Romanttinen isänpäiväkilpailu alkaa!

[Miramaria]

Kuinka tapasit lastesi isän?

Oliko se rakkautta ensisilmäyksellä? Hyppäsittekö suoraan suhteeseen vai kasvoiko se ystävyyden pohjalta? Oliko ilmassa romantiikkaa vai kenties jotain ihan muuta? Kirjoita meille tarinanne ja voita upea isänpäivälahja puolisollesi!
Voittajatarinat julkaistaan Vau.fi:n sivuilla, ja ne saavat yli 50 000 henkisen lukijakunnan. Pääpalkintona on kupliva lahja puolisollesi isänpäiväksi! Lisäksi toiseksi ja kolmanneksi tulleet tekstit saavat mahtavia palkintoja!

Pääpalkintona on Toknetin sponsoroima SodaStream Jet -hiilihapotuslaite ja kaksi suosituinta uutemakua (Coca-cola ja Orange). Palkinnon arvo on 75,80€.
Käy tutustumassa tuotteisiin täällä!

​

Toiseksi tulleen tarinan kirjoittaja saa palkinnoksi Mammaksi.fi:n sponsoroiman 30 euron lahjakortin Mammaksi.fi-verkkokauppaan.
Käy tutustumassa tuotteisiin täällä!

Kolmannelle sijalle yltänyt saa palkinnoksi Vau.fi:n yllätyskirjapaketin!
Käy tutustumassa Vaukirjan ihaniin tuotteisiin täällä!

Palkinnot sponsoroi yhteistyökumppanimme TokNet.fi, Mammaksi.fi ja Vaukirja.

Näin osallistut kilpailuun:

- Jos et vielä ole foorumin jäsen, voit käydä rekisteröitymässä ensin osoitteessa http://www.vau.fi/liity.

- Kirjoita tarina ensimmäisestä kohtaamisestanne tai siitä, kuinka suhde lapsesi isän kanssa alkoi ja lisää tarinasi foorumille tähän ketjuun. Liittää halutessasi tarinaan myös kuva, joka kuvaa yhteistä taivaltanne.

- Voittajatarinat valitaan sen perusteella, kuinka hyvin juuri teidän tarinanne tunnelma lukijalle välittyy. Arvosteluperusteena ei siis ole vaikkapa se, kuinka romanttinen tai myrskyisä suhteen alku oli tai kuinka taidokkain sanankääntein tarina on kirjoitettu.

- Jokasen suhteen alku on erilainen, joten myös jokainen kertomus siitä on luonnollisesti omanlaisensa! Voit ottaa myös taiteellisia vapauksia - tärkeintä on, että kuvailet tapaamisenne niin kuin sen itse koit!

- Sinun ei tarvitse kertoa viestissäsi koko nimeäsi tai osoitettasi. Kun olemme löytäneet voittajat, otamme heihin yhteyttä sähköpostin kautta!

Kilpailu alkaa NYT ja päättyy 27.10. ja voittajat julistetaan viikolla 44!

Jos sinulla on kysyttävää kilpailuun liittyen, voit ottaa yhteyttä suoraan minuun yksityisviestillä tai sähköpostilla (mira.heinonen@sandviks.com)!

Toivomme, että pääsemme pian lukemaan monia erilaisia tarinoita!

Onnea kilpailuun!

 

[Kyfi5735620]

Meidän tarina sai alkunsa yläaste aikoina, olimme 14 vuotiaita. Kuitenkin tiemme erosivat sittemmin rakkaani muuttaessa toiselle paikkakunnalle. Monesti hän oli ajatuksissani monen vuodenkin jälkeen vielä. Hän oli todellinen ensirakkauteni. Suunnilleen 10 vuotta myöhemmin tapasimme aivan sattumalta uudelleen. oli lauantai ilta, elokuun loppua. Olimme molemmat matkalla samoihin tupareihin, kummatkin olimme pitkään empineet sinne lähtöä. Kuitenkin molemmat olimme päättäneet sinne lähteä. Tietämättä kuitenkaan että päätyisimme näin monen vuoden jälkeen vielä samoille kutsuille ja samalla kyydillä. Reaktioni oli todella hämmentynyt kun huomasin auton ikkunasta hänenkin olevan tulossa kyytiin. En oikein osannut sanoa mitään ja tokaisin vain että tuleeko toikin mukaan? Olin jokseenkin ollut harmissani hänen pois muutosta ja että näiden vuosien aikana hänellä oli ollut muita suhteita, vaikka olihan minullakin. Minulla on edellisestä suhteesta poika. Hänellä ei ollut lapsia. Illan aikana juttelimme ja muistelimme vanhoja. Tunsin kuinka vanhat tunteet nousivat taas pintaan, olin taas kuin se teinityttö silloin 10 vuotta sitten. Kuitenkaan en osannut ajatella kuinka suhteemme muuttuisi todelliseksi rakkaudeksi, että meillä olisi yhteinen tulevaisuus edessä. Alkuun aloimme tapailla ystävinä. Kuitankaan ei kauan mennyt kun hän tapasi poikani ja olimme valmiit suhteeseen. Olimme pitkään eläneet poikani kanssa kahden. Siitä asti kun hän syntyi. Pikkuhiljaa pojan ja mieheni suhde vahvistui ja poika kysyikin -voisitko sinä olla isäni kun minulla ei sellaista ole. Siitä asti mieheni on ollut isä pojalleni. Olimme kuukauden seurustelleet kun eräänä iltana hän polvistui eteeni ja kosi, olimme koihloissa. Kahden kuukauden seurustelun jälkeen tein positiivisen raskaustestin. Olimme todella onnellisia. Viiden kuukauden kuluttua menimme naimisiin, ystävänpäivänä. Seuraavana kesänä syntyi tyttömme. Paljon tapahtui pienen ajan sisällä ja monet miettivätkin kestääkö suhteemme. Kuitenkaan meillä ei ole ollut tarvetta todistella mitään kenellekään, me tiedämmä, se riittää. Edelleen tänä päivänä olemme todella onnellisia <3 -pojan ja tytön Äiti ja Isä-

 

[käyttäjä81an]

"Silloin se syttyi kauan sitten - ikiaikainen tunne sinuun. Vuodet eivät voineet sitä muuttaa, välimatka ei pystynyt siihen. Eilen tulit luokseni uudelleen, saman tunteen yhä herättäen."

Hän on uskomattomin ihminen, jonka tiedän.
Me tapasimme ensimmäisen kerran noin seitsemän vuotta sitten hänen pikkusiskonsa luona. (Olin tuolloin erittäin hyvä ystävä siis hänen pikkusiskonsa kanssa.)
Katseemme kohtasivat vain ihan pienen hetken.
En osannut silloin aavistaa, että hän olisi tuleva aviomieheni ja lapseni isä.
Tuosta hetkestä alkaen aloin miettimään häntä. En miettinyt häntä jatkuvasti, vaan hän tuli aina välillä yllättäen mieleeni.
Kummallista oli se, että ajattelin että ei hän ole minun tyyliseni. Olin ennen ihastunut vain kovan ja nätin ulkokuoren omaaviin miehiin. Eikä poikaystäväni olleet koskaan erityisen kilttejä tai huumorintajuisia.
Näimme ensimmäisen kohtaamisen jälkeen harvoin. Mutta ainakun näin hänet, hän sai hymyn nousemaan korviin asti. :)
Muistan kerran, kun hän toi silloisen tyttöystävänsä samaan kouluun jossa itsekkin opiskelin. Kävelin hänen autonsa ohi, en voinut pidätellä millään hymyäni, ja hän hymyili takaisin. VOIN VIELÄKIN TUNTEA NE VATSANPURUT!

Kului taas aikaa, miltein vuosi. Hän oli lähtenyt Ruotsiin töihin, ja laitoin hänelle sinne viestiä. Hänestä kuitenkin välittyi ettei hän ole kauhean kiinnostunut. Tai ainakin ymmärsin asian itse niin, viestit olivat lyhyitä ja hän ei koskaan tehnyt "aloitetta". Ruotsista palattuaan aloimme kuitenkin heti juttelemaan messengerissä. Juttelimme jatkuvasti! Muistan kuinka odotin koneella ja tuijotin näyttöä "hitto, koska hän on taas onnline" ja jos häntä ei näkynytkään siellä, tuntui että sydämeni murtuu....

Huomasin jo tuolloin, että hän on erilainen kuin muut miehet. Mikä hänessä kaikista eniten erosi muista, oli se että hän hyväksyy minut juuri sellaisena kun olen.
Pystyin luottamaan häneen ihan erillalailla kuin muihin, pystyin kertomaan hänellä kaiken; koko menneisyyteni.

Siitä se sitten lähti! Hän tuli aina käymään luonani ja muistan kuinka me edettiin aluksi hitaasti. Pidimme kauan aikaa vain toisiamme käsistä kiinni. Muiden miesten kanssa en tosiaankaan aiemmin tehnyt niin.
Hän oli uskomattoman kiltti, ja hänestä näki ettei hän koskaan haluaisi satuttaa minua.

No, muutaman kuukauden jälkeen aloimmekin sitten etenemään nopeasti meidän suhteessa! :D
Ensiksi muutimme yhteen mukavaan vuokra rivitaloasuntoon. Sen jälkeen tuli ihanat koirat.
Sitten tulikin jo ihan oma koti ja menimme naimisiin, saimme lapsen.

Tyttömme on nyt reilun vuoden. Voi, miten ihanan isän hän onkaan saanut. :')
"Hän on ihanin isä päällä maan,
tiedän sen, koska hän osaa rakastaa.
Ei yksin kantaa tarvitse kaikkea maailmaan taakka,
vaan kun lähellämme hän on, osaa niin hyvin auttaa."


Hän on tytön syntymästä asti auttanut kovasti.
Olen päässyt jumpille, salille, ystävien luo ja ihan minne vain!
Minulla ei ole koskaan ollut sitä ongelmaa, ettenkö pääsisi lähtemään kotoa.
Hän monesti kehoittaa minua lähtemään ulos ystävieni kanssa.
Hän siivoaa, laittaa ruokaa ja pyykkää.
Ja hoitaa tyttöämme kovasti.
En voi ikinä sanoa meidän perheessä, että mies tekisi vähemmän asioita kuin nainen.
Hän tekee yhtä paljon ellei enemmänkin, koska hän käy kuitenkin töissä!
Hän on huippu tyyppi ja minä olen niin onnekas kun olen hänet löytänyt.
Kiitän häntä monesti näistä asioista esim. laittamalla hienon illallisen tai järjestämällä jonkun pienen loman.
Koska kaikki nämä asiat eivät ole itsestään selvyyksiä.
Haluan näyttää, että arvostan ja rakastan häntä.

Hän on mies, joka on todistanut minulle että isätkin on ihan yhtä hyviä kuin äiditkin.
Hän on todistanut minulle, että perheessä kummatkin ovat samanarvoisia.
Hän on todistanut, että hän on maailman paras isä.
Hän on tehnyt selväksi sen, että meitä rakastetaan ja tullaan aina rakastamaan.

Vaikka hänen ei ole tarvinnut todistaa mitään...
Hän on tehnyt sen ihan huomaamattaan...


Siksi me häntä niin paljon rakastetaan,
eikä luopua haluta milloinkaan... <3
-A & M

 

[Henzzzku]

Se oli elokuinen ilta vuonna 2005. Olin lähtenyt rakkaan ystäväni, hänen silloisen poikaystävänsä ja muutaman muun mukaan illanviettoon, kuten meillä usein oli silloin tapana. Koko illan ja yön ajelimme kaupungilla ja syrjäseuduilla, nauroimme, humalluimmekin. En osannut aavistaakaan tuon illan merkityksellisyyttä...
Eräs samassa kyydissä istunut herra osoitti jatkuvasti mielenkiintoaan ja yritti saada minut lähtemään mukaansa, yöksi hänen luokseen. Hänen liehittelynsä ei purrut. Olin äskettäin eronnut lyhyehköstä suhteesta ja uskotelin niin hänelle kuin itsellenikin, etten tuolla hetkellä kaipaa elämääni ketään. Yön vaihtuessa aamuun olimme kaukana sieltä missä asuin. Ystävättäreni oli menossa yöksi poikaystävänsä vanhempien luokse ja minun vaihtoehtoni siinä vaiheessa oli joko mennä tuon aiemmin ehdotelleen miehen mukaan tai sitten lähteä "kolmanneksi pyöräksi" ystäväni anoppilaan. Päädyin 2. vaihtoehtoon vaikka hävettikin niin julmetusti. Pihassa oli pelastuksekseni vanha aittarakennus ja kesäyö oli lämmin. Pyysin lupaa päästä yöksi aittaan. kun en rohjennut sisällekään tuikituntemattomaan paikkaan. Yö meni aitan ylisillä oikein mukavasti ja aamulla - tai päivällä - heräillessäni päätäni särki, en löytänyt kelloani tai puhelintani, minulla ei ollut mitään käsitystä ajasta, eikä oikeastaan paikastakaan. En voinut kuin odotella aitan hämyssä, josko ystävättereni pian heräisi ja tulisi ulos. Tiesin olevani aivan kaamea näky yön juhlineena ja eilisissä meikeissä, tukka kuin harakan pesä. Toivoin vain pääseväni kotiin ja pian!
Pian aitan ovi narahti. Säpsähdin ja aavistelin, että ystäväni sieltä kömpii vihdoin ja viimein. Sitten yläaitan luukusta kurkistaakin oikein komea ja muutoinkin hurmaavan oloisen nuoren miehen pää. Olen mykistynyt, suorastaan järkyttynyt. Haron nopeasti hiuksiani ja pyyhkäisen karisseita ripsivärejä poskeltani. Kuka tämä nyt sitten on? "Komppaniassa herätys!", kuuluu leikkisä huudahdus. Hän katsoo minuun hetken herttaisen kujeileva ilme kasvoillaan. "Tulehan aamupalalle." Ja nuorukainen häviää luukusta yhtä nopeasti kuin oli siihen ilmestynytkin.
Hiippailen autolle, jonka ovet eivät -luojan kiitos - ole lukossa. Löydän laukkuni ja kurkistan peiliin. Arvaukseni osui oikeaan. En ole mikään varsinainen ilo silmälle. Kampaan edes hieman hiuksiani ja raahustan sisälle taloon, vaikka jokainen solukin minussa toivoisi vajoavansa vaikka maan alle nyt ja heti. Kaikki sujuukin kuitenkin yllätävän luontevasti. Talon väki osoittautuu oikein mukavaksi, ei lainkaan tiukkapipoiseksi tai turhan hienostelevaksi porukaksi. Saan maittavan aamiaisen ja pientä vinoiluakin osakseni. Suorastaan kotoisaa! :) Sohvan nurkasta löytyy tuo nuori mies, joka oli minut käynyt "herättämässä". Hän osoittautui ystävättäreni poikaystävän isoveljeksi, joka oli päässyt lomille armeijasta.
Tunnelman rentoutuessa ei minullakaan enää ollut niin kiire kotiin. Sain kasvoni pestyä ja muutenkin siistiydyttyä, olokin koheni pikkuhiljaa. Kotiinlähdön koittaessa tämä aamuinen hurmuri ehdottikin, että hän olisi kyllä lähdössä illan viettoon ja toivoisi "neitokaisista" ja veljestään seuraa. Samaan remmiin me sitten päädyimmekin. Auto, jonka kyytiin sinä iltana hyppäsimme, oli tupaten täynnä. Sain ainoan vapaan paikan tuon komistuksen sylistä. Ja tuona samana iltana vaihdoimme jo ensisuudelmammekin. Häneen oli tavattoman helppo ihastua. Nauravainen ja elämänjanoinen, todella hauska mies. Kuitenkin jollain tapaa herkkä... Ja se hymy! :) Ja minutkinhan hän oli jo pahimmillani nähnyt, joten ainakin tiesi mitä saa!
Siitä se sitten alkoi. Meidän tarinamme. Tapailimme hänen armeija-aikaansa aina lomilla. Tutustuimme. Rakastuimme. Ja piakkoin hänen palvelusaikansa päätyttyä muutimme yhteen.
Tarinamme varelle on osunut monenmoista. Hyvää ja pahaakin. Parhaat "sattumukset", jos näin voi sanoa, ovat tietenkin ihanat lapsemme. Tytär ja poika. Ja molemmat ovat perineet isänsä valloittavan hymyn. :)
Ja minusta on ihanaa huomata, että ne pienet asiat, joihin tässä Miehessä alunalkaen ihastuin, ovat yhä siellä. Se sama poikamaisuus on säilynyt. Hän saa minut aina nauramaan, jopa silloin kun olen kiukkuinen. Ja vuosi vuodelta rakkaus syvenee, kasvaa. Alkuun en edes tajunnut millaisen aarteen olinkaan löytänyt, tai niin, hänhän se minut oikeastaan löysi. :) Ja voi tuota ikimuistoista sattumaa joka meidät toi toisillemme! <3 En malta odottaa vuotta 2015 saapuvaksi, koska sillon, 10 vuotta tuosta vieläkin poskia kuumottavasta ensikohtaamisesta, me sanomme vihdoin: TAHDON.

-Pikkumyy

 

[-Eevi-]

Olin juuri ostanut ensimmäisen oman rivitalo asunnon, johon muutimme 9kk poikani kanssa kesäkuun alussa 2010. Ajatus oli aloittaa uusi elämä, johon ei todellakaan ollut tarkoitus ottaa miestä ihan heti, sillä takana oli raskaat pari vuotta.
Siitä se sitten alkoi..
Naapurissa asui pari vuotta nuorempi komea armeijaa käyvä mies. Tai silloin hetken puntaroin onko se mies vai poika :D
Pirun ahkera naapuri olikin, leikkeli siinä sivussa minunkin nurmikon! Meni kuulemma siinä samalla kuin omakin. Joutuihan siinä sitten tarjoamaan ahkeralle naapurille oluen jos toisenkin omalla terassilla.
Kuukausi meni ennen kuin "naapuri-kaverukset" päätti lähteä muutamalle oluelle kylän baariin. Pitkän illan jälkeen tietenkin minun asunnolle jatkoille ja viereenhän se "naapuri" yöksi päätyi. Sen jälkeen ei öitä ollakaan vietetty erillään, muuta kuin armeijan ja töiden takia :D
Joten kyllä se osui ja upposi saman tien kun antoi tunteiden päästä peliin!
Tällä hetkellä olemme olleet 9kk naimisissa ja toinen yhteinen lapsi tulossa :) Nopeaa toimintaa, mutta mikäs siinä kun tietää mitä tahtoo Mikä parasta, tämän naapurin myötä pojallani on ihminen ketä kutsua isäksi ja joka on jokainen päivä hänen elämässään mukana ja häntä rakastaa <3
Liitteenä kuva meidän ensimmäisestä yhteisestä juhannuksesta,joka on samalla myös ensimmäinen yhteiskuvamme =) Mahassa mukana reilu 2v tyttäremme. Moni nauranut kuvalle "Tulinen suhde, hieman Mattia ja Merviä, sillä olut kädessä ja puukko vyöllä. Taitaa se saunakin palaa taustalla." :D

 

[ReginaVeritas]

Vuonna 2007 vietin traumaattisesti päättyneen suhteen jälkeen ensimmäistä sinkkukesääni ikinä. Lujaa meni, pyörin tiiviissä, suuressa kaveripiirissä, johon olin tutustunut eräässä suositussa chat-palvelussa ollessani vielä esiteini-iässä.
Olin niin upputunut bailaamiseen, etten ollut edes huomannut ujoa savolaispoikaa, joka oli ilmestynyt ryhmäämme. Eräänä iltana kaverini kertoi tämän pojan nimenneen minut ryhmämme kiinnostavimmaksi tytöksi. Tässä vaiheessa mielenkiintoni heräsi! Pitihän se nyt selvittää, kuka tämä salaa ryhmäämme soluttautunut poika on, joka minusta on kiinnostunut! Irc-galleriasta vakoilin pojan kuvia ja kiinnostus vain lisääntyi. Olin kokonaan sivuuttanut varsinaisen komistuksen!
Chattiin kirjautuessani huomasin pojan olevan sielä myös. Houkuttelin pojan puhumaan kanssani. Hän kertoi juuri ostaneensa uuden auton ja vihjailtuani tarpeeksi sain hänet pyytämään minut ajelulle. Tulimme hyvin juttuun ja sovimme uudet treffit, joita seurasikin jo treffikutsu hänen asunnolleen. Ne treffit venyivätkin viikonlopuksi yhdessä, emmekä sen jälkeen ole viettäneet päiviä tai öitä erillämme varmaan edes kahden viikon vertaa! Kohta vietämme neljättä hääpäiväämme omakotitalossamme kasvavan mahani, koirien ja kissojen kanssa.

Niin. Talomme on punainen ja perunamaakin löytyy. :)

 

[elmiina]

Joskus täytyy mennä merta edemmäs kalaan.

Toissakesänä isoveljeni laittoi minulle viestiä kai muuten vaan jutustellakseen. Oli lähdössä Tsekkeihin moottoripyöräreissulle 1,5 viikoksi vanhalla cebarillaan, ja harmitteli, kun kielitaidottomana yksin piti lähteä. Siitäpä iskikin pieni piruus mieleeni, ja kysyin, kelpaako matkaseura. No olis kuulemma pitänyt olla tonni fyrkkaa, ja kyllä jo harmitti, että menin vuokrankin maksamaan etuajassa!

Hetken manailin, että olisin oikeasti ollut kyllä tulossa, mutta ei mitenkään ole noin paljon rahaa. Muutaman satasen saan hätätilassa kaavittua. No velipä siitä innostui, että hei jos oot tosissas niin pakkaa tavaras. Ota mukaan sen verran rahaa, kuin sinulla on. Sisko kun olet niin eiköhän me yhdessä selvitä. Ja matkaan lähdettiin heti seuraavana yönä. Enpä ollut kertaakaan ennen moottoripyörän kyydissä istunut, ja eipä miulla ollut sen puoleen edes matkavakuutusta tai passia.

Samaan kokoontumisajoon Tsekkeihin oli tulossa myös veljeni ystävä sekä hänen kaverinsa. Veljeni jo etukäteen varoitteli ystävästään - se on sellainen naistenmies, ja lapsiakin liuta. Kova ajamaan, ja pikkuisen hullu. Kun tämä ystävä lopulta paikalle saapui, hän ei ollut ollenkaan sellainen, kuin olin kuvitellut. Kaveri oli hieman lyhyt, hyvin vaatimattoman oloinen. Kohtelias kyllä, ja mukava, mutta ei mitenkään hameenhelmojen perässä tai perinteinen naistennaurattaja. Haasteli menemään vahvalla karjalaisella murteella ihan mukavia jutellen.

Seuraava kontakti oli vähemmän kohteliaissa merkeissä. Keskellä yötä tämä kaveri paukahtaa ovesta suoraan sisään mökkiimme, humalassa kuin mikä, ja yrittää herättää veljeäni ryyppyseuraksi. Huomattuaan veljeni jo aika päiviä sitten sammuneeksi ja minut selvin päin unesta heränneeksi, hän nopeasti vaihtaa kohdetta. Tulee pokkana sänkyni laidalle istumaan ja alkaa tökkiä minua sormella. Eikä yrittänyt sinne sänkyyn vaan oli ryyppyseuraa vailla! Hetken hän siinä tökki ja minä jotain murisin, kunnes kaveri meni hiljaiseksi. "Sie vaikutat kyllä sellaiselta tytöltä, että jos mie tätä jatkan, sie tirvaiset." Siitä hän sitten poistui vähin äänin.

Aamulla minä tulin pirteänä uimasta ja hän istui kaikkea muuta kuin pirteänä aamukaljalla. Vilkaisi minua bikineissä ja taisi todeta, että "voi herranjestas, mikä nainen!" Minä olin imarreltu. Kävin vaihtamassa vaatetta ja liityin seuraan. Vietimme porukalla yhdessä aurinkoista päivää ja kävimme syömässä, hän kohtuullisen paljon enemmän selvin päin kuin edellisenä päivänä, minä jo viinilasin tilanneena. No, jos mies on kerta kauhea naistenmies, niin samapa tuo pientä lomaromanssia viritellä. Eipä tästä mitään vakavaa voi seurata, kun se mies asuukin jossain siellä Jumalan selän takana hevonkuusessa susirajalla.

Siinä sitten parhaani mukaan hymyilin, flirttasin ja änkesin lähemmäksi, eikä ukko tehnyt elettäkään edistääkseen asioita! Lopulta veljeni tuli hieman karkeasti avukseni, istui viereen ja totesi: "No sä oot sit ilmeisesti lähdössä täältä mun kaverin kyydissä Itävaltaan kun sä sitä tollai hiplaat." Siinä vaiheessa taisi jokin valo syttyä sen kaverinkin päässä, kun hän hetken päästä otti minua kädestä kiinni, ja talutti minut syrjemmälle viettämään aikaa kahden kesken.

Vaihdoimme puhelinnumeroita, ja siitä alkoikin loppureissun kestänyt viestittely suuntaan ja toiseen. Olin aivan myyty ja hän myös, vaan kun on tuota välimatkaa ja kaikkea muutakin esteenä... Hän tuli Suomen puolelle muutama päivä minun jälkeeni, ja poikkesi luonani matkalla kotiin. Hän jäikin samalla yöksi, ja tuli seuraavana viikonloppunakin käymään. Tutustuimme ja rakastuimme.

Ensitapaamisesta muutaman kuukauden päästä minä jo asuinkin hänen luonaan siellä susirajalla tuppukylässä.

Tänä kesänä hieman yli vuosi tapaamisestamme sitten reissut sujuivatkin hieman eri tavalla. Samoilla kokoontumisajoilla kävimme Tsekeissä, totta kai - minä omalla isolla moottoripyörälläni. Siinä sitten Suomen rallikesää kiertäessä näytti raskaustestikin jo toivottua plussaa. Ensi kesälle tarvitaankin sivuvaunu. :)

 

[Nipsu199]

Minun ja Ranskalaisen Insinöörini tarina sai alkunsa Wienissä syyskuussa 2011. Se, että me molemmat satuimme ERASMUS-vaihtareiksi samaan kaupunkiin ja vielä samaan aikaan on jo itsessään ihme: minun oli tarkoitus lähteä vaihtoon vasta myöhemmin, mutta kaverini ylipuhui minut suorittamaan vaihdon jo aikaisin. Mieheni taas oli lähdössä Kööpenhaminaan opiskelemaan, mutta vaihtoi viime hetkellä Wieniin.
Kaikki alkoi eräänä perjantaina vaihtareiden piknikiltä. Seurueeseemme liittyi kroatialainen poika, joka pyysi tyttöporukkaamme illalla luokseen ”jatkoille”. Hän sanoi, että on juuri saanut ranskalaisen kämppiksen, jolla on kaapit niin täynnä ruokaa, ettei hän ikinä pystyisi syömään niitä itse ja täten tarvitsisi meidän apuamme kaikkien sapuskoidensa syömisessä. Kohteliaasti ostimme kuitenkin myös omia eväitä mukaan.
Itse illasta minulle ei jäänyt oikein muuta mieleen kuin että alkoholia oli veressä hieman ja tulevan mieheni hurmasin keskustelemalla hänen kanssaan aivan innoissani jalkapallosta. Vielä siinä vaiheessa minulla ei ollut häntä kohtaan mitään tunteita, mutta pidin hänestä kyllä.
Seuraavana päivän kutsuimme itsemme taas poikien luokse kylään, koska olimme jättäneet eväämme heidän jääkaappiinsa. (HUOM! Emme koskeneetkaan tulevan mieheni ruokavarastoihin edellisenä iltana.) Meitä oli kolme Suomi-tyttöä, kroaattipoika, tshekkipoika ja Ranskalainen Insinööri. Viihdyin illan keskustellen henkeviä tulevan mieheni kanssa. Etkoiltuamme päätimme jatkaa iltaa baarissa. Koska tuleva mieheni oli jonkin verran lyhempi kuin kaksi muuta poikaa, sanoin tytöille että hän näyttää ihan poikien pikkuveljeltä. No, koska alkoholia taas kerran oli veressä, nappasin tulevaa miestäni hihasta ja sanoin, että ”oot niin söpö, että voisit olla mun pikkuveli”. Mies kuulemma ”suli” sillä hetkellä. Itse en tarkoittanut lausahduksellani iskeä häntä, mutta niin vain kävi.
Pienen säätämisen jälkeen päätimme alkaa seurustella. Suhde syveni aika lujaa ja tammikuussa olimme jo kihloissa. Kaksi kuukautta myöhemmin raskaustesti näytti yllättäen plussaa. Olimme molemmat hieman paniikissa, koska vauva ei todellakaan ollut vielä tähän hetkeen suunniteltu. Emme asuneet edes samassa maassa saatikka saman katon alla. Kävimme monia keskusteluja pienokaisen tulevaisuudesta ja lopulta päätimme pitää lapsen. Ajattelimme, että sen täytyy olla kohtalo.
Viikko ennen vauvan syntymää saimme Ranskasta suruviestin: mieheni isä oli menehtynyt yllättäen. Olimme murtuneita. Sillä hetkellä tiesimme, että raskauteni oli kohtalo. Samana päivänä kun appiukko laskettiin haudan lepoon, minä ponnistin maailmaan pienen tytön.
Tyttö on nyt 10 kuukautta ja häkellyttävän paljon edesmenneen papiensa näköinen. On uskomatonta, miten tällaisia asioita tapahtuu, mutta varmaa on, että joku oli tarkoittanut näin tapahtuvaksi.
Minut ja mieheni vihittiin tyttäremme ollessa kuuden päivän ikäinen. Rakennamme pikkuhiljaa pesää saman katon alle. Tyttö on ”kasvattanut” miestäni paljon: hän on oppinut elämään hetkessä ja arvostamaan enemmän perhettään. Minäkin rakastan häntä enemmän nyt kuin ennen vauvaa. Hän on hyvä isä, ranskalaisin maustein ;-)

 

[Tiiiai]

Meidän ensimmäinen kohtaaminen tapahtui vuonna 2007 minun ollessa vasta 13-vuotias, mies oli tuolloin 16-vuotias. Menimme kaverini kanssa koulun pihalle missä meillä oli tapana hengailla aina. En ollut ikinä ennen nähnyt miestäni ja en edes tiennyt että hän asui samalla paikkakunnalla. Mies oli ujo ja hänellä ei ollut oikeastaan kavereita joten hän vietti suurimman osan ajastaan kotonaan. Mutta kuitenkin kaverini tunsi hänet ja kysyi multa että onko ihan ok jos hän pyytää miehen meidän kanssamme ja vastasin että joo pyydä vaan. Olisin itsekkin halunnut nähdä ilmeeni kun näin miehen. Mies oli keskellä kesää pukeutunut nahkatakkiin ja suhteellisen paksuihin maastohousuihin ja maiharit olivat jalassa. Suurista kuullokkeista kaikui musiikki todella kovaa, miehellä oli pitkät hiukset hieman takkuiset. Ajattelin hiljaa mielessäni että mikä peikko tuo on, mutta sanoinkin sen vahingossa ääneen. En edes tajunnut sanoneeni sitä ääneen havahduin kun mies alkoi pilkata takkiani tai siis sellaista bolero mallista hupparia hän vaan tokaisi että no mikäs barbin takki sulla on päälläs. Tutustuimme siinä hetken aikaa ja kun mies lähti niin pyysin kaveriltani heti miehen numeron ja kun "pääsin eroon" kaveristani niin soitin miehelle heti ja hän tuli kanssani vielä ulos. Olin aivan hänen pauloissaan. Mies oli kuin maailman ihanin peikko sinisine silmineen ja takkuisineen hiuksineen. Siitä sitten ystävystyimme tosi nopeasti ja meni varmaan pari kuukautta niin mulle tapahtui se mitä jokainen nainen varmaan eniten pelkää kokevansa.. mut raiskattiin. En luottanut miehiin enää ollenkaan mutta jotenkin tämän hetkinen mieheni oli kuitenkin erilainen. Hänelle pystyin puhumaan asiasta ja hän tuki minua. Hän sai mut unohtamaan tapahtuneen edes hetkeksi kun olin hänen kanssaan. Hän lupasi ettei koskaan satuttaisi mua yhtä pahasti. Kun pääsin tapahtuneesta sen verran yli että aloin luottaa taas ihmisiin ja sain elämäni jotenkin edes järjestykseen niin sitten jo seurustelimme, asiat vain jotenkin menivät niin. En edes heti tajunnut että mitä oli tapahtunut. Ja siitä asti ollaan oltu yhdessä ja nyt helmikuussa 2013 menimme naimisiin samalla kun ihana joulukuussa 2012 syntynyt tyttäremme sai nimen. :) En kadu kumpaakaan hetkeäkään. Jotenkin on sellainen olo että tuo mies on se oikea.

 

[Kyfi9124020]

Vuonna 2003 Olin 14 vuotias ja kesäloma oli jo alkanut ja kaverini oli "kulmilla" yön riennoissa tavannut tämän 16 vuotiaan poikaystäväni. Kaverini halusi tulla minua moikkaamaan ja ehotti tätä vasta tapaamalleen miehenalulle. En osannut varautua tähän, koska he tulivat extemporee ilmoittamatta ja pimputtivat ovikelloa.
Menin avaamaan oven ja näin kaverini tämän uuden tuttavuuden kanssa. Olin kertaheitolla myyty! Ilmeeni oli näkemisen arvoinen kuulemma kun leukani loksahti auki ja silmät pullistuivat päästä!
Nappasin kamuani "ryntteistä" kiinni ja vedin sisälle innoissani kysyäkseni " kuka tuo oikein on ja missä oikein tapasit hänet?!" Siitä sitten vedin äkkiä siistimmät vaatteet päälle ja nopeasti pikaehostusta naamaan ja lähdimme ulos yöhön. Tämä jätkä sitten ehotti, että jospa mentäisiin hänelle leffaa katsomaan. No minä tietenkin olin innoissani menossa ja siitä sitten mentiin fillarin selkään ja eikun menoksi!
Saavuttuamme perille pelattiin hetken aja kumminkin ekana korttia kolmisin kaverini ja tämän jätkän kanssa. Siitä sitten siirryimme olohuoneen puolelle leffaa tapittamaan. Jossain vaiheessa leffaa sanoin istuessani nojatuolilla, että ei tässä ole kivaa katsoa yksin leffaa ja kysyin tältä pojalta että saanko tulla viereesi katsomaan leffaa sohvalle.
Siinä sitten lusikka-asennossa katsoimme leffaa ja tuleva poikaystäväni otti kädestäni kiinni.
Leffan loputtua oli tarkoitus mennä koisimaan ja petikin oli minulle ja kaverilleni laitettu valmiiksi ja menin poikaystäväni perässä hänen huoneeseensa ja laitoin oven kiinni (en ollut huomannut kaverini tulevan perästä, vaan luulin hänen jäävän katselemaan televisiota..) Siinä sitten yksi asia johti toiseen kun ei omassa punkassa tullut pysyttyä, onneksi.
Siitä se meidän taipaleemme sitten varsinaisesti alkoi kunnolla ja olin hänen luonaan pari viikkoa putkeen, mitä välillä tuli käytyä kotona näytillä ja haettua lisää vaihtovaatetta. Yhteen muutettiin vuonna 2006 ollessani 17 vuotias.
2008 saimme ensimmäisen lapsemme ja kuopuksemme syntyi 2012.
Ei elämämme aina ole ruusuilla tanssimista ollut, parit erotkin on takana teinivuosilta ja aina olemme palanneet toistemme luokse. Se on todistettu, että mikään ei pysty meitä erottamaan.

Mieheni on hyvä minulle lapsillemme. Yhteistä taivalta on takana jo yli 10 vuotta ja on kosinnut minua.

 

[Kyfi1948530]

Me tapasimme ensi kerran kesällä 2009 työpaikalla, jossa minä olin kesätöissä ja avopuolisoni töissä. Ihastuin häneen ensi näkemältä, olimme molemmat juuri eronneet pitkistä suhteista. Ja hieman askarrutti ryhtyä uuteen suhteeseen. Näin kuitenkin kävi ja päätimme yrittää mitä tapahtuisi.
Muutimme yhteen keväällä 2010, ja pienokainen ilmoitti maaliskuussa -10 tulostaan. :)
Olemme kovin onnellisia, muutto omaan kotiin edessä ja toinen pienokainen ilmoitti tulostaan elokuussa -13.
Esikoisemme on kohta 3-vuotias ja kuopusta onnellisina odotamme. Naimisissa asti emme vielä ole. Mutta kenties joku päivä

 

[Kyfi3058530]

Tapasin avopuolisoni syksyllä 2011. Ja se oli kaikkea muuta kun rakkautta ensi silmäyksellä. Hän kovasti yritti iskeä ja imarrella minua. Mutta oma ajatukseni oli että voi ei mikä maalaisjuntti. Facebookin kautta sitten kuitenkin kirjoiteltiin ja huomasin että onko tälläisiä miehiä edes olemassa hän kuuntelee niin hyvin. Pyyteli leffaan ja kahville mutta en ikinä luvannut lähteä. Huomasin että kaipasin hänen juttuseuraansa koko ajan,mutta Mietitytti kuitenkin myös se että minulla oli kaksi lasta entuudestaan. Noh aloin lämpeämään pikku hiljaa ajatukselle että tavattaisiin joskus ihan kavereina kahvilla. Mutta joulukuussa sitten vaihdettiin ensi pusu, ja sitten iski se tunne perhosia vatsassa, ja ihastusta ilmassa. Tammikuussa -12 sitten itse suoraan ehdotin että jos tulisin käymään kahvilla, muutama viikko siinä sitten meni ja aloitettiin parisuhde. Huhtikuussa -12 tein positiivisen raskaustestin. Toukokuussa -12muutettiin yhteen, kuitenkin kun koko ajan oltiin yhdessä muutenkin,niin asuminenkin virallisesti yhdessä ei ollut kun päätös irtisanoa puolison asunto. Joulukuussa-12meille syntyi tytär. Kihlat vaihdettiin kesällä -13, ja minähän päättäväisenä tyttönä kosin. Asiasta oltiin kuitenkin puhuttu ja leikitelty jo aijemmin. Kesähäitä -14 suunnitellaan :) kaikki on mennyt kun satukirjoissa ja puolisoni tulee niin hyvin toimeen lasteni kanssa ja on niille se aina puuttunut isä. Yhdessä kasvatetaan lapsia ja ollaan onnellisia. Parempaa ei voisi toivoa ja näin facebook toimi meidän rakkauden amorina tällä kertaa!!!

 

[V.A.T.]

Mieheni oli ”tavannut” minut jo vuosia ennen kuin minä tapasin hänet. Hän oli katsellut minua ikkunasta ammattikoulun penkiltä, kun minä olin ammattikorkeakoulussa, pihamaalla tyttöjen kanssa. Hän löysi minut n. 4 vuotta myöhemmin netistä, missä melko äkkiä sovittiin ensimmäiset treffit. Ennen tätä keskustelimme paljon netissä. Hän sanoi asuvansa pienessä yksiössä, mikä piti niiltä osin paikkaansa, että kyseessä oli huone hänen vanhempiensa kotona, minne hän oli muuttanut takaisin työskenneltyään vuoden toisessa kaupungissa. Hän on minua pari vuotta nuorempi. Olimme ensimmäisen tapaamisen jälkeisen viikon aikana erossa vain päivän, ja hyvin pian ”yksiön” tavarat siirtyivät osissa opiskelijayksiööni. :)

 

[mohomaha]

Olin viettämässä vuonna 2007 18vuotis-synttäreitäni parin kaverin kanssa ensin kesäterassilla, josta mun kaveri bongas jonkun äijän, joka sitten takertu meihin kiinni ja kun ehdotin, että nyt vaihdetaan paikkaa, niin tää äijä sano että odottakaas nii käyn hakee muutaman muunkin mukaan, että menkää te edeltä nii mä tuun perästä. Ajattelin, että joo salee tää äijä halus vaan jonkun tekosyyn lähtee muualle ja olin siitä onnellinen. Sit mentiin edeltä sinne toiseen baariin ja istuin vähän etäämpänä syystä tai toisesta (?) mun kavereista ja näppäilin jotain kännykällä, varmaan vastasin johonkin onnitteluviestiin. Sit kun nostin katseen kännykästä ja olin alkamassa puhuu mun kaverille jotain, nii kappas, joku ihana pitkä mies istu siinä vieressä <3 Tais miehenikin olla hämillään, kun joku alkaa yhtäkkiä puhumaan. Siinä ei sitten minuuttiakaan puhuttu kun jo suudeltiin. Loppuillan vietimme yhdessä toisiimme takertuneina, mutta silti vasta ihan viime tipassa vaihdoimme puhelinnumerot ennenkuin taksi nouti minut ja kaverini meille. Sanoin miehelleni, että "sä et nyt mahdu meille". Sitten sovittiin tapaaminen seuraavalle päivälle ja siitä tarinamme alkoi. 2008 muutimme yhteen ja pian hommasimme koiran, 2009 toisen koiran, 2010 syntyi tyttö, 2011 menimme kihloihin, 2012 naimisiin ja 2013 syntyi poika. Vielä ei tiedä mitä 2014 tuo tullessaan tarinaamme.

Hauskinta tässä on se, että mies ei tykkää tästä ko. äijästä yhtään eikä siitä baaristakaan mihin se lähti tän äijän mukaan. Kukaan muu ei lähtenyt. Kohtaloa? Mieheni suorastaan tupsahti jostain viereeni.

 

[mjt87]

En ole koskaan oikein uskonut yltiöromanttisiin urbaanilegendoihin, kuten "rakkautta ensisilmäyksellä" tai "Se Oikea" tai "sielunkumppani". Reilu vuosi sitten jouduin kuitenkin miettimään asiaa uudelleen, kun tapasin mieheni. Olin vain muutamia kuukausia aiemmin päättänyt edellisen parisuhteeni, joka vei uskoni miehiin lopullisesti. Olin muuttanut uudelle paikkakunnalle, saanut kivan työpaikan ja asunnon, ja ajattelin viettää itsenäistä sinkkuelämää. Syksyn pimeinä iltoina päätin kitenkin, puoliksi vitsillä, tehdä profiilin erääseen nettitreffi sivustoon. Kävin satunnaisesti lukemassa minulle tulleita viestejä, ja useimmiten ne päätyivät roskakoriin. Eräs kirjoittaja kuitenkin kiinnitti huomioni, ja vastasin hänen viestiinsä. Välimatkaa meillä oli 200 km, mutta vaihdoimme kuitenkin puhelinnumerot, ja aloimme viestitellä ja soitella. Ennenkuin huomasinkaan, tuntien maratonipuhelut johtivat ensimmäiseen tapaamiseen. Ja kun tuo mysteerimies seisoi asuntoni ovella, tiesin sillä hetkellä, että viettäisin hänen kanssaan koko loppuelämäni. Muutamien treffien jälkeen aloimme siis seurustella. Eipä aikaakaan kun muuttoauto kurvasi ovelleni, ja muutin mieheni luokse. Ja kun vauhtiin oli kerran päästy, seuraava askel olikin sitten matka apteekkiin, raskaustestiä ostamaan :D Reilun 3 kk:n seurustelun jälkeen testi näytti plussaa <3 Nyt tuossa vieressäni tuhisee kuukauden ikäinen, täydellinen tyttäremme. Mieheni on täydellinen isä, ja täydellinen kumppani minulle <3 Mitäpä tähän lisämään, elämäni on täydellistä, juuri tällaisena :)

 

[käyttäjä61ha]

Olin juuri tullut töistä kotiin raskaan iltavuoron jälkeen ja aikeissa kaatua sohvalle ja vetää peiton korviini, kun paras ystäväni soitti intoa puhkuen ja vaati kanssaan baarikierrokselle ja miehiä katselemaan, sinkkuja kun molemmat olimme. Minua ajatus baareista sen enempää kuin miehistäkään ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, etenkään kun olin vain vähän aiemmin eronnut riitaisasti väkivaltaisesta poikaystävästäni. Bestikseni oli kuitenkin sinnikäs eikä hyväksynyt kieltävää vastausta. Niinpä löysin itseni muutamaa tuntia myöhemmin murjottamasta yksin kantabaarimme tupakkahuoneesta ystäväni liehuessa ties missä.

Mieheni ei koskaan osannut sanoa mikä minussa kiinnitti hänen huomionsa, mutta yks kaks viereeni marssi nuori mies, laski lasinsa pöydälle ja tokaisi "Vahdi tota, mä käyn ku***lla". Jäin hölmönä tuijottamaan miehen perään ja ajattelin että jotenkin on hullu; joko on laittanut lasiin jotain tyrmäystippoja ja toivoo että minä juon lasista tai sitten on niin hullu että toivoo minun laittavan lasiin jotain mömmöjä.. Hetken kuluttua mies tuli takaisin ja kiitti lasinsa vartioimisesta mutta ei jatkanutkaan matkaansa vaan jäi luokseni juttelemaan niitä näitä. Pitkäksi venyneen juttutuokiomme aikana miehen ystävä kävi kyselemässä tätä kotimatkalle, sitä kun oli yli 30km ja mies ystävänsä kyydillä. Illan lähestyessä loppuaan mies ilmoitti yllättäen ystävälleen jäävänsä minun luokseni yöksi. Minä kieltäydyin kunniasta jyrkästi sillä en todellakaan etsinyt uutta rakkautta, yhden illan jutusta puhumattakaan! Baarin sulkemisen aikoihin hyvästelimme toisiamme ja mies pyysi puhelinnumeroani jota en sitäkään suostunut antamaan, totesin vain että kotikaupunkimme on pieni ja kun kantabaarikin on sama, tapaamme kyllä vielä jos niin on tarkoitettu.

Sillä erää mies tyytyi siihen mutta baarin ulkopuolella minua odotti yllätys; mies riiteli ystävänsä kanssa siitä lähteekö kotiin vai ei. Riidan päätteeksi miehen ystävä tokaisi ettei sitten tule seuraavan aamunakaan kaveriaan hakemaan ja kaasutteli tiehensä. Siinäpä se nuori mies sitten seisoi tammikuun pakkasessa vailla kyytiä kotiin tai mitän muutakaan paikkaa mihin mennä. Iloisesti hymyillen hän vain ilmoitti että on tulossa minun luokseni.. No eihän siinä enää vaihtoehtoja ollut, tammikuu, aamu klo 4 ja pakkasta reilut -10 astetta, eipä sitä miestä voinut siihenkään jättää. Otin siis miehen luokseni pohtien hiljaa mielessäni että sen verran on hoikka kaveri että kyllä mä sille pärjään jos päälle käy :) No ei käynyt sinä yönä eikä vielä seuraavanakaan vaikka senkin asunnossani vietti :)

Kaksi ja puoli vuotta myöhemmin vietimme häitä ja kolme kuukautta sitten elämäämme syntyi sulostuttamaan pieni aurinkoinen tytön tyllerö <3

 

[äityli83]

Me tapasimme mieheni kanssa alkuvuodesta 2002 koulujen välisissä taitokilpailuissa.
Iskin silmäni häneen jo vuotta aiemmin järjestetyissä kisoissa,mutta vasta nyt vein asian pidemmälle...
Vaihdoimme katseita kilpailupäivän aikana monesti ja hänen katseena sai mahassani perhoset pörrämään.
Taisin seuraavana iltana lähettää hänelle tekstiviestin ja tiedustella,oliko hän kyseinen henkilö.
Numero oli oikea ja hän sanoi myös katselleensa minua "sillä silmällä".
Asuimme yli sadan kilometrin päässä toisistamme,joten sovimme tapaamisen puoliväliin matkaa ja yöpyisimme hotellissa. :)
Sen hotelliyöpymisen jälkeen olin aivan korviani myöten rakastunut mieheeni.
Onneksi rakkautemme kesti pitkän välimatkan ja pelkät viikonlopputapaamiset.
Menimme kihloihin elokuussa 2002 ja joulukuussa muutimme samalle paikkakunnalle ja saman katon alle.
2004 syntyi meille ihana poika, 2009 menimme naimisiin ja 2013 syntyi meidän pikku prinsessa.
Vaikka etenimme kovaa vauhtia suhteessa,tiesimme molemmat,että meidät on luotu toisillemme.
Ja tiedämme sen edelleen.
Monesti puheissamme huomaamme,että olemme tehneet aivan samoja juttuja lapsina,tykänneet samoista asioista.
Välillä tuntuu,että joitain asioita ei tarvitsisi edes ääneen sanoa,sillä saatamme ajatella aivan samoja ajatuksia samaan aikaan. Luotuja toisilleen,sielunkumppanit,niin se vaan on...

 

[jagmo]

Olimme tietoisia toisistamme mieheni kanssa kun olimme asuneet samalla paikkakunnalla. Mutta ikinä ei tullut edes ajatuksiin että voisimme olla joskus pari, hän oli yhdeksän vuotta vanhempikin!

Lopulta kuitenkin päädyimme treffeille. Olin juuri eronnut ja muutin vanhempieni luokse. Äitini oli yhdistyksen "X" puheenjohtaja ja tämä mies varaPJ, joten he tapasivat aika usein minkä minkäkin tapahtuman tiimoilta, meillä kotona. Kun sitten asuin siellä niin huomasin että tämä mies on myös kummallisen jatkuvasti vanhemmillani. Sitten hän pyysi treffeille ja nyt viisi vuotta myöhemmin meillä on kaksi lasta. Oli siinä silloin äidille selittämistä...

Yhteenmenon jälkeen olemmekin ollet tyyneissä ja myrskyissä elämän meitä heitellessä. Iloisimpia asoita ovat olleet lasten lisäksi se että olemme matkustelleet paljon ja meillä on suuri kaveripiiri. Elämä on koetellut meitä monien läheisten poismenoilla ja muilla vaikeuksilla.

Sen lisäksi että mieheni sai minut, hän sai "kaupan päälle" tutun anopin, edesmenneen isäni firman ; mutta myös tämän yhdistyksen "X" puheenjohtajuuden :D

 

[Sannakko]

Viime syksynä olin hyvin loppuun palanut töiden ja koulun kanssa. Tuntui, että jokainen pienikin asia kaatui päälle. Kämppä lähti alta ja jouduin luopumaan rakkaista koiristani. Yksi ilta itkiessäni koulumme asuntolassa päätin vihdoinkin repäistä ja lähteä ulkomaille etsimään itseäni. Etsin vapaaehtoistyön eläinten parissa ja matkapaikaksi määräytyi Intia. Varasin matkan ja guesthousen ja matkani oli määrä alkaa 1.1.2013. Takaisin tulisin vasta vuoden päästä.

Viimeiset kaksi viikkoa vietin äidilläni ja surffailin internetissä lueskellen ihmisten kokemuksia Intiasta. Eksyin sivustolle, jossa kerrottiin muistakin suomalaisista, jotka ovat lähdössä Intiaan. Törmäsin miehen kuvaan, jossa hänellä oli hyvin "maalaismainen" asustus ja jossa hän teki heinätöitä. Jollakin tavalla tuo kuva kiehtoi nuorta naista, joka oli koko elämänsä elänyt kaupungin sykkeessä. Sivustolla pystyi näkemään, kuka oli käynyt kuvaasi katselemassa. Tästä alkoi molemminpuolinen kuvien katselu. Aina sisäänkirjautuessani näin, että hän oli käynyt katsomassa kuvaani ja menin aina hänen kuvaansa katsomaan. Loppujen lopuksi uskaltauduin ja aloitin keskustelun siitä, että olemme kummatkin Intiaan lähdössä ja vielä samaan suuntaankin. Siitä se keskustelu sitten alkoikin. Foorumin keskustelut eivät riittäneet ja siirryimme käyttämään messengeriä. Juttelimme yöt läpeensä ja nukahdin aina hymyillen.

Uudenvuoden aatonaattona kerroin, kuinka minulla ei ole mitään tietoa, mitä teen uutena vuotena. Naureskelimme yhdessä, että voisinhan tehdä pienen roadtripin Etelä-Savoon.Sanoinkin, että mikäs siinä. Minulla on kyllä auto, mikä kulkee. Niinpä hyppäsin autooni 31.12.2012 ja lähdin ajamaan. Heinolan kohdalla pysähdyin ABC:lle ja ilmoitin olevani jo siellä. Vastaus olu hämmentynyt naurahdus ja myöhemmin sain kuulla, ettei hän ollut uskonut, että todella lähtisin ajamaan uutenavuotena niinkin pitkälle. Pääsin perille asti ja halasimme. Oikeastaan mikään kunnollinen kahvila ei ollut auki ja menimme istumaan paikalliseen kuppilaan kahville. Mies avasi minulle oven, mistä hämmennyin totaalisesti. Minulle ei ollut kukaan koskaan aiemmin avannut ovea! Baarimikko naureskeli, kun emme kumpikaan ottaneet maitoa kahviimme. Sanoi, ettei ole palvellut paria, joista kumpikin joisi kahvinsa mustana. Juttelimme pitkät pätkät Intiasta ja itsestämme, kunnes lopulta kummankin aika alkoi käymään vähiin ja meidän piti lähteä tahoillemme. Mies tokaisi, että mistä ihmeestä tuollaisia naisia, kuin sinä tulet. Kotipuolessa kaikki olivat kuulemma kauhean tavallisia ja tylsiä. Hän saattoi minut autolleni ja kysyi saako minua suudella. Siinä sitten vaihdettiin myös ensimmäinen pusu, vuoden viimeisenä päivänä.

Ei mennyt kuin 10min ja minun oli pakko laittaa viesti, että minulla oli ollut todella mukavaa. Sain samanlaisen vastauksen. Illalla menin ystävälleni juhlimaan uuttavuotta, mutta ilta meni viestejä lähetellessä tuolle miehelle. Taisin naureskella ja hymyillä itsekseni koko illan. Keskiyöllä menimme katsomaan ilotulituksia Senaatintorlle ja mies laittoi minulle uudenvuoden toivotuksen ja pienen laulunpätkän: "It's been a lifetime, since I found someone, someone who will stay." Aamulla herätessäni oli vielä tullut kuvaviesti ja hyvät huomenet.

Haikeana lähdin lentokentälle ja mietin, että näkisimme vasta kuukauden päästä Goalla, sillä mies kävisi ennen sitä muissa paikoissa. Ei se viestittely tietenkään loppunut, vaikka niin yritin vannottaa itselleni. Intiasta Suomeen kun ei ole mitenkään kovin halpaa viestitellä. Vähintään kolme viestiä/päivä lähti Suomeen ja saman verran tuli takaisin.

Loppujen lopuksi tuli ilta, kun meidän piti nähdä. Pukeuduin valkeaan pitkään mekkoon ja tallustelin lähellä olevaan ravintolaan, jossa mies ystävineen istui. Istahdin hänen viereensä ja hänen ystävänsä katsoivat minua suu auki. Jatkoimme kahdestaan rantabaariin istumaan. Aurinko laski Intian Valtamereen ja aallot löivät rantaan. Tuuli sai kirkkaan punaiset hiukseni heilumaan ja naureskeli suolan makua huulillani. Juttelimme koko illan ja kävelimme takaisin rannantuntumassa niin, että suurimmat aallot kastelivat helmani ja miehen sortsit. Miehellä oli käsi lanteillani ja hetki oli täydellinen.

Loppu Intian matkan asuimme yhdessä ja nukuimme yhdessä. Opimme joka päivä toisesta enemmän ja enemmän ja ihastuminen syveni rakkaudeksi. Lähestyvä ero tuntui murskaavalta, sillä miehen oli tarkoitus lähteä kotiin helmikuun lopussa. Kun matkapäivät lyhenivät, kumpaakin alkoi ahdistaa. Mies päätti siirtää paluutaan kuukaudella. Tuon kuukauden aikana reissasimme hieman Intiaa ympäri ja nautimme toistemme seurasta. Loppujen lopuksi tein päätöksen ja ilmoitin palaavani Suomeen miehen mukana. Niinpä 20.3.2013 astuimme kummatkin samaan aikaan Lontooseen lähtevään lentokoneeseen ja sain viimeisen yön nukkua pää vasten hänen rintakehäänsä. Lontoosta Suomeen emme saaneet samaa konetta, joten jouduimme hyvästelemään toisemme portilla. Itketti, vaikka tiesin, että kohta olisimme taas yhdessä. Miehestä oli kauheaa jättää minut yksin kentälle ja minusta oli ihan yhtä hirveää jäädä.

Suomessa olimme päivän kumpikin tahoillamme, kunnes mies ilmoitti lähtevänsä hakemaan minut kotoani. Hän ajoi koko matkan Helsinkiin ja menin hänen mukanaan Etelä-Savoon. Siitä lähti yhteinen taipaleemme, emmekä sen jälkeen ole olleet erossa toisistamme päivääkään. Intia sai meidät näkemään toisemme mahdollisimman pahalla päällä kuumuuden ja nestehukan vuoksi, eikä sekään ole parisuhdettamme horjuttanut. Vuosipäivämme pääsemmekin viettämään myös minun ison vatsani kanssa.<3

-Sannakko ja Turriainen

 

[Kyfi5201530]

9.1.2013. Olin ollut pitkän ja stressaavan päivän koulussa, joten olotila oli sen mukainen. Ystäväni sanoi että lähdetään läheiseen karaokebaariin, koska laulaminen on lähellä meidän molempien sydäntä, ja myös hän oli piristyksen tarpeessa. Ei minua oikein huvittanut lähteä ja kieltäydyin monesti, aloin jo vähän suuttumaankin koska toisaalta mieleni teki lähteä, mutta tieto siitä että huomenna pitäisi taas jaksaa toinen samanlainen päivä varjosti olotilaa. Lopulta ystäväni sai minut suostuteltua mukaansa, tosin sillä ehdolla että olisimme siellä korkeintaan tunnin, ja hän joutuisi sietämään minua ”rumana” koska en jaksanut ehostaa itseäni millään tavalla, käydä suihkussa tai mitään muutakaan, ja kyllähän se naamasta näkyi että fiilis oli kaikkea muuta kuin hyvä.

Tunti vierähti ja sanoin käyväni wc:ssä, ja sitten olisi lähtö kotia kohti, ystäväni oli määrä yöpyä luonani. Olin juuri lähdössä pöydästä kohti vessaan vieviä rappusia, kun ulko-ovi aukesi, ja sisään astui maailman komein mies, tai ainakin minun mielestäni. Pipon alta paljastui mustat olkapäihin asti ulottuvat hiukset, hänen maastohousuissaan oli paljon ketjuja, hupparin alta paljastui tatuointeja.. Juuri sellainen rock-kundi mun makuuni! Hän tuli yksin, mutta koska oli sen näköinen ja minusta vain ehkä pari vuotta vanhempi (olin 20v) niin ajattelin että ”joo on kiva katsella, mutta varmasti sillä on joku jossain odottamassa”, ja lähdin vessaan. Tullessani takaisin katseemme kohtasivat ja olin aivan sulaa vahaa, ja tajusin että ”jestas, sehän hymyili mulle!”. Samalla hänet kuulutettiin laulamaan. Menin pöytään ja totesin ystävälleni että lähdetäänkin vasta kohta..

Mies lauloi tiensä suoraan sydämeeni, joten ei lähdettykään kotia kohti. Halusin jäädä katsomaan ja kuuntelemaan lisää häntä. Ystäväni vei siinä minun kuolatessani minulle laulun, joka kohta kuulutettiinkin. No, kävin sitten laulamassa ja koko tämän ajan tämä komea nuori mies katseli minua ja hymyili. Tunsin punastuvani, mutta kohta minut valtasi tunne siitä, miten kaikki on vain kuvitelmaa ja joku muu juoksee kohta syleilemään häntä, tai sitten että hän olisikin täysmulkku tai muuta vastaavaa. Edellinen suhteeni oli päättynyt väkivaltaisuuteen ja olin saanut tietää että ex oli myös pettänyt minua monesti, joten odotukseni miehiä kohtaan oli mitä oli..

Lauluni jälkeen menin takaisin pöytäämme, ja komistus tuli perässä! Pyysi minua laulamaan kanssaan! Negatiiviset ajatukset ja pelot olivat täyttäneet pääni, joten kieltäydyin. Tästä hän hieman pettyneenä lähti yksin takaisin omaan pöytäänsä. Ystäväni ”potki minua perseelle” muutaman minuutin huomatessaan, että haluisin kuitenkin tämän miehen kanssa jotakin, ja tämäkin tuntui minua vielä katselevan pakeista huolimatta, joten kohta päädyimme tilanteeseen jossa minä menin kiltisti kysymään miestä pöytäämme. Tämähän suostui heti ja mun viereen se sitten tuli istumaan.

Aika vierähti nopeasti ja niin tämä tuttavuuskin, tunnin päästä tästä kohtalokkaasta pöytääntulosta ja ensimmäisestä yhteisestä duolaulusta olimme jo ulkona vaihtamassa elämäni täydellisintä suudelmaa!

Mies otti minua käsistä kiinni, ja kysyi minulta että olenko sinkku. Vastasin että olen, ja saman tien tunsin miten hänen toinen kätensä otti minua hellästi kaulalta kiinni ja hänen huulensa tulivat antamaan minulle pitkän suudelman joka todellakin vei jalat alta ja sumensi pääkoppani joksikin aikaa! En ollut koskaan tuntenut mitään vastaavaa!

Melko pian tämän jälkeen tuli sitten oikeasti aika lähteä kotia kohti niin tämä minut täysin hurmannut mies pyysi minua kotiinsa. Ensin vastustelin ideaa, mutta sitten ajattelin että jos sitä sitten mahdollisuuden antaisin.. Otin kuitenkin ystäväni mukaan sekä hänen miehekkeensä, tilanne oli outo koska en ollut koskaan ennen lähtenyt kenenkään mukaan.

Aamulla heräsin onnellisena komistuksen vierestä, emmekä olleet tehneet mitään ”sellaista”. Hän toi minulle aamupalaa herrasmiehenä, ja sitten lähdin kouluun. Kun olin kävelemässä kotiin koulusta tämä soitti että jos tulisin hänen luokseen. Minä sitten menin ja tutustuimme lisää. Tästä eteenpäin olimme toistemme luona koko ajan, paitsi jos olin koulussa ja hän töissä. Meillä oli koko ajan tunne että olemme tunteneet jo aiemmin, ja kaikki oli hyvin luontevaa. Kohta kävikin ilmi että miksi..

Meidän historiat kulkivat käsi kädessä jo vuodesta 2008 asti.

- Hän oli alun perin Porista ja minä Eurajoelta, välimatkaa siinä on about 30km.

- Exäni oli tämän komistuksen parhaan kaverin hyvä ystävä, joten olimme kuulleet toisistamme monta kertaa, ja meidän sanottiin olevan niin samankaltaisia että tulisimme hyvin juttuun, joten meidän oli ollut monta kertaa määrä tavata jo aikaisemmin milloin missäkin. Aina kuitenkin oli ollut mutkia matkassa, emmekä olleet koskaan tavanneet.

- Muutin Turkuun valmistuttuani ylioppilaaksi -11, tällöin erosin myös exästäni. Myös komistus eksyi Turkuun asumaan. Asuimme samassa kaupunginosassa yhden tien päässä toisistamme jonkin aikaa, sitten muutimme molemmat pois sieltä, ja välimatkaksi tuli 1,5km. Mies muutti tämän minun vakikaraokebaarini taakse ja minä muutin yksin kolmioon, johon mieskin muutti jossain kohtaa.

- Mieheni opiskeli laulua samassa yksityisoppilaitoksessa jossa minä olin silloin laulunopettajana. Meidän olikin pitänyt tavata kahdesti myös niissä kuvioissa: Kerran minun piti olla hänen opensa sijaisena mutta hän olikin itse kipeä silloin, ja toisen kerran piti tavata kun tein duettoprojektia ja sain rehtorilta hänen numeronsa, koska meidän äänet kuulemma sopisi yhteen. Minulle tuli kuitenkin niin monta projektia päälle että tämä jäi.

Näiden seikkojen jälkeen emme enää ihmetelleet miksi toinen tuntui niin tutulta, mehän olimme periaatteessa jo tutustuneet ajat sitten ja ”eläneet samoilla poluilla”!

Kaikki sujui loistavasti, ja 13.3.13 tämä komistus polvistui eteeni, ja sen jälkeen nimettömästäni on löytynyt hopeinen sormus <3 En epäillyt hetkeäkään suostumista, sillä vaikka olimmekin olleet vasta pari kuukautta yhdessä, se oli todellakin ollut tiivistä yhdessäoloa kokoajan, arki sujui ihanasti ja olihan meidän juuret jo kietoutunut yhteen ajat sitten.

Maalishuhtikuun vaihteessa tuore kihlattuni sanoi että olen muuttunut jotenkin, mutta hän ei tiedä ollenkaan miten. Olisinko mahdollisesti raskaana? Ajattelin että en kai, olinhan syönyt pillereitä. Ostimme kuitenkin testin sulkeaksemme pois tämän vaihtoehdon, vaikka eihän mulla menkkoja näkynyt tai kuulunutkaan..

Raskaustesti oli positiivinen.

Mietimme tarkkaan että miten vauva mahtuisi kuvioihin koulun ja töiden takia, ja päätimme että tietysti pidetään hänet, koska selvästikin tässä oli korkeammat voimat kyseessä, miettien meidän ”yhteistä taivalta” ja sitä että vauva oli tulossa pillereistä huolimatta. Kävimme neuvolassa ja selvisi että joulukuun 5 pv olisi laskettu aika. Olimme todella iloisia uutisesta, kuten myös lähipiirimme. Tämä oli positiivinen yllätys, sillä olimmehan me olleet tosi nopeita suhteessamme. 1.6.13 mies muutti kolmiooni ja teimme asunnosta meidän näköisen, ja vaavi sai oman huoneensa äkkiä täyteen tavaraa.

Olemme edenneet todella nopeasti, mutta kaikki on ollut loistavaa! Toki meilläkin on riitoja kuten normaaleissa parisuhteissa, mutta ei ole mitään mikä voisi meidät erottaa.

Enpähän arvannut että se komistus ”jota joku varmasti jossain odottaa” olisi minun tulevan lapseni isä, sekä tuleva aviomieheni <3