Mami86
Vasta-alkaja
..Ylhäisessä yksinäisyydessäni oon täällä uudessa kodissa ja paikkakunnalla nyt kärvistellyt reilu 2kk ja nyt alka tuntumaan siltä ettei pää enää kestä ja siksi uskaltauduin tänne kirjottamaan jos löytyisi tätä kautta juttu kaveri tai vaikka kahvittelu seuraa tai jopa samassa tilanteessa olevia ihmisiä seuraksi. :)
Voisin hiukan valaista tilannettani. Olen 29 vuotias tammikuussa jo 30 v.. kriisi lähestyy
Minulla on 6-vuotias poika edellisestä suhteesta, erosimme n. 5 vuotta sitten ja nyt maaliskuussa 2015 hän kuoli yllättäen.. 
jäätiin siis pojan kanssa kahden niin sanotusti.. Olin jo tavannut nykyisen miesystäväni jonka kanssa olin pyörinyt n. 2 vuotta (hän asu n. 300km päässä) ja sain tietää raskaudestani maaliskuussa 2015 juuri vanhimman pojan isän kuoleman jälkeen.. Huh.. on tapahtunut niin paljon!
Raskauden vuoksi päätimme että muutamme yhteen nykyisen mieheni kanssa ja päädyimme siis siihen että minä muutan hänen kotikunnalleen 300km päähän omista sukulaisista ystävistä yms.
Täällä nyt sitten ollaan.. ei ainuttakaan ystävää keiden kanssa voisi viettää aikaa.. tuttuja kyllä mutta oon todella todella huono tutustumaan paremmin kehenkään ja en halua tyrkyttää itseäni kenenkään seuraan. Mies ei pidä paljoakaan yhteyyttä omaan perheeseensä, jotka asuvat tässä lähellä kylläkin.. Olisi ihana kun he olisivat mukana meidän elämässä nyt kun vauvakin tulossa. Miehellä on muuten itselläänkin edellisestä suhteesta saman ikäinen poika kuin minulla. Mutta niin päivät istun yksin kotona tai käyn lenkillä mutta tuntuu ettei se riitä. Olen ihan hulluuden partaalla.. Miehen kanssa on pelkkää riitaa kun hänelle kiukkuan siitä että hän näkee ystäviään ja voi tehä kaikkea iltaisin heidän kanssaan ja mulla ei oo mitään muuta kun tää raskaus ja poika. Kahdestaan ei päästä mihinkään ikinä kkun en saa poikaa täällä mihinkää hoitoon ees pariksi tunniksi. Päiväthän poika on eskarissa, mutta silloin mies on töissä eikä siis kahenkeskistä aikaa ole IKINÄ! :s
Paljon olis kaikkea lisää mutta ehkä tossa on näin aluksi tarpeeksi luettavaa.. :D Toivoen siitä tajuaa jotain.. Kiitos jos jaksoit lukea ja olisi ihana löytää uusia ihmisiä elämään. Senverran sanon vielä itsestäni että en ole mikään 24/7 kotiäiti tyyppi.. kaipaan hauskan pitoa, leffa iltoja, omaa aikaa, ihmisiä paljonkin elämääni.. Kaikki on nyt muutttunut paljonkin ja totuttelua tämä kaipaa mutta pikkuhiljaa ajan kanssa... :)
Voisin hiukan valaista tilannettani. Olen 29 vuotias tammikuussa jo 30 v.. kriisi lähestyy
Minulla on 6-vuotias poika edellisestä suhteesta, erosimme n. 5 vuotta sitten ja nyt maaliskuussa 2015 hän kuoli yllättäen.. jäätiin siis pojan kanssa kahden niin sanotusti.. Olin jo tavannut nykyisen miesystäväni jonka kanssa olin pyörinyt n. 2 vuotta (hän asu n. 300km päässä) ja sain tietää raskaudestani maaliskuussa 2015 juuri vanhimman pojan isän kuoleman jälkeen.. Huh.. on tapahtunut niin paljon! Raskauden vuoksi päätimme että muutamme yhteen nykyisen mieheni kanssa ja päädyimme siis siihen että minä muutan hänen kotikunnalleen 300km päähän omista sukulaisista ystävistä yms.
Täällä nyt sitten ollaan.. ei ainuttakaan ystävää keiden kanssa voisi viettää aikaa.. tuttuja kyllä mutta oon todella todella huono tutustumaan paremmin kehenkään ja en halua tyrkyttää itseäni kenenkään seuraan. Mies ei pidä paljoakaan yhteyyttä omaan perheeseensä, jotka asuvat tässä lähellä kylläkin.. Olisi ihana kun he olisivat mukana meidän elämässä nyt kun vauvakin tulossa. Miehellä on muuten itselläänkin edellisestä suhteesta saman ikäinen poika kuin minulla. Mutta niin päivät istun yksin kotona tai käyn lenkillä mutta tuntuu ettei se riitä. Olen ihan hulluuden partaalla.. Miehen kanssa on pelkkää riitaa kun hänelle kiukkuan siitä että hän näkee ystäviään ja voi tehä kaikkea iltaisin heidän kanssaan ja mulla ei oo mitään muuta kun tää raskaus ja poika. Kahdestaan ei päästä mihinkään ikinä kkun en saa poikaa täällä mihinkää hoitoon ees pariksi tunniksi. Päiväthän poika on eskarissa, mutta silloin mies on töissä eikä siis kahenkeskistä aikaa ole IKINÄ! :s
Paljon olis kaikkea lisää mutta ehkä tossa on näin aluksi tarpeeksi luettavaa.. :D Toivoen siitä tajuaa jotain.. Kiitos jos jaksoit lukea ja olisi ihana löytää uusia ihmisiä elämään. Senverran sanon vielä itsestäni että en ole mikään 24/7 kotiäiti tyyppi.. kaipaan hauskan pitoa, leffa iltoja, omaa aikaa, ihmisiä paljonkin elämääni.. Kaikki on nyt muutttunut paljonkin ja totuttelua tämä kaipaa mutta pikkuhiljaa ajan kanssa... :)
