Kyllä kieltäydyn joskus ottamasta poikaa syliin, vaikka se tuntuukin syvällä sydämessä aina pahalta.
Välillä vaan on niitä tilanteita, että tarvitsen molemmat kädet johonkin muuhun. Tarvitsen myös iltaisin omaa tilaa ja aikaa edes pienen hetken välillä, vaikka työpäivien ajat olenkin erossa pojasta. Myös silloin, jos poika sylissä ollessaan rupeaa riehumaan liikaa, lyö tai puree minua (näitäkin tilanteita on ollut), niin nostan pois sylistä lattialle ja hetken aikaa kiellän poikaa palaamasta syliin.
Myös minä haluan syödä rauhassa, enkä ota silloin poikaa syliin.
Pojalla nyt nyt ollut jonkin aikaa sellainen vaihe, ettei minulla ole minkäänlaista rauhaa muualla kuin töissä, vessassa suljetun oven takana (jolloin poika huutaa kurkku suorana oven takana, kun tajuaa, että laitoin oven kiinni), tai toisessa huoneessa. Poika on jatkuvasti tulossa syliin, mutta ei välttämättä viihdy siinä kuin hetken, mutta kun on käynyt jossakin, esim. hakemassa toisen kirjan, niin palaa heti syliin.
Isin sylikin pojalle joskus kelpaa, mutta ei niin useasti, minä taidan jostain syystä olla se ykkönen tällä hetkellä.
