Kiitos kovasti. Ensimmäisellä neuvolakäynnillä asiaa hieman välteltiin, samoin heti perään lääkärikäynnillä. Veti alkuun aika vihaiseksi. Tuli olo, että koitettiin puhua, ettei tässä mikään ole.. Ei ollut oma neuvolatätikään tällöin paikalla. Mutta seuraavalla kerralla sain jo lähetteen eteenpäin, että pääsee asioista juttelemaan ja miettimään mitä tälle tilanteelle tehdään. Se minua vain pelottaa, ettei oikein ole paikkaa jonne mennä, jos väsähtää. Omat vanhemmat asuu satojen kilometrien päässä, lähellä ainoastaan muutama kaveri, joilla ei omia lapsia, lähinnä omia juttujaan. Sitten on tietty miehen vanhemmat, muttei se tunnu samalta kuin omat läheiset. No ei auta väsähtää sitten.
