Riita lapsesta.. anopin kanssa!

Anoppini on aina ollut hyvin kiinnostunut asioistani, ja ennen pidin sitä hienona asiana, sillä omaa äitiäni ei elämäni, sairasteluni tai muuttoni juurikaan ole kiinnostanut, niinkuin ei raskautenikaan. Saamme lapsen ensi lokakuussa, ja anoppini on yhä enemmän ja enemmän tarjoamassa apuaan kaikessa. Esimerkiksi hän vain päätti, että tulee oman äitinsä kanssa auttamaan minua siivoamaan uutta asuntoamme, kun "enhän minä raskaana ehdi sitä viikossa tehdä". Olen viidennellä kuulla raskaana, ja vointini on mitä mainoin, jaksan urheilla ja touhuta kuten aikaisemminkin. Tämän olen anopilleni sanonut. Hän ei ottanut sitä kuuleviin korviinsa.

Viime viikolla hän ehdotti, että veisimme vavan jokatoinen viikonloppu heille hoitoon, jotta saisimme olla rauhassa mieheni kanssa. Silloin tuli sanottua aika pahasti, suunnilleen näin: "Ei me lapsista lomaa joka toinen viikko tarvita kun niitä kerran hankitaan!". Pelkään kauheasti anoppini omivan vauvamme. Anoppini otti itseensä, eikä vastaa puheluini kun haluaisin pahoitella. Minua kalvaa huono omatunto asiasta, sillä tiedän hänen vain tarkoittavan parastamme. 
Toinen asia, joka mieltäni painaa on se, että anoppini kohtelee miestäni kuin lasta. Hänen mukaansa mieheni on vastuuton kakara joka ei tee mitään oikein. Todellisuudessa mieheni on mitä huolellisin ja rakastavin mies, toki hänelläkin on lapselliset puolensa, mutta kyllä se aikuisuus on vain vahvistunut raskauteni aikana. Harmi vain ettei anoppini kykene huomaamaan sitä.

 

Tuo nyt on tuollaista hössötystä... Siitä voi mielestäni sanoa asiallisesti, että se häiritsee ja ettet tarvitse apua, jos et oikeasti tarvitse. Sitten jos tuntuu siltä, että tarvitset apua, niin on ihan huippujuttu, että sulla on anoppi, joka on luvannut ottaa vauvan hoitoon. Mutta ei kai se kuitenkaan ihan hetkeen ole ajankohtaista, kun vauva syntyy.

Älä huoli, ei anoppi voi teidän lasta omia. Toivottavasti miehesi on sun puolella näissä asioissa ja pystytte puhumaan hänen äidistään ilman, että miehesi loukkaantuu. Oma mieheni oli pitkään (ja on välillä vieläkin) sellainen mammanpoika, ettei hänen äidistään voinut sanoa mitään negatiivista. Se oli raskasta. Mutta onneksi lapsen syntymän jälkeen miehenikin silmät avautuivat.

Se, että anoppisi on loukkaantunut eikä anna sun pahoitella tilannetta, on kurjaa. Voisitko vaikka lähettää viestin ja kertoa, että haluat jutella, kun anoppisi on taas siihen kykeneväinen? Ottakoon sitten itse yhteyttä. On varmaan hyvä antaa pölyn laskeutua. En halua pelotella, mutta noita tilanteita voi hyvinkin tulla jatkossa lisää, kun vauva on syntynyt. Silloin on tosiaan hyvä tehdä asiat selviksi; teidän koti on teidän ja teidän vauva teidän. Vaikeaa se on. Tiedän itsekin, mutta asiat ainakin meillä helpotti, kun sain sanottua ihan suoraan anopilleni mitä ajattelen. Siihen vaan ei ole oikotietä. Täytyy pysyä jämäkkänä ja yrittää olla loukkaamatta ketään. Lapsen syntymä on isovanhemmillekin kasvun paikka! Viimeistään siinä vaiheessa joutuvat sen tosiasian kohtaamaan, että omat lapset ovat jo aikuisia ja tekevät omat päätöksensä.

 

Huh huh. Mulla on laskettu aika marraskuussa ja osaan jo odottaa vastaavanlaista oman anoppini kanssa. Kuultuaan että olen raskaana hän sanoi jäävänsä heti eläkkeelle ja odotan kauhulla että se hullu nainen muuttaa tälle paikkakunnalle. Olen vahvasti sitä mieltä, että koska sen anoppini kanssa ei voi elää missään järkevässä tasapainossa, olisi oikeastaan aika hyvä juttu jos tapahtuisi jonkinlainen välirikko. Ei tietenkään miehelleni, mutta lasta ajatellen kyllä. Sinuna en tuntisi huonoa omaatuntoa tapahtuneesta; kyseessä on Sinun lapsesi ja sinun elämäsi. Olisit toki voinut valita paremman tavan vastata, vaikka että no katsellaan sitä sitten, että ei tässä tarvitse varmaan nyt mitään viikkosuunnitelmia tehdä...mutta ymmärrän hyvin, koska itse olisin vastannut ihan samalla tavalla. Tiedän että olisin.

En tiedä, miksi jotkut anopit kokevat niin valtavaa pätemisen ja opettamisen tarvetta. Tämä ihminen ei ole ollut parisuhteessa 70-luvun jälkeen ja on siis tottunut päättämään kaikesta, kompromissista ei ole kuullut ja on muutenkin lievästi sanottuna painavia syitä siihen, ettei ko.henkilöllä ole parisuhdetta. Hän vaikuttaa narsistilta. Voimia meille ja pidä puolesi jatkossakin- tämä ei jää tähän anoppisikaan osalta....

 

Kiitos kovasti vastauksista!

Otin neuvosta vaarin ja lähetin anopilleni viestin, jossa pahoittelin tökeröä kytöstäni ja pyysin, että keskustelisimme riitaan liittyvistä asioista sitten kun ne ovat ajankohtaisempia. Hän ei ole vielä vastannut. 
Mieheni on minun kannallani, häntä itseään on nuoresta asti ärsyttänyt äitinsä tunkeilevuus, eikä asia ole helpottanut kotoa muuttamisen jälkeen. 
Toivon todella, että asiat sumpliutuvat lapsen synnyttyä omalla painollaa, koska muuten voi todellakin olla helpompaa kaikkien kannalta olla pitämättä yhteyttä lainkaan, ainakin jonkun aikaa. 

Kiitos vielä rohkaisevista viesteistä! :)