Sateenkaarilapsi

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Näkymätön
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
N

Näkymätön

Vieras
Olen täällä foorumilla palloillut kirjoittamatta jo jonkin aikaa, mutta nyt kaipailen vertaistukea. Lapseni, jota oletin pojaksi on jonkin aikaa sanonut olevansa tyttö. Hän on valinnut tytön nimenkin, jota haluaa käytettävän. Mietityttää, onko kyseessä vain vaihe (lapsi on 4). Ja on tai ei, miten häntä parhaiten kasvattaisi ja tukisi?? En pidä pahana, jos hän onkin transtyttö, mutta olen pihalla, miten kannattaisi edetä. Olo on yksinäinen asian kanssa.

Jos linjoilla on muita sateenkaarilasten (erityisesti sukupuoli-idenditeettiään etsivien) vanhempia niin olisin kiitollinen vertaistuesta. Tai jos on joku transmies/-nainen, niin voi kertoa ajatuksia. ❤️🌈
 
Kannattaa jutella lapsen kanssa, jos hän saisi avattua ajatusmaailmaansa: onko esim päiväkodissa annettu tyttöjen tehdä jotain kivaa, johon poikia ei ole otettu mukaan? Tai sitten kyseessä on vain ohimenevä kausi, joita lapsilla usein on: meillä esim asui hetken aikaa pieni teletappi. Lapsesi on vielä kovin pieni, joten en tekisi hätiköityjä johtopäätöksiä.
 
4-vuotias saattaa sanoa myös olevansa kissa tai koira ja että tonttu asuu saunan lauteiden alla. Eli ihan kirjaimellisesti ei kannata kaikkea ottaa, toisaalta ei kannata myöskään lytätä lapsen puheita, vaan antaa lapsen kasvaa rauhassa. Meillä ainakin 4-vuotiailla oli käsitteet tyttö/poika/mies/nainen aika hakusessa, oma 5-vuotiaani sanoo minua (biologista äitiään siis) välillä mieheksi, hän ei ihan vielä hiffaa mistä on kyse, eikä tuolla niin väliäkään ole, että sitä pitäisi alleviivata väittämällä vastaan. Kutsukoon minua miksi haluaa. :D
 
Muokattu viimeksi:
Täällä transnainen. 🙋‍♀️ Aloin juuri 3-4 vuotiaana ajatella olevani tyttö. Siihen aikaan oli vain harmillisen vähän tietoa sukupuolen moninaisuudesta. Lapsuuteni olikin raskas, kun yritin elää poikana. Lapsella alkaa juuri tuossa iässä löytyä sukupuoli-idenditeetti! Kannattaa tutustua setan sivuihin. Joku ne jo yllä oli linkannut. Joo, voihan se olla vaihe tai leikkiä. Mutta yhtä hyvin hän voi olla tyttö. Sinuna kertoisin hänelle lapsen tasoisesti sukupuolen moninaisuudesta. Kertoisin, että hän voi olla tyttö. Tieto ei muuta kenenkään sukupuolta miksikään. Samoin kunnioittaisin hänen tämän hetken ajatusta. Jos hän haluaa häntä kutsuttavan tytöksi ja jollain nimellä, toimisin sen mukaan. Sukupuolineutraalit termit (lapsi, sisarus, rakas...) on myös varmasti käypiä. Älä sano väkisin pojaksi. Jos se on vaihe, se menee ohi vaikka olisit nyt hommassa mukana. Jos se ei ole vaihe, hän on näin paljon onnellisempi eikä mene rikki jo alkumetreillä! Äläkä kiellä mitään (vaatteita, leluja, harrastuksia you know) sukupuolen perusteella. Haluaa hän sitten "tyttöjen" tai "poikien" juttuja.
 
Kiitos Setako ja Trans! Teistä oli apua. 💓 Tuolla Setan sivuilla näyttääkin olevan paljon hyödyllistä tietoa.

Anteeksi mutta muut kommentit tuntui enemmän vähätteleviltä. Tästä syystä pyysin kommentteja muilta joiden lapsi hakee idenditeettiään tai joilla on omakohtaista kokemusta. Kyllä, kyseessä voi olla leikki tai vaihe. Mutta ei välttämättä ole ja varsinkin tuo mitä Trans kertoi ja mitä Setan sivuilta olen lukenut kertoo ettei siitä lapselle sellaisena pidä puhua.
 
Ei mun lapsuudessa ( 80-luvun alussa) ollut mitään ihmeellistä, jos poika halusi leikkiä nukkeleikjejä tai tytöt rakennella autoratoja.

Nykyään yritetään väkisin hakea jotain ihmeellisiä monisukupuoli-suhtautumista jo ihan pikkulapsille. Vähemmästäkin lapset ovat hukassa.
 
Joo, ja kun mulla oli 90-luvun lopulla päällä joku lilanvärinen juttu, olin heti erisukupuolta kuin oletusarvoisesti olin. Että hyvin meni sit sekin 80-luvun aarre hukkaan.
 
En usko että kommentteja oli tarkoitettu vähättelemään. On yhtä lailla pakottamista johonkin muottiin, että ei anneta lapsen normaalilla tavalla tutkia sukupuoltaan vaan lähdetään lokeroimaan heti. Millä tavalla se puolestaan vaikuttaa lapsen identiteetin kehitykseen?
 
Kunnioitetaanhan kukin jokaisen omaa kokemusta. Tämä foorumi on avoin ja turvallinen paikka myös sukupuolivähemmistöille. Emme voi tietää onko aloittajan lapsi tyttö vai poika ja jos aloittaja kokee tietynlaiset viestit vähättelevinä, ei ole soveliasta jatkaa samanhenkisten viestien postaamista. Transihmisiä on ja on ollut myös 80-luvulla olemassa. Eikä ainakaan minulle välittynyt kuvaa, että aloittaja olisi täyttä vauhtia lokeroimassa lastaan tytöksi.

Terveisin
Vargynja, admin
 
Kukaan tässä ketjussa ei ole sanonut mitään sellaista, että lapsi ei ole transsukupuolinen, vaan on sanottu, että voi olla vaihe tai olla olematta vaihe ja antaa lapsen kasvaa rauhassa. Helpostihan tuossa intoudutaan "tukemaan" lasta sellaiseen suuntaan, joka vanhempia miellyttää, olipa se suunta sitten cis tai trans, eikä silloin lapsi ole enää itse vapaa päättämään, vaan joutuu vanhemman "tukemisen" uhriksi, jolloin lapselle on tosi vaikeaa enää muuttaa suuntaa vanhempien "tukemisen" vastaiseksi. Eli lapselle vapautta, ei mihinkään suuntaan ohjaamista/juhlimista/rohkaisua/painostamista. (Toki jos kasvattajana on sellainen, joka ohjaa vahvasti lasta cis-sukupuolirooliin, niin sitten on syytä tehdä iso suunnankorjaus. Tuollainen ohjailu on todella huono idea, silloinkin kun lapsi on cis, ohjailu vain rajoittaa lapsen elämää turhaan.)

Itse olen noin 20 vuotta sitten rohkaissut ja juhlinut aikuisen ystäväni transitiota, joka meni lopulta pahasti pieleen, ja hän on sen jälkeen sanonut toivovansa ettei olisi ikinä ryhtynyt siihen, koska koki sen pilanneen elämänsä. Olen jälkikäteen syyttänyt itseäni siitä, että rohkaisin ja innostin häntä asiassa, ja pakko myöntää, että tein sen siksi, että halusin näyttää olevani edistyksellinen ja kiillottaa omaa sädekehääni. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että tuollainen joka suunnasta tuleva rohkaisu on jo painostusta. Enää en rohkaisisi ketään, vaan olen asiassa täysin neutraali, ilman rohkaisua mihinkään suuntaan. Jokainen on hyvä juuri sellaisena kuin on/itse haluaa olla, minun hyväksyntäni/asenteeni/rakkauteni ei liity siihen, kuinka hyvin joku on lokeroitu tai sopii johonkin lokeroon, tai onko joku trans, cis tai jotain muuta. Sitä on aito vapaus päättää asiasta itse.
 
Oon täysin samaa mieltä kuin @Suski75 erityisesti tästä:

”Helpostihan tuossa intoudutaan "tukemaan" lasta sellaiseen suuntaan, joka vanhempia miellyttää, olipa se suunta sitten cis tai trans, eikä silloin lapsi ole enää itse vapaa päättämään, vaan joutuu vanhemman "tukemisen" uhriksi, jolloin lapselle on tosi vaikeaa enää muuttaa suuntaa vanhempien "tukemisen" vastaiseksi. Eli lapselle vapautta, ei mihinkään suuntaan ohjaamista/juhlimista/rohkaisua/painostamista.”

Oon myös ihan samaa mieltä että kukaan ei tän ketjun vastauksissa pyrkiny ohjaamaan suhtautumista lapseen tässä ihmettelyn aiheessa pakosti kumpaankaan suuntaan, mutta aloittajan toisesta viestistä tuli sellainen olo, että hänelle ainoa oikea vastaus oli että lasta tuetaan trans-suuntaan ja kun toiset ehdottivat, että kyseessä voi olla myös vaihe lapsen elämässä, niin hän koki sen hyökkäyksenä itseään kohtaan.
 
Tulkitsin, että aloittaja on huolissaan, että jos ei olekaan vaihe, niin mitäs sitten neuvoksi? Kunnioitetaan tätä. Mikä siis olisi hyvä tapa kasvattaa ja tukea, sellainen mikä ei aiheuta negatiivista oli sitten tai ei? En tiedä. En ole joutunut tällaisen eteen. Miten olla kannustava ilman ohjailua? Kai sitäkin voi olla. Hmmm.
 
Kiitos Bella Swan!

Nimenomaan tätä ajan takaa. Tai pikemminkin, miten ylipäätään tässä vaiheessa tulisi toimia. En halua vain lapsi on trans vastauksia. Eihän ole varmaa, onko hän. Kaipasin vastauksia, joissa pidetään molempia mahdollisuuksia avoinna ja sellaista kuvaa en monestakaan saanut. Jos sanotaan että lapset nyt uskovat tonttuihinkin tai ei 80-luvulla ollut tällaista, siitä tulee kuva ettei vastaaja näe muuta vaihtoehtoa kuin cis-sukupuolisuuden. Ja se tuntuu vähättelevältä.

Siinä olette oikeassa, että tämä on vaihe. Nimittäin sukupuoli-idenditeetin etsimisvaihe. Ja siihen vaiheeseen kaipasin tukea. Onneksi sitä saa setalta. Enkä halua lasta ohjata suuntaan tai toiseen. Hän on aivan yhtä hyvä ja rakas on sitten tyttö tai poika.

Ps. Setan sivuilla kerrotaan lasten alkavan samaistua omaan sukupuoleensa jo 2-4 vuoden iässä. Eli siitä päätellen kyse voi hyvin olla muustakin kuin tonttuihin uskomisesta.
 
Eli ihan kirjaimellisesti ei kannata kaikkea ottaa, toisaalta ei kannata myöskään lytätä lapsen puheita, vaan antaa lapsen kasvaa rauhassa.
Click to expand...

Miten ymmärrät yllä olevan lainauksen? Ymmärrätkö, että siinä todellakin pidetään molemmat vaihtoehdot avoinna nyt ja jatkossa?

En ole yhdessäkään viestissä sanonut vaihtoehdoista mitään muuta kuin että vaihtoehdot on syytä pitää auki jatkossakin, eikä lukita lapsen vastausta. Vasta edellistä viestiä kirjoittaessani tajusin, että vaikka se tuntuu minusta todella oudolta, että tähän maailmanaikaan olisi vielä olemassa ihmisiä, jotka eivät pidä vaihtoehtoja auki vauvasta asti, niin sellaisiakin saattaa olla, ja heidän on toki korjattava toimintaansa. Mutta me tavalliset ihmiset, joille on täysin luonnollista pitää kaikki vaihtoehdot auki vauvasta asti, on tuossa kohtaa täysin luonnollista olla muuttamatta mitään, eli vaihtoehdot auki jatkossakin, kuten tähänkin asti, eikä aloiteta suurempaa showta, tukemisia, rohkaisemisia tai painostuksia.

Minun esikoiseni on nyt kolmasluokkalainen poika, hän on syntynyt pojaksi ja ilmaisee vahvasti sanallisesti olevansa poika, mutta hänellä on pitkä tukka ja hän käyttää välillä mekkoja. Tämä ei meistä ole mitenkään ristiriidassa minkään kanssa, lapsi saa itse päättää miten tukkaansa pitää ja mitä vaatteita käyttää. Ikinä emme ole mitenkään tuoneet esille, että pojat eivät käyttäisi mekkoja, koska miksi kukaan sanoisi jotain noin typerää? Hän on myös saanut muita luokkansa poikia kasvattamaan pitkän tukan. Pidän hänelläkin vaihtoehdot edelleen avoinna, vaikka hän on jo 9-vuotias ja ilmaisee selkeästi olevansa cis. En ala mitenkään tukemaan, rohkaisemaan tai painostamaan häntä kasvamaan cis-pojaksi, ei ole minun asiani ohjata lasta mihinkään suuntaan, hän itse valitsee mitä haluaa ja minä hyväksyn minkä tahansa valinnan. Vaihtoehtoja tarjoan kyllä joka suuntaan, ja annan lapsen todellakin valita itse, ilman minkäänlaista ennakko-odotusta tai -toivetta siitä, mitä lapsi valitsee.

Vaihtoehtojen auki pitäminen on normaali olotila, eikä sitä kannata sotkea millään tukemisilla, rohkaisemisilla tai painostuksilla. Kaikki elämässä on vaiheita, ikuisesti ei elä kukaan, ja kaikesta saa aina muuttaa mieltä. Turhia lokeroita kannattaa välttää.
 
Mutta eikö noissa erona ole se, että Suski75:n poika sanoo olevansa poika ja Näkymättömän poika sanoo olevansa tyttö ja haluavansa tulla kutsutuksi tytön nimellä? Tietenkin lapset ovat aikan eri ikäisiä.
On varmasti ihan eri asia tehdä sukupuolesta tulkintoja esimerkiksi stereotyyppisten vaatteiden ja lelujen käyttämisen perusteella (koska tietysti on ihan OK olla todella tyttömäinen poika ja toisinpäin), mutta eihän tässä sellaisesta kuulostanut olevan kyse?
Minusta ainakaan tässä ei ollut sellaista tilannetta, että poika ei enää vanhemman silmissä mahtuisi pojan lokeroon, koska hän tekee tyttömäisiä asioita. Lopullisia tulkintoja ja lokerointeja ei muutenkaan tarvitse pienen lapsen kohdalla tehdä, kunhan kunnioittaa lapsen ilmiselvää toivetta eikä vähättele lapselle sillä hetkellä tärkeää asiaa, koska se voi tosiaan sittenkin olla loppuelämän asia. Ymmärsin, että Näkymätön haluaa vain minimoida mahdolliset arvet, jotka väärässä sukupuolessa eläminen voi huonolla tuurilla jättää, vaikka asiasta ei voi olla täysin varma vielä.
 
emelei sanoi:
Mutta eikö noissa erona ole se, että Suski75:n poika sanoo olevansa poika ja Näkymättömän poika sanoo olevansa tyttö ja haluavansa tulla kutsutuksi tytön nimellä? Tietenkin lapset ovat aikan eri ikäisiä.
On varmasti ihan eri asia tehdä sukupuolesta tulkintoja esimerkiksi stereotyyppisten vaatteiden ja lelujen käyttämisen perusteella (koska tietysti on ihan OK olla todella tyttömäinen poika ja toisinpäin), mutta eihän tässä sellaisesta kuulostanut olevan kyse?
Minusta ainakaan tässä ei ollut sellaista tilannetta, että poika ei enää vanhemman silmissä mahtuisi pojan lokeroon, koska hän tekee tyttömäisiä asioita. Lopullisia tulkintoja ja lokerointeja ei muutenkaan tarvitse pienen lapsen kohdalla tehdä, kunhan kunnioittaa lapsen ilmiselvää toivetta eikä vähättele lapselle sillä hetkellä tärkeää asiaa, koska se voi tosiaan sittenkin olla loppuelämän asia. Ymmärsin, että Näkymätön haluaa vain minimoida mahdolliset arvet, jotka väärässä sukupuolessa eläminen voi huonolla tuurilla jättää, vaikka asiasta ei voi olla täysin varma vielä.
Click to expand...
Minun pointtini on, että sanoipa lapsi olevansa mitä tahansa, en ala ohjaamaan häntä mihinkään suuntaan millään tavalla. En ohjaa häntä edes cis-sukupuoliseksi, vaan oletan, että hän voi ilmaista milloin tahansa olevansa trans, enkä silloinkaan ohjaa häntä mihinkään suuntaan, koska oletan, että hän voi sen jälkeen milloin tahansa ilmaista olevansa cis. Kumpikin vaihtoehto on täysin ok, kumpikaan ei ole toista parempi.

Toin esikoiseni iän siksi esiin, koska ikää on käytetty tässä keskustelussa osoituksena ilmoituksen varmuudesta, joten epäilemättä 9-vuotiaan ilmoitus on varmempi kuin esim. 4-vuotiaan ilmoitus, mutta en pidä 9-vuotiaankaan ilmoitusta mitenkään varmana. Saattaa vaihtua edelleen, kun oppii enemmän itsestään ja maailmasta ja siitä, mitä elämältään haluaa. Saa vaihtua, ei ole pakko, eikä sen vaihtumisen tarvitse jäädä yhteen kertaan, ellei niin satu haluamaan -- ja se vaihtumisten määrä selviää vasta kun ihminen kuolee, koska vasta sitten voi olla varma, ettei vaihtumisia tule enää lisää. Sen, että hän on ilmaissut olevansa cis, ei tarkoita, että ovi olla trans pitäisi sulkea. Ihan samalla tavalla jos lapsi ilmaisee olevansa trans, ei tarkoita, että ovi olla cis pitäisi sulkea.

4-5-vuotiaanahan nämä ovat puhuneet sukupuolista ihan mitä sattuu, koska eivät ole edes ymmärtäneet koko käsitettä. Mistä 4-5-vuotias edes tietää, onko joku toinen lapsi tyttö vai poika, onko joku aikuinen mies vai nainen? Ainakaan ulkonäöstä tai vaatteista sitä ei näe, eikä kaikilta mitenkään pysty aina erikseen kysymään. Heidät on kyllä opetettu ajattelemaan, että ei ole väliä, onko joku toinen tyttö vai poika, muiden kanssa voi olla ja leikkiä ilman että tätä asiaa tarvitsee muilta edes kysyä, koska se ei vaikuta mihinkään.

Mikään tässä ei vähättele asiaa, koska kaikki vaihtoehdot saavat tasapuolisesti arvostusta. Mikään vaihtoehto ei saa enempää kuin toinen.
 
Muokattu viimeksi:
@Suski75 voi olla että takerruin vähän liiaksi "lapset nyt uskovat tonttuihinkin" lausahdukseen. Se tuntui vähättelevältä, vaikka varsinkin nyt kun avasit enemmän mitä tarkoitit ajatuksesi tuntuu enemmän järkeenkäyviltä. Olen pahoillani. Olen aika herkillä asiasta, koska olen muualla saanut ihan oikeasti vähätteleviä ja transvastaisia kommentteja. Se on nostanut halua puolustaa lapsen oikeutta olla tyttö. Yhtä lailla lapsi tietenkin saa olla poika ja vaihtaa mieltä.

Toinen syy, miksi en ehkä ymmärtänyt viestiäsi on se, etten ole osannut pitää samalla tavalla "kaikkia ovia auki". Olen olettanut lapsen olevan poika enkä ennen puhunut mitään muista vaihtoehdoista. (Lapsi siis toi asian ihan omaehtoisesti esille.) Olen jopa sanonut hänelle aiemmin mm. hänestä tulevan aikuisena mies, koska hän on poika. Tämä, kun hän oli 2-3 vuotias ja sanoi hänestä tulevan isona nainen/täti/äiti. Vasta kun hän nyt 4-vuotiaana sanoi olevansa tyttö tajusin mistä saattaa olla kyse ja aloin etsiä tukea ja tietoa. Vaikka ikinä minulla ei ole ollut mitään transihmisiä vastaan. Kunnioitan heidän sukupuolikokemustaan.
 
Takaisin
Top