Moni voisi elää säästeliäämmin ja vastuullisemmin. Mihin turhaan teillä menee rahaa? Tai onko teillä ideoita kuinka voisi elää kestävämmin?
Säästeliäämpi ja vastuullisempi elämäntapa
- Ketjun aloittaja Bella Swan
- Aloituspäivämäärä
Tässä nyt enenmän ajatuksia kestävyyhdessä kuin säästäväisyysestä. Vaikkakin kestävyys usein myös säästää rahaa, esimerkiksi käytettyjen vaatteiden ja tavaroiden ostaminen.
Meillä ei ole autoa, ja pyritään myös mahdollisimman pitkään olemaan ilman. Nyt yhden lapsen kanssa se on tosi helppoa. Asuinpaikka on valittu läheltä palveluja jne., ja joka paikkaan pääsee kävellen/pyörällä/bussilla. Lapsi viedään hoitoon kävellen, mies kävelee/polkee töihin ja minä kuljen bussilla. Autoa kaipaa ainoastaan kun pitäisi päästä kyläilemään/mökille tms. paikkaan, johon ei julkiset kulje.
Asutaan kerrostalokodissa. Ensinnäkin ei haluta kauheaa työmaata isosta talosta ja pihasta, koska tykätään harrastaa muita juttuja, ja toisaalta näin voidaan asua just meille sopivalla kivalla alueella ilman autoa. Itselleni (miehelle ei niinkään) on myös tärkeää, että asuminen ei kuluta kauheasti energiaa, ja kerrostalossa ei esim. sähköä juuri kulu.
Olen itse kasvissyöjä. Mies ei, mutta koska hän ei jaksa kokkailla, syö kasvisruokaa kotona.
Meillä ei kumpikaan aikuisista juuri ostele tavaroita, sen sijaan käydään paljon esim. ulkona syömässä ja käytetään palveluita. Palveluihin toki menee rahaa, mutta silti vähemmän kuin jatkuvaan uusien tavaroiden osteluun. Mies on enemmän pihi, minä taas ekohenkinen. Ostan suurimman osan vaatteista (ja muista tavaroista) itselleni ja lapselle käytettynä. Uusia vaatteita ym. ostan harkitusti tarpeeseen ja mahdollisimman vähän suosien ekologisia merkkejä. En ole vuosiin ostanut mitään pikamuotia kuin korkeintaan käytettynä. Miestä ei ekologisuus ja eettisyys niin kiinnosta, mutta pyrkii valitsemaan kotimaisia tai eurooppalaisia tuotteita, jos löytää mieleisiä.
Lisäys: harvoin ostetaan mitään uutta, jos vanha toimii. Tiettyä tavaraa ei myöskään tarvitse kamalan montaa kappaletta. Meillä on esimerkiksi taloudessa kaksi kattilaa, jotka minä olen saanut kotoa pia muuttaessa pian 20 vuotta sitten. Jos perhe tästä kasvaa, niin sitten ehkä ostetaan yksi isompi kattila vielä, koska toinen nykyisistä on sit liian pieni makaroniannoksen keittämiseen
Ei ole isoja astiastoja, astiastoja eri tilanteisiin eikä astioita päivitetä kovin usein vain siksi, että tekisi mieli uutta tai erinäköistä. Muutama esimerkki nyt keittiön puolelta siis.
Ei todellakaan eletä mitään erityisen ekohippielämää, vaikka tähän listasin useita asioita. mutta autottomuus ja lihattomuus ovat mielestäni jo tosi isoja ja tärkeitä juttuja! Etenkin autottomuus myös säästää rahaa niin paljon, että syödään ainakin kerran viikossa ulkona, koska ollaan aikamoisia herkkusuita, ja muutenkin sit tarpeen vaatiessa valitaan kalliimpia kotimaisia vaihtoehtoja kun ostetaan jotain uutta.
Meillä ei ole autoa, ja pyritään myös mahdollisimman pitkään olemaan ilman. Nyt yhden lapsen kanssa se on tosi helppoa. Asuinpaikka on valittu läheltä palveluja jne., ja joka paikkaan pääsee kävellen/pyörällä/bussilla. Lapsi viedään hoitoon kävellen, mies kävelee/polkee töihin ja minä kuljen bussilla. Autoa kaipaa ainoastaan kun pitäisi päästä kyläilemään/mökille tms. paikkaan, johon ei julkiset kulje.
Asutaan kerrostalokodissa. Ensinnäkin ei haluta kauheaa työmaata isosta talosta ja pihasta, koska tykätään harrastaa muita juttuja, ja toisaalta näin voidaan asua just meille sopivalla kivalla alueella ilman autoa. Itselleni (miehelle ei niinkään) on myös tärkeää, että asuminen ei kuluta kauheasti energiaa, ja kerrostalossa ei esim. sähköä juuri kulu.
Olen itse kasvissyöjä. Mies ei, mutta koska hän ei jaksa kokkailla, syö kasvisruokaa kotona.
Meillä ei kumpikaan aikuisista juuri ostele tavaroita, sen sijaan käydään paljon esim. ulkona syömässä ja käytetään palveluita. Palveluihin toki menee rahaa, mutta silti vähemmän kuin jatkuvaan uusien tavaroiden osteluun. Mies on enemmän pihi, minä taas ekohenkinen. Ostan suurimman osan vaatteista (ja muista tavaroista) itselleni ja lapselle käytettynä. Uusia vaatteita ym. ostan harkitusti tarpeeseen ja mahdollisimman vähän suosien ekologisia merkkejä. En ole vuosiin ostanut mitään pikamuotia kuin korkeintaan käytettynä. Miestä ei ekologisuus ja eettisyys niin kiinnosta, mutta pyrkii valitsemaan kotimaisia tai eurooppalaisia tuotteita, jos löytää mieleisiä.
Lisäys: harvoin ostetaan mitään uutta, jos vanha toimii. Tiettyä tavaraa ei myöskään tarvitse kamalan montaa kappaletta. Meillä on esimerkiksi taloudessa kaksi kattilaa, jotka minä olen saanut kotoa pia muuttaessa pian 20 vuotta sitten. Jos perhe tästä kasvaa, niin sitten ehkä ostetaan yksi isompi kattila vielä, koska toinen nykyisistä on sit liian pieni makaroniannoksen keittämiseen
Ei ole isoja astiastoja, astiastoja eri tilanteisiin eikä astioita päivitetä kovin usein vain siksi, että tekisi mieli uutta tai erinäköistä. Muutama esimerkki nyt keittiön puolelta siis.Ei todellakaan eletä mitään erityisen ekohippielämää, vaikka tähän listasin useita asioita. mutta autottomuus ja lihattomuus ovat mielestäni jo tosi isoja ja tärkeitä juttuja! Etenkin autottomuus myös säästää rahaa niin paljon, että syödään ainakin kerran viikossa ulkona, koska ollaan aikamoisia herkkusuita, ja muutenkin sit tarpeen vaatiessa valitaan kalliimpia kotimaisia vaihtoehtoja kun ostetaan jotain uutta.
Muokattu viimeksi:
Suurin ympäristövaikutus on meillä ruokavaliossa: Ollaan molemmat vegaaneja. Lisäksi pyritään minimoimaan ruokahävikki. Välillä jotain hukkuu jääkaapin perälle homehtumaan, ja se tuntuu aina pahalta, kun niin pääsee käymään.
Meillä ei ole omaa autoa. Lainataan mun äidiltäni silloin, kun tarvitaan johonkin isomman postipaketin kuljettamiseen tai suurempien ruokaostosten tekoon. Suurilta osin kauppareissut yms. hoidetaan kävellen/pyörällä. Minä kuljen työmatkat pyörällä.
Asutaan kerrostaloasunnossa, joka lämpiää maalämmöllä. Meillä mm. juuri autottomuus ja pienet asumiskulut ovat mahdollistaneet mm. sen, että säästettiin noin vuodessa rahat Japanin matkaan (kaikkine kuluineen), vaikka minä teen osa-aikaista työtä pienipalkkaisella alalla, ja mies ei ole työelämässä. Ekologisesta näkökulmasta Japaniin lentäminen ei ole kovinkaan hyvin päivänvaloa kestävä teko. Ollaan kuitenkin ajateltu, että meidän arki kuormittaa ympäristöä muuten niin vähän, että se sallii satunnaiset lentomatkat. Ei olla myöskään kumpikaan lennetty aiemmin. Eikä olla ihan heti lähdössä uudelleen, vaikka mieli tekisi lähteä vaikka samantien.
Ostetaan asioita paljon käytettynä ja pyritään ostamaan tarpeeseen, mutta välillä tulee ostettua turhiakin asioita. meillä on ajoittain taipumuksena ”adoptoida” pehmoleluja
ja siitä tulee välillä ympäristönäkökulmasta huono omatunto. Lisäksi meidän harrastukset (videopelit ja elokuvat) aiheuttavat sen, että tavaraa joskus kertyy, mutta pelit ovat pääosin retroa, jolloin ne löytyvät kirppareilta, eivätkä siten aiheuta uuden materian syntymistä.
Oma käsityöharrastukseni aiheuttaa ajoittain (turhaakin) materiaalihamstrausta, mutta toisaalta myös sen, että meillä on paljon itse tehtyjä asioita, jotka kestävät monesti kaupasta ostettuja paremmin. Materiaalit ovat tosin usein kierrätettyjä.
Keittiövälineitä meillä on paljon (joidenkin mielestä ehkä jopa liikaa), mutta ovat pitkälti myös käytössä. Olen kokeileva ruoanlaittaja ja hääräilen keittiössä kaikennäköistä, jolloin härpäkkeet tulevat myös käyttöön, eivätkä ole vain pölyyntymässä. Mitään ”pyhäastioita” meillä ei sen sijaan ole, vaan sekavankirjava kokoelma sekä uutena että käytettynä ostettuja kippoja ja kuppeja: Jos tulee paria kahvivierasta useampi tyyppi käymään, jokainen saa oman värisen lautasen.
Sitten ”pieniä”, mutta merkityksellisiä tekoja:
- Siivoukseen käytetään useissa tilanteissa ruokakaapista löytyviä aineita (mm. etikkaa, soodaa, sitruunahappoa) kemikaalien sijasta.
- Talouspaperi korvataan paljolti kestoversioilla, joita olen leikellyt ja ommellut mm. kuluneista pyyhkeistä ja t-paidoista.
- Vaatteet pyritään käyttämään loppuun, jonka jälkeen ne jatkavat elämäänsä mm. rätteinä tai matonkuteita. Mies on tuossa loppuun käyttämisessä jopa niin tunnollinen, että olen välillä harkinnut siirtäväni kulahtaneimpia t-paitoja pesukoneesta vaivihkaa rätiksi.
- Kauppareissuilla käytetään kestokasseja ja kangasseja. Hedelmäpusseistakin on meillä olemassa kestoversiot, joiden käyttö jäi korona-aikana. Pitäisi opetella uudelleen.
- Kuukuppi ja kestositeet.
- Kotioloissa käytän ajoittain kankaisia nenäliinoja. Kärsin vasomotorisesta nuhasta, ja nokka vuotaa joka käänteessä. Paperia menisi ihan tolkuttomasti, jos niistäisin joka kerta paperiin.
- Ostetaan kaupasta hävikkituotteita.
- Ja tähän vielä kaikki eko- ja säästöteot, jotka unohdin.
Meillä ei ole omaa autoa. Lainataan mun äidiltäni silloin, kun tarvitaan johonkin isomman postipaketin kuljettamiseen tai suurempien ruokaostosten tekoon. Suurilta osin kauppareissut yms. hoidetaan kävellen/pyörällä. Minä kuljen työmatkat pyörällä.
Asutaan kerrostaloasunnossa, joka lämpiää maalämmöllä. Meillä mm. juuri autottomuus ja pienet asumiskulut ovat mahdollistaneet mm. sen, että säästettiin noin vuodessa rahat Japanin matkaan (kaikkine kuluineen), vaikka minä teen osa-aikaista työtä pienipalkkaisella alalla, ja mies ei ole työelämässä. Ekologisesta näkökulmasta Japaniin lentäminen ei ole kovinkaan hyvin päivänvaloa kestävä teko. Ollaan kuitenkin ajateltu, että meidän arki kuormittaa ympäristöä muuten niin vähän, että se sallii satunnaiset lentomatkat. Ei olla myöskään kumpikaan lennetty aiemmin. Eikä olla ihan heti lähdössä uudelleen, vaikka mieli tekisi lähteä vaikka samantien.
Ostetaan asioita paljon käytettynä ja pyritään ostamaan tarpeeseen, mutta välillä tulee ostettua turhiakin asioita. meillä on ajoittain taipumuksena ”adoptoida” pehmoleluja
ja siitä tulee välillä ympäristönäkökulmasta huono omatunto. Lisäksi meidän harrastukset (videopelit ja elokuvat) aiheuttavat sen, että tavaraa joskus kertyy, mutta pelit ovat pääosin retroa, jolloin ne löytyvät kirppareilta, eivätkä siten aiheuta uuden materian syntymistä.Oma käsityöharrastukseni aiheuttaa ajoittain (turhaakin) materiaalihamstrausta, mutta toisaalta myös sen, että meillä on paljon itse tehtyjä asioita, jotka kestävät monesti kaupasta ostettuja paremmin. Materiaalit ovat tosin usein kierrätettyjä.
Keittiövälineitä meillä on paljon (joidenkin mielestä ehkä jopa liikaa), mutta ovat pitkälti myös käytössä. Olen kokeileva ruoanlaittaja ja hääräilen keittiössä kaikennäköistä, jolloin härpäkkeet tulevat myös käyttöön, eivätkä ole vain pölyyntymässä. Mitään ”pyhäastioita” meillä ei sen sijaan ole, vaan sekavankirjava kokoelma sekä uutena että käytettynä ostettuja kippoja ja kuppeja: Jos tulee paria kahvivierasta useampi tyyppi käymään, jokainen saa oman värisen lautasen.
Sitten ”pieniä”, mutta merkityksellisiä tekoja:
- Siivoukseen käytetään useissa tilanteissa ruokakaapista löytyviä aineita (mm. etikkaa, soodaa, sitruunahappoa) kemikaalien sijasta.
- Talouspaperi korvataan paljolti kestoversioilla, joita olen leikellyt ja ommellut mm. kuluneista pyyhkeistä ja t-paidoista.
- Vaatteet pyritään käyttämään loppuun, jonka jälkeen ne jatkavat elämäänsä mm. rätteinä tai matonkuteita. Mies on tuossa loppuun käyttämisessä jopa niin tunnollinen, että olen välillä harkinnut siirtäväni kulahtaneimpia t-paitoja pesukoneesta vaivihkaa rätiksi.
- Kauppareissuilla käytetään kestokasseja ja kangasseja. Hedelmäpusseistakin on meillä olemassa kestoversiot, joiden käyttö jäi korona-aikana. Pitäisi opetella uudelleen.
- Kuukuppi ja kestositeet.
- Kotioloissa käytän ajoittain kankaisia nenäliinoja. Kärsin vasomotorisesta nuhasta, ja nokka vuotaa joka käänteessä. Paperia menisi ihan tolkuttomasti, jos niistäisin joka kerta paperiin.
- Ostetaan kaupasta hävikkituotteita.
- Ja tähän vielä kaikki eko- ja säästöteot, jotka unohdin.
Kali
Kommentoinnin ninja
Ei kyllä eletä mitenkään kaikkien säästeliäsimmin taikka vastuullisesti. 
Enemmän ehkä niiden vastakohta... Tiedostan että pitäisi varmaan parantaa. Esim syödään ulkona paljon varmaan liikaa ja kotiin tulee tilattua myös usein ruokaa sitäkin aivan liikaa tuntuu välillä. Ja itsellä kyllä aivan liikaa vaatteita koska kaksi kaappia ei oikein riitä niille. Olen monesti kuullut että eiköhän mulla ole tarpeeksi vaatteita aika monelta eri ihmiseltä. 
No ainakin muovipusseista voisi vaihtaa kestokasseihin esim. mutta en koskaan muista kauppaan mennessä ottaa sellasta mukaan vaikka niitä kyllä on kotona. Ja kaipa voisi lihaa syödä vähemmän, enemmän kasviksia yms. Mutta jotenkin sekin unohtuu kaupassa. Joka tapauksessa parannettavaa löytyy....
Enemmän ehkä niiden vastakohta... Tiedostan että pitäisi varmaan parantaa. Esim syödään ulkona paljon varmaan liikaa ja kotiin tulee tilattua myös usein ruokaa sitäkin aivan liikaa tuntuu välillä. Ja itsellä kyllä aivan liikaa vaatteita koska kaksi kaappia ei oikein riitä niille. Olen monesti kuullut että eiköhän mulla ole tarpeeksi vaatteita aika monelta eri ihmiseltä. No ainakin muovipusseista voisi vaihtaa kestokasseihin esim. mutta en koskaan muista kauppaan mennessä ottaa sellasta mukaan vaikka niitä kyllä on kotona. Ja kaipa voisi lihaa syödä vähemmän, enemmän kasviksia yms. Mutta jotenkin sekin unohtuu kaupassa. Joka tapauksessa parannettavaa löytyy....
Pilkki24
Foorumin legenda
Rahaa voisi varmasti käyttää säästeliäämminkin, mutta se vaatisi jo asuinpaikan vaihtoa ja epäterveellisiä ratkaisuja syömisen suhteen. En halua enää palata kaupungin hälinään sekakäyttäjien keskelle lapsen kanssa. On ihan kamalaa mennä nykyään esimerkiksi melkein minne tahansa Helsingin seudulla, kun joka paikassa on niin levotonta.
Käytämme kyllä tavarat ja vaatteet loppuun. Itseäni harmittaa esimerkiksi jalan kasvu raskausaikana, kun jouduin luopumaan monista ihanista kengistäni, eikä niihin ole enää edes teoreettista paluuta toisin kuin pieniin vaatteisiin. Miulla on pieniä vaatteita kaapissa odottamassa josko joskus pääsisin näistä raskausaikana kertyneistä läskeistä eroon, mutta liekö enää menevät koskaan päälle. Venytin pitkään uusien ostoa, mutta nyt olen ostanut sekä uutena että käytettynä muutamia kivoja vaatteita.
Ruoan suhteen emme pihistele emmekä tee varsinaisesti mitään ekovalintoja. Olen jo kerran pilannut terveyteni vegeruoalla, joten olen opetellut syömään taas lihaa.
Pyrimme kuitenkin syömään puhtaasti ja tekemään ruokamme alusta asti puhtaista raaka-aineista. Tässä varmasti voisimme säästää rahaa, mutta haluamme syödä terveellisesti enkä halua tukea yrityksiä, jotka koittavat saada meidät syömään lisäainemömmöjä, joita elimistömme ei osaa käsitellä. Nyt kun lapsikin on päiväkodissa ja joutuu syömään pitkälle prosessoitua laitosruokaa niin pidän entistä tärkeämpänä, että hän saa kotona terveellistä ruokaa.
Aika paljon elämässä ekoteot tulevat sen kautta, että elämä on mukavampaa, halvempaa tai terveellisempää siten. Esimerkiksi en minä käyttäisi kuukuppia ellei se helpottaisi niin kovasti elämääni, että sen kanssa voi elää kuukautisten aikaan melkein normaalisti. Tai reikäisten vaatteiden käyttäminen rätteinä on minusta vain helppoa, järkevää ja siinä säästää rahaa. Esimerkiksi kirjojen lukemisessa en ole siirtynyt ekoiluun ja näyttöpäätelukemiseen, sillä pidän oikeista paperisista kirjoista.
Kai se oma hiilijalanjälki on sitten vakio, kun ennen elin autotonta vegehippielämää kaupungissa, mutta matkustelin paljon ja nykyään asutaan autollisena perheenä metsän laidalla lihaa syöden, mutta ei pahemmin reissata.
Käytämme kyllä tavarat ja vaatteet loppuun. Itseäni harmittaa esimerkiksi jalan kasvu raskausaikana, kun jouduin luopumaan monista ihanista kengistäni, eikä niihin ole enää edes teoreettista paluuta toisin kuin pieniin vaatteisiin. Miulla on pieniä vaatteita kaapissa odottamassa josko joskus pääsisin näistä raskausaikana kertyneistä läskeistä eroon, mutta liekö enää menevät koskaan päälle. Venytin pitkään uusien ostoa, mutta nyt olen ostanut sekä uutena että käytettynä muutamia kivoja vaatteita.
Ruoan suhteen emme pihistele emmekä tee varsinaisesti mitään ekovalintoja. Olen jo kerran pilannut terveyteni vegeruoalla, joten olen opetellut syömään taas lihaa.
Pyrimme kuitenkin syömään puhtaasti ja tekemään ruokamme alusta asti puhtaista raaka-aineista. Tässä varmasti voisimme säästää rahaa, mutta haluamme syödä terveellisesti enkä halua tukea yrityksiä, jotka koittavat saada meidät syömään lisäainemömmöjä, joita elimistömme ei osaa käsitellä. Nyt kun lapsikin on päiväkodissa ja joutuu syömään pitkälle prosessoitua laitosruokaa niin pidän entistä tärkeämpänä, että hän saa kotona terveellistä ruokaa.
Aika paljon elämässä ekoteot tulevat sen kautta, että elämä on mukavampaa, halvempaa tai terveellisempää siten. Esimerkiksi en minä käyttäisi kuukuppia ellei se helpottaisi niin kovasti elämääni, että sen kanssa voi elää kuukautisten aikaan melkein normaalisti. Tai reikäisten vaatteiden käyttäminen rätteinä on minusta vain helppoa, järkevää ja siinä säästää rahaa. Esimerkiksi kirjojen lukemisessa en ole siirtynyt ekoiluun ja näyttöpäätelukemiseen, sillä pidän oikeista paperisista kirjoista.
Kai se oma hiilijalanjälki on sitten vakio, kun ennen elin autotonta vegehippielämää kaupungissa, mutta matkustelin paljon ja nykyään asutaan autollisena perheenä metsän laidalla lihaa syöden, mutta ei pahemmin reissata.
Meillä on kans kestotalouspaperia, kaveri veteli saumurilla vauvaharsoja sopivan kokoisiksi arkeiksi. Todella käteviä, eikä tarvii säilöä kotona isoja paperipakkauksia, tilaakin säästyy.Suurin ympäristövaikutus on meillä ruokavaliossa: Ollaan molemmat vegaaneja. Lisäksi pyritään minimoimaan ruokahävikki. Välillä jotain hukkuu jääkaapin perälle homehtumaan, ja se tuntuu aina pahalta, kun niin pääsee käymään.
Meillä ei ole omaa autoa. Lainataan mun äidiltäni silloin, kun tarvitaan johonkin isomman postipaketin kuljettamiseen tai suurempien ruokaostosten tekoon. Suurilta osin kauppareissut yms. hoidetaan kävellen/pyörällä. Minä kuljen työmatkat pyörällä.
Asutaan kerrostaloasunnossa, joka lämpiää maalämmöllä. Meillä mm. juuri autottomuus ja pienet asumiskulut ovat mahdollistaneet mm. sen, että säästettiin noin vuodessa rahat Japanin matkaan (kaikkine kuluineen), vaikka minä teen osa-aikaista työtä pienipalkkaisella alalla, ja mies ei ole työelämässä. Ekologisesta näkökulmasta Japaniin lentäminen ei ole kovinkaan hyvin päivänvaloa kestävä teko. Ollaan kuitenkin ajateltu, että meidän arki kuormittaa ympäristöä muuten niin vähän, että se sallii satunnaiset lentomatkat. Ei olla myöskään kumpikaan lennetty aiemmin. Eikä olla ihan heti lähdössä uudelleen, vaikka mieli tekisi lähteä vaikka samantien.
Ostetaan asioita paljon käytettynä ja pyritään ostamaan tarpeeseen, mutta välillä tulee ostettua turhiakin asioita. meillä on ajoittain taipumuksena ”adoptoida” pehmoleluja
Oma käsityöharrastukseni aiheuttaa ajoittain (turhaakin) materiaalihamstrausta, mutta toisaalta myös sen, että meillä on paljon itse tehtyjä asioita, jotka kestävät monesti kaupasta ostettuja paremmin. Materiaalit ovat tosin usein kierrätettyjä.
Keittiövälineitä meillä on paljon (joidenkin mielestä ehkä jopa liikaa), mutta ovat pitkälti myös käytössä. Olen kokeileva ruoanlaittaja ja hääräilen keittiössä kaikennäköistä, jolloin härpäkkeet tulevat myös käyttöön, eivätkä ole vain pölyyntymässä. Mitään ”pyhäastioita” meillä ei sen sijaan ole, vaan sekavankirjava kokoelma sekä uutena että käytettynä ostettuja kippoja ja kuppeja: Jos tulee paria kahvivierasta useampi tyyppi käymään, jokainen saa oman värisen lautasen.
Sitten ”pieniä”, mutta merkityksellisiä tekoja:
- Siivoukseen käytetään useissa tilanteissa ruokakaapista löytyviä aineita (mm. etikkaa, soodaa, sitruunahappoa) kemikaalien sijasta.
- Talouspaperi korvataan paljolti kestoversioilla, joita olen leikellyt ja ommellut mm. kuluneista pyyhkeistä ja t-paidoista.
- Vaatteet pyritään käyttämään loppuun, jonka jälkeen ne jatkavat elämäänsä mm. rätteinä tai matonkuteita. Mies on tuossa loppuun käyttämisessä jopa niin tunnollinen, että olen välillä harkinnut siirtäväni kulahtaneimpia t-paitoja pesukoneesta vaivihkaa rätiksi.
- Kauppareissuilla käytetään kestokasseja ja kangasseja. Hedelmäpusseistakin on meillä olemassa kestoversiot, joiden käyttö jäi korona-aikana. Pitäisi opetella uudelleen.
- Kuukuppi ja kestositeet.
- Kotioloissa käytän ajoittain kankaisia nenäliinoja. Kärsin vasomotorisesta nuhasta, ja nokka vuotaa joka käänteessä. Paperia menisi ihan tolkuttomasti, jos niistäisin joka kerta paperiin.
- Ostetaan kaupasta hävikkituotteita.
- Ja tähän vielä kaikki eko- ja säästöteot, jotka unohdin.
Me yritetään tehdä arjessa muutoksia kestävämpään suuntaan. Ei siis olla missään nimessä täydellisiä tässä, mutta entistä enemmän koitetaan hankkia käytettynä ym. @Puar in viestissä mainittu harsoista kestotalouspaperin tekeminen kuulostaa hyvältä idealta! Meilläkin lojuu kasa harsoja kaapissa todella vähällä käytöllä. Jospa joku päivä ottaisi ja tekisi niistä pienempiä.
Meillä suurin kompastuskivi taitaa olla lapset ja erityisesti lelut. Niitä tulee (sekä itse että sukulaiset) hankittua jouluna, synttäreillä ja satunnaisesti jotain pientä muulloinkin ja tosi usein nimenomaan uutena. Lasten ulkovaatteet tulee myös tosi usein ostettua uutena. Siinä kohtaa, kun tajuaa tarpeen ei yleensä ole aikaa metsästää käytettynä. (Kyllä, tässä auttaisi paljon jos ennakoisi paremmin.) Jonkin verran saa onneksi kierrätettyä ulkovaatteitakin esikoiselta kuopukselle.
Kertissiteistä kestävämpään siirtyminen on myös ollut pidempään mietinnässä. Oikeastaan odotan nyt black fridayta ja katson, josko kuukautisalushousuja löytyisi silloin hyvässä tarjouksessa.
Liikkumisen suhteen me ollaan varsin ekologisia. Meillä ei edes ole autoa (eikä ajokorttia sen puoleen), joten kuljetaan pääasiassa kävellen ja julkisilla. Ulkomaillakaan ei olla koko perhe yhdessä käyty koskaan. Kotimaan matkailu on ollut meille sopivaa loman vietettä. Halvempaa, stressittömämpää, ekologisempaa eikä ole tuntunut tarpeelliselta lähteä merta edemmäs kalaan. Suomessakin paljon kivoja kohteita.
Meillä suurin kompastuskivi taitaa olla lapset ja erityisesti lelut. Niitä tulee (sekä itse että sukulaiset) hankittua jouluna, synttäreillä ja satunnaisesti jotain pientä muulloinkin ja tosi usein nimenomaan uutena. Lasten ulkovaatteet tulee myös tosi usein ostettua uutena. Siinä kohtaa, kun tajuaa tarpeen ei yleensä ole aikaa metsästää käytettynä.
(Kyllä, tässä auttaisi paljon jos ennakoisi paremmin.) Jonkin verran saa onneksi kierrätettyä ulkovaatteitakin esikoiselta kuopukselle.Kertissiteistä kestävämpään siirtyminen on myös ollut pidempään mietinnässä. Oikeastaan odotan nyt black fridayta ja katson, josko kuukautisalushousuja löytyisi silloin hyvässä tarjouksessa.
Liikkumisen suhteen me ollaan varsin ekologisia. Meillä ei edes ole autoa (eikä ajokorttia sen puoleen), joten kuljetaan pääasiassa kävellen ja julkisilla. Ulkomaillakaan ei olla koko perhe yhdessä käyty koskaan. Kotimaan matkailu on ollut meille sopivaa loman vietettä. Halvempaa, stressittömämpää, ekologisempaa eikä ole tuntunut tarpeelliselta lähteä merta edemmäs kalaan. Suomessakin paljon kivoja kohteita.
Itsellä "kestävä elämäntapa" tulee aika luonnostaan, koska se on periytynyt lapsuudesta asti. Vanhemmat syntyivät sodanjälkeisellä maaseudulla ja itse elin lapsuuteni 90-luvun laman aikaan. Vaatteita käytettiin loppuun asti, ruokaa ei heitetty pois, vettä ei tuhlattu, asioita tehtiin itse ja palveluita ei juuri käytetty. Oma nuuka luonne on tuollaiselle lapsuudelle kuin kirsikka kakun päälle.
Nykyään yritän toimia vähän lempeämmin. En halua elää “niukkuusmentaliteetissa”, vaan opettaa lapsille järkevää, luontoa ja kanssaeläjiä kunnioittavaa elämäntapaa ilman että siitä tulee syyllistävää tai tekopyhää.
Meillä kierrätetään tehokkaasti, kävellään paikkoihin ja ostetaan kaikki mahdollinen käytettynä, tai lainataan. Ehkä eniten haluaisin oppia vielä, mitkä ympäristömerkinnät ja “vastuullisuusleimat” oikeasti tarkoittaa jotain ja mitkä ovat vain markkinointia. Haluaisin nostaa käytetyissäkin vaatteissa laatutason pykälää korkemmaksi, etten ostelisi vain siksi, että on niin halpaa.
Rahaa voisi säästää lähinnä hetkellisesti sellaisilla asioilla jotka ei olisi pitkässä juoksussa järkeviä. En myöskään liputa sellaista elämäntyyliä jossa nyt pinnistellään, jotta 20v päästä voisi elää helpompaa elämää.
Nykyään yritän toimia vähän lempeämmin. En halua elää “niukkuusmentaliteetissa”, vaan opettaa lapsille järkevää, luontoa ja kanssaeläjiä kunnioittavaa elämäntapaa ilman että siitä tulee syyllistävää tai tekopyhää.
Meillä kierrätetään tehokkaasti, kävellään paikkoihin ja ostetaan kaikki mahdollinen käytettynä, tai lainataan. Ehkä eniten haluaisin oppia vielä, mitkä ympäristömerkinnät ja “vastuullisuusleimat” oikeasti tarkoittaa jotain ja mitkä ovat vain markkinointia. Haluaisin nostaa käytetyissäkin vaatteissa laatutason pykälää korkemmaksi, etten ostelisi vain siksi, että on niin halpaa.
Rahaa voisi säästää lähinnä hetkellisesti sellaisilla asioilla jotka ei olisi pitkässä juoksussa järkeviä. En myöskään liputa sellaista elämäntyyliä jossa nyt pinnistellään, jotta 20v päästä voisi elää helpompaa elämää.
Wellllu
Vauhtiin päässyt keskustelija
Meillä nyt on autot ja muitakin moottorilla toimivia koneita, jotka taas on puolison elinkeinon vuoksi välttämättömiä. Ja kun asuu keskellä ei mitään il an julkista liikennettä, ei ihan hirveästi ilman sitä autoa pärjää.
Ruuan suhteen pyritään hyvin pitkälle käyttämään lähivaihtoehtoja niin paljon kuin mahdollista. Osittain koska puoliso itsekin ruuantuottaja, niin hänellä tottakai asiasta voimakkaat mielipiteet. Meillä tuodaan kanamunat suoraan koti ovelle ja lähitilalta saadaan laadukkaat naudanlihat.
Kesäisin itse yritän kasvatella mahdollisimman paljon käyttöön kaikkea mahdollistaja pihalle olenkin haalinut kaikkea mahdollista marjaa ja hedelmää kasvamaan, osin koska itse tykkään maistella kaikkea uutta ja etenkin marjat on aika arvokkaita.
Kaupassa en välttämättä hintoja katsele ruuassa, vaan ostan mieluummin sen hyvän ja laadukkaamman vaihtoehdon ja toki kotimaista niin paljon kuin mahdollista. Toki esim. lihoissa myös vähän aina muodosta ruokapuolta sen mukaan, jos jotain löytyy alennuksessa tai laputettuna.
Kotona teen aika pitkälle ruuan alusta lähtien, ihan vaan sen takia, ettei itselle aina sovi nuo maustesekotukset, mitä joissain valmis ruuissa on. Esim mitään lihapyöryköitä en ole teini-iästä lähtien valmiina oikeastaan syönyt, kun tulee ihan hirveät ilmavaivat.
Puolison on meistä se, joka ei ostele oikeastaan mitään, ellei ole todelliseen tarpeeseen, itsellä menee helposti turhaan shoppailuun, etenkin käsityötarpeissa, jos vaan rahaa on. Vuosi kotihoidontuella tosin opetti, että vähempikin riittää, eikä toivottavasti enää tule ihan niin voimakkaita impulsseja.
Pyrin myös parsimaan, paikkaamaan ja/tai muokkaamaan vaatteita, että niistä saisi aina vähän enempi irti.
Itsellä kyllä käytössä kuukuppi, menkkapikkarit ja kestoja, kestotkin olleet varmaan lähes 20 vuotta jo.
Tytölle kyllä silti ihan normi vaipat hankin, vähän ehkä kammoksun mahdollista hajuhaittaa, jos hälle olisi kestot käytössä.
Kirppareita tykkään kierrellä ja käyttäisin enemmän, jos vaan olisi lähellä. Tytölle olen paljon käytettynä ostanut ja toki kylällä saa välillä sen kassillisen vaatteita ostettu suoraan edullisesti. Itsellekin toki ostan, jos jotain löydän sekä tietenkin ihan materiaaliksi.
Pyrin myös vähän laadukkaampiin materiaaleihin panostamaan. Itselle elastaani on sellainen kirosana, että saisi kadota n. 80 prosenttia käytöstä, jollei ole kyseessä kuminauha.
Haaveenahan olisi oppia tuottamaan itse sekä kasvi- että eläinkuituja edes omiin tarpeisiin, mutta kuten yleensä, työt haittaa harrastuksia.
Ruuan suhteen pyritään hyvin pitkälle käyttämään lähivaihtoehtoja niin paljon kuin mahdollista. Osittain koska puoliso itsekin ruuantuottaja, niin hänellä tottakai asiasta voimakkaat mielipiteet. Meillä tuodaan kanamunat suoraan koti ovelle ja lähitilalta saadaan laadukkaat naudanlihat.
Kesäisin itse yritän kasvatella mahdollisimman paljon käyttöön kaikkea mahdollistaja pihalle olenkin haalinut kaikkea mahdollista marjaa ja hedelmää kasvamaan, osin koska itse tykkään maistella kaikkea uutta ja etenkin marjat on aika arvokkaita.
Kaupassa en välttämättä hintoja katsele ruuassa, vaan ostan mieluummin sen hyvän ja laadukkaamman vaihtoehdon ja toki kotimaista niin paljon kuin mahdollista. Toki esim. lihoissa myös vähän aina muodosta ruokapuolta sen mukaan, jos jotain löytyy alennuksessa tai laputettuna.
Kotona teen aika pitkälle ruuan alusta lähtien, ihan vaan sen takia, ettei itselle aina sovi nuo maustesekotukset, mitä joissain valmis ruuissa on. Esim mitään lihapyöryköitä en ole teini-iästä lähtien valmiina oikeastaan syönyt, kun tulee ihan hirveät ilmavaivat.
Puolison on meistä se, joka ei ostele oikeastaan mitään, ellei ole todelliseen tarpeeseen, itsellä menee helposti turhaan shoppailuun, etenkin käsityötarpeissa, jos vaan rahaa on. Vuosi kotihoidontuella tosin opetti, että vähempikin riittää, eikä toivottavasti enää tule ihan niin voimakkaita impulsseja.
Pyrin myös parsimaan, paikkaamaan ja/tai muokkaamaan vaatteita, että niistä saisi aina vähän enempi irti.
Itsellä kyllä käytössä kuukuppi, menkkapikkarit ja kestoja, kestotkin olleet varmaan lähes 20 vuotta jo.
Tytölle kyllä silti ihan normi vaipat hankin, vähän ehkä kammoksun mahdollista hajuhaittaa, jos hälle olisi kestot käytössä.
Kirppareita tykkään kierrellä ja käyttäisin enemmän, jos vaan olisi lähellä. Tytölle olen paljon käytettynä ostanut ja toki kylällä saa välillä sen kassillisen vaatteita ostettu suoraan edullisesti. Itsellekin toki ostan, jos jotain löydän sekä tietenkin ihan materiaaliksi.
Pyrin myös vähän laadukkaampiin materiaaleihin panostamaan. Itselle elastaani on sellainen kirosana, että saisi kadota n. 80 prosenttia käytöstä, jollei ole kyseessä kuminauha.
Haaveenahan olisi oppia tuottamaan itse sekä kasvi- että eläinkuituja edes omiin tarpeisiin, mutta kuten yleensä, työt haittaa harrastuksia.
Mielestäni vaikka on tietenkin aina hyvä pyrkiä vastuullisuuteen, on hyvä pitää järki mukana. Jos asuu paikassa, jossa ei pääse kulkemaan julkisilla niin totta kai silloin on auto eikä siitä tarvitse tuntea huonoa omaa tuntoa. Ennemmin miettisin niitä asioita, joihin voi vaikuttaa. Kaupungissa on helpompi valita julkinen liikenne, maalla on helpompi kasvattaa itse ruokaa. Me kaikki voidaan tehdä joitain valintoja kuten vaikka pyrkiä käyttämään kangaskassia/reppua muovikassien sijaan. (Eikä siitä yhdestä muovikassista, kun muut kassit jäi kotiin tarvitse kokea valtavaa huonommuutta.) Vastuullisia valintoja ei tarvitse oman hyvinvoinnin uhalla, mutta esim. etelänlomaa voi miettiä onko se oikeasti tarpeen vai voisiko kotimaankohteessakin olla kivaa.
Tämä ei ollut osoitettu @Wellllu lle, mutta tuli hänen viestistä mieleen.
(Eikä siitä yhdestä muovikassista, kun muut kassit jäi kotiin tarvitse kokea valtavaa huonommuutta.) Vastuullisia valintoja ei tarvitse oman hyvinvoinnin uhalla, mutta esim. etelänlomaa voi miettiä onko se oikeasti tarpeen vai voisiko kotimaankohteessakin olla kivaa. Tämä ei ollut osoitettu @Wellllu lle, mutta tuli hänen viestistä mieleen.
Mielestäni vaikka on tietenkin aina hyvä pyrkiä vastuullisuuteen, on hyvä pitää järki mukana. Jos asuu paikassa, jossa ei pääse kulkemaan julkisilla niin totta kai silloin on auto eikä siitä tarvitse tuntea huonoa omaa tuntoa. Ennemmin miettisin niitä asioita, joihin voi vaikuttaa. Kaupungissa on helpompi valita julkinen liikenne, maalla on helpompi kasvattaa itse ruokaa. Me kaikki voidaan tehdä joitain valintoja kuten vaikka pyrkiä käyttämään kangaskassia/reppua muovikassien sijaan.
Tämä ei ollut osoitettu @Wellllu lle, mutta tuli hänen viestistä mieleen.
Minä olen siinä mielessä pölhö yksilö, että haluan vältellä auton hankkimista (ja itseni sitomista siihen autoon kaikissa tilanteissa) siinä määrin, että valitsen asumispaikkani sen mukaan, että pärjään ilman omaa autoa. Ymmärrän, että kaikki eivät tällaiseen halua ryhtä, mutta minulle tämä on luonteva valinta. Kaikesta autoilun välttelystä huolimatta en kuitenkaan suostuisi muuttamaan minkään isomman kaupungin keskustaan. Tiedän: tämä on hieman ristiriitaista, mutta olenkin vähän tällainen outolintu.
Eipä tällä kyllä juuri tuota sisäistä julkista liikennettä ole: pieni bussi kiertää joitakin kertoja päivässä keskustan ja sen ympäristön muutaman kilometrin säteeltä. Rautatieasema löytyy (ja tällä hetkellä vielä ihan miltei ikkunan alta), ja se vie isommille kylille monta kertaa päivässä. Asunnon etsimisessä meillä on aina se kriteeri, että keskustaan on kävelymatka, juurikin tuon sisäisen julkisen heikon saatavuuden takia. Paremman sisäisen liikenteen kanssa matkaa voisi olla vähän enemmän. Silti en ole valmis muuttamaan isommalle paikkakunnalle, koska en taas tykkää yhtään siitä, että ihmisiä on liikaa.
Tässä ei varsinaisesti ole pelkästään ekologisuusnäkökulma takana, vaan ihan jo se, että auton olemassaolo on minulle stressistekijä. Nyt kun palautin äidille auton, kun ei sitä taas hetkeen tarvita, oloni keveni huomattavasti, kun se peltikasa ei ole tuossa pihalla möllöttämässä. Jotenkin ahdistaa ajatus siitä, että olisi pakko olla oma auto, ja siitä olisi riippuvainen kaikissa tilanteissa. Keskustataajamassa asuminen tuo itselleni tietynlaisen vapauden tunteen. Sekä taloudellisesti että muutenkin.
Haluaisin toisaalta asua jossain vielä vähän rauhallisemmassa paikassa, mutta vaakakupissa painaa enemmän se, että asiat ovat lähellä. Jossain syrjällä olisi toisaalta asumiskulut pienemmät, mutta sitten pitäisi olla se auto (pahimmillaan kaksi), joka taas veisi vähintään sen saman summan, jonka asumiskuluissa säästäisi. Ja sen "rauhallisen" ympäristön voi löytää myös taajamasta (ei tietenkään mitään maaseudun rauhaa, mutta se olisi jo ehkä liikaakin minulle). Taloyhtiöiden kanssa se on osittain tuuripeliäkin. Meilläkin on tässä kymmenen vuoden aikana tilanne huonontunut siitä, mitä se muuttaessa oli.
Minä olen siinä mielessä pölhö yksilö, että haluan vältellä auton hankkimista (ja itseni sitomista siihen autoon kaikissa tilanteissa) siinä määrin, että valitsen asumispaikkani sen mukaan, että pärjään ilman omaa autoa. Ymmärrän, että kaikki eivät tällaiseen halua ryhtä, mutta minulle tämä on luonteva valinta. Kaikesta autoilun välttelystä huolimatta en kuitenkaan suostuisi muuttamaan minkään isomman kaupungin keskustaan. Tiedän: tämä on hieman ristiriitaista, mutta olenkin vähän tällainen outolintu.
Eipä tällä kyllä juuri tuota sisäistä julkista liikennettä ole: pieni bussi kiertää joitakin kertoja päivässä keskustan ja sen ympäristön muutaman kilometrin säteeltä. Rautatieasema löytyy (ja tällä hetkellä vielä ihan miltei ikkunan alta), ja se vie isommille kylille monta kertaa päivässä. Asunnon etsimisessä meillä on aina se kriteeri, että keskustaan on kävelymatka, juurikin tuon sisäisen julkisen heikon saatavuuden takia. Paremman sisäisen liikenteen kanssa matkaa voisi olla vähän enemmän. Silti en ole valmis muuttamaan isommalle paikkakunnalle, koska en taas tykkää yhtään siitä, että ihmisiä on liikaa.
Tässä ei varsinaisesti ole pelkästään ekologisuusnäkökulma takana, vaan ihan jo se, että auton olemassaolo on minulle stressistekijä. Nyt kun palautin äidille auton, kun ei sitä taas hetkeen tarvita, oloni keveni huomattavasti, kun se peltikasa ei ole tuossa pihalla möllöttämässä. Jotenkin ahdistaa ajatus siitä, että olisi pakko olla oma auto, ja siitä olisi riippuvainen kaikissa tilanteissa. Keskustataajamassa asuminen tuo itselleni tietynlaisen vapauden tunteen. Sekä taloudellisesti että muutenkin.
Haluaisin toisaalta asua jossain vielä vähän rauhallisemmassa paikassa, mutta vaakakupissa painaa enemmän se, että asiat ovat lähellä. Jossain syrjällä olisi toisaalta asumiskulut pienemmät, mutta sitten pitäisi olla se auto (pahimmillaan kaksi), joka taas veisi vähintään sen saman summan, jonka asumiskuluissa säästäisi. Ja sen "rauhallisen" ympäristön voi löytää myös taajamasta (ei tietenkään mitään maaseudun rauhaa, mutta se olisi jo ehkä liikaakin minulle). Taloyhtiöiden kanssa se on osittain tuuripeliäkin. Meilläkin on tässä kymmenen vuoden aikana tilanne huonontunut siitä, mitä se muuttaessa oli.
Täällä vähän samaa "vikaa".
En ole vaivautunut edes ajokorttia ajamaan, kun ajatus autoilusta kaikkinensa tuntuu niin stressaavalta. Niinpä me asutaan paikassa, jossa pääsee liikkumaan helposti julkisilla. Keskustaan en myöskään halua asumaan, mutta ison kaupungin lähiö on oikein hyvä kompromissi. On rauhallista ja keskustaan pääsee 15-20 minuutissa bussilla, joita kulkee tiuhaan.