Saako ystävyyteen väsyä?

[Miyn]

Mulla on ystävä kohta 15 vuoden takaa. Ollaan reissattu yhdessä ulkomailla, käyty festareilla ja itketty ja juhlittu enemmän tai vähemmän.
Eräästä lapsuuden traumasta johtuen kaverilla tulee toisinaan sellaisia synkempiä ja ahdistavampia ajanjaksoja, mutta monesti ne on vaan rämmitty läpi. Ja kaveri on jo sinut historiansa ja menneisyytensä kanssa.

Anyway, viimeisen parin vuoden aikana kaveri on lähinnä sulkeutunut kotiinsa. Mies on aina lähdössä mukaan jos pyydetään, mutta kaveri vaan tahtoo jäädä kotiin. Ei lähde kahville, ei lähde kävelylenkille, ei tule kylään, ei kutsu kylään. Mutta sitten kuitenkin laittaa faceen ja instaan kuvia omista kävelyretkistään metsään ja luontopoluille.

Aikoinaan oli hauskaa kun päivittäin laitettiin whatsapissa lähinnä nyt kaikkea kevyttä ja turhaa. Mitä kokkailin tänään ruuaksi, mitä kivaa löysin kaupungilta, mitä tein, mitä löysin, kissa oksensi matolle, kukkanenkin otti ja kuoli käsiini. Ja sitten vaan että mitä kuuluu. Ja jos sattui tulemaan päivä tai kaksi ettei kuulunut mitään niin MITÄ SULLE KUULUU MIKSEI SUSTAKUULUMITÄÄNOOKSÄKUOLLUTAIJOTAIN1!!?!?!?!?!?!?


No, nykyään jos laittaa jotain niin vastaus on joko hymiö tai peukku. Laitetaan kyllä puolin ja toisin viestejä mutta kommunikointi hänen puoleltaan on joko hymiö tai peukku.
Ei koskaan mitään muuta.
Rasittavaa.

 

[Rosalina]

Rasittavat ihmissuhteet, joissa on vain antava osapuoli eikä saa mitään takaisin, kannattaa karsia elämästä.
Toki, jos ootte olleet läheisiä, niin kannattaa yrittää ensin selvittää mistä etäisyys johtuu. Mutta kun kaikki kivet on jokseenkin käännelty niin antaa olla, jos kaveruus tuntuu vain rasitteelta.
Jos hän haluaa olla ystäväsi niin hän tekee asian eteen jotain.

 

[Vargynja]

Kyllä ystävyyteen saa väsyä eikä kenenkään tarvitse olla jatkuvasti se osapuoli joka tukee ja antaa eikä ikinä saa mitään. Pystyisitkö ehkä auttamaan häntä pääsemään vaikeammasta ajasta yli niin että hän olisi taas enemmän oma itsensä? Saako hän ulkopuolista apua traumansa suhteen? Vaikka hän olisi sinut asian kanssa se selvästi häneen yhä vaikuttaa, eikä silloin pitäisi joutua olemaan asian kanssa yksin. (Ystävällä ei kuitenkaan ole vastuuta eikä yleensä taitoakaan auttamaan siinä mielessä.) Mitä ystäväsi tekee jos ehdotat että menet hänen luo kylään? Joskus ystävää on hyvä tukea ja auttaa vaikeiden aikojen yli, joskus on järkevää antaa olla. Itseä ei tarvitse rasittaa sillä loputtomiin.