Se kerta kun osallistut johonkin keskusteluun vain kysyäkses niin saat tiuskaisun vastaukseks

[Mammutti93]

Ollaan kohta 8 kk eletty uusperhe-elämää.. kaikki oli aluks hyvin ja tuntu siltä ett tää onnistuu... mut nyt on alkanu vaikuttaa siltä ett ollaan menossa tosi paljo väärään suuntaan... poikien sairastelun jälkeen ollaan asuttu makuuhuoneessa tytön kaa erillisten tekosyiden saattelemana... ensin oli influenssa... okei.. suostuin tahallaan alkuun koska tyttö oksenteli... mutta nyt pojat eivät ole sairaana enää(ikää on 8 ja 10.v) pelkkää yskää ja flunssaa jäljellä... mies valittaa tytöstä, niin myös pojat(....älä huuda!) Ei enää yhteistä aikaa miehen kaa... ja nyt vielä tiuskimista kun kysyn jotain vilpittömästi(vastaus on: ei kuulu sulle)... oon miettiny ett mitä mä teen tääl kun en mä ilmeisesti kuulu tänne vaikka niin luulinkin... olo on enää tosi ulkopuolinen kaikessa.. en tiiä oonko hölmö... siltä musta tuntuu vaan... eikä se helpota...

 

[Hellis]

Onpa kurja tilanne, Mammutti93 Jollain tapaa keskusteluyhteys tulisi saada avattua, sillä kyllähän tuo vaikuttaa todella paljon mielialaan ja arkeen. Toivottavasti tilanne selkenee! Kuitenkin, tuskin sinä kuvitteletkaan, jos sinulla on ulkopuolinen olo.

 

[Miramaria]

Kuulostaa tosi kurjalta. Pystyttekö ottamaan kahdenkeskeistä aikaa, että voitte keskustella tilanteesta rauhassa? Kuulostaa vähän siltä, että teillä on aika paljon hulinaa ja varmasti kaikki ovat väsyneitä ja silloin (ainakin meillä) tulee helpommin tiuskittua. Ehkä mies ei todella edes ymmärrä, että hän sulkee sinua ulkopuolelle? Toivottavasti tilanne selviää! :)

 

[Mammutti93]

En tiedä... viikonloppuna toivottavasti aikaa olla ihan kahdestaan... mutta pähän pelottaa ett oliko tää nyt tässä... mies ollut tosi etäinen eikä halua mukaansa paikkoihin joihin ennen on oikein vaatinut mukaan... tänäänkin lähti kaverilleen kylään eikä edes kysynyt minun mielipidettäni tai sitä että lähdenkö mukaan(tietenkin olisi saanut mennä jos olisi kysynytkin)... tuntuu vain siltä ettei suhteessamme ole enää edes kunnioitusta:/... puhumattakaan yhteisistä hetkistä... lisäksi asioissa painaa se että mies joskus aikoinaan puhui lapsen hankinnasta sekä avioliitosta... nyt mua on alkanut mietityttämään että haluaako sitten kuitenkaan... lapsen hankinnasta olen saanut käsityksen ettei halua... emmekä luultavammin edes saisi kierrukan ja ikäeron takia... vaikka minä kyllä haluaisin... lapsi asiasta puhui että jos painostaa häntä niin lähtee "kastraatioon"(kysyin kerran asiasta ja vielä korostin etten painosta)

 

[SuperTaateli]

Oisko aika istahtaa molempien pöydän ääreen ja keskutella asiat selviksi? Joo, helpommin sanottu ku tehty!

 

[Mammutti93]

Keskusteltiin juu... Ja sainkin vastauksia... Ja viel rehellisiä... Miestä osittain kaduttaa meidän yhdessäolo... Ja nyt enää mietin ett kannattaako jatkaa... Vaik en ootellutkaan kihlajaisia niin silti petyin senkin suhteen... Sekä sit siinä suhteessa ett mies tehny erittäin selväksi ettei halua lapsia(itse haluisin viel)... Ymmärrän kyl omalla tavalla sen kannan mut en saa asiaa päästäni... Kokoajan tekee kipeetä kun ympärille tulee lapsia ja kihlajaisuutisia;(

 

[Nannaniina]

Voi ei.. Todella kurja tilanne sinulla.. Miten, onko teillä mahdollisuutta ottaa pientä hengähdys paussia? Jos pääsisit tytön kanssa vaikka hetkeksi omille vanhemmillesi tai vastaavaa, usein se voi antaa tilaa uusille ajatuksille ja ehkä miehesi huomaakin ikävän yllättävän ja osaa arvostaa ja kunnioittaa sinua enemmän? Joskus arjen pyöritys ja muut voivat viedä voimia niin ettei oikein enää jaksa/osaa hoitaa parisuhdetta ja tulee purettua pahaolo toiseen?

 

[Ilpuri]

Mammutti, kannattaa sun itse miettiä itsesi kannalta tarkkaan mitä sinä haluat elämältä ja mitkä on sun toiveet teidän suhteen. Meneekö teidän molempien elämän toiveet yksiin vai onko suuret linjat liian kaukana toisistaan. Jos on, ei kannata tuhlata teidän kummankaan aikaa vain olemalla suhteessa. Mutta jos päätät toisin päin, päätä todella. Älä pidä jalkaa oven raossa. Tee töitä suhteen eteen ja näytä että taistelet teidän puolesta. Muista että sun mies ei ole se kuka päättää sun elämästä, vaan sinä.

 

[Mesiangervo]

Loppupeleissä jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan ja tyytyväisyydestä oman elämän suhteen. Mieti mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä? Mitä haluat tulevaisuudelta, mistä haaveilet? Mistä olet valmis joustamaan ja mistä et? Mikä tekee sinut onnelliseksi? Asioita pohtiessa ole rehellinen itsellesi, asioita ei tarvitse "kaunistella", eikä omia tuntemuksia epäillä. Tiedät kyllä itse parhaiten. Oman hyvinvoinnin ja onnellisuuden kustannuksella ei pidä joustaa. Hurjan paljon voimia ja viisautta tuleviin valintoihin!