Sama juttu, eli silloin en ota, kun tarvitsen välttämättä kaksi kättä johonkin muuhun. Muulloin aina. Jopa silloin kun syön, koska sitä huutoa ei jaksa kukaan - yritämme toki useimmiten syödä samaan aikaan.
Iltaisin onkin sitten kova oman tilan tarve, jota taas mies ei ymmärrä. Eihän hänessä ole koko päivää pikku apinanpoikanen roikkumassa.
