Mitä mieltä, kun menette nälkäisen lapsen kanssa vaikka kauppaan, onko ok antaa lapsen syödä siellä ennen maksamista? Miten itse toimitte vanhempana nälkäisen lapsen kanssa kun kauppareissu on edessä?
Saako lapsi syödä kaupassa ennen maksamista?
- Ketjun aloittaja Bella Swan
- Aloituspäivämäärä
Ei saa. Kaikki kaupan tavarat ovat kaupan omaisuutta, kunnes ne on maksettu. Niinkin voi käydä, että pankkikortti ei toimi tai tulee sähkökatko joka pimentää koko kassajärjestelmän, eikä maksaminen onnistu käteiselläkään. Nuo on sellaisia tilanteita, joissa lapsen vaan on pakko oppia kestämään hieman epämukavuutta, ja vanhemman sietää sitä, että lapsella on epämukavaa eikä sitä voi juuri sillä sekunnilla hoitaa pois.
Olin töissä kaupan kassalla n. 15 vuotta sitten. Vieläkin muistan miten hauskaa oli kaivella viivakoodeja kassalle heitetyistä banaaninkuorista, välipalapatukan kääreistä, tahmaisista pillimehupurkeista jne. 
Oma lapsi ei varmaan toistaiseksi ole koskaan ollut tällaisessa tilanteessa. Tilataan ruuat keräiltynä, joten iso kauppareissu väsyneenä ja nälkäisenä on muutenkin vieras konsepti itsellekin.
Sanoisin siis että ei saa. Mielestäni tilanne joko estettävissä tai sitten vaan kestettävä.
Oma lapsi ei varmaan toistaiseksi ole koskaan ollut tällaisessa tilanteessa. Tilataan ruuat keräiltynä, joten iso kauppareissu väsyneenä ja nälkäisenä on muutenkin vieras konsepti itsellekin.
Sanoisin siis että ei saa. Mielestäni tilanne joko estettävissä tai sitten vaan kestettävä.
Muokattu viimeksi:
Olen edellisten kanssa samoilla linjoilla, että tuotteet maksetaan ennen kuin niitä nautitaan. Kaikille lapsille olen tämän opettanut eikä ikinä ole kenenkään lapsen kanssa tullut taisteluita tästä. Samaan kategoriaan menee myös se, että lapset ei mee istumaan kaupassa kärryjen sisälle likaisilla vaatteillaan ja kengillään.
V
Väsynyt mamma
Vieras
Amaa mieltä ko edelliset. Ite oon tehny tämmösessä tilanteessa sen et oon kävelly suoraan sinne smoothie osastolle ja sit kassalle ja antanu sitten sen sille lapselle. Tämän jälkeen vasta lähteny kauppa kierrokselle.
Mua itseä myös vähän inhottaa ajatus syödä kaupassa, joten en oo antanut edes niitä kaupan ilmaiseksi tarjoamia kauppareissubanaaneita lapselle 
jos lapsi on kärttyisellä päällä kaupassa, niin sitten on. Meillä ei ole vielä ollut tilannetta, etteikö ennen kauppaa olisi pystynyt hoitaa nälkää pois alta. Mut jos tulisi sellainen pakkotilanne ettei voi syödä edeltävästi edes autossa omia eväitä, niin tekisin varmaan ensin tuon täällä aiemmin vinkatun pikareissun ostamaan jonkun välipalan, sit käsienpesupisteelle, eväs syöntiin ja roskat roskiin, uusi käsienpesu, ja vasta sen jälkeen oikea reissu. Maksamattomia juttuja en halua syöttää.
jos lapsi on kärttyisellä päällä kaupassa, niin sitten on. Meillä ei ole vielä ollut tilannetta, etteikö ennen kauppaa olisi pystynyt hoitaa nälkää pois alta. Mut jos tulisi sellainen pakkotilanne ettei voi syödä edeltävästi edes autossa omia eväitä, niin tekisin varmaan ensin tuon täällä aiemmin vinkatun pikareissun ostamaan jonkun välipalan, sit käsienpesupisteelle, eväs syöntiin ja roskat roskiin, uusi käsienpesu, ja vasta sen jälkeen oikea reissu. Maksamattomia juttuja en halua syöttää.
Olen ollut kassalla töissä, eikä niiden tyhjien mehutetrojen rahastaminen haitannut. Siltikin mielestäni mieluummin ei. Jos ei mitenkään saa ensin syötyä ja sitten mentyä kauppaan, voi tosiaan ensin ostaa sen välipalan, syödä maksun jälkeen ja sitten tehdä muut ostokset.
D
Diabetesmutsi
Vieras
Paitso jos on diabete ja hätä..
Silloin saa..
Silloin saa..
Kun olin lapsi, olin kaverin ja tämän isän kanssa kaupassa. Kaverin isä osti meille jäätelöt ja sanoi että kaupassa voi jo ruveta jäätelöä syömään. Olin tosi hämmentynyt, syödä ennen maksua? Tuon jälkeen en niin ole koskaan tehnyt enkä haluakaan. Jos olis tosiaan vaikka diabetes tai vaan vaikka pyörtymässä nälästä, eri asia.
En oo ite ikinä omille lapsille kaupassa mitään antanut ennen ostamista, mutta jos olis joku outo kauhujen uhmakohtaus ja tuska johon tietäisin, että syynä nälkä, niin voisin kuvitella antavani ja pyyteleväni sit kassalla vaan anteeksi. Armollisuutta kanssavanhempia kohtaan
Tällä meijän 3v:llä on aika iisi uhmaikä ollut, ihan yhen käden sormilla laskettavissa semmoset maassa parkumis ja nyrkintakomis-uhmakohtaukset julkisilla paikoilla, mutta tiijän että joillain se on aika jokapäiväistä.
Hassua kun tää aihe tuli puheeksi, niin muistin omasta lapsuudestani saaneeni useinkin banaanin ennen maksamista kaupassa
äitini on sanonut, että mulla oli aika voimakas uhma ollut.
Tällä meijän 3v:llä on aika iisi uhmaikä ollut, ihan yhen käden sormilla laskettavissa semmoset maassa parkumis ja nyrkintakomis-uhmakohtaukset julkisilla paikoilla, mutta tiijän että joillain se on aika jokapäiväistä.
Hassua kun tää aihe tuli puheeksi, niin muistin omasta lapsuudestani saaneeni useinkin banaanin ennen maksamista kaupassa
äitini on sanonut, että mulla oli aika voimakas uhma ollut.Itse en uhmakiukussa lähtisi antamaan, silloinhan se lapsi ns. voittaa ja uhmailu jatkuu todennäköisesti aina kauppareissun tullen. Meillä ainakin opetettu, että huutamalla ja kiukuttelemalla ei ainakaan asioita saa. 
Mutta tosiaan nälkäkiukun iskiessä kävisin ostamassa sen banaanin ja menisin mussuttelemaan sen kaupan eteiseen ja sit kauppareissulle uusiksi, niin kuin muutamat edellä jo mainitsi. Me kyllä sijoitetaan kauppareissut aina ruokailujen jälkeiseen aikaan (aamupäivästä aamupalan jälkeen, iltapäivästä välipalan jälkeen tai illalla iltaruoan jälkeen) niin ei tämmöistä pääse tapahtumaan.
Mutta tosiaan nälkäkiukun iskiessä kävisin ostamassa sen banaanin ja menisin mussuttelemaan sen kaupan eteiseen ja sit kauppareissulle uusiksi, niin kuin muutamat edellä jo mainitsi. Me kyllä sijoitetaan kauppareissut aina ruokailujen jälkeiseen aikaan (aamupäivästä aamupalan jälkeen, iltapäivästä välipalan jälkeen tai illalla iltaruoan jälkeen) niin ei tämmöistä pääse tapahtumaan.
Meillä on yleensä ollu eväät mukana pienelle taaperolle (1-2v) kauppareissua varten, yleensä semmoinen pieni rusinaloota tai jotain naksuja, selkeästi omassa tupperware astiassa, että näkee ettei syödä kaupasta maksamattomia asioita. Niillä pieni jaksanut kauppareissun. Nyt 3v jaksaa kyllä odottaa kassalle asti, on innoissaan kun pääsee laittamaan haluamansa herkun itse kassahihnalle ja saa avata sen sitten kassan jälkeen.
Samaa mieltä ylempien kanssa, mielellään ei syödä mitään kaupasta ennen maksua, hätätilanne (sairaus) eri asia, toki niihinkin pitäisi pyrkiä vähän ennakoimaan jos sairaus tiedossa.
Itse olen kerran pyörtynyt kaupassa (paniikkikohtaus?), silloin mulle myyjät toivat tuolin (istuin hetken) ja eksäni kysyi josko saisin juoda jotain mehua, mikä maksetaan kassalla kyllä.
Samaa mieltä ylempien kanssa, mielellään ei syödä mitään kaupasta ennen maksua, hätätilanne (sairaus) eri asia, toki niihinkin pitäisi pyrkiä vähän ennakoimaan jos sairaus tiedossa.
Itse olen kerran pyörtynyt kaupassa (paniikkikohtaus?), silloin mulle myyjät toivat tuolin (istuin hetken) ja eksäni kysyi josko saisin juoda jotain mehua, mikä maksetaan kassalla kyllä.
Minä en kyllä näkisi lapsen tarpeisiin vastaamisen lisäävän uhmaa. Tietenkään aina ja kaikessa ei voi antaa periksi. Mutta itse pyrin ainakin kohtaamaan sen tunteen (mikä ei kyllä ole aina helppoa). Jos lapsi vetää itkupotkuraivaria, on siinä selvästi kyse lapselle isosta asiasta ja voimakkaasta tunteesta eikä siitä että ajattelee saavansa kiukkuamalla tahtonsa läpi. Tai näin minä ajattelen ja pyrin toimimaan, oikeita tapoja kasvattaa on yhtä monta kuin vanhempia. 
Mä tarkoitin tässä sellaista uhmakiukkukohtausta, jossa lapsi esimerkiksi haluaa herkun/lelun/tmv. kaupasta ja vanhemmat ensin kieltää ja kun itkupotkuraivarit tulee niin lähdetään pyörtämään niitä omia kieltoja ja lähdetään herkku/lelu/tmv. kainalossa kotiin. Tämä ei opeta lapselle mitään muuta kuin että kiukuttelulla asioita saadaan periksi. Aikuisen tehtävänä on kannatella lapsen tunteita, mutta palkintoa lapsen ei siitä tarvitse saada.Minä en kyllä näkisi lapsen tarpeisiin vastaamisen lisäävän uhmaa. Tietenkään aina ja kaikessa ei voi antaa periksi. Mutta itse pyrin ainakin kohtaamaan sen tunteen (mikä ei kyllä ole aina helppoa). Jos lapsi vetää itkupotkuraivaria, on siinä selvästi kyse lapselle isosta asiasta ja voimakkaasta tunteesta eikä siitä että ajattelee saavansa kiukkuamalla tahtonsa läpi. Tai näin minä ajattelen ja pyrin toimimaan, oikeita tapoja kasvattaa on yhtä monta kuin vanhempia.
Nepeta Cataria
Keskustelujen kuninkuusravaaja
Heinämammat 2016
Elomammat 2018
Eloäidit 2020
Helmikuiset 2022
Toukokuiset 2024
On nyt ainakin kerran kuumana kesäpäivänä pitkän ajoreissun päätteeksi tullut avattua tötteröpaketti jo ennen kassaa lapsille. Sitten vaan kuoret hihnalle, ei siinä kenenkään sormet sotkeutuneet paitsi lapsilla vähän. Taisi tällöinkin olla tapaus et omatoiminen taapero ehti repimään paketin auki ennen ku itse ehti kissaa sanomaan, ja kaikki kaupassa tuhottuhan on ostopäätös.
Mutta eipä tuo ole meillä rutiini, vaan paremminkin satunnainen juttu. Lapsille opetetaan kärsivällisyyttä sillä että syödään vasta kassan jälkeen.
Mutta eipä tuo ole meillä rutiini, vaan paremminkin satunnainen juttu. Lapsille opetetaan kärsivällisyyttä sillä että syödään vasta kassan jälkeen.
Ei saa. Ihan periaate että opetan että maksettu tuote on vasta meidän 
en ymmärrä miksi kauppaan pitää raahautua sen kiukkuilevan väsyneen nälkäisen kakaran kanssa (joo ymmrrän että voi olla yh jne mutta asiat usein on järjestelykysymyksiä eli voisko yilata ruuat kotiin, käydä lapsien kaa muulloin kuin väsykiukkku päiväkoti/koulu päivän jälkeen tms) meillä käydään vuorotellen kaupassa ja jos tiedän että hoitopäivän päätteeksi esim on pakko lapsen kanssa käydä kaupalla niin voi ennakoida ja antaa evästä ennen kauppaan menoa jolloin nälkä ei piinaa meillä kulkee aina joku välipala matkassa mikä kestää huoneen lämmössä 
oman mukavuuden takiakkin ei lähdetä huonolla fiiliksellä kauppaan ja muitakin ajatellen
Itku potkuraivareilla ei saa tahtoaan läpi ja on keskusteltu että jos ei osaa käyttäytyä ja sopia asioista järkevästi niin ei pääse kauppaan jatkossa sitten mukaan mutta kaupalla ollessa voi vaikuttaa mitä syödään (vanhemmat päättää!). Esim ostetaanko mansikka vai mustikkajugurttia ja se innostaa syömään kotona kun on saanut itse valita ja haluamansa ruuan mutta silti pitää muistaa että vanhemman tehtävä on päättää ja en halua opettaa että itku potku kiukulla saa huomion ja tahdon läpi(ja teininä paiskoo ovia ja pyörittää vanhempia joilla ei ole auktoriteettiä jne) vaan mieluummin järkevällä kommunikoinnilla ja sopimalla.
Kauppareissut menee meillä pääosin tosi hyvin
Ihan periaate että opetan että maksettu tuote on vasta meidän en ymmärrä miksi kauppaan pitää raahautua sen kiukkuilevan väsyneen nälkäisen kakaran kanssa (joo ymmrrän että voi olla yh jne mutta asiat usein on järjestelykysymyksiä eli voisko yilata ruuat kotiin, käydä lapsien kaa muulloin kuin väsykiukkku päiväkoti/koulu päivän jälkeen tms) meillä käydään vuorotellen kaupassa ja jos tiedän että hoitopäivän päätteeksi esim on pakko lapsen kanssa käydä kaupalla niin voi ennakoida ja antaa evästä ennen kauppaan menoa jolloin nälkä ei piinaa meillä kulkee aina joku välipala matkassa mikä kestää huoneen lämmössä oman mukavuuden takiakkin ei lähdetä huonolla fiiliksellä kauppaan ja muitakin ajatellen Itku potkuraivareilla ei saa tahtoaan läpi ja on keskusteltu että jos ei osaa käyttäytyä ja sopia asioista järkevästi niin ei pääse kauppaan jatkossa sitten mukaan mutta kaupalla ollessa voi vaikuttaa mitä syödään (vanhemmat päättää!). Esim ostetaanko mansikka vai mustikkajugurttia ja se innostaa syömään kotona kun on saanut itse valita ja haluamansa ruuan mutta silti pitää muistaa että vanhemman tehtävä on päättää ja en halua opettaa että itku potku kiukulla saa huomion ja tahdon läpi(ja teininä paiskoo ovia ja pyörittää vanhempia joilla ei ole auktoriteettiä jne) vaan mieluummin järkevällä kommunikoinnilla ja sopimalla.
Kauppareissut menee meillä pääosin tosi hyvin