Meillä on ollut sellainen sääntö jo edellisiltä sukupolvilta, että jos jonkun kaverin seurassa lapsi alkaa hölmöillä, niin sitten sen kaverin seurassa ei saa viettää aikaa. Tämä langettaa vastuun myös lapselle itselleen, eli "pahantekijänäkin" nähdyn lapsen seurassa saa olla, kunhan lapsi huolehtii siitä, että hänen läsnäollessaan "pahantekijä" käyttäytyy ihmisiksi.
Minulla oli lapsena yksi kaveri, josta esim. opettaja valitti leirikoulussa mukana olleille vanhemmille kaiken aikaa, kuinka hän on niin hankala ja kamala lapsi, johon minun äitini totesi, että hänestä Mari oli oikein kiva ja fiksu ja kohtelias lapsi, eikä koskaan ole ollut mitään ongelmia. Leirikoulun jälkeen Mari sanoi minulle, että minun äitini oli sillä reissulla ainoa aikuinen, joka ei ollut siellä joka ilta kännissä, ja äitini vahvisti tämän. Itse en osannut edes tuollaista huomioida sen ikäisenä, koska meillä kotona ei kukaan koskaan ollut kännissä, eikä minulle tullut edes mieleen että joku leirikoulun valvoja voisi noin idiootti olla.
Ne, jotka pitivät Maria "pahantekijänä" olivat itse melko paskoja ihmisiä, ja itse syyllisiä konflikteihin. Kyllä aikuisiltakin pitää voida vaatia fiksua käytöstä, ei se ole asia, joka vaaditaan vain lapsilta. Jos aikuinen ei käyttäydy kunnolla, ei hänellä ole minkäänlaista oikeutta vaatia hyvää käytöstä myöskään lapsilta.
