Seksuaalisuus ja kaikki muukin umpisolmussa

[Voimaton]

Hei!
Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä pari vuotta. Muutimme loppusyksyllä 2015 yhteen. Olemme keski-ikäisiä.
Meidän suhteemme on alusta alkaen ollut hyvin aktiivinen seksin suhteen, muutenkin lämmin kyllä. Jokin vain on muuttunut, erityisesti yhteen muuton jälkeen.
Taustasta sen verran, että minä käyn kokopäivätyössä ja mieheni on sairauden vuoksi työkyvytön, on siis päivät kotona. Sairaudesta johtuen myös kaikki isommat kotityöt ovat minun hoteillani. Sitä en olisi nähnyt ongelmana.
Pikkuhiljaa tämä elämä on ajautunut siihen, että mies ei enää tee mitään, ei edes niitä mihin pystyisi. Olen yrittänyt asiasta keskustella mutta mies todella ikävin sanoin kommentoi takaisin; en ole sinun orjasi, etsi joku muu sinua palvelemaan jne. Vaikka kyse on esim. ruuanlaitosta, pyykin pesusta ym. pienestä.
No, tässähän on käynyt sitten niin että kun minä herään aamulla klo 6, lähden koirieni kanssa lenkille, menen töihin, tulen töistä ja lähden käyttämään koirat, teen ruuan, tiskaan, pesen mahdollisesti pyykit jne ja mies vain istuu tietokoneella. Illalla olen aivan poikki, koska tämä toistuu nyt aina vaan. Lisäksi hoidan kaikki käytännön asiat.
Mies haluaisi seksiä joka päivä mielellään useasti ja ihmettelee - syyllistää- mikä minulla on kun ei enää kelpaa. Hän ei mitenkään pysty näkemään sitä miten erilaisia arkipäivämme ovat; hän voi odottaa koko päivän iltaa ja seksiä, minä odotan vain viikonloppuja että saisin levätä.
Sitten kun seksiä on, mies jo suunnittelee ääneen seuraavaa kertaa: "illalla/huomenna lisää" tai haluaisi heti perään uudelleen. Minulle jää oll ettei mikään riitä, että vaikka seksiä olisi useinkin hän haluaa aina vain enemmän ja enemmän. Olen joskus antanut vaikken olisi jaksanut yhtään mutta aija pian huomasin ettei se tee henkisesti hyvää.

Kun meille tulee riitaa (nykyään valitettavan usein) miehelläni on tapana käyttää hänelle uskomiaan asioita minua vastaan. Lisäksi hän uhkailee ("kyllä minusta helposti eroon pääset, pitänee ruveta huorissa käymään, mene takaisin exäsi luo kun ei kerta kelpaa") ja sanoo mitä ei edes tarkoita ("en ikinä ole halunnut perhettä"). Hänestä on paljastunut hyvin vaikea ihminen ja minusta kuulemma itse piru. Omasta mielestäni olen varsin kiltti ja vältän riitelyä mutta en minä ihan kynnysmatoksikaan rupea.

Kaikki tämä on johtanut siihen, että luottamukseni mieheeni on kärsinyt kovia kolauksia ja hänen kosketuksensa on alkanut tuntua suorastaan inhottavalta. Niin, hän kun ei enää minua kosketakaan muuten kuin silloin kun tekee mieli seksiä. Ennen oltiin paljon lähekkäin muuten vaan ja minulle se oli kovin tärkeää. Näistäkin olen yrittänyt ihan nätisti sanoa mutta hän vain syyllistää minut ja riiitelyksi menee.

Kaikesta huolimatta en haluaisi erota, haluaisin tämän toimimaan. Haluaisin tietää miltä tämä ulkopuolisin silmin vaikuttaa. Minulla ei ole ketään kelle kertoisin.

 

[Äiti85]

Ihan rehellisesti, tuo kuulostaa kammottavalta! Ei millään tavalla ainakaan normaalilta ja terveeltä parisuhteelta. Ymmärsinkö oikein että toiveissa on myös perheen perustaminen? Tämmöisen parisuhde-mallinko haluat lapsillesi opettaa? Sinuna pakkaisin kimpsut ja kampsut siltä kumpi yhteisestä osoitteesta lähtee. Miehesi ei taida siihen(kään) kyetä. Tsemppiä!

 

[Voimaton]

Niin, karmeaksi tämä on mennytkin. Mutta kun ei ole ollut aina ja siksi en ihan vielä haluaisi antaa periksi.
Ajattelen, että taustalla voisi osittain ainakin olla vielä sairastumisen kriisiäkin. Vituttaa varmasti kun ei pysty tekemään mitään mitä ennen ja mitä haluaisi. Purkaa sitten kaiken minuun. Vaikka tosiaan sairastuminen ei ole minua koskaan haitannut, huono käytös kyllä. Ja ymmärrän että ahdistaa mutta loputtomiin ei ymmärrys riitä.

En olisi voinut kuvitellakaan että tämä voisi mennä tällaiseksi. Lähtökohtaisesti tämä on ollut paras suhteeni, olen rakastanut ja ollut rakastettu, mitä on nyt tietysti vaikea uskoa. Kyllä haaveilimme lapsesta mutta sen verran on järkeä että ei todellakaan tällaiseen tilanteeseen.

 

[jarkko]

Kaikesta huolimatta en haluaisi erota, haluaisin tämän toimimaan. Haluaisin tietää miltä tämä ulkopuolisin silmin vaikuttaa. Minulla ei ole ketään kelle kertoisin.

Voimia haastavaan tilanteeseen! Jos yhtään lohduttaa, niin yleensä parisuhdekriisit ovat kasvattavia. Teillä on siis hyvä mahdollisuus kehittää sekä parisuhdetta että itseä.

Jos seksihalujen eriparisuudessa on kyse ainoastaan väsymyksestä (kerroit, ettei miehesi ymmärrä töiden ja kotitöiden summan tuottamaa väsymystä), kaikki ratkeaisi miehen aktiivisemmalla kotitekemisellä -- ja tietysti sinun tekemättä jättämisellä ja kotitöihin puuttumattomuudella (yleisesti puhuen, tuntematta tilannettanne tarkemmin, miehelle voi olla haastava tarttua toimeen, jos kotityöt ovat naisen määrittelemiä, laatuvalvomia tai jopa määräämiä).

Ehkä kuitenkin tilanteessanne on jotain muutakin?

Foorumikeskustelussa on vaikea lähteä ruotimaan parisuhteen syvällisempiä dynamiikkahaasteita, joita intiimiys ja sitoutuminen tuottaa. Jos haluat, voit tietysti avata tarkemmin vuorovaikutustanne niin seksin suhteen kuin myös muuten ... mutta näitä seikkoja on ehkä luonnollisempi avata esimerkiksi parisuhdeterapiassa suljettujen ovien takana.

Tässä muutamia vippaskonsteja, joita voitte halutessanne kokeilla:

• Kun riitelette, istuutukaa vaikkapa sohvalle, pitäkää toisianne käsistä kiinni ja katsokaa toisianne silmiin riidellessänne. Kosketus toiseen sekä katsekontakti lisää empatiaa riidan keskelläkin.
• Jos riidat tuppaavat kestää tuntikausia, on täysin mahdollista sopia riita-aikoja, ja jatkaa riitelyä seuraavana päivänä, jos sovittu riita-aika ylittyy. Tämä estää sen, että riitaelämä vuotaisi koko elämää hallitsevaksi tekijäksi. Asioista on myös turha keskustella silloin, kun on tunteellisella ja äksyllä tuulella. Päivän mietintätauko antaa molemmille mahdollisuuden tuoda riitaan järkevämpää näkökulmaa.
• Kerroit, että miehesi kosketus on alkanut inhottamaan sinua. Voisitte halutessanne kokeilla "halaa, kunnes olet rentoutunut" -tekniikkaa. Tämä voisi sopia erityisen hyvin teille, sillä menetelmän päämääränä on lisätä tuntemusta siitä, että molemmat parisuhteen osapuolet "seisovat omilla jaloillaan". Suhteenne tilanne saattaa olla sellainen, että toinen kannattelee toista. On hyvä huomioida, että ratkaisu ei ole ainoastaan miehestäsi kiinni. Parisuhdekriisin ratkeaminen vaatii muutosta molemmilta. "Halaa kunnes olet rentoutunut" -harjoitteessa seistään vierekkäin, kuitenkaan nojaamatta toiseen, keskitytään ainoastaan itseen, omaan läsnäoloon tilanteessa, ja jatketaan tiukkaa halitilannetta, kunnes olo on hyvä, kunnes kosketus ei enää tunnu ikävältä. Tämän voi toistaa vaikkapa monta kertaa päivässä. Tämä voisi olla alkupiste teidän epävireessä olevan yhteyden palauttamiseksi. Miehellesi todennäköisesti (huom. tämä on arvaus) olisi tärkeä löytää tunne siitä, että hän seisoo suhteessanne omilla jaloillaan tukeutumatta sinuun.

Olisi hyvä, jos molemmat sitoutuisitte avaamaan ja kehittämään suhdettanne. Tilanne ei nimittäin etene (todennäköisesti ainoastaan huononee) jos toinen osapuoli on aktiivinen ja toinen passiivinen (ehkäpä jopa kielteinen) suhteen kehittämisen suhteen. Olisikin tärkeää, että miehesi tiedostaisi tilanteen ja lähtisitte yhteisestä muutostahdosta liikkeelle.

Et ole kertonut, minkälainen suhteenne dynamiikka on. Muistutan kuitenkin (tuntematta siis tilannettanne), että miehen olisi hyvä löytää ratkaisunsa itse tilanteeseen. Harva mies (ja harva nainenkaan) haluaa kuulla toiselta, miten hänen pitää hoitaa asiansa. Tietenkin miehellesi olisi tärkeää havahtua siihen, että asiat eivät ole hyvin, eivätkä ne voi jatkua samaan malliin.

Mitä mieltä olisitte parisuhdeterapiasta? Miehelle täkynä (jos sellainen tarvitaan) voisi toimia juuri seksielämän parantuminen. Ongelmat kun yleensä heijastuvat juuri seksin laatuun ja määrään. Vinkkini onkin, että katselkaa avoimin mielin esimerkiksi parisuhdeterapeuttien ja seksiterapeuttien tarjontaa.