Saako lasta painostaa tai pakottaa syömään?

Bella Swan

Bella Swan

Moderaattori
Staff member
Administrator
Maalisäidit 2020
Miten teillä, onko ruokaa pakko maistaa? Tai syödä lautanen kokonaan tyhjäksi? Missä menee raja?

Itse en usko pakottamisen hyödyttävän ketään. Muistan, kuinka hirveää lapsena oli, jos joku pakotti syömään ruokaa, joka tuli automaattisesti ylös oksennuksena, kun sitä yritti väkisin niellä.
Toisaalta, olisi kyllä hyvä tarjota erilaisia ruokia, oppia maistamaan ennenkuin tuomitsee ruuan.
Voiko lapsesta tulla nirso sen takia, ettei painosteta maistamaan? Tälläisiä ajatuksia tähän loppuviikkoon..
 
Mä oon kannustanut lapsia maistamaan uusia ruokia, vaikka edes kielen kärjellä hieman, koska eihän sitä ilman maistamista voi tietää, miltä jokin ruoka maistuu. Pakotettu ei kuitenkaan ikinä olla vaan enemmänkin hyvällä ja positiivisella viballa ja onnistumisia kehuen. Ruokaa ei oo ikinä ollut pakko syödä loppuun. Ennemminkin ollaan annettu ruokaa todella pieni annos, jotta tulis niitä onnistumisen kokemuksia ja lisää saa aina pyytämällä. Meillä ei kuitenkaan ikinä oo tehty lapsille eri ruokaa kuin itse syödään vaan sit on jäänyt syömättä ja seuraavalla aterialla uus yritys. Lapset on aina olleet tosi hyviä syöjiä, pienempänä todella kaikkiruokaisia ja "inhokkeja" on alkanut muodostumaan vasta päiväkoti- ja kouluiässä. Nykyään teini saattaa itselleen väsätä jotain muuta ruokaa kuin on tarjolla tai jättää syömättä.
 
Meilläkin täytyy edes maistaa, vaikka ei sitten tykkäisikään. Mitään erillistä ruokaa ei lapsille tehdä. Jos ei syö, niin sitten ei syö. Leipää ja hedelmiä/kasviksia saa ottaa, mutta jälkiruokaa ( joka yleensä on yksi keksi/konvehti) ei saa, jos ei edes kokeile ruokaa

Sama koskee myös pian 9v täyttävää esikoista, joka muka jo ruuan ulkonäöstä tietää että se on pahaa.

Ainakin nuoremman lapsen saa syömään paremmin kaikenlaista, kun hän saa olla ruuanlaitossa mukana ja näkee mitä mihinkin ruokaan tulee, ja saa omien kykyjensä mukaan auttaa.
 
Me käytetään kans tuota jälkiruokalahjontaa. Pakko ei ole syödä, ei edes maistaa. Joskus jos tuntuu ettei lapsi ole syönyt kunnolla koko päivänä, teen päivälliseksi jonkun vakiruuan jonka tiedän varmasti uppovan, mutta lounaalla ja muuten saa kyllä syödä samaa kuin muutkin. Toki toiveitakin saa esittää, kuorin mielelläni hedelmiä välipaloiksi. :Smiling Face With Smiling Eyes:
 
Ainakin vähän pitää maistaa, joskaan ei nyt ihan väkipakolla. Ennemmin maanittelemalla ja kannustamalla. Syödä ei ole pakko, mutta omia ruokia ei yleensä ole ruvettu tekemään. Varsinkin esikoinen oli kyllä ainakin kouluikään asti hyvin kaikkiruokainen. (Nykyisin nirsoilee enemmän, mutta kyllä sinne vatsaan aina jotain päätyy.) Kuopukselle on saatettu antaa kasvissosekeiton kasvikset paloina. Hän kun inhoaa soseita.
 
Mekin tarjoamme 2-vuotiaalle samaa ruokaa kuin me vanhemmat syömme. Yritämme kannustaa maistamaan kaikkea, mutta melko turha on yrittää suostutella tai lahjoa edes maistamaan, koska maistaa, jos haluaa. Lapsi päätti jo 9kk ikäisenä, että syö itse ja päättää itse mitä syö ja miten paljon. Syöttää ei ole saanut sen jälkeen, joten oli pakko jatkaa pelkällä sormiruokailulla, kunnes lusikka/haarukka alkoivat pysyä kädessä. Välillä paastoaa eikä suostu syömään mitään ja välillä syö enemmän. Hyvin onneksi kasvaa.
 
Muokattu viimeksi:
Taaperon ei vielä tarvi ees maistaa. Syö samaa ruokaa kun muutkin. Kehutaan kyllä rohkeaksi, jos maistaa jotain uutta ja Toni yritetään kannustaa maistamaan laikenlaista. Tosin meillä onneks aika usein haluukin kokeilla ruokia ja jos ei tykkää, niin jättää sit syömättä. Pakko ei oo syyä. Onneks myös päiväkodit ja koulut on lopettanu ruuan pakottamisen. Muistan iteki miten hirveää se pakottaminen oli vaikka oon tosi kaikki ruokainen ollu aina ja semmone oikeesti pakotus tekee enemmi hallaa ku hyötyä. Kannustaminen ja rohkaisu tietysti.
 
Ei ole, eikä tule olemaan pakko syödä. Koitan jatkossakin kannustaa maistamaan ja näyttää itse esimerkkiä. Mun omia "ruokatraumoja" on mm. janssoninkiusaus, merimiespihvi ja kesäkeitto. Kaikkia on itketty ja syöty. Jos lapsella on joku täysin inhokkiruoka, kuten mulla erityisesti tuo janssoni, niin mun mielestä on kohtuutonta tehdä esim. päivälliseksi vain sitä ja olla tarjoamatta muuta. Pakotus syödä lautanen tyhjäksi on myös kyseenalaista. Erittäin kyseenalaista se on, jos aikuinen on päättänyt, että nyt tuo syö kauhallisen oli nälkä tai ei. Pyrin luomaan meille ennemmin sen, että lisää saa ottaa jos maistuu, ja pakko ei ole ottaa kuin hiirenannos jos ei halua enempää. Toivottavasti osaisin myös tarjota kattavasti erilaisia aineksia yhdellä kertaa, jotta lapsen olisi helpompi lähestyä taaperonakin uusia ruokia. Nyt hän on rohkea 7 kk ikäinen maistelija ja syö hyvänkokoisia annoksia jos nälättää. Tulevaisuudessa aion pyytää istumaan pöydässä sen ajan kuin yhteinen ruokahetki kestää, ja pitää kiinni siitä että ruokapöytään ei tule kännykkää. Muita pöytätapoja pikkuhiljaa, mutten ole ehdoton esimerkiksi haarukan ja veitsen kätisyydestä, koska itsekin syön ottimet väärissä käsissä 😅
 
Meillä sormiruokailtiin monipuolisesti ja itsekin tykkään kokeilla uusia makuja ja uusia reseptejä, niin uskon tämän olevan osasyy siihen, miten ennakkoluulottomasti lapsi maistelee kaikkea uutta. Meillä kyllä kannustetaan maistamaan, mutta kaikenlainen pakottaminen ja tuputtaminen on ehdottomasti kielletty. Lapsi saa myös itse vaikuttaa siihen, kuinka paljon ruokaa lautaselle laitetaan (ja lisää saa toki ottaa). Lapselta kysellään ruokatoiveita, mutta joka päivä ei voi olla perunamuusia ja kalapuikkoja. Vanhemmat päättävät ruuat mutta lapsen toiveita huomioidaan.

Meillä tehtiin 80-90-luvulla monesti talouskyljyksiä ja niissä on se sitkeä jännereuna ja sitä piti oksennus kurkussa pureksia ja lopulta nielaista kokonaisena (eihän sitä normaalit ihmiset edes syö). Samaten äidillä oli joku pakkomielle laittaa raakaa sipulisilppua perunamuusiin (olisi ollut edes karamellisoitua!) . Koko muusiannos piti aina käydä haarukalla läpi ja noukkia sipulipalaset pois.

Meillä oli, lapsen ollessa parivuotias, vakava keskustelu siitä, miten ruuasta puhutaan yleisesti. Mies oli kovin nirso ja ruokavalio oli aika rajoittunutta. Monesti kun ehdotin, että "tehdään lasagnea" (tai jotain muuta), niin miehen vastaus oli "hyi, en syö sellaista".
No, aikuisenkin ihmisen kohdalla altistus ja useasti tarjoaminen on johtanut "taas teit tosi hyvää lasagnea" -kiitokseen.
 
Missään nimessä ei saa pakottaa syömään yhtään mitään. Lautanen tyhjäksi-mentaliteetti on onneksi ohi. Lapset syövät sen minkä syövät, joskus enemmän, joskus vähemmän.
Myös päiväkoti antaa lapsen syödä sen verran mikä maistuu.

Minä muistan ikuisesti, miten 90- luvun alussa pahoja ruokia piilotettiin sohvien ja patterien väliin ( kyllä, meillä oli ruokalassa ennen remonttia sohvat) Pahin muistoni oli pahentuneet kotletit - niissä oli hometta. Myös kananroipekastike oli aivan kamalaa. Kai se esitti kanaviillokkia.
 
Pakko syödä lautanen tyhjäksi mentaliteetti on kyllä kamala. En ole tainnut oksentaa, mutta kovasti olen yökkinyt kun käsketty syömään jotain mikä ällötti. Sitten pahimmillaan saa moitteet huonosta käytöksestä, kun yökkäys tulee refleksinä. Meillä on lämpimillä ruuilla periaate että vanhemmat päättää mitä on ruokana - lapsi päättää minkä verran syö. Lasten toiveita kuunnellaan myös, mutta aina ei voi olla makaroonia. Pyritään kuitenkin siihen että jos yksi ruoka on sellaista mikä ei oikein uppoa, toinen on enemmän mieleistä.
 
Siis en vieläkään voi sietää sitä perunamuussi jauhelihavuokaa. On joskus ala-asteella pakotettu syömään ja se oli niin kamalaa, et vielä tänä päivänäkin tulee ällötys jos sitä ruokaa näen jossain. 🤢 Tämmöstä en todellakaan omalle lapselle aio jatkaa.
 
Ei tarvitse maistaa ja teen lapselle vaikka erikseen oman ruuan, jos ei pysty syömään samaa kuin muut. Taustalla on omat ruokatraumat.

Ja tiedoksi kaikille, joilla ei ole omakohtaisia kokemuksia: Lapsi ei syö, vaikka olisi nälkä, jos ruoka ei sovi hänen suuhunsa. Itse olen ollut syömättä päiviä, kun koko perheen piti syödä samaa ruokaa.

Ruokailun tulee olla positiivinen asia ja mukava yhdessäolon hetki.
 
Takaisin
Top