Sektio / toipuminen

Tasse83

Tasse83

Näppärä viestien naputtelija
Itsellä nyt reilu viikko kiireellisestä sektiosta, johon en siis ollut henkisesti valmistautunut, ja haava aristelee vielä. Täältä löytynee kohtalotovereita.

Miten muut ovat toipuneet? Koska olette päässeet liikkeelle kivuitta? Miten kauan / paljon on kulunut särkylääkkeitä? Onko tullut tulehdusta?
 
Mulle tehtiin suunniteltu sektio kahden aiemman sektion takia viikko ja 4 pvää sitten, tänään tein ensimmäisen pitkän lenkin ja ei oikeestaan sattunut muuten kun että maha rupes toimimaan oikeen kunnolla mulle tuli tulehdus haavaan koska sinne oli jäänyt reikä. Sain kahet antibiootit jotka auttokin, onneks! Tähän mennessä melkeinpä mennyt 3 kpl panadol fortea 1g päivässä mutta siis tänään en ole ottanut yhtään.
 
Mulla meni 2kk:tta ennenkuin olin toipunut hätäsektiosta,ei mitään komplikaatioita, mutta kaksosraskaus oli kyseessä, ja se varmaan vaikutti aikaan. Voi kun alatiesynnytykset on olleet niin paljon helpompia verrattuna sektioon, siis toipumista tarkotan...
 
Huutelen tuolta huhtikuisten puolelta. Minulla oli kiireellinen sektio edellisessä raskaudessa pysähtyneen synnytyksen vuoksi. Toipuminen sujui kyllä suhteellisen nopeasti, vaikka aluksi mekin vietimme sairaalassa 5 yötä, koska sekä vauvalla että minulla oli tulehdusarvot niin korkealla (minulla yli 200). Ensimmäiset päivät olivat hankalimmat, ja ne vietimme sairaalassa.

Kotiuduttuamme pääsin kävelemään korttelin ympäri jo samana päivänä, vaikkakin todella hidasta vauhtia. Uskoisin että tuosta oli toipumisessa itseasiassa hyötyä, koska noiden ekojen kävelyjen tuloksena kohtu alkoi aina supistelemaan ja sen jälkeen sieltä tuli kohtalaisen suuria (kämmenen kokoisia) hyytymiä ulos. Tätä jatkui muutaman päivän ajan aina kävelyjen jälkeen. Nuo hyytymät olivat siis peräisin vuotaneesta sektiohaavasta, jotka olisivat voineet infektoitua helposti jälkeenpäin.

Muutama päivä kotiutumisesta tunsin oloni todella hyväksi ja päätimme lähteä liikenteeseen ostamaan mm. imetysliivejä ym. No, sepä olikin sitten liikaa vielä siinä vaiheessa, pyörtyminen lindexin kassajonossa ei ollut kaukana. Siitä lähdettiin sitten nopeasti takaisin kotiin...

Parin viikon kuluttua kävimme jo pidemmillä kävelylenkeillä. Itse haava parani nopeasti, siinä ei tuntunut kipua enää n viikko sektiosta. Toki sängystä oli noustava vielä pitkään sivuuttain ja esim. vaunujen nostaminen autoon oli kuukauden-kaksi vielä hankalaa ja purin niistä aina rungon ja koppaosan erilleen. Pari viikkoa sektiosta olimme siskoni häissä, joissa olin kaasona ja touhusin koko päivän aamusta iltaan. Hyvin pystyin kävelemään korkkareissa koko päivän :-)

Toipuminen on tosi yksilöllistä, minun kohdallani se meni todella nopeasti. Haluaisin kuitenkin seuraavan synnyttää alateitse, aika näyttää, kuinka käy.
 
Ja siis särkylääkkeitä söin ehkä viikon verran, ihan panadolia. Ekoina päivinä laitoksella sain jotain todella vahvaa lääkettä joka olikin tarpeen, sillä aluksi sektiohaava oli kyllä todella kipeä. Sellaista polttavaa kipua en ole aiemmin tuntenut.
 
Minulle tehtiin myös kiirellinen sektio. Viikon olin todella kipeä, pari viikkoa meni niin pääsi sängystä ylös jo tosi ketterästi ja aloitin käymään tunnin kävelylenkeillä joka päivä. Nyt 1,5kk leikkauksesta, täysin parantunut ja kivuton. Hirveä hinku kuntosalille yms, mutta ei kuulemma saa vielä lähteä hötkyilemään vaikka hyvä fiilis onkin :wink
 
Mulla on nyt 9 pv hätäsektiosta. Eilen otettiin osa tikeistä pois, reunoille jätettiin vielä. Jos oon pitempiä aikoja paikallani niin liikkuminen on kankeeta ja jomottelee sinne tänne mutta pääasiassa olo on tosi hyvä. Särkylääkkeitä söin 6 pv leikkauksen jälkeen, panadolia ja buranaa. Sen jälkeen en ole ottanut tabuja yhtä yötä lukuunottamatta. Kolmena päivänä oon käynyt pienellä lenkillä. Voimat tosi vähissä, kauhee puuskutus alkaa kun tossa heti kotoo lähtiessä on iso ylämäki. Lisäks mulle jäi sellanen inhottava vaiva että häntäluun tienoilla on sellanen kämmenen kokoinen puutunut alue. Ilmeisesti joku painaa hermoon tai lihakset on niin jumissa tms.
 
Mulla nyt 8 viikkoa sektiosta ja eilen illalla toinen reuna haavasta alkoi kipeytyä ja sinne alle oli muodostunut parin sentin patti. Haava muuttui mustaksi siitä kohtaa ja aloin jo illalla pelkäämään tulehdusta. Kävin aamulla päivystyksessä ja pääsin hoitajan luo joka ensin kattoi tarviiko lääkäriä. Lääkärille oli tuhottomat pitkä jono. Hoitaja oli sitä mieltä että kaikki ok. Nyt hetki sitten huomasin että haava oli alkanut vuotamaan verta ja kun pikkasen puristin siitä patin kohdalta ni sieltä purskahti verihyytymä kökkäre. Nyt se on auki melkein sentin matkalta ja edelleen valuu hieman verta. Vieläkin siellä pattia tuntuu mutten enää uskalla sitä puristella ettei se vaan aukea isommalta alueelta. Jollei tuo vuoto lopu ni tarviskohan sit mennä uudestaan päivystykseen...?? On tää niin tylsää kunnei toi vieläkään oo parantunu kunnolla.
 
Ohhoh, Liinu1, kuulostaa pahalta! Mene ihmeessä lääkäriin...

Minulla on sektiosta reilu 2kk ja haava om kuulemma parantunut hyvin. Näin siis sanoi terkka kun otti tikit pois ja lääkäri jälkitarkastuksessa. Mahani on niin kamalan näköinen kaksosraksauden jälkeen ja roikkuu juuri niin että haava jää piiloon. En ole itse sitä katsonut kertaakaan, enkä tiedä milloin aion katsoa. Olen ottanut tosi rauhallisesti nämä 2kk liikunnan suhteen, vain kävelyjä jaksamisen mukaan, pisimmät olleet 5 ja 7km ihan tässä viime viikoilla. Haavassa tuntuu outoja tuntemuksia (kylmää, aivan kuin olisi märkää ja pistelyä) ja särkyä pitemmän lenkin tai rasituksen jälkeen. Paranee aina levossa.

Olen tässä miettinyt, milloin uskaltaisi aloittaa rankemman liikkumisen, lihaskuntoa ja hölkkää? Jotenkin leikkaushaavan ajatuskin kuvottaa enkä halua aiheuttaa omilla toimilla mitää ylimääräisiä komplikaatioita..
 
Mulla sektiohaava teki kans tuota että tuntui välillä muka ihan kylmältä ja toisinaan taas poltteli. Ja edelleen on sellanen kosketusarka. (Aikaa sektiosta nyt 2 pv vajaa 4 viikkoa). Mä ajattelin myös etten uskalla katsoo haavaa mutta rohkaistuin sitten ja ihan siistiltähän tuo näytti! Maha ei ole vielä palautunut normaaleihin mittoihin ja tuntuu kans vähän roikkuvan siinä haavan päällä, en siis saa ylhäältä päin katsottua haavaa vaan pitää peilin kans kurkkia.

Siihen en osaa sanoa milloin voi alottaa rankemman liikkumisen. Kannattaa varmasti joka tapauksessa vaan pikkuhiljaa lisätä rasitusta. Mulle sopivasti on ollut nyt vaunulenkit mitä on tehty joka päivä, tunti-puolitoista. Ja saahan sitä vauhtia sit lisättyä kävelyynkin. Eipä kyllä vielä kävis mielessäkään ottaa juoksuaskeleita, sen verran mahaa vielä aristelee.
 
Mie kävin ekan kerran sählyssä 5 viikkoo sektiosta, enkä kipeytyny. Haava oli kyl sillon ollu jo jonkun aikaa kivuton. Sairaalasta ohjeistivat et 6 vkon jälkeen voi palata vanhoihin harrastuksiin.. Omien tuntemusten mukaan oon menny.

Jälkitarkastuksessa kävin viime viikolla ja haava on kuulemma parantunut hyvin. Pieni tunnoton alue on vielä haavan yläpuolella.. Pikkuhiljaa pienenee.
 
Joo, tuo tunnottomuus onkin muuten myös hyvä asia, kun ajoin just epilaattorilla parit karvat navan ja haavan välimaastosta! Siihen on alkanu jo ekan raskauden aikaan kasvaa muutama tumma pitkä karva - tosi ällöä!
 
Puhutteko muuten yleensä sektiosta vai synnytyksestä kun laskette aikaa siitä eteen- tai taaksepäin, tai ylipäätään? Minä joskus mietin, pitäisikö siitä puhua vain sektiona kun en tunne että olisin varsinaisesti "synnyttänyt" näitä vauvoja... Tavallaan että onko "oikeutta" puhua synnyttäneensä kun lääkärihän sen työn tavallaan teki... Vaikka itse siinä saa kärsiä kyllä mutta.. mutta.. tää välillä askarruttaa.
 
Mä puhun sekavasti sektiosta ja synnytyksestä :) Mulla siis hätäsektioo edelsi 9 h synnytys normaaliin tapaan ja siitä puuttui melkein enää vaan ponnistusvaihe eli oltiin jo 9 cm auki. Joten melkein synnytin :wink
 
Minä puhun vaan sektiosta. Vaikka olinkin 8h synnyttämässä ja reilu 8 cm auki, en koe synnyttäneeni.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top