Moni voisi elää säästeliäämmin ja vastuullisemmin. Mihin turhaan teillä menee rahaa? Tai onko teillä ideoita kuinka voisi elää kestävämmin?
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: this_feature_currently_requires_accessing_site_using_safari
Meillä on kans kestotalouspaperia, kaveri veteli saumurilla vauvaharsoja sopivan kokoisiksi arkeiksi. Todella käteviä, eikä tarvii säilöä kotona isoja paperipakkauksia, tilaakin säästyy.Suurin ympäristövaikutus on meillä ruokavaliossa: Ollaan molemmat vegaaneja. Lisäksi pyritään minimoimaan ruokahävikki. Välillä jotain hukkuu jääkaapin perälle homehtumaan, ja se tuntuu aina pahalta, kun niin pääsee käymään.
Meillä ei ole omaa autoa. Lainataan mun äidiltäni silloin, kun tarvitaan johonkin isomman postipaketin kuljettamiseen tai suurempien ruokaostosten tekoon. Suurilta osin kauppareissut yms. hoidetaan kävellen/pyörällä. Minä kuljen työmatkat pyörällä.
Asutaan kerrostaloasunnossa, joka lämpiää maalämmöllä. Meillä mm. juuri autottomuus ja pienet asumiskulut ovat mahdollistaneet mm. sen, että säästettiin noin vuodessa rahat Japanin matkaan (kaikkine kuluineen), vaikka minä teen osa-aikaista työtä pienipalkkaisella alalla, ja mies ei ole työelämässä. Ekologisesta näkökulmasta Japaniin lentäminen ei ole kovinkaan hyvin päivänvaloa kestävä teko. Ollaan kuitenkin ajateltu, että meidän arki kuormittaa ympäristöä muuten niin vähän, että se sallii satunnaiset lentomatkat. Ei olla myöskään kumpikaan lennetty aiemmin. Eikä olla ihan heti lähdössä uudelleen, vaikka mieli tekisi lähteä vaikka samantien.
Ostetaan asioita paljon käytettynä ja pyritään ostamaan tarpeeseen, mutta välillä tulee ostettua turhiakin asioita. meillä on ajoittain taipumuksena ”adoptoida” pehmolelujaja siitä tulee välillä ympäristönäkökulmasta huono omatunto. Lisäksi meidän harrastukset (videopelit ja elokuvat) aiheuttavat sen, että tavaraa joskus kertyy, mutta pelit ovat pääosin retroa, jolloin ne löytyvät kirppareilta, eivätkä siten aiheuta uuden materian syntymistä.
Oma käsityöharrastukseni aiheuttaa ajoittain (turhaakin) materiaalihamstrausta, mutta toisaalta myös sen, että meillä on paljon itse tehtyjä asioita, jotka kestävät monesti kaupasta ostettuja paremmin. Materiaalit ovat tosin usein kierrätettyjä.
Keittiövälineitä meillä on paljon (joidenkin mielestä ehkä jopa liikaa), mutta ovat pitkälti myös käytössä. Olen kokeileva ruoanlaittaja ja hääräilen keittiössä kaikennäköistä, jolloin härpäkkeet tulevat myös käyttöön, eivätkä ole vain pölyyntymässä. Mitään ”pyhäastioita” meillä ei sen sijaan ole, vaan sekavankirjava kokoelma sekä uutena että käytettynä ostettuja kippoja ja kuppeja: Jos tulee paria kahvivierasta useampi tyyppi käymään, jokainen saa oman värisen lautasen.
Sitten ”pieniä”, mutta merkityksellisiä tekoja:
- Siivoukseen käytetään useissa tilanteissa ruokakaapista löytyviä aineita (mm. etikkaa, soodaa, sitruunahappoa) kemikaalien sijasta.
- Talouspaperi korvataan paljolti kestoversioilla, joita olen leikellyt ja ommellut mm. kuluneista pyyhkeistä ja t-paidoista.
- Vaatteet pyritään käyttämään loppuun, jonka jälkeen ne jatkavat elämäänsä mm. rätteinä tai matonkuteita. Mies on tuossa loppuun käyttämisessä jopa niin tunnollinen, että olen välillä harkinnut siirtäväni kulahtaneimpia t-paitoja pesukoneesta vaivihkaa rätiksi.
- Kauppareissuilla käytetään kestokasseja ja kangasseja. Hedelmäpusseistakin on meillä olemassa kestoversiot, joiden käyttö jäi korona-aikana. Pitäisi opetella uudelleen.
- Kuukuppi ja kestositeet.
- Kotioloissa käytän ajoittain kankaisia nenäliinoja. Kärsin vasomotorisesta nuhasta, ja nokka vuotaa joka käänteessä. Paperia menisi ihan tolkuttomasti, jos niistäisin joka kerta paperiin.
- Ostetaan kaupasta hävikkituotteita.
- Ja tähän vielä kaikki eko- ja säästöteot, jotka unohdin.![]()
Mielestäni vaikka on tietenkin aina hyvä pyrkiä vastuullisuuteen, on hyvä pitää järki mukana. Jos asuu paikassa, jossa ei pääse kulkemaan julkisilla niin totta kai silloin on auto eikä siitä tarvitse tuntea huonoa omaa tuntoa. Ennemmin miettisin niitä asioita, joihin voi vaikuttaa. Kaupungissa on helpompi valita julkinen liikenne, maalla on helpompi kasvattaa itse ruokaa. Me kaikki voidaan tehdä joitain valintoja kuten vaikka pyrkiä käyttämään kangaskassia/reppua muovikassien sijaan.(Eikä siitä yhdestä muovikassista, kun muut kassit jäi kotiin tarvitse kokea valtavaa huonommuutta.) Vastuullisia valintoja ei tarvitse oman hyvinvoinnin uhalla, mutta esim. etelänlomaa voi miettiä onko se oikeasti tarpeen vai voisiko kotimaankohteessakin olla kivaa.
Tämä ei ollut osoitettu @Wellllu lle, mutta tuli hänen viestistä mieleen.
Minä olen siinä mielessä pölhö yksilö, että haluan vältellä auton hankkimista (ja itseni sitomista siihen autoon kaikissa tilanteissa) siinä määrin, että valitsen asumispaikkani sen mukaan, että pärjään ilman omaa autoa. Ymmärrän, että kaikki eivät tällaiseen halua ryhtä, mutta minulle tämä on luonteva valinta. Kaikesta autoilun välttelystä huolimatta en kuitenkaan suostuisi muuttamaan minkään isomman kaupungin keskustaan. Tiedän: tämä on hieman ristiriitaista, mutta olenkin vähän tällainen outolintu.
Eipä tällä kyllä juuri tuota sisäistä julkista liikennettä ole: pieni bussi kiertää joitakin kertoja päivässä keskustan ja sen ympäristön muutaman kilometrin säteeltä. Rautatieasema löytyy (ja tällä hetkellä vielä ihan miltei ikkunan alta), ja se vie isommille kylille monta kertaa päivässä. Asunnon etsimisessä meillä on aina se kriteeri, että keskustaan on kävelymatka, juurikin tuon sisäisen julkisen heikon saatavuuden takia. Paremman sisäisen liikenteen kanssa matkaa voisi olla vähän enemmän. Silti en ole valmis muuttamaan isommalle paikkakunnalle, koska en taas tykkää yhtään siitä, että ihmisiä on liikaa.
Tässä ei varsinaisesti ole pelkästään ekologisuusnäkökulma takana, vaan ihan jo se, että auton olemassaolo on minulle stressistekijä. Nyt kun palautin äidille auton, kun ei sitä taas hetkeen tarvita, oloni keveni huomattavasti, kun se peltikasa ei ole tuossa pihalla möllöttämässä. Jotenkin ahdistaa ajatus siitä, että olisi pakko olla oma auto, ja siitä olisi riippuvainen kaikissa tilanteissa. Keskustataajamassa asuminen tuo itselleni tietynlaisen vapauden tunteen. Sekä taloudellisesti että muutenkin.
Haluaisin toisaalta asua jossain vielä vähän rauhallisemmassa paikassa, mutta vaakakupissa painaa enemmän se, että asiat ovat lähellä. Jossain syrjällä olisi toisaalta asumiskulut pienemmät, mutta sitten pitäisi olla se auto (pahimmillaan kaksi), joka taas veisi vähintään sen saman summan, jonka asumiskuluissa säästäisi. Ja sen "rauhallisen" ympäristön voi löytää myös taajamasta (ei tietenkään mitään maaseudun rauhaa, mutta se olisi jo ehkä liikaakin minulle). Taloyhtiöiden kanssa se on osittain tuuripeliäkin. Meilläkin on tässä kymmenen vuoden aikana tilanne huonontunut siitä, mitä se muuttaessa oli.