Meillä oli käytössä ensin unipesä, josta siitäkin varoitellaan tukehtumisvaaralla. Me ratkaistiin asia niin, että harsorullalla pönkättiin lapsi kyljelleen ja alle 2 kk:n ikäinen ei päässyt siitä mihinkään pyörähtämään. Sen jälkeen laitettiin paksu ja jämäkkä pinnasängyn pehmuste, koska lapsi alkoi kolistella päätään pinnoihin, työntämään käden tai jalan pinnojen välistä ja heräsi sitten karmeaan itkuun, kun ei päässytkään kääntymään tai käteen/jalkaan sattui kun vaihtoi asentoa ja raaja oli nalkissa pinnojen välissä. Nyt vauva on 7 kk ikäinen ja kääntyilee yön aikana, mutta en ole kokenut että reunapehmuste aiheuttaisi tukehtumisvaaraa. Eikä tähän mennessä ole koskaan ollut naama pehmustetta vasten, ei lähelläkään. En tiedä moniko vauva on tukehtunut reunapehmusteeseen? Itse pelkään enemmän kätkytkuolemaa, lisäksi en uskalla nukkua vauva vieressä/tissillä jne, jota moni tuntuu tekevän, koska näitä tukehtumisia on tapahtunut Suomessakin.
Reunapehmuste jää joka tapauksessa turhaksi jo ennen kuin lapsi täyttää vuoden. Siihen mennessä pitää pohjakin laskea sängystä täysin alas. Sinänsä koen, että nyt tuo pehmuste on estänyt pystyyn kampeamista, sillä mikäänhän ei ole helpompaa lapselle kuin kiskoa itsensä pinnoista kiinni pitämällä pystyyn ja huojua siinä sitten kuin heinä tuulessa, kun jalat on vielä niin heiveröiset. Sillä tavalla se mun siskokin pystyyn kampesi, kun reunapehmusteita ollut vielä olemassakaan ja samainen tyyppi sitten vahvisti siinä jalkansa niin, että lähti 7 kk ikäisenä kävelemään ilman tukea.