Runoja

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.

 Ennen kuin minusta tuli äiti.
Nukuin niin myöhään kuin halusin,
enkä kantanut huolta siitä
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hampaani ja hiukseni joka päivä.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
en tullut ajatelleeksi,
olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minun päälleni ei oltu koskaan
oksennettu,
kakattu,
syljetty,
pureskeltu,
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta,
jotta lääkärit voisivat tehdä
kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin
silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän
onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä
katsellen nukkuvaa lasta.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa,
vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni
murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi,
kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt,
että jokin niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan ollut tiennyt,
että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En tiennyt miltä tuntuu
kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua,
kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni
voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan noussut ylös
yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä
lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon…

Ennen kuin minusta tuli äiti.

 

JOKU SANOI...

Joku sanoi, että äiti on ammattitaidoton työntekijä
. . . joku ei ole koskaan kylvettänyt kiemurtelevaa pienokaista.

Joku sanoi, että kestää noin kuusi viikkoa palautua normaaliin, sen jälkeen kun lapsi on syntynyt
.... joku ei tiedä, että kun sinusta on kerran tullut äiti, “normaali” on historiaa.

Joku sanoi, että äidin työ on nenien pyyhkimistä ja vaippojen vaihtamista
… Joku ei tiedä, että lapsi on paljon enemmän, kuin vain kuori, jossa hän elää.

Joku sanoi, että opit äidiksi vaistonvaraisesti
. . . joku ei ollut vienyt koskaan kolmevuotiasta ostoksille.

Joku sanoi, että äitinä oleminen on tylsää 

. . . joku ei ollut koskaan istunut juuri ajokortin saaneen teini-ikäisen kyydissä autossa.


Joku sanoi, että opettajat, psykologit ja lastenlääkärit tietävät enemmän lapsista, kuin heidän äitinsä
. . . joku ei ole investoinut sydäntään toiseen ihmisolentoon.

Joku sanoi, että jos olet ”hyvä äiti”, lapsesta tulee ”kunnollinen”
. . . joku ajattelee, että lapsi on kuin paketti kipsiä, jonka mukana tulee ohjeet, muotti ja takuu.

 

Joku sanoi, että äitiys on jotain, mitä teet vapaa-aikanasi
. . . joku ei tiedä, että kun olet äiti, olet äiti KOKO ajan

 

Joku sanoi, että ”hyvät” äidit eivät koskaan korota ääntään
. . . joku ei tullut koskaan takaovelle nähdäkseen juuri, kun hänen lapsensa heittää golfpallon naapurin keittiön ikkunan läpi.

 

Joku sanoi, että ollakseen äiti ei tarvitse koulutusta
. . . joku ei ole ikinä auttanut neljäsluokkalaista matematiikan tehtävissä.

 

Joku sanoi, että viidettä lasta ei voi rakastaa yhtä paljon, kuin ensimmäistä
. . . jollakin ei ole viittä lasta.

 

Joku sanoi, että äiti voi löytää kaikki vastaukset lastenkasvatus kysymyksiinsä kirjoista
. . . jonkun lapsi ei koskaan täyttänyt sieraimiaan pavuilla.

 

Joku sanoi, että vaikein osa äitiydestä on synnytyskivut ja synnytys
. . . joku ei ollut koskaan katsellut, kun hänen “vauvansa” nousee bussiin ensi kertaa mennäkseen eka päiväksi esikouluun.

 

Joku sanoi, että äiti voi tehdä työnsä silmät suljettuina ja yksi käsi selän taakse sidottuna
. .. . joku ei ole koskaan valmistanut seitsemää kikattavaa partiolaista myymään keksejä.

 

Joku sanoi, että äiti voi lakata huolehtimasta, kun hänen lapsensa menee naimisiin
. . .joku ei tiedä, että avioliitto lisää uuden pojan tai tyttären äidin sydänlankoihin.

 

Joku sanoi, että äidin työ on tehty, kun hänen viimeinen lapsi lähtee kotoaan
. . . jollakin ei ole koskaan ollut lapsenlapsia.

 

Joku sanoi, että äitiys on lisuke elämän lautasella
. . . joku ei tiedä, mikä on täyttävää.

 

Joku sanoi, että äitisi tietää, että rakastat häntä, joten sinun ei tarvitse kertoa sitä hänelle
. . . joku ei ole ÄITI.

- Vaihdoin selainta niin pääsen näköjään hieman muokkaamaan tekstiä tiiviimmäksi, yhä se kuitenkin on suht harva -


 


ÄIDIN RUKOUS


Vapahtaja,
Sinä tiedät,
miten väsynyt joskus olen
koko tähän touhuun
tähän loppumattomaan
töiden, odotusten ja
vaatimusten kierteeseen,
ja miten puran ärtymykseni
mieheen ja lapsiini,
ja miten huonoksi äidiksi
ja vaimoksi itseni tunnen.


Kiitos, että sinä et syytä
vaan ymmärrät ja armahdat minua,
vaikka en itse ymmärrä enkä armahda.


Sitä vielä pyydän, Vapahtaja,
että varjelisit lapseni ja mieheni
haavoittumasta
ja estäisit rakkauden
kuoleman,
ja että antaisit minulle
kärsivällisyyttä
ja huumorintajua
ja kykyä ja mahdollisuuksia
osoittaa läheisilleni,
miten kiitollinen kaikesta
huolimatta
olen siitä, että juuri he ovat minun perheeni.

Maailman ihanimman kuvan rinnalla
on vanha vanha, ryppyinen äiti  
jumalallista kirkkautta säteilevä enkeli.
  Kaikkien kotimuistojen sieluna on äiti.
< Viljo Kojo >
 
ÄITIYSMEKKOBALLADI


Pyydän teitä,
lukekaa Aale Tynnin Rohdinmekkoballadi,
niin kerron sen jälkeen tarinan,
jonka nimenä voisi olla äitiysmekkoballadi
ja joka voisi alkaa:
Ja äitiysmekko yllä oli vaimosella, 
joka tuli klinikkaan synnyttämään
yhdeksättä lastaan.
Hän tuli kaukaa järvien ja metsien takaa
ja oli niitä, jotka tulevat taas ja taas.

Vaikka siellä sipistiin ja supistiin,
hän käveli rohkeasti kuninkaan luo
ja sopeutui hovitapoihin.
Mutta kun häneltä kysyttiin yhä uudestaan:
Mitenkä te luulette jaksavanne?
Ettekö yhtään ajattele?
Montako te vielä aiotte?
Eikö nyt oltais järkeviä?
hän vaikeni
aivan kuin olisi ajatellut:
Ei, kuningas, et kaikkea tiedä.

Näin hänen katsovan miehensä
ja kahdeksan lapsensa kuvaa
ja hymyilevän.
Ja hän halusi pian takaisin maahansa,
missä hän voi vapaasti itkeä ja nauraa
ja missä on kevyt kulkea.

Kuulin hänen laulavan sille yhdeksännelle
vanhasta kehtolaulusta:
"Taivahast`on lapsi tullut, taivahan tulen kisoista,
Luojan lemmen leikinnöistä, ei vahingon valkeoista"

Hän kiitti ja lähti kääröineen omaan maahansa.
Minä näin hänen kulkevan äitiysmekossaan 
ja tiesin hänen unohtavan neuvot kuninkaan.
Minä ikkunasta katsoin ja kauan vaikenin
ja sanoja kehtolaulun minä hiljaa muistelin.

< Pirkko-Liisa Linjama >

- Tämä on vanhollislestadiolaisen runoilijan runo, mutta sopii niin hyvin minunkin ajatuksiini...

 
TULI PIENI POIKA

Kuukausia vatsassani potki pieni ihminen,
jota en tuntenut vielä.
Oli aikoja, jolloin potkusi eivät herkistäneet minussa mitään:
vain hankalaa oloa
ahdasta ja tukalaa
ja taas pelko siitä, josko sinä tulet jo,
vaikka et ole siihen valmis
enkä minäkään vielä - en mitenkään.
Ja kuitenkin tuli päivä, jolloin en olisi jaksanut
odottaa sinun tapaamistasi enää hetkeäkään:
missä oikein viivyt?
Ja tulithan sinä:
Pieni hellyttävä poika,
persikkapää,
omenanaama.
Tulit ja valtasit paikkasi perheessä
itkien, valvoen, vaatien,
hymyillen, nauraen, rakastaen
ihana pieni Kasperi!

Alkuperäisestä kirjoittajasta ei ole tietoa.. Omasta vauvakirjasta poimittu, ja omalle pojalle sopivaksi muokattu. :)
 

En muista,
loistiko siinä kodissa
tiskipöytä,
mutta loistivat
lasten silmät.
- Pirkko-Liisa Linjama -

Tämä ajatelma tuli mieleen, kun eilen jotkut kertoivat miesten motkottavan kotitöistä. Yhdeksän lapsen äidin loistava huomio siitä, mikä todella on tärkeää ja jää vierailijoidenkin mieleen kodeista - ei niinkään ulkoiset puitteet vaan välittäminen.


 
Takaisin
Top