Ristiäiset vai nimiäiset?

[Vargynja]

Pidettiinkö teillä ristiäiset vai nimiäiset? Vai jätittekö ehkä juhlallisuudet kokonaan välistä? Millaiset juhlat oli?

Meidän molemmat lapset on kastettu, vaikka ei mitenkään hirveän uskovaisia ollakaan. Molempien ristiäiset oli pienet ja yksinkertaiset ja pidettiin äitini luona. (Äitini halusi hoitaa järjestelyt ristiäislahjana.) No kuopuksen vähän turhankin pienet koronan takia.

 

[Kyfi7]

Nimiäiset, itse en ole koskaan kuulunut kirkkoon ja mieskin siitä tainnut nuorempana erota. Mulla ei oo mitään siteitä kristillisiin perinteisiin, koska ei ikinä ole elämään sellaiset kuuluneet ja haluan taata saman lapsilleni. Sitten on oma vapaus valita jos joskus joku uskonto tuntuu omalta.

Itse nimiäiset oli ihan perusjuhlat, herkkuja tarjolla ja sukulaisia ja ystäviä kävi kylässä, kaikki synttäritkin olleet samanlaisia Kakussa oli kirjailtuna eka ja toka nimi.

 

[Pilkki24]

Nimiäiset. Oli puheita, herkkuja ja kaikki saivat kirjoittaa pienelle sellaiset kirjejutut mitkä nivoin nimiäiskuvien kanssa albumiksi. Täysin kopioitu idea jostain, kun en keksinyt mitään varsinaista ohjelmaa kauheasti, mutta halusin jotain kuitenkin järjestää.

Ei kuuluta miehen kanssa kirkkoon niin nimiäiset oli luonnollinen valinta. Kaikki tosin tiesivät ainakin etunimen jo etukäteen, mutta oli ihanaa, että tulivat juhlimaan pientä. Ja lapsi sai myös kaksi kummia, jotka olivat tärkeässä roolissa nimenjulistusseremoniassa.

Juhlat kyllä jännittivät tosi paljon ja olinkin ihan loppu niiden jälkeen. Saatoin pistää vähän överiksi kaikkien koristeluiden ja ruokien kanssa.

 

[litranmitta]

Ristiäiset oli vuokrattiin srk:n juhlatila että päästiin helpommalla ja saatiin koko suku mahdutettua (haluttiin meidän vanhempien tädit / enot mukaan myös). Kaunis paikka niin koristeluiksi riitti vähän kukkia pöytään tarjoilut lähti tottakai molemmilla kertaa lapasesta ja oli liikaa eri sorttia ja määrää Esikoisen pappi oli ihan timantti. Ennen kastetta käyty keskustelu oli ihana, kastetilaisuudessa viihdytti ihmisiä kun juhlien alku vähän venähti. Koitetaan tämä pappi saada ensi kesänä vihkipapiksi, jos suostuu matkakorvauksia vastaan ajelemaan naapurikuntaan miehen kotia lähimmälle kirkolle (toinen unelma vaihtoehto vihkipapiksi olisi toisesta naapurikunnasta värikäs, lämminsydäminen ja upea Harri Henttinen, jos ootte somessa tai uutisissa törmännyt! Kannattaa googlettaa jos ei ole, niin huomaa miten erilaisuutta mahtuu kirkonkin katon alle. Mutta veikkaan hänen olevan kyllä kiireinen) Toisen lapsen kastanut pappi oli aika paljon rutinoituneempi ja veti semmoisen tusinakasteen. Lämmin ihminen oli hänkin ja kastepapiksi sopiva, mutta pystyi arvaamaan että kastaa kaikki lapset samalla kaavalla, eikä ollut personoitua puhetta vauvalle ja vanhemmille niinkuin ekalla.

Ja kasteesta huolimatta lapset saa ihan itse valita, kiinnosteleeko ripari ja kirkkoon kuuluminen

 

[Meliora]

Meillä oli kans nimiäiset, kun ei kerran kumpikaan kirkkoon kuuluta. Perhepiirin kanssa pikku juhlat eikä mitään kovin ihmeellistä ohjelmaa ollut ruokatarjoilujen ja nimen paljastuksen lisäksi, yksi sukulainen piti pienet musiikkiesitykset, mutta siinäpä se

 

[Ginger]

Ristiäiset on molemmilla lapsilla olleet. Esikoisen kohdalla harkitsin, josko olisi pidetty vain nimiäiset, koska emme olleet erityisen uskovaisia. Äitini tuolloin järkyttyi asiasta aivan kamalasti ja vaati vaatimalla että ristiäiset on pidettävä. Suostuin, mikä sinänsä on jälkikäteen ajatellen ollut ihan OK, kuulutaan kuitenkin kirkkoon, vaikka ei olla mitenkään aktiivisia jäseniä. Lapsuudenperheeni on uskovainen.

Kummissakin ristiäisissa on lapsi kastettu, jotain nimenarvuutteluleikkejä järjestin (kirjoita arvaamasi nimi lapulle ja katsotaan yhdessä tuliko oikeaa arvausta, ei tullut kummallakaan kertaa...) ja tietysti hyvää syötävää ja juotavaa. Lauluja en halunnut mukaan, paitsi isäni (joka esiintyykin laulajana) halusi kummissakin ristiäisissä esittää laulun.

 

[Tuuttis]

Meillä oli nimiäiset vanhempieni luona, sillä kummankaan perheet eivät kuulu kirkkoon (osa miehen sukulaisista saattaa olla katolisia, kun Etelä-Euroopasta ovat). Ei ollut muuta ohjelmaa kuin nimen paljastus ja kummien esittely. Tämä video puhelun kera miehen kotimaahan, missä sukulaiset odottivat innolla ensimmäisen uuden sukupolven nimeä. Tunnelma vähän latistui miehellä kun hänen äitinsä ilmoitti kovaan ääneen, ettei pidä nimestä

Tämän jälkeen vaan syötiin hyvin ja nautin siitä, että sain antaa vauvan muiden syliin ja sain herkutella lohikakulla ja graavilohella Nyt kuopuksen kohdalla tehdään samoin, paitsi vuokrataan ehkä tila tästä kodin läheltä, että äitinikin saa keskittyä juhlimaan. Lisäksi kahden vuoden aikana on kavereidenkin perheet kasvaneet ja lapsille olisi kiva tarjota mahdollisuus vähän vapaampaan leikkimiseen

 

[Olive]

Nimiäiset, koska ei kuuluta kirkkoon.

Oli nimenjulkistus ja kummien esittely. Lisäksi mun babyshowereissa oli ollut sellainen arvausleikki mm lapsen syntymäpäivästä, painosta ja pituudesta, nimestä jne. Julistettiin voittaja, jolle ei tosin muistettu hankkia mitään. Kukaan ei arvannut nimeä, mutta mun oman kummitädin arvaama nimi on lapsen toinen nimi. Ja mä en siis saanut lukea noita arvauksia ennen nimiäisiä edeltävää iltaa

 

[syllogismi]

Mä tein niinkin radikaalin ratkaisun että liityin takaisin kirkkoon (erosin 18-vuotiaana), koska halusin, että pojat kastetaan, ihan vain rituaalin vuoksi. Itsellä ei ole mitään kokemusta nimiäisistä enkä kyennyt näkemään niitä täysin ristiäisiä korvaavana. ”Samaan hintaan” saan myös ruveta kummityttöni viralliseksi, kirkolliseksi kummiksi.

Myös hyvä ystäväni, joka ei ole ikinä elämässään kuulunut kirkkoon, on liittymässä, koska haluavat kihlattunsa kanssa mennä kirkossa naimisiin. Näin sitä vaan konservatiivistutaan keski-iän lähestyessä