Ruuan kanssa nirsoilu

[Bella Swan]

Onko teidän lapset ns. nirsoja ruuan suhteen? Tai oletteko itse? Pitääkö kaikkea maistaa, pitääkö kaikesta tykätä?

Olen itse supernirso. En vaan voi sietää tiettyjä ruokia, jos syön niin oksennan. Äitini ei pakottanut syömään niitä. Minäkään en pakota lapsiani, mutta näytän mallia ja kannustan maistamaan. Lapsilla on molemmilla ollut 1-2 vuoden iässä nirsoiluvaihe, kuopuksella tuntui olevan erityisen pahana nyt. Esikoinen ei ole kaikkiruokainen, mutta syö yhä enemmän ja enemmän kaikkea.

 

[Evergreen]

Olen ollut nirso ihan lapsesta lähtien, ja pelkäsin kovasti että "tartutan" vaivan eteenpäin. Minua ei koskaan ole pakotettu syömään ruokia, paitsi koulussa. Silloin istuin ruokapöydässä niin kauan, että tunti alkoi, ja piti poistua syömättä. Onneksi monessa paikkaa asiat ovat paremmin kun 20-25 vuotta sitten, eikä tähän törmää samalla tavalla.

Lapseni on onneksi vähemmän valikoiva ruokien suhteen. Hän maistaa rohkeasti, mutta ei pidä kaikesta. No, tuskin kukaan pitää ihan kaikesta, joten jos ei maistu niin sitten ei syödä. Mutta, emme myöskään tarjoile toista ruokaa ruoan tilalle josta lapsi ei pidä, vaan seuraavalla aterialla on sitten tarjolla taas ruokaa. Kannustamme maistamaan, mutta en halua pakottaa maistamaan, jos ei niin ei. Myöhemmin voi kokeilla uudestaan jonkun maistamista.

 

[Lilyofthevale]

Meillä kaikilla lapsilla on ollut nirsoiluvaihe taapero-kouluikäisenä mutta lieventynyt sitten. Tosin teinillä alkanut uusi nirsoiluvaihe, mutta eiköhän se mene ohi, kun omilleen muuttaa. Nuorimmaisella 3v on nyt aika pahaa nirsoilua. Nuorimmaisen kanssa aloitettiin kiinteät sormiruokailulla ja olin varma, että tästä lapsesta tulee nyt hyvä syömään, kun ei ole pilattu syöttämällä ja kaupan purkkiruuilla, vaan on saanut ruokailla omaehtoisesti. Näinhän ei sitten todellakaan käynyt. Sama ruoka jonain päivänä kelpaa ja jonain ei.

 

[move88]

meidän nelivuotiaalla on ainakin ollut monenlaisia vaiheita ruokien kelpaamisen suhteen, ja suosikitkin on vaihtuneet moneen otteeseen. vihannesten syömisessä oli huono lähes nelivuotiaaksi, mutta nyt on alkaneet nekin maistua. joskus 2-vuotiaana oli lihakausi kun olis syöny melkein pelkkää sitä ja sit taas jossain vaiheessa hiilarit uppos parhaiten (varsinkin pasta). aiemmin ei maistanut läheskään kaikkea, mut nykyään maistaa ja sit vaan kertoo jos ei tykkää. reipas ruokailija on tullut, vaikka monenlaisia vaiheita matkalle mahtuukin. itse olen aika moniruokainen, ei ole kuin muutama ruoka-aine joita oikeasti inhoan, ja isänsä on vielä kaikkiruokaisempi.

 

[Hille]

Meidän 2v9kk on todella nirso. Ja me ollaan siitä otettu paljon paineita. Nirsouden lisäksi haluaisi aina vaan että häntä syötetään, vaikka osaa oikein hienosti itse syödä. Jotenkin ei vaan keskittyminen riitä siihen syömiseen.

Hän ei oikeasti söisi mitään jos saisi itse päättää. Pyhällä hengellä vaan porhaltaisi. Sanoin tänään tarhatädeille, että me ei olla nyt enää syötetty häntä, teidänkään ei tarvitse. Jonkun mielestä tehdään varmaan väärin, mutta tämän ikäisen pitää mun mielestä syödä reippaasti itse ja uskon ettei hän siinä kehity jos aina annetaan periksi ja syötetään heti kun alkaa ruoka tökkiä.

Tää syöminen on ollut meillä ihan alusta asti iso stressin aihe

 

[Vargynja]

Itse olen aika nirso. Esikoinen on yleensä ollut hyvin kaikkiruokainen, mutta nyt (7v) on menossa joku nirsoilukausi. Tuntuu että harvase päivä jokin ruoka on pahaa. Mm. Peruna on pahaa kahdella kerralla kolmesta ja kolmannella maistuukin. Ja ruoka joka eilen oli herkkua, voi tänään olla pahaa. Kuopus on vaihtelevan huono syömään. Aika usein myös syö vähän aikaa vaikka proteiinia paljon ja muita vähän ja sitten vaihtuu kasviksiin tai hiilihydraatteihin.

 

[Lya M.]

Meidän 2-vuotias on alkanut nirsoilemaan ruuan kanssa. Syö ruuasta pelkät pastat ja perunat, mutta syö kyllä ruuasta muutakin.
Eli varsinaisesti nirsoile tietoisesti mitään tiettyä ruokaa, ruoka ei muuten vain juuri nyt maistu, vaikka vähän aikaa sitten söi yhtä paljon kuin vanhemmat ja jopa enemmän kuin isompi lapsi.

Minulla kun on allergioita vaikka kuinka, niin olen yrittänyt tarjota lapsille kaikkea.

 

[Vargynja]

Se vielä jäi sanomatta, että kaikkea pitää maistaa, mutta ei ole pakko tykätä eikä syödä. Muuta ruokaa ei kuitenkaan ole tarjolla, jos ei tykkää ruuasta. Korkeintaan jos ilmenee jokin mikä oikeasti on ihan kamalaa, niin silloin voi olla lähtökohtaisesti jokin vaihtoehtoinen ruoka. Tällaista ei kuitenkaan ole vielä lapsilla ilmennyt ja pääasiassa jos ruoka ei maistu, ruokaa saa sitten taas seuraavana ruoka-aikana.

 

[Yölento]

Olen aina ollut valikoiva ruuan suhteen, olen yhä. Minua on kasvatettu jaloin periaattein, että kaikkea maistetaan ja eri ruokaa ei tarjoilla, jos ei kelpaa se, mitä on ruokana. Päiväkodissa olen nukkunut lautasella ja koulussa oksentanut pöydälle. Voin kertoa, että lapsi ei syö, vaikka olisi nälkä, jos hänen makuaistinsa viestii, että tämä on myrkkyä. Tilanne ei ole muuttunut aikuistuttuani.

Meillä ei siis ole pakko maistaa eikä syödä sitä, mitä on tarjolla. Lapseni ovat suhteellisen hyviä syömään, mutta jokaisella on myös niitä ruokia, joita ei voi syödä ja silloin on jotain muuta ruokaa. Esimerkiksi kun me vanhemmat syömme hernekeittoa, kuopukselle on esimerkiksi pinaattilättyjä tai jotain yhtä helppoa kuin hernekeitto.

Lapsen suhde ruokaan on hyvin herkkä asia. Minusta jopa lautasen syöminen tyhjäksi on kyseenalaista. Lapsen on hyvä saada säilyttää luontainen kyky määritellä itse, milloin on kylläinen.

 

[move88]

Meillä ei siis ole pakko maistaa eikä syödä sitä, mitä on tarjolla. Lapseni ovat suhteellisen hyviä syömään, mutta jokaisella on myös niitä ruokia, joita ei voi syödä ja silloin on jotain muuta ruokaa. Esimerkiksi kun me vanhemmat syömme hernekeittoa, kuopukselle on esimerkiksi pinaattilättyjä tai jotain yhtä helppoa kuin hernekeitto.

tämä kyllä meilläkin, eli jos on sellainen ruoka jota lapsi ei selkeästi syö (on maistanut ja tiedetään etukäteen) niin silloin lapselle on jotain muuta. esim kun vanhemmat syö pakastepizzaa, niin lapsi voi syödä vaikka pastaa ja lisuketta tai just herne- ja pinaattikeitto on sellaisia ruokia. päiväkodissa joutuu kuitenkin syömään tai ainakin maistamaan myöskin kaikkea, niin ei sit jaksa kotona turhaan jättää lasta nälkäiseksi tai elämään leivällä tms, jos valmiiksi tietää et joku ruoka ei vain mene. kaikkea uutta kuitenkin maistatetaan ja lapsi myös maistaa reippaasti.

 

[Lady Alice]

Meillä on esikoisesta harmillisesti kehittynyt päiväkodin aloituksen jälkeen todella huono syöjä. Ennen sitä soi hyvin kaikkea. Ei osattu olla huolissaan, kun ajateltiin että vaihe menee ohi. No päiväkodin aloituksesta tulee syksyllä kolme vuotta, ja tilanne ei ole muuttunut. Syö hyvin pieniä annoksia, suosikit vaihtuu ja välillä ei vaan mene mitään. Tänään oli harvinainen tilanne; se, muutenkin valmiiksi pieni annos, syötiin kokonaan! Kehuttiin tyttöä kyllä maasta taivaaseen tästä. Tyttö usein valittelee, että ruoassa on muruja, eikä tykkää siitä miltä tuntuu suussa. Mies muistelee itse olleensa samanlainen lapsena. En tiedä, mistä voisi johtua. Ei nyt sosettakaan viitsisi 4-vuotiaalla tarjoilla.

Nuorimmainen (täyttää kesäkuussa 2v) onkin sitten ihan eri maata. Hän on lempinimeltään Neiti Pohjaton Kaivo. Ruokaa menee paljon. Ja kaikki, siis ihan kaikki, menee. En muista milloin viimeksi olisin jäänyt ruokaa itselle seuraavana päivänä lounaaksi.

Jotenkin jännä kontrasti ruokapöydän äärellä, kun pienempi santsaa toista kertaa, ja esikoinen edelleen pyörittelee sitä ekaa pientä ateriaansa lautasella.

 

[Miyn]

"Tyttö usein valittelee, että ruoassa on muruja, eikä tykkää siitä miltä tuntuu suussa. Mies muistelee itse olleensa samanlainen lapsena. En tiedä, mistä voisi johtua. Ei nyt sosettakaan viitsisi 4-vuotiaalla tarjoilla."

Aistiyliherkkyydet on lapsilla aika yleisiä. Esim. se, miltä se ruoka tuntuu siellä suussa. Äidillä oli tapana pilkota (jättää liian isoiksi paloiksi) raakaa sipulia ja tunkea se perunamuusiin. Siellä oli siis raakaa sipulia muusissa. Eikä sitä siis kuullotettu mitenkään. Ne palaset! Menin aina haarukalla painelemalla koko muusiannoksen läpi ja noukin pois ne kökkäreet. Mutta oksennus tuli suuhun jos löytyikin sitten sipulinpala suusta. Toinen kammotus oli hedelmäjugurtti. Ne palaset siinäkin.

Kannattaa lapselta kysellä, mikä siinä ruuassa on se pahin juttu. Se ei välttämättä ole mikään iso, ei tarvitse sentään soseuttamaan ruveta niitä ruokia. Toisaalta, jos soseuttamalla saa ruuan uppoamaan lapselle niin ei se nyt mikään iso vaiva ole.

 

[Lady Alice]

"Tyttö usein valittelee, että ruoassa on muruja, eikä tykkää siitä miltä tuntuu suussa. Mies muistelee itse olleensa samanlainen lapsena. En tiedä, mistä voisi johtua. Ei nyt sosettakaan viitsisi 4-vuotiaalla tarjoilla."

Aistiyliherkkyydet on lapsilla aika yleisiä. Esim. se, miltä se ruoka tuntuu siellä suussa. Äidillä oli tapana pilkota (jättää liian isoiksi paloiksi) raakaa sipulia ja tunkea se perunamuusiin. Siellä oli siis raakaa sipulia muusissa. Eikä sitä siis kuullotettu mitenkään. Ne palaset! Menin aina haarukalla painelemalla koko muusiannoksen läpi ja noukin pois ne kökkäreet. Mutta oksennus tuli suuhun jos löytyikin sitten sipulinpala suusta. Toinen kammotus oli hedelmäjugurtti. Ne palaset siinäkin.

Kannattaa lapselta kysellä, mikä siinä ruuassa on se pahin juttu. Se ei välttämättä ole mikään iso, ei tarvitse sentään soseuttamaan ruveta niitä ruokia. Toisaalta, jos soseuttamalla saa ruuan uppoamaan lapselle niin ei se nyt mikään iso vaiva ole.

Juu, ollaan kyselty kyllä, että mikä siinä ruoassa ns. mättää, jos valittelee murusia tms. Mutta sellaista selkeää syytä ei ole löytynyt. Saattaa yksilöidä esim. pippurirouheen tai esim. kanan, koska ei tykkää siitä miltä juuri se tuntuu suussa. Ja seuraavalla kerralla kana taas kelpaakin. Näkkäri taas uppoaa ilman mitään ongelmaa. Pehmeä leipä harvoin. Usein selvitään ruoan kanssa sillä, että pilkotaan pienemmiksi vaan, niin menee edes vähän. Kaikki jugurtit oli kans pitkään bannassa (oli ne sitten sileää tai klimppistä) mutta niitäkin menee onneksi nykyään hieman.

Noita soseita meillä menikin pitkään tästä syystä, mutta en niihin mielelläni palaisi, kun edistystä on kuitenkin tapahtunut. Nyt vaan tuntuu olevan jokin pattitilanne, enkä oikein tiedä miten tästä jatkaa. Tästä ollaan neuvolassakin juteltu ja ollaan menossa painokontrolliin tytön kanssa, mutta ohjeeksi olen saanut vaan katsoa ruokailuun vinkkejä netistä.... Huoh.

 

[Pikkupikkupikkunen]

Juu, ollaan kyselty kyllä, että mikä siinä ruoassa ns. mättää, jos valittelee murusia tms. Mutta sellaista selkeää syytä ei ole löytynyt. Saattaa yksilöidä esim. pippurirouheen tai esim. kanan, koska ei tykkää siitä miltä juuri se tuntuu suussa. Ja seuraavalla kerralla kana taas kelpaakin. Näkkäri taas uppoaa ilman mitään ongelmaa. Pehmeä leipä harvoin. Usein selvitään ruoan kanssa sillä, että pilkotaan pienemmiksi vaan, niin menee edes vähän. Kaikki jugurtit oli kans pitkään bannassa (oli ne sitten sileää tai klimppistä) mutta niitäkin menee onneksi nykyään hieman.

Noita soseita meillä menikin pitkään tästä syystä, mutta en niihin mielelläni palaisi, kun edistystä on kuitenkin tapahtunut. Nyt vaan tuntuu olevan jokin pattitilanne, enkä oikein tiedä miten tästä jatkaa. Tästä ollaan neuvolassakin juteltu ja ollaan menossa painokontrolliin tytön kanssa, mutta ohjeeksi olen saanut vaan katsoa ruokailuun vinkkejä netistä.... Huoh.

Äääh. Onpa raivostuttavaa ettei neuvolasta oo saanu mitää apua. Ootteko käyny missää ravintoterapeutilla? Jos neuvolasta saisi edes lähetteen sinne? Sieltä toivottavasti saisi ihan konkreettista apua ja ohjeita. :hymyilevät silmät:

 

[Hille]

Ovat neuvoneet katsomaan netistä vinkkejä? Anteeks mut mitä helvettiä...

Mä ilmotin tosiaan tarhassa maanantaina, että poikaa ei sitten tarvitse enää syöttää. Pari päivää meni nuristen ja kiukutellen asiasta, mutta onneksi sitä kehitystä alkoi näkyä tosi nopeasti. Nyt hän syö itse, kylläkin hitaasti.

 

[Lady Alice]

Äääh. Onpa raivostuttavaa ettei neuvolasta oo saanu mitää apua. Ootteko käyny missää ravintoterapeutilla? Jos neuvolasta saisi edes lähetteen sinne? Sieltä toivottavasti saisi ihan konkreettista apua ja ohjeita. :hymyilevät silmät:

Ovat neuvoneet katsomaan netistä vinkkejä? Anteeks mut mitä helvettiä...

Mä ilmotin tosiaan tarhassa maanantaina, että poikaa ei sitten tarvitse enää syöttää. Pari päivää meni nuristen ja kiukutellen asiasta, mutta onneksi sitä kehitystä alkoi näkyä tosi nopeasti. Nyt hän syö itse, kylläkin hitaasti.

Itsekin olen pyöritellyt silmiä tälle neuvolan opastukselle. Ja meillä siis juuri oli se 4v neuvola, jossa oli mukana myös päiväkodin varhaiskasvatushuomiot, ja siinäkin tämä ruokailu oli ainoa päänvaivaa tuottava asia. Tuntui, että se sivuutettiin melkoisen kevyesti. Muuten olen aina ollut tyytyväinen meidän neuvolaan, eli tämä on ensimmäinen asia, johon mielestäni heidänkin tulisi reagoida paremmin. Painokontrollin yhteydessä aion kyselellä tuota ravintoterapeutin mahdollisuutta. Kiitos vinkistä!

Meillä tyttö syö kyllä hyvin itse. Silloin, kun siis syö. Tänään päiväkodilla oli äitienpäivä-aamiainen, eli pääsin syömään tytön kanssa puuroa ja leipää. Ilokseni tyttö ylpeänä oikein esitti minulle, kuinka hän syö kaiken puuronsa (joskin pieni annos hänelle totuttuun tapaan) ja otti vielä näkkäriä päälle. Monta kertaa puuroa syödessään ääneen sanoi itsekin ylpeänä, että hän on jo syönyt monta lusikallista. Kehuin tietenkin, kuinka hyvin söi. Tuli kyllä äidille hyvä mieli tästä aamusta, kun eilen meni päivälliselläkin kaikki ruoka lautaselta (joka on oikeasti todella harvinaista meillä).

 

[Yölento]

Juu, ollaan kyselty kyllä, että mikä siinä ruoassa ns. mättää, jos valittelee murusia tms. Mutta sellaista selkeää syytä ei ole löytynyt. Saattaa yksilöidä esim. pippurirouheen tai esim. kanan, koska ei tykkää siitä miltä juuri se tuntuu suussa. Ja seuraavalla kerralla kana taas kelpaakin. Näkkäri taas uppoaa ilman mitään ongelmaa. Pehmeä leipä harvoin. Usein selvitään ruoan kanssa sillä, että pilkotaan pienemmiksi vaan, niin menee edes vähän. Kaikki jugurtit oli kans pitkään bannassa (oli ne sitten sileää tai klimppistä) mutta niitäkin menee onneksi nykyään hieman.

Noita soseita meillä menikin pitkään tästä syystä, mutta en niihin mielelläni palaisi, kun edistystä on kuitenkin tapahtunut. Nyt vaan tuntuu olevan jokin pattitilanne, enkä oikein tiedä miten tästä jatkaa. Tästä ollaan neuvolassakin juteltu ja ollaan menossa painokontrolliin tytön kanssa, mutta ohjeeksi olen saanut vaan katsoa ruokailuun vinkkejä netistä.... Huoh.

Minulle riitti lapsena se mahdollisuus, että ruuassa saattaisi olla yllätyksiä, niin en suostunut syömään. Söin esimerkiksi tasaista jogurttia, mutta koska minulle tarjottiin myös möykkyistä jogurttia, lopetin kaiken jogurtin maistelun. Pidin myös tasaisesta perunamuusista, mutta joskus sain möykkyistä muusia ja lakkasin syömästä kaikkea muusia. Sipulinpalat olivat syynä suurimpaan osaan syömättömyydestä ja myös painostus ja huomion kiinnittäminen syömiseeni.

 

[Lady Alice]

Minulle riitti lapsena se mahdollisuus, että ruuassa saattaisi olla yllätyksiä, niin en suostunut syömään. Söin esimerkiksi tasaista jogurttia, mutta koska minulle tarjottiin myös möykkyistä jogurttia, lopetin kaiken jogurtin maistelun. Pidin myös tasaisesta perunamuusista, mutta joskus sain möykkyistä muusia ja lakkasin syömästä kaikkea muusia. Sipulinpalat olivat syynä suurimpaan osaan syömättömyydestä ja myös painostus ja huomion kiinnittäminen syömiseeni.

Kiitos oman kokemuksen jakamisesta. Sipulia meillä ei olekaan kuin jauheena käytössä, koska miehelle on jäänyt omasta lapsuudesta tuo sama homma kummittelemaan.

 

[Miyn]

Oon aina miettinyt että mikä toi "raaka sipuli muusissa" -juttu oikein on. Osaako joku valaista tätä asiaa?

 

[MM]

Itselläni on muutamat ruoat joista en tykkää. Muistan lapsuudesta, että äiti kokeili aina välillä kaikkia uusia reseptejä, ja uusia ruokia kyllä kehotettiin maistamaan ja syömään, mutta pakko ei ollut syödä mitään, eikä tiedettyjä inhokkeja kokattu, tai sitten oli ainakin joku vaihtoehtoinen ruoka tarjolla. Samalla linjalla olen itsekin jatkanut.

Nyt 3,5v lapsi syö hyvin monipuolisesti kaikkea ja maistelee uusia melko ennakkoluulottomasti. Pari tiedettyä inhokkia on, enkä niitä tietoisesti tarjoa paljoa, pari pientä sattumaa laitan lautaselle ja lapsi syö, jos syö, ei ole pakko edes maistaa kun useamman kerran sanonut ettei tykkää. Meidän ongelmana on vaan vaihteleva ruokahalu, lapsi ei syö jos ei ole riittävö nälkä tai ei vaan huvita. Usein syönyt päiväruokansa vasta iltapalaksi, kun silloin viimeistään alkaa tulla nälkä. Yleensä ei tarjota muuta tilalle, koska se ei paljoa muuttais tilannetta. Joskus jos nälkä pääseekin paastotessa liian kovaksi ja lapsi karjuu nälkäkiukkuisena, että "ei ole nälkä, en syö", niin täytyy yrittää saada puolipakolla syömään edes vähän, että tilanne ns laukeaa. Mutta siis väkisin ei pakoteta syömään, että ihan itse lapsi kuitenkin avaa suun ja nielee ruoan, ja yleensä käykin n.5 haarukallisen jälkeen syömään hyvällä ruokahalulla. Että tasapainoilua siinä kuinka saada syömään pakottamatta väkisin. Tämän nälkäkiukkuraivo on sellainen, ettei sitä kuuntele kukaan.

Lisään vielä, että meillä saa sanoa jos ei tykkää jostakin. Mun mielestä se on vain kohteliasta ja toisiaan huomioonottavaa perhe-elämää, että tehdään ruokia mitkä maistuu kaikille. Mutta ruokaa ei haukuta tai yökötellä tarpettomasti, eikä se ns paha voi vaihtua päivittäin, neutraalilla äänellä vain todetaan jos on jokin yksittäinen mistä ei oikeasti tykkää.