jolla jo neljä sektiota takana eikä hänkään ole normaalia synnytystä alateitse koskaan kokenut. Toisaalta jollekin voi alatiesynnytys olla hyvinkin helppo ja ihana asia... Eihän sitä voi etukäteen tietää kukaan vaikka olisi synnyttänyt jo 10 lasta alateitse. Aina voi tulla jotain komplikaatioita ja sattua vaikka kätilöltäkin joku virhe. Silti haluaisin tietää kaikenlaista, että osaisi edes vähän varautua etukäteen tulevaan. Suunnitellussa sektiossa on sentään se hyvä puoli, että päivämäärän tietää etukäteen ja voi siten vaikuttaa edes lasten hoitoon yms. järjestelyihin jo ajoissa.

Mistä sitäkään etukäteen tietää vaikka paranisi paljon nopeammin sektiosta kuin synnytyksestä? Synnytyksen jälkeen en pystynyt ainakaan viikkoon istumaan ja runsas jälkivuoto kesti 6 viikkoa. Enkä revennyt edes pahasti! Vähän jännittää, että repeäisinkö taas ja kuinka pahasti tälläkertaa, kun on jo arpikudosta edellisestä... Siis jos synnytän alateitse. Siitä ei ole vielä päätöstä.
 
Siinä vastustuskyky -väitteessä on perää. Lapsi ei saa samoja hyödyllisiä bakteereja sektiossa.
Maito on noussut mulla aina kolmantena päivänä, oli sektio tai ei, ja olen täysimettänyt puolivuotta, tosin mulla on kaikki synnytykset alkaneet spontaanisti, eikä siis suunnitellusti, joilloin vauva vaan yks kaks napataan vatsasta. Eli kroppa valmistautunut jo synnytykseen ja hormoonitoiminta käynnistynyt siltä osin.
Tulee jälkisupistuksia, mutta kipulääkityksen ansiosta, ne ei ole kovin kipeitä, mutta olen kuullut että toisilla voi olla silti kipeitä.
Jälkivuoto mulla kestänyt 5 vkoa niin ikään synnytystavasta riippumatta.
Sairaalassa pidetään yleensä 6 pvää ja jos ei vieläkään pääse sängystä, niin ei voi kotiin vielä lähteä. Itse olen kahvitellut kanttiinissa jo toisena tai kolmantena päivänä, kun vaan on lääkitys kohdallaan :)
Nostaa voi alle 5kg ihan huoletta. Sektion jälkeen nimenomaan on tärkeää liikkua ja olla liikkeessä.
Vaunuja olen käynyt työntelemässä jo seuraavana päivänä kotiutumisesta.
Mä olen kyllä arjesta suoriutunut ihan hyvin, vaikka viimeksi oli 4 ja 2v hoidettavana vauvan lisäksi ja mies lähti töihin viikon päästä kun olin päässyt sairaalasta kotiin. Haava on arka, mutta sitä varoo jotenkin ihan vaiston varaisesti.
Kipeämpi olin alatiesynnytyksestä, kun en voinut kävellä enka istua (edes renkaan kanssa) moneen viikkoon. Ja tikit vuoroin kiristi ja repeili.
Sektiossa pahinta on ne ekat päivät, mutta nehän pötkötellään lasaretissa ja vauva ja ruuat tuodaan sänkyyn :)
Katetrointi ei satu. Pois ottaminen (1vrk päästä sektiosta) voi vähän kirvellä.
Eka suihku on yleensä n. 12 h sektiosta ja siinä on hoitaja kaverina ja auttamassa ylös sängystä ja takaisin sänkyyn.
 
Ihan muualta kurkkimassa :)

Mulla takana kaksi alatiesynnytystä ja yksi sektio. Eppari oli kipeä ekan synnytyksen jälkeen, mutta ei MITÄÄN verrattuna sektio haavan kipuun. Sektio on iso leikkaus sitä ei oikein ymmärretä. Suosittelen ehdottomasti alatiesynnytystä, ellei vauvan vointi tai muu ole sille esteenä.
 
"Maito on noussut mulla aina kolmantena päivänä, oli sektio tai ei, ja olen täysimettänyt puolivuotta, tosin mulla on kaikki synnytykset alkaneet spontaanisti, eikä siis suunnitellusti, joilloin vauva vaan yks kaks napataan vatsasta. Eli kroppa valmistautunut jo synnytykseen ja hormoonitoiminta käynnistynyt siltä osin."

Aktiivinen synnytys sivustolta luin, että suunnitellussa sektiossakin olisi parempi odottaa synnytyksen spontaania käynnistymistä ja leikata vasta sitten. En ollut aiemmin asiaa edes ajatellut, mutta siinähän on todella hyvä pointti :) vauva saisi syntyä silloin kun on itse valmis ja myös äidin kroppa ja hormonitoiminta on valmis vauvan syntymään. Harmi ettei käytännössä tätä voida ainakaan vielä toteuttaa vaan ajat pitää varata etukäteen.
 
Juu, tuota hormonitoimintaa mietinkin, kun mulla on vielä kilpparilääkitys, että näinköhän maidon tuotanto lähtee käyntiin jos vaikka viikkoa ennen laskettua aikaa tehdään sektio, mutta kai siihenkin on keinonsa. Sitä en tajunnut ollenkaan, että kotiutetaan vasta sitten, kun pääsee itse sängystä. Sehän ratkaisee paljon ongelmia :) Tulee vaan perhettä ikävä, mutta pääseehän ne käymään vaikka joka päivä meitä kattomassa. Se kyllä ahdistaa jonkin verran, että ne allergiat sun muut voi lisääntyä, kun lapsen isällä on paljon allergioita ja ne saattaa periytyä muutenkin. Esikolla ei ole ollut mitään allergioita eikä ollut pahaa korvatulehduskierrettäkään, jonkun kerran piti päivystyksessä rampata pahojen yskänpuuskien takia, kun meinasi flunssat mennä aina kurkunpään tulehdukseen ja silloin jouduttiin antamaan adrenaliinia suun kautta ym. pelottavaa. Onneksi enää ei ole vuosiin tarvinnut sellaisia pelätä. Ainahan uuden vauvan kanssa voi tulla uusia pelottavia juttuja, kuten sairauksia ja allergioita, mutta kunhan olisi muuten perusterve. Sitä toivon enemmän kuin mitään muuta.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top