sekaisin

S

Sonja1

Vasta-alkaja
Sain kolmeviikoa sitte tietää olevani raskaana, minä ja mieheni oltiin asiasta TODELLA innoissamme ja onnellisia, nyt olen seitsemännellä viikolla eikä minulla ole enää minkäänlaisia suunnitelmia. Suhteeni loppui ja nyt olen aivan yksin..olen täysin hukassa ajatusteni kanssa. En tiedä pystynkö tähän yksin ja jopa abortti on pyörinyt mielessä.. Todella vaikeaa koska lapsen haluaisin, mutta en tiedä pystynkö toimimaan entisen mieheni kanssa lapsen parhaaksi. Olen kuitenkin vasta 21 ja tiedän, että voisin vielä joskus saada oikean perheen miehen kanssa ketä olisi vierelläni lapsen syntymän jälkeenkin. Tää on ihan kauheeta, en tiedä yhtään mitä minun pitäisi tehdä!!!!!!!
 
 
Kaverilla oli sama tilanne,kun hän sai lapsen.
Mutta hän vain oli 18 vuotias.
Hyvin pärjäsi. Nyt lapsi on kasvanut hyvin ja kaikki muutenkin ollut hyvin.
Jos sinulla on hyviä ystäviä niin pyydä niiltä ja vanhemmilta tukea raskaudessa ja kaikessa muussa.
Uskon kyllä,että pärjäät hyvin.
 
Kiitos Paljon, toi aina helpottaa kun kuulee jotain lohduttavaa. Ja enemmän mielessä pyörii ajatus, että tottakai pidän lapsen, mutta sitten taas toisaalta tuntee olevansa niin yksin vaikka oliskin ystäviä ja muuta ni se sitten sekottaa taas pään.. [&o]
 
Mulla kans parikin kaveria on saanut lapsen yksin ja pärjänneet tosi hyvin. On varmasti tosi raskasta mutta ihmeesti sitä vaan tiukan paikan tullen venyy! Mutta ratkaisuahan ei voi kukaan muu tehdä kuin sinä itse. Voimia päätöksen tekoon, olipa se sitten mikä tahansa[:)]
 
Hei Sonja1!

Minulla sama tilanne.. ihan sekava olo.. Tahtoisin pitää lapsen mutta vastuu hirvittää!


mitä olet päättänyt tilanteesi suhteen?
Voimia!
 
Hyvä minun sanoa, mutta älä hyvä ihminen tee aborttia! Sitten kun löydät unelmiesi prinssin, jonka kanssa loppu elämäsi vietät, saatko lasta? Ei ne suunnittelemalla tule. Mieti todella tarkkaan. Lapsi on sinun, aina, ei jätä. Vastuu kova, mutta kuinka paljon voit lapselta saada? 
 
Minä kehottaisin sinua olemaan tekemättä aborttia!olen itse ollut samassa tilanteessa ja hyvin lapsen kanssa pärjättiin ja pärjätään edelleen.Tuntuu että parempiki oli olla ilman miestä!
 
Hei Sonja1
 
Itse olin täysin samassa tilanteessa aikoinaan. Mitä sinulle nyt kuuluu?
 
Minulle kävi todella huonosti tuolloin, mutta uskon että kaikki on tarkoitettu.
 
Tilanteeni on nyt täysin erilainen, mutta olisi kiva kuulla miten sinun elämäsi sujuu!?
 
Yksin pienen vauvan kanssa on todella raskasta. Synnytyksen jälkeen vauvan kanssa kotiutuminen ja arjen opettelu voi olla tosi rankkaa. Lapsen kasvaessa yleensä ongelmatkin kasvaa....  Itse sen aikoinaan kokeneena voin kertoa ettei helppoa ole, mutta siitä selviää. [:)] Olen siis raskauden ja vauvantulon alkutaipaleen talsinut yksin. Tukiverkoston olis hyvä olla kunnossa.

Tsemppiä kovasti oli päätöksesi mikä tahansa! [:)]
 
Takaisin
Top