Noniin. Onko kellään teistä kokemusta KOKO raskauden kestävästä tappoväsymyksestä? Mulla nyt rv 32 ja tätä paskaa on jatkunu alusta asti! Eka lapsi tulossa ja olis mahtava viettää viimeset "vapaat hetket" tehden mitä haluttaa ja mitä vielä pystyy tekemään ilman vauvaa, mut ku ei jaksa. Masentaa ihan törkeenä ja turhia raskauskiloja kertyy, kun ei jaksa lenkillekään lähteä. Juttuseuraa ja kokemuksia vastaavasta?
Raskausväsymys
- Ketjun aloittaja Figaro
- Aloituspäivämäärä
Annamak
Silmät suurina ihmettelijä
Voi kuule!
Mulla tulee nyt perjantaina 32 vkoa täyteen ja voin todella hyvin ymmärtää sun fiilikset! Oon ollut kuolemanväsynyt, jos nyt en ihan koko raskautta, mutta hyvin suuren osan siitä.
Odotan myöskin esikoistani ja tämä hirveä väsymys vie kyllä osan siitä odottamisen ilosta, mitä voisin kuvitella kokevani muuten.
Olen ollut aina (ennen) aktiivinen urheilun, kavereiden ja kaiken harrastamisen suhteen ja nyt tuntuu, että jos töiden jälkeen jaksan tehdä yhtikäs mitään muuta kuin käydä koiran kanssa ulkona, olen jo papukaijamerkkini ansainnut.
Mies on ahkera kokki, joten se on onneksi pelastanut sen puolen. Monena iltana olen suunnitellut lähteväni pitkälle kävelylle tai ex-tempore käväiseväni jonkun kaverin luona, mutta viisi minuuttia sohvalla jalat suorana saa unohtamaan kaikki aikomukset liikkumisesta minnekään.
Vapaapäivinä nyt onneksi olen vielä saanut itseni (koiran nappisilmienkin vuoksi) pidemmille kävelyille ja uimassa on mukava käydä, mutta ei tässä mitään sulkia hattuunsa voi tekemisellä saada. Ja se turhauttaa.
Olen kyllästymiseen saakka kääntänyt kylkeä sohvalla ja odottanut sitä energiavajeen katoamista, mutta ilmeisesti sitä ihmettä saa odottaa vielä syntymään asti. Missä on se kuuluisa loppuraskauden superenergia, jolla kotipesätkin on perinteisesti laitettu kuntoon?
Mutta tsemppiä Figaro! Elän siinä uskossa, että tämä vielä joku päivä hellittää!
Mulla tulee nyt perjantaina 32 vkoa täyteen ja voin todella hyvin ymmärtää sun fiilikset! Oon ollut kuolemanväsynyt, jos nyt en ihan koko raskautta, mutta hyvin suuren osan siitä.
Odotan myöskin esikoistani ja tämä hirveä väsymys vie kyllä osan siitä odottamisen ilosta, mitä voisin kuvitella kokevani muuten.
Olen ollut aina (ennen) aktiivinen urheilun, kavereiden ja kaiken harrastamisen suhteen ja nyt tuntuu, että jos töiden jälkeen jaksan tehdä yhtikäs mitään muuta kuin käydä koiran kanssa ulkona, olen jo papukaijamerkkini ansainnut.
Mies on ahkera kokki, joten se on onneksi pelastanut sen puolen. Monena iltana olen suunnitellut lähteväni pitkälle kävelylle tai ex-tempore käväiseväni jonkun kaverin luona, mutta viisi minuuttia sohvalla jalat suorana saa unohtamaan kaikki aikomukset liikkumisesta minnekään.
Vapaapäivinä nyt onneksi olen vielä saanut itseni (koiran nappisilmienkin vuoksi) pidemmille kävelyille ja uimassa on mukava käydä, mutta ei tässä mitään sulkia hattuunsa voi tekemisellä saada. Ja se turhauttaa.
Olen kyllästymiseen saakka kääntänyt kylkeä sohvalla ja odottanut sitä energiavajeen katoamista, mutta ilmeisesti sitä ihmettä saa odottaa vielä syntymään asti. Missä on se kuuluisa loppuraskauden superenergia, jolla kotipesätkin on perinteisesti laitettu kuntoon?
Mutta tsemppiä Figaro! Elän siinä uskossa, että tämä vielä joku päivä hellittää!
Täällä kanssa yksi! Mulla vissiinki rv 31 lähti juuri menemään (tai jotain sinne päin :D) ja alusta asti ollut ihan järjetöntä väsymystä JATKUVASTI.
Mutta miten teillä, mä saan itse "siirrettyä" sen väsymyksen pois päiväjärjestyksestä vaan tekemällä jotain, eikö teillä toimi ollenkaan? Onhan se ihan viimesen päälle hirveetä aina pakottaa ittensä liikkeelle, kun ei yhtään jaksaisi tai kiinnostaisi, mutta sen noin puolisen tuntia kun puuhailee, menee väsymys ohi,- kunnes erehtyy taas istumaan huilimaan edes kymmeneksi minuutiksi.
Mä en itse ole koskaan ollut mienkään erityisen urheilevaa tyyppiä, mutta ehottomasti silti sitä lajia, jonka on puuhailtava pitkin päivää yhtä jos toista ja käytävä joka toinen päivä vähintäänkin kävelyllä, on tosi outoa ja jotenkin vangitsevaa, kun ei yhtäkkiä enää jaksamaan samaa rataa. Onneksi ei ole kuin muutama (2?) kk jäljellä, että pääsee tuosta isoimmasta ylimääräisestä painolastista eroon, sitten kun vielä saa kehonsa hallintaan ja hormonit ym. takaisin vanhalleen, on happi varmasti nopeasti parempi!
Ai mites teillä muuten, joko on pinnasängyt paikallaan ja hoitopöydät kasattu ym, vai onko nekin jääneet? Vieläkö käytte töissä / koulussa / ym. mitä nyt ennen raskautta teittekin?
Koska siis itse olen ainakin huomannut, ettei kiinnosta koulu ja työt kyllä yhtään, sitä yrittää jatkuvasti mennä sieltä missä aita on matalin ja tahtoisi vaan keskittyä kotona odottelemaan vauvan tuloa, kuulostella liikkeitä ja näpertää pikkupikkuvaatteita :D
Mutta miten teillä, mä saan itse "siirrettyä" sen väsymyksen pois päiväjärjestyksestä vaan tekemällä jotain, eikö teillä toimi ollenkaan? Onhan se ihan viimesen päälle hirveetä aina pakottaa ittensä liikkeelle, kun ei yhtään jaksaisi tai kiinnostaisi, mutta sen noin puolisen tuntia kun puuhailee, menee väsymys ohi,- kunnes erehtyy taas istumaan huilimaan edes kymmeneksi minuutiksi.
Mä en itse ole koskaan ollut mienkään erityisen urheilevaa tyyppiä, mutta ehottomasti silti sitä lajia, jonka on puuhailtava pitkin päivää yhtä jos toista ja käytävä joka toinen päivä vähintäänkin kävelyllä, on tosi outoa ja jotenkin vangitsevaa, kun ei yhtäkkiä enää jaksamaan samaa rataa. Onneksi ei ole kuin muutama (2?) kk jäljellä, että pääsee tuosta isoimmasta ylimääräisestä painolastista eroon, sitten kun vielä saa kehonsa hallintaan ja hormonit ym. takaisin vanhalleen, on happi varmasti nopeasti parempi!
Ai mites teillä muuten, joko on pinnasängyt paikallaan ja hoitopöydät kasattu ym, vai onko nekin jääneet? Vieläkö käytte töissä / koulussa / ym. mitä nyt ennen raskautta teittekin?
Koska siis itse olen ainakin huomannut, ettei kiinnosta koulu ja työt kyllä yhtään, sitä yrittää jatkuvasti mennä sieltä missä aita on matalin ja tahtoisi vaan keskittyä kotona odottelemaan vauvan tuloa, kuulostella liikkeitä ja näpertää pikkupikkuvaatteita :D
Tsemppiä sullekin! Loppuraskauden "virtapiikkiä" ei näy vieläkään ja väsymys painaa vahvana päälle joka päivä, mutta onneksi oma mies on meistä se virtaisampi, joka jaksaa tehdä kaikki ne, mitä mä en. <3 Valitettavasti. Kamalat omantunnontuskat, ku ei jaksa auttaa, vaikka haluaisin..
Laskettuun aikaan vielä 6 viikkoa, kait tämä väsy on voimavarojen keräämistä vauvelia varten :) Kyllä me jaksetaan!!
Laskettuun aikaan vielä 6 viikkoa, kait tämä väsy on voimavarojen keräämistä vauvelia varten :) Kyllä me jaksetaan!!
Minä en kyllä saa työnnettyä väsymystä pois. Aamun ensimmäiset 2 tuntia olen virkeimmilläni, mut sitten vireystaso laskee aina :/
Työtki loppu joulukuun puolessavälissä. Työpäivän jälkeen olin aina ihan kuollut. Työsopimus olisi jatkunu mitenlie pitkään, jos en olis ollu niin väsyny. Sinne meni hyvä työpaikka.. Että tässä työttömänä oon ollu 2 kk.
Vauvajuttuja, sängyt sunmuut tarpeelliset on hommattu. Nyt eikun odotellaan, et vauva syntyy :) Ite en ole ollu koko raskauden aikana vauvanvaatteiden hypistelijä. Johtuu varmasti tästä masennuksesta. Oon tosi iloinen niiden kaikkien puolesta, joilla on raskaus menny ongelmitta ja ovat saaneet nauttia raskaudesta. Ite en ole nauttinu yhtään. Väsymyksen ja saamattomuuden takia iski masennus ja masennuksen myötä raskausaika on menny aikalailla huonossa pössiksessä :/ Mikä ei ole yhtään kiva, koska oltaisiin miehen kanssa haluttu/toivottu iloista ja mukavaa raskausaikaa.
Vielä nämä viimeset 6 viikkoa vauvan odottelua. Pakko jaksaa.
Työtki loppu joulukuun puolessavälissä. Työpäivän jälkeen olin aina ihan kuollut. Työsopimus olisi jatkunu mitenlie pitkään, jos en olis ollu niin väsyny. Sinne meni hyvä työpaikka.. Että tässä työttömänä oon ollu 2 kk.
Vauvajuttuja, sängyt sunmuut tarpeelliset on hommattu. Nyt eikun odotellaan, et vauva syntyy :) Ite en ole ollu koko raskauden aikana vauvanvaatteiden hypistelijä. Johtuu varmasti tästä masennuksesta. Oon tosi iloinen niiden kaikkien puolesta, joilla on raskaus menny ongelmitta ja ovat saaneet nauttia raskaudesta. Ite en ole nauttinu yhtään. Väsymyksen ja saamattomuuden takia iski masennus ja masennuksen myötä raskausaika on menny aikalailla huonossa pössiksessä :/ Mikä ei ole yhtään kiva, koska oltaisiin miehen kanssa haluttu/toivottu iloista ja mukavaa raskausaikaa.
Vielä nämä viimeset 6 viikkoa vauvan odottelua. Pakko jaksaa.
Tii
Jostain jotain jo tietävä
Onkos olot helpottaneet yhtään kun h-hetki alkaa olla lähempänä?
Mäkin olen ollut tosi väsynyt ja käyn tänään lääkärin kanssa juttelemassa. Tähän mennessä ei ainakaan neuvolasta ole sairaslomaa annettu. Esimiehen kanssa oon saanut sovittua että voin olla oman harkinnan mukaan poissa jonkin verran (mutta ei sitä kehtaa kokoajan ilmoittaa jäävänsä kotiin).
Vähän kauhulla ja samalla innolla odotan äippäloman alkua. Mitä sitten tekee, kun joutuu päivät olemaan ihan yksikseen. Miten teillä vaikutti äitiyslomalle jääminen?
Mäkin olen ollut tosi väsynyt ja käyn tänään lääkärin kanssa juttelemassa. Tähän mennessä ei ainakaan neuvolasta ole sairaslomaa annettu. Esimiehen kanssa oon saanut sovittua että voin olla oman harkinnan mukaan poissa jonkin verran (mutta ei sitä kehtaa kokoajan ilmoittaa jäävänsä kotiin).
Vähän kauhulla ja samalla innolla odotan äippäloman alkua. Mitä sitten tekee, kun joutuu päivät olemaan ihan yksikseen. Miten teillä vaikutti äitiyslomalle jääminen?
Millainen on hemoglobiinisi? Itsellä auttanut väsymykseen OIKEASTI rautavalmisteen syönti ja raskaana oleville tarkoitetun monivitamiinilisän nauttiminen. Kokeile! Saa apteekista, nykyään paljon rinnakkaisvalmisteita, joten eivät ole mitään kovin kalliita. Lisäksi suosittelen paljon sitrushedelmiä, ne piristävät tuoksullaan ja ovat myös hyviä vitamiininlähteitä.