Vieras
En yleensä kirjoita henkilökohtaisista asioistani foorumeille, mutta tällä kertaa tunnen että minun on purkauduttava jonnekin...
Olemme aviomieheni kanssa yrittäneet lasta noin puoli vuotta ja yksi lääkkeellinen keskeytys on takana tuulimunan seurauksena. Mieheni lähti vastikään miesporukalla viettämään viikonloppulomaa ja itse jäin kotiin kärsien alkuraskauden vahvoista oireista. Minulla oli tullut myös pientä vuotoa, joten keskenmenon pelko oli mielessä. Viikonloppu meni kuitenkin hyvin ja mies palasi sunnuntaina reissultaan takaisin.
Vietimme ihanan illan yhdessä ja intiimiä kanssakäymistä oli paljon. Loppuillasta huomasin kuitenkin että jotain lorahti alleni, ajattelin sen ensin olevan valkovuotoa tai että jopa pissat olisi tullut "pöksyyn" mutta vessaan kävellessäni tajusin vuotavani rajusti verta.
Sain seuraavana päivänä ajan ultraan (viikkoa vasta reilu 6 takana) ja olin vama että keskenmeno olisi käynnissä. Shokki oli suuri mieheni kanssa kun lääkäri totesikin että elämää kohdussa on, vieläpä kolmin kappalein. Odotan siis kolmosia!
Lähdimme kotiin emmekä osanneet oikein edes käsittää mitä olimme juuri kuulleet. Olimme onnellisia, mutta se että kuulee saavansa kolmoset yhden sijaan muuttaa asioita aika tavalla.
Mies heitti minut kotiin ja lähti itse takaisin töihin. Hän jätti puhelimensa vahingossa keittiöön ja tilaisuus teki minusta varkaan. Löysin puhelimesta viestin, josta selvisi ettei mies ole reissuillaan ollut yhtä yötä yötä samassa paikassa muiden miesten kanssa. Tiesin jo sisimmässäni silloin mitä oli tapahtunut. Mies kielsi ensin kaiken mutta lopulta kertoi minulle kaiken tapahtuneesta. Hän oli päätynyt jatkoille erään porukan kanssa ja loppuillasta päätynyt erään naisen kanssa tekemisiin. He olivat harrastaneet seksiä ja mieheni oli aamulla poistunut paikalta. Molemmat ovat olllet todella humalassa koska olivat juoneet koko yön.
Nyt muutamia päiviä tilanteen paljastumisesta on takana, oma ajatusmaailmani on sekaisin enkä tiedä miten pitäisi menetellä. Rakastan miestäni ja tiedän hänen myös rakastavan minua aidosti. Ei osaa selittää tekoaan muutakuin humalalla jo omalla tavallaan ymmärrän että tietyssä känniasteessa ihminen ei enää osaa toimia niin, kuin toimisi normaalisti. Mitään ongelmaa mies ei meidän suhteesta löytänyt joka hänet olisi vieraan syliin ajanut.
Ajatus kolmosista pelottaa jo muutenkin, saati nyt kun tulevaisuus romutettiin jalkojeni alta. Luottamus on mennyt sekä se että oletin mieheni olevan rehellinen. Jouduin kaivamaan kyseisen tiedon hänestä esiin, vaikka pisteet siitä annan että tunnusti lopulta pettämisen omatoimisesti (olisi voinut valehdella loputtomiin ettei mitään seksiä olisi koskaan ollutkaan).
En halua luovuttaa mutta mielikuvat miehestäni ja toisesta naisesta ovat todella vahvoina päässäni. Välillä haluan kietoutua mieheni syliin ja näyttää että minä olen hänen vaimonsa, ainoa nainen. Hetken kuluttua minut valtaa kuitenkin viha ja inho häntä kohtaan ja haluan työntää hänet mahdollisimman kauas minusta.
Miten ihmiselle voi tapahtua saman pävän aikana näin paljon hyvää että pahaa jotka kumoavat toistensa "olemassa olon"? :(
Olemme aviomieheni kanssa yrittäneet lasta noin puoli vuotta ja yksi lääkkeellinen keskeytys on takana tuulimunan seurauksena. Mieheni lähti vastikään miesporukalla viettämään viikonloppulomaa ja itse jäin kotiin kärsien alkuraskauden vahvoista oireista. Minulla oli tullut myös pientä vuotoa, joten keskenmenon pelko oli mielessä. Viikonloppu meni kuitenkin hyvin ja mies palasi sunnuntaina reissultaan takaisin.
Vietimme ihanan illan yhdessä ja intiimiä kanssakäymistä oli paljon. Loppuillasta huomasin kuitenkin että jotain lorahti alleni, ajattelin sen ensin olevan valkovuotoa tai että jopa pissat olisi tullut "pöksyyn" mutta vessaan kävellessäni tajusin vuotavani rajusti verta.
Sain seuraavana päivänä ajan ultraan (viikkoa vasta reilu 6 takana) ja olin vama että keskenmeno olisi käynnissä. Shokki oli suuri mieheni kanssa kun lääkäri totesikin että elämää kohdussa on, vieläpä kolmin kappalein. Odotan siis kolmosia!
Lähdimme kotiin emmekä osanneet oikein edes käsittää mitä olimme juuri kuulleet. Olimme onnellisia, mutta se että kuulee saavansa kolmoset yhden sijaan muuttaa asioita aika tavalla.
Mies heitti minut kotiin ja lähti itse takaisin töihin. Hän jätti puhelimensa vahingossa keittiöön ja tilaisuus teki minusta varkaan. Löysin puhelimesta viestin, josta selvisi ettei mies ole reissuillaan ollut yhtä yötä yötä samassa paikassa muiden miesten kanssa. Tiesin jo sisimmässäni silloin mitä oli tapahtunut. Mies kielsi ensin kaiken mutta lopulta kertoi minulle kaiken tapahtuneesta. Hän oli päätynyt jatkoille erään porukan kanssa ja loppuillasta päätynyt erään naisen kanssa tekemisiin. He olivat harrastaneet seksiä ja mieheni oli aamulla poistunut paikalta. Molemmat ovat olllet todella humalassa koska olivat juoneet koko yön.
Nyt muutamia päiviä tilanteen paljastumisesta on takana, oma ajatusmaailmani on sekaisin enkä tiedä miten pitäisi menetellä. Rakastan miestäni ja tiedän hänen myös rakastavan minua aidosti. Ei osaa selittää tekoaan muutakuin humalalla jo omalla tavallaan ymmärrän että tietyssä känniasteessa ihminen ei enää osaa toimia niin, kuin toimisi normaalisti. Mitään ongelmaa mies ei meidän suhteesta löytänyt joka hänet olisi vieraan syliin ajanut.
Ajatus kolmosista pelottaa jo muutenkin, saati nyt kun tulevaisuus romutettiin jalkojeni alta. Luottamus on mennyt sekä se että oletin mieheni olevan rehellinen. Jouduin kaivamaan kyseisen tiedon hänestä esiin, vaikka pisteet siitä annan että tunnusti lopulta pettämisen omatoimisesti (olisi voinut valehdella loputtomiin ettei mitään seksiä olisi koskaan ollutkaan).
En halua luovuttaa mutta mielikuvat miehestäni ja toisesta naisesta ovat todella vahvoina päässäni. Välillä haluan kietoutua mieheni syliin ja näyttää että minä olen hänen vaimonsa, ainoa nainen. Hetken kuluttua minut valtaa kuitenkin viha ja inho häntä kohtaan ja haluan työntää hänet mahdollisimman kauas minusta.
Miten ihmiselle voi tapahtua saman pävän aikana näin paljon hyvää että pahaa jotka kumoavat toistensa "olemassa olon"? :(
