Rintaraivareihin vertaistukea

[AnniMaria]

Otsikko kertoo. Meillä n. 2,5 kuinen ei ole enää suostunut syömään ilman pää punaisena itkemistä. Imetys onnistuu tällä hetkellä vain sängyssä maaten eikä sielläkään välty itkuilta. Välillä ei rauhotu millään muulla kun pullolla. Tähän asti omat maidot riittäneet pulloruokintaan, mutta kaapista löytyy hätävarakorvikkeetkin. Tiedän että tämä on melko yleinen vaihe, mutta se ei paljoa tällä hetkellä lohduta.. syöttämisen kun toivoisi olevan rauhallinen ja stressitön hetki. Välillä jo tekisi mieli luovuttaa koko homman suhteen, mutta vielä en ole siihen valmis. Onko muilla ollut samoja haasteita?

 

[Sofia83]

Muistan rintaraivarivaiheen liiankin hyvin. Se on todella rankkaa! Meillä rintaraivarit osuivat pääasiassa iltoihin ja imettäminen onnistui vain seisten hytkyttäen ja mun selkä meni tosi jumiin. Pahempi oli kun imetin vasemmasta rinnasta ja esim. yöllä, kun imetin vain maaten ja vauva oli uninen, niitä ei ikinä tullut. En tiedä, johtuivatko rintaraivarit kireästä huulijänteestä vai oliko kyseessä vain ikä, mutta meillä rintaraivarit loppuivat muistaakseni kuin seinään, kun vauvalta leikattiin 4-kuisena kireähkö huulijänne.

Paljon voimia ja toivottavasti raivarit helpottavat nopeasti ja että joku osaisi neuvoa, mitä keinoja niiden helpottamiseen löytyisi.

 

[Däumeline]

Paljon voimia sulle, tuttu tilanne esikoisen ajoilta Vauvavuosi on täynnä näitä vaiheita, lohdutukseksi voin sanoa et onneks ne yleensä helpottaa vähän ajan päästä.
Meillä esikoisella oli lonkkaluksaatio ja lonkkavaljaat sai avata vain vaippaa vaihdettaessa. Näin ollen hoitopöytä oli ainut paikka, jossa esikoinen oli tyytyväisenä, kun tiesi et saa potkia vapaasti. Välillä imetin lankuttaen itse hoitopöydän yli, kun ei muuten suostunut rinnalle

 

[Bettie]

Kannattaa kokeilla tarjota rintaa puoliuniselle. Meillä jonkun kohdalla toimi pahimpana kautena ainoastaan se, että nukutettiin ensin ja sitten vasta tissi suuhun. Yhden kohdalla toimi jumppapallon päällä imetys, siinä oli helppo samalla hytkyttää ilman että se rasitti omaa selkää samalla. Joskus sylin vaihtokin saattaa auttaa, eli hetkeksi puolison tai jonkun muun syliin ja sit kun rauhoittuu niin siitä äkkiä tissille.
Joskus nälkä voi päästä myös niin suureksi että maito pitää saada herumaan heti. Silloin iskee myös kiukku kun rinnasta heruu hitaammin kuin pullosta. Kannattaa kokeilla lypsää rinta herumaan ja siitä sitten vasta tarjota maitoa. Tai imettää etunojassa, jolloin tissi roikkuu vapaasti ja maito virtaa nopeammin. Toi asento vaan on hiukan haastava äidille Kannattaa myös kokeilla imettää mahdollisimman usein, ennenkuin kunnon nälkä ehtii tulla päälle.
Ajan kanssa helpottaa ja sitten jo unohtuu koko rintaraivareiden tuska. Ja vaikka viisi lasta jo imettänyt niin kyllä se joka kerta on ollut itkun paikka myös minulle kun rintaraivarikausi on tullut. Ja joka kerta mies on lohduttanut että menee se ohi, niin kuin ennenkin, vaikka oma mieli on ollut hyvin musta niinä hetkinä.
Olethan tietoinen että on olemassa myös Rinnalla-sovellus. Se on ilmainen ja ladattavissa Playstoresta ja Appstoresta. Sen kautta voi olla yhteydessä puhelulla tai vieteillä imetystukiäitiin kaikissa imetykseen liittyvissä kysymyksissä ja ajatuksissa. Lisäksi https://imetys.fi/chat/ on edelleen toiminnassa myös.

 

[AnniMaria]

Ajattelin nyt tänne päivittää mitä lopulta kävi. Eli vauva on nyt puolivuotias. Aikalailla jos oikein muistan niin 3,5 kk:n kohdalla luovutin. Painon nousu oli lähtenyt pienoiseen laskuun. Ei ollut vielä huolestuttava, mutta kuitenkin. Olin myös todella väsynyt jatkuvaan taisteluun syömisen kanssa. Imettäminen kotona ei onnistunu enää muuten kuin kyljellään maaten, puhumattakaan jos kävin kodin ulkopuolella.. imettämisestä oli tullut ihanan hetken sijaan suuri stressin tuoja. Ja nyt kun olen nähnyt imettäviä äitejä niin olen todennut että meillä se ei ikinä näyttänyt samalta. Meidän "helppo" olisi toiselle vaikea. Ja imuotteet ym tsekattiin ja kaikki oli periaatteessa kunnossa paitsi, että neiti ei vain suostunut rinnalle.
Eli olemme nyt ruokkineet korvikkeella n. 2,5 kk, enkä voisi olla tyytyväisempi. Paino lähti heti nousuun ja ruokailu muuttui kivaksi ja stressittömäksi hetkeksi. Edes pullorumba ei ole tätä varjostanut. Alussa vielä jonkin aikaa pumppailin ja annoin annoksen omaa maitoa päivässä, mutta sekin jäi lopulta kun maidontuotanto tottakai väheni lopulta olemattomiin. Olemme myös pystyneet jakamaan ruokailut puolison kanssa, mistä olen kyllä tykännyt.
Imetyksestä luopuminen oli omanlaisensa suruprosessi, mutta nyt olen vain tyytyväinen päätökseeni. Tiedostan myös, että tällä saattaa olla vaikutusta mahdollisiin tuleviin imetyksiin, sillä en usko että vastaavassa tilanteessa kärsivällisyyteni/jaksamiseni kestäisi näinkään kauan. Mutta aion antaa imetykselle uuden mahdollisuuden, jos vaan saan olla niin onnellinen että saan siihen mahdollisuuden.
En nyt tällä hauku imetystä tai ylistä korviketta, mutta haluan tällä tsempata mahdollisia muita samasta asiasta kärsiviä äitejä. Mitä tahansa päätätkin se on varmasti juuri oikea ratkaisu teidän perheelle. Myös äidin jaksamisella on väliä. Hyvinvoiva äiti on kuitenkin se tärkein.

 

[Bella Swan]

Ajattelin nyt tänne päivittää mitä lopulta kävi. Eli vauva on nyt puolivuotias. Aikalailla jos oikein muistan niin 3,5 kk:n kohdalla luovutin. Painon nousu oli lähtenyt pienoiseen laskuun. Ei ollut vielä huolestuttava, mutta kuitenkin. Olin myös todella väsynyt jatkuvaan taisteluun syömisen kanssa. Imettäminen kotona ei onnistunu enää muuten kuin kyljellään maaten, puhumattakaan jos kävin kodin ulkopuolella.. imettämisestä oli tullut ihanan hetken sijaan suuri stressin tuoja. Ja nyt kun olen nähnyt imettäviä äitejä niin olen todennut että meillä se ei ikinä näyttänyt samalta. Meidän "helppo" olisi toiselle vaikea. Ja imuotteet ym tsekattiin ja kaikki oli periaatteessa kunnossa paitsi, että neiti ei vain suostunut rinnalle.
Eli olemme nyt ruokkineet korvikkeella n. 2,5 kk, enkä voisi olla tyytyväisempi. Paino lähti heti nousuun ja ruokailu muuttui kivaksi ja stressittömäksi hetkeksi. Edes pullorumba ei ole tätä varjostanut. Alussa vielä jonkin aikaa pumppailin ja annoin annoksen omaa maitoa päivässä, mutta sekin jäi lopulta kun maidontuotanto tottakai väheni lopulta olemattomiin. Olemme myös pystyneet jakamaan ruokailut puolison kanssa, mistä olen kyllä tykännyt.
Imetyksestä luopuminen oli omanlaisensa suruprosessi, mutta nyt olen vain tyytyväinen päätökseeni. Tiedostan myös, että tällä saattaa olla vaikutusta mahdollisiin tuleviin imetyksiin, sillä en usko että vastaavassa tilanteessa kärsivällisyyteni/jaksamiseni kestäisi näinkään kauan. Mutta aion antaa imetykselle uuden mahdollisuuden, jos vaan saan olla niin onnellinen että saan siihen mahdollisuuden.
En nyt tällä hauku imetystä tai ylistä korviketta, mutta haluan tällä tsempata mahdollisia muita samasta asiasta kärsiviä äitejä. Mitä tahansa päätätkin se on varmasti juuri oikea ratkaisu teidän perheelle. Myös äidin jaksamisella on väliä. Hyvinvoiva äiti on kuitenkin se tärkein.

Komppaan tätä, jokaiselle löytyy se paras ratkaisu! Tää täytyisi muistaa aina

 

[Vargynja]

Tosi hienoa että ruokailut on nyt teillä mukavia. Valinta oli selvästi oikea, vaikka suretti aluksi. Näin se menee, ei ole yhtä oikeaa. Toiselle sopii imetys, toiselle pulloruokinta, kolmannelle sekä että paras.